Levottomuutta

Minua on vaivannut levottomuus. Ei kuitenkaan hereillä ollessani, vaan unissani. Työni kuormittaa tällä hetkellä paljon, joten se on todennäköisesti syypää tähän. Viime yönä näin unta kyllä työasioista, mutta viime viikolla kolmena yönä näin raskauteen liittyviä unia. Kahtena yönä olen saanut testiin kaksi viivaa ja yhtenä yönä jopa synnytin. Aamulla saa herätä pettymykseen, kun muistaa, etteivät unet olleet totta. Mukaviahan tällaiset unet ovat, mutta tuntuu, että aivoni työstävät vauvahaavetta unimaailmassa, jos niille ei anna tarpeeksi aikaa hereillä. Jos bachkukkan pitäisi työntää aivoni off-tilaan lapsihaaveen suhteen, niin se ei ainakaan unessa ollessa toteudu. En oikein osaa sanoa auttaako se hereillä ollessakaan. Työkiireiden takia asia on vähemmän mielessäni, mutta viikonloppuna oli tietysti enemmän aikaa miettiä ja vauva palaa mieleen säännöllisin väliajoin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kauppareissulla tai uimahallissa kohtaa raskaana olevia naisia, niin ajatukset palaavat vauvaan.

Olen ajatellut, että kun tämäkin kierto mennään luomuna ja oikeastaan ainoa keinoni on tuo akupunktio ja bachkukka, niin miksi en vain heittäytyisi ja yrittäisi uskoa niiden apuun ja yrittää suunnata ajatukset muualle. No helpompi sanoa kuin tehdä, jälleen kerran. Sisäinen realistini suhtautuu epäilevästi bachkukkan mahtiin saada aivoni off-tilaan, mutta meinaan todella yrittää uskoa, että tämä voisi olla mahdollista. Tällä hetkellä hyvä asia on se, että työ pitää minut niin kiireisenä, että ajatukset on ainakin viikolla helpompi pitää muualla kuin vauvassa. Toivon, että tämä tukee yritysstressin poistamista, vaikka muu stressi ei välttämättä muuten hyväksi olisikaan.

Olen kyllä helpottunut, ettei vielä tässä kierrossa lähdetty hoitosuunnitelmaa toteuttamaan, kun työ vie nyt niin paljon energiaa että se lisästressi olisi tuntunut nyt varmasti pahalta. Näyttäisi lisäksi hyvin todennäköiseltä, että ovulaatio osuisi viikonlopulle, jolloin inseminaatiota ei olisi kuitenkaan päästy testaamaan. Tosin eipä tästä luomukierrosta tiedä kuinka pitkä siitä tulee ja ovulaatio voi toki siirtyä ensi viikolle. Joka tapauksessa mieli on sen suhteen edelleen rauhallinen, että mennään nyt näin ja hoitosuunnitelma lähtee toteutukseen keväämmällä. Täytyy mennä kierto kerrallaan ja katsoa, mikä tuntuu parhaimmalta. Tällä hetkellä tämä tuntuu hyvältä.

Vielä en uskalla bachkukkaa laajemmin suositella, mutta meinaan nyt todenteolla yrittää uskoa sen tehoon ja yrittää siirtää aivoni off-tilaan. Onhan tässä tuota työstressiäkin tarjolla, mihin voin ajatukseni siirtää. :D

Kovasti odotan jo tuota ovulaatiota ja, että pääsisi piinailemaan, vaikka eihän piinailu varmasti kuulu off-tila ajatteluun. :D Myöskään ovulaation tikutus ei varmasti kuuluisi off-tila ajatteluun, mutta en usko, että uskallan sitä jättää tekemättä. Varsinkin, kun tässä luomukierrossa haluan olla varma, että sellainen tapahtuisi.

Tällaisia pohdintoja tänään :D

Mukavaa viikon alkua! J

-Emma

Ensimmäinen kerta akupunktiossa

Eilen koitti vihdoin akupunktio ja päällimmäiseksi jäi todella hyvä fiilis. Aluksi käytiin läpi miksi olin akupunktioon tullut ja tuntui, että olin tullut oikeaan paikkaan ja asialleni voitaisiin jotain tehdä. Hoitaja kertoi, että useamman naisen hän on kyllä akupunktiolla raskaaksi saanut, vaikka muistutti ettei hän tietenkään mitään voi luvata.

Hoito aloitettiin pulssin tarkistamisella molemmista ranteista. Tai hän puhui pulssista ja energiatasoista ja hän mittaili sykettäni eri kohdista rannettani. Hän totesi oikein yllättyneenä, kuinka tasapainossa energiatasoni ovat ja oli sitä mieltä, että keho pitäisi olla kyllä todella valmis raskauteen. Kun energiat olivat hänen mielestään niin hyvät, joutui hän hetken aikaa pohtimaan, mihin hoidossa keskityttäisiin. Yksi neula päätettiin laittaa vahvistamaan kohtua ja yksi estrogeenitasoa. Hieman hän pohdiskeli maksasta jotain ja pohti sen arvoa. Päädyttiin kolmoseen, mitä se nyt sitten tarkoittikaan. Jos oikein ymmärsin niin kolmas neula laitettiin maksaa varten. Mainittakoon, että akupunktioneulojen laittaminen ei todella satu yhtään.

Kolmen neulan laittamisen jälkeen sain rentoutua noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen tarkasteltiin taas pulssia ja energiat. Tällä toisella kerralla hän tarttui tuohon maksan energiaan vielä tarkemmin ja sanoi, että energiatasot kuitenkin viittaisivat, että maksan lämmössä olisi jotain. Hän ei tässä vaiheessa pystynyt arvioimaan onko ongelma kylmyys vai kuumuus. Maksan lämmöllä on ilmeisesti vaikutus raskautumiseen. Keskitymme tähän sitten seuraavalla kerralla, joka on parin viikon päästä. Kyllä tämä sen verran mielenkiintoista ja rentouttavaa oli, että uudestaan haluan mennä.

Google lauloi tietysti heti, kun pääsin kotiin ja löysin käsitteet ”maksan tuli” ja ”maksan kylmyys”, joista kerrottiin seuraavaa:

Maksan tuli

Oireet: päänsärky, korvien soiminen, punoittavat kasvot, vihaisuus ja ärtyneisyys, silmien punoitus/turvotus, suun kuivuminen, kurkku tulehdukset, unettomuus, paljon unia, rintakivut

Kieli: punainen, keltainen kate

Ravinto: voikukka, salvia, katkero, päärynä, vesimeloni, selleri, meirami, piparminttu, krysanteemi, aloe, vesimeloni, kurkku, sitruuna, banaani, jogurtti

Vältä: kaikkea kuumentavaa, etenkin kahvia ja alkoholia. Myös tulisten ruokien nauttiminen usein pahentaa tilaa helposti.

Kylmyys maksan kanavalla

Oireet: kuukautiskivut, kohdun toiminnan häiriöt, hedelmättömyys, kivesten särky, kylmät alaraajat

Ravinto: kaneli, pujo, fenkoli, inkivääri (hoituu parhaiten moxibustiolla).

Lähde: https://kiinalainenlaaketiede.fi/teoria-ja-filosofia/viisi-elementtia/puu/

Erityisesti tuo kylmyys osuu oireiden puolesta selvemmin tilanteeseeni, mutta hoitaja tuntui uskovan maksan kuumuuteen enemmän. Toivottavasti tähän saan lisää selvyyttä ensi kerralla.

Ihan alussa keskustelimme myös stressistä ja huolesta mitä lapsettomuus aiheuttaa. Hän piti erittäin tärkeänä, että saisin tämän huolen pois ja stressi yrittämisestä poistuisi. Tähän sain avuksi Bachkukka tippoja, joiden pitäisi vaikuttaa mieleen ja auttaa työntämään tämä lapsihaave mielestäni syrjään. Todella jännityksellä odotan, onko tuotteella vaikutusta. Tuotetta otetaan 3-4 kertaa päivässä 4 tippaa kerralla. Eipä ole kyllä mitään tällaista luonnollista kokeilua vastaan.  Bachkukka  oli minulle ihan uusi ja vieras tuote, mutta sen luonnollisuuden takia otin sen mielelläni tuosta vain kokeiluun. Nopealla googlettelulla sai jo hieman vastauksia Bachkukista, mutta kirjoittelen asiasta enemmän, kun olen asian sisäistänyt paremmin ja löytänyt minulle määrättyjen kukkien tarkoituksen. Mielenkiintoista. J

Tosiaan seuraava aika on varattuna ja haluan antaa akupunktiolle vielä mahdollisuuden. Kerroin, että meille on myös lääkkeellinen hoitosuunnitelma olemassa ja haluan sen kanssa edetä ennen kesälomia eli toukokuussa. Hän piti sitä hyvänä rajana tämän vaihtoehdon kokeilulle. Jos tämä toimisi, niin se toimisi siihen mennessä.

Päällimmäisenä on ajatus, että tämä on mielenkiintoista ja vaikka on kova hinku saada vauva nyt heti, niin hetken haluan rauhoittua vielä tähän. Toivottavasti tämä on hyvä päätös.

Ihanaa viikonloppua!

-Emma

Blogin vuosipäivä

Blogini täyttää tänään vuoden.

Vuosi sitten kaipasin paikkaa johon voisin purkaa tuntemuksiani vauvan kaipuusta. Epäilin silloin, että blogin kirjoittaminen loppuisi viikon sisällä aloituksesta, kun olen aina ollut huono kirjoittamaan päiväkirjaakaan. Kuitenkin tästä muodostuikin tosi lohduttava asia. Tuntoni olen purkanut ilman kaunisteluita ja olen ajatellut, että varmaan minua pidetään kauheana valittajana. Kuitenkin näihin tuntoihin olen saanut paljon tsemppejä ja ennen kaikkea vertaistukea. On ihan mieletöntä kuinka hyvältä tuntuu, että tuntemattomat ihmiset kirjoittavat niin kannustavia viestejä. Tästä on kyllä muodostunut ihan oma tärkeä maailma ja on ihana seurata teidän muiden tarinoita ja saada niistä uskoa onnistumisesta sekä sitä vertaistukea, kun toinen elää ihan saman tuskan kanssa!

Vuosi sitten koin hirveää ahdistusta, että meille oli tulossa vuosi täyteen yritystä. Seuraavaksi tuleekin täyteen kaksi vuotta. Onneksi en vuosi sitten tiennyt kuinka pitkä matka olisi vielä edessä. Toivon, rukoilen ja lähetän kaikki toiveet ilmoille, että vuoden päästä ei olisi syli enää tyhjä. Miehellekin sanoin, että jos tänä vuonna en tule raskaaksi ”niin sitten en kyllä ala”. :D noh eipä tässä taida muuta voida kuin alkaa ja jatkaa :D Tämän vuoden on vain vihdoin oltava meidän vuosi.

Sunnuntaina kuitenkin siirryttiin uuteen kiertoon ja yritys jatkuu. Odottelin menkkoja alkavaksi vasta maanantaina ja hieman olin kyllä ihmeissäni, kun aavistuksen punaista tuli jo perjantai iltana. Lauantaina tuli jo selvästi enemmän, mutta ei kunnolla ja hanat aukesivat sitten sunnuntaina. Eli jäi kyllä aika lyhyeksi tuo luteaalivaihe. Ei hyvä, vaikka ei onneksi mitenkään mahdottoman lyhyt.

Menkat on olleet aika kivuliaat, mutta olen selvinnyt taas ilman lääkkeitä. Näissä menkoissa on ollut tosi kummallista kipua. Toivottavasti tämä loppuisi pian. Kovasti odottelen, että tulisi jo ovulaation aika. Tämä on taas luomukierto, joten toivottavasti ovulaatio sieltä tulee kuten pitääkin. Toivon, ettei tulisi kovin pitkää kiertoa.

Huomenna menen akupunktioon, joten mukavaa odotettavaa on onneksi tiedossa!

Kiitos, kun luette ja tuette! <3

-Emma

Viikonlopun viettoon

Tämä kierto lähenee loppuaan ja alan uskoa, ettei tämäkään ollut se ”the kierto”. Kovasti mieli on taas kehitellyt ”oireita”, kuten jo edellisessä tekstissä mainitsin, mutta eivät ne mitään oikeita oireita ole. Oviksen jälkeen olin havaitsevani, että nännit kipeytyi ja tuntui, että arkuus jatkui vain. Luulen kyllä, että olen itse painellut rinnat aroiksi, kun odotan niin että ne kipeytyisivät :D. Joten tämäkään tuskin mikään oire on. Tein tänään myös ovulaatiotestin, johon ei meinannut millään piirtyä edes hailuraa, joten eipä tunnu kehossa olevan raskaushormonia. Halusin vähän valmistella itseäni siihen, että menkat todella alkavat ensi viikolla. Kumma kyllä, mieli on edelleen hyvä, vaikka tietysti tuo harmitti. Voi että nautin itsestäni, kun olen ollut näin pitkään vähän taas oma itseni ja elämä ei tunnu pelkästään ahdistavalta. Pelottaa milloin tämä hyvä fiilis loppuu.

Ensi viikolle varasin ajan akupunktioon ja odotan kyllä innolla, minkälaista se on ja saisinko jotain konkreettista ”ongelmaa” jonka korjaamiseen voisin keskittyä. Todella jännittävää, minkälaista se sitten on. Ihan jo uutena kokemuksenakin kiva käydä testaamassa. Aika on tosin vasta ensi viikon torstaina, joten pienen ikuisuuden saa odotella. Ehkä selviän menkoistakin paremmin, kun on tuo tähtäimessä.

Tuttavani, jonka shokkiylläriraskaudesta kirjotin aikaisemmin, sai tällä viikolla vauvansa. Yllättävän hyvin pystyin ottamaan uutiseen vastaan tässä meneillään olevassa zen-tilassa, mutta kyllähän se kurkkua kuristi. Ajattelin kyllä siirtää vauvan tapaamista mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen. Vauvojen kohtaaminen on onneksi hieman helpompaa kuin raskaana olevien. Ihanat pallomahat saavat kyllä aikaan niin voimakkaita kateuden tunteita, etten ymmärrä miten sellainen tunne voi olla edes olemassa. Ikea tuntuu olevan nykyään maailman kamalin paikka, koska se tuntuu olevan pullollaan raskaana olevia ja kirsikaksi kakun päälle, lastentarvikeosasto vauvan tavaroineen saa sydämen särkymään. Ehkä siis parempi pysyä kaukana sieltä. :D

Muutaman päivän saa vielä haaveilla, vaikka lopputulos alkaakin olemaan jo selvillä. Jännästi se mieli kuitenkin keksii ”jospa nyt kuitenkin”. :D

Rentouttavaa viikonloppua!

-Emma

Seuraavat askeleet

Nämä piinapäivät ovat olleet jotenkin erilaiset kuin aikaisemmin tai oikeastaan koko kierto. Jotenkin olen ollut poikkeuksellisen hyvällä mielellä, vaikka yleensä tuntuu melko tahmealta palata pitkiltä lomilta töihin. Olin viime viikon todella ahkera ja tehokas töissä ja koin olevani se entinen minäni, joka olin ennen lapsettomuuden tuskaa. Saa nähdä, kuinka kauan tätä kestää. :D Eiköhän uusi kierto vedä taas mielen alas. Ihanaa, kun  on välissä edes yksi kierto, kun tuntuu, että mieli kantaa.

"Oireita" olen tietysti kehitellyt tässäkin kierrossa, mutta tiedän, että ihan samaa juilintaa ja paineen tunnetta on ollut myös muissa kierroissa, joten korkeille toivelle ei pitäisi olla sen erityisempää syytä. Minkäs sille voi, kun joka kierrossa sitä haluaa kuitenkin uskoa siihen parhaimpaan. Eiköhän sitä taas putoa korkealta ensi viikolla.

Nykyään tuntuu, että joka kierrossa on tosi paljon juilintaa ja tuntemuksia munasarjojen ja kohdun kohdalla, mutta se ei ole vielä tarkoittanut mitään. Mietin, että onko tällaisia tuntemuksia ollut aina, mutta niihin ei ole vain kiinnittänyt samalla tavalla huomiota.

Nyt kun fiilis on näin hyvä, niin en meinaa vielä tarttua kunnan ehdottamaan hoitosuunnitelmaan, vaan houkuttaisi lähteä testaamaan akupunktiota kollegablogin kokemuksesta innostuneena. Mitään ihmettä en siitä oleta saavani, vaan pelkästään lohduttavaa, luonnollista apua. Tuo kunnan hoitosuunnitelma tuntuu tällä hetkellä vain niin stressaavalta kaikkine aikatauluineen ja lääkkeineen, joten vielä hetken "tuhlataan" aikaa luonnillisesti. Varsinkin, kun mitään täysin pysäyttävää ei ole löytynyt, miksi emme voisi onnistua luonnollisesti. Ainakin vielä tässä kierrossa onnistui ovulaatioplussan saamaan. Sitten kyllä loppuu huumori, jos ovulaatiota ei enää tapahtuisi ilman lääkkeitä. Mutta murehditaan sitä sitten, jos niin käy. En ole vielä omalle yksityiselle lääkärille varannut aikaa saadakseni hänen mielipiteensä hoitosuunnitelmaan ja harkitsen sen tarpeellisuutta tässä vielä. Todennäköisesti tartutaan tuohon kunnan suunnitelmaan, mutta sen aika ei ole vielä. Ajatukseni on, että ennen kesälomia haluaisin koittaa yhden kerran, jos luomusti emme onnistu. Tosin voi olla, että turhaudun odotteluun jo aikaisemminkin.

Toivon todella, että saisin pidettyä hyvästä fiiliksestä vielä kiinni, vaikka ensi viikko toisi pettymyksiä mukanaan. Tietysti salaa mielessäni toivon sitä kaikista parasta asiaa.

Mukavaa viikon alkua!

-Emma

Luomukierto

Juhlapyhät ja lomat alkavat olemaan ohitse ja arki koittaa. Tämä loma teki todella hyvää niin keholle kuin mielelle. Joulu oli oikein onnistunut, vaikka vähän suorittamiseksi se menikin laatikoiden ja ruokien tekemisen kanssa. No omia valintoja :D Onneksi oli monta päivää aikaa lepäillä.

Menkat alkoivat odotetusti joululomien kanssa samaan aikaan, joten sain ainakin huoletta nauttia lasin viiniä ja rakastamiani juustoja. Laiha lohtu, mutta onhan sekin jotain. Kp 10 aloitin oviksen metsästyksen. Varmuuden vuoksi näin ajoissa, kun tässä luomukierrossa ei voi olla lainkaan varma, milloin se ovis sitten tulisi. Tyhjää ympyrää piirtyi testeihin joka päivä ja aloin jännittämään loppuuko ovistestit täysin kesken kun uusien tilaus jäi niin viime tippaan. Onneksi samana päivänä saapui lisää, kun viimeinen lähti käyttöön ja pääsin tekemään myös edullisempia onesteppejä. Harmillista vain, kun tein ensimmäiset, niin hyvä että viivaa sai edes näkyviin. Alkoi jo pelottamaan tuleeko tästä ovuloimaton kierto tai siirtyykö ovulaatio jonnekin pitkälle. No kyllä oli riemu katossa, kun tänään testiin tuli pysyvä hymynaama ja onestepkin muuttui postitiiviseksi. Eli oikein nappiin meni, kun tänään on vasta kp15. Näin lomalla ehti mukavasti heti aamulla hyödyntää positiivisen :). Nyt vain kaikki peukut pystyyn.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä hetki on lempihetkeni kierrosta. Kun tietää, että ovis on ehditty hyödyntämään ja oireettomuudesta ei ole ehtinyt ottaa huolta. Täytyy muistaa nauttia tästä parin päivän riemusta :).

Jonkin verran lomalla pohdittiin seuraavan kierron suunnitelmaa ja lähdemmekö millä tavalla liikkeelle, mutta eipä me oikeastaan mihinkään lopulliseen päädytty. Mies oli sitä mieltä, että saan päättää kuinka edetään. Hänellähän tuossa on on melko helppo osuus :D. Täytyy ensi viikolla paneutua annettuihin ohjeisiin ja pohtia tätä vielä. Vielä huomisen voi ottaa rennosti ja nauttia urheilusta. Sitä meidän loma on ollut poikkeuksellisen täynnä. Eiköhän tässä ole kuitenkin johonkin toimiin ryhdyttävä ettei enää seuraava uusi vuosi vaihtuisi ilman raskautta.

Onnellista uutta vuotta ja toivottavasti teidänkin toiveet toteutuvat tänä vuonna <3

-Emma

Paljon puhuttu ferritiini

Valtava kiitos suuresta tuesta, minkä sain teiltä edelliseen postaukseen. Enää ei tunnu aivan maailman lopulta tuo kunnan tarjoama hoitosuunnitelma. Täytyy vielä joulun pyhinä sulatella asiaa rauhassa ja miettiä, kuinka halutaan edetä.

Ferritiini nousi useammassa kommentissa esille ja se on kummitellut omassa mielessänikin, kun yksityinen lääkäri siitä jo kesällä mainitsi. Kunnan kautta, kun sitä ei nyt saanut mitattua niin pyysin lähetteen yksityiseltä. Onnistuisi myös ilmankin lähetettä, mutta lähetteen kanssa voi hinta olla halvempi. Kävinkin heti tänään aamulla antamassa verinäytteen ja tuloksetkin sain jo puhelimella sekä omasta kannasta. Hoitaja lupasi varmuuden vuoksi soittaa, jos arvo vaatisi toimenpiteitä, niin saisin heti jatko-ohjeet. Vähän toivoin, että arvoissa olisi parantamisen varaa, että olisi jotain konkreettista mihin puuttua ja pääsisin näpäyttämään kunnan lääkäriä, että kyllä kannatti mitata. No ferritiini arvoni oli 74. Arvo on siis enemmän kuin kunnossa ja mitään toimenpiteitä ei tarvita. Hassu olla vähän pettynyt hyvästä arvosta. :D Olen kuitenkin tyytyväinen, että kävin tuon mittaamassa niin se ei vaivaa enää mieltä.

Menkat tuntuvat taas koputtelevan ovelle, joten eiköhän tämäkin kierto ole taputeltu lähipäivinä.

Enää pari päivää töitä ja pääsee rauhoittumaan joulun viettoon. Tulee kyllä tauko taas tarpeeseen. Vaikka lomalla olisi tarkoitus pohtia, kuinka tämän projektin kanssa edetään niin haluan myös ottaa taas vähän hengähdystaukoa vauvaprojektista. Yritys on jo kestänyt niin pitkän, että se tuntuu henkisesti raskaalta. Toivottavasti joulun jälkeen jaksaisi lähteä tähän projektiin taas innostunein mielin. Toivoisin kyllä löytäväni työinnostukseni uudelleen ja keskittyä töissä töihin eikä vauvahaaveisiin. Siinähän olisi varsinaiset uuden vuoden tavoitteet. :D

Ihanaa joulun odotusta!

-Emma

Hoitosuunnitelmaa ja pettymyksiä

Ensikäynti hoidonsuunnittelun osalta on nyt takana. Olimme miehen kanssa etukäteen keskustelleet, minkälaista apua haluttaisiin tässä vaiheessa, että olisimme sitten vastaanotolla samalla sivulla. Melkein heti tapaamisen alussa sainkin tämän tiivistää ja kerroin, että haluaisimme vielä hetken koittaa jotain ”kevyempää” hoitomuotoa ja sitten keväämmällä siirtyä tarvittaessa järeämpiin keinoihin. Kerroin, että haluaisin itse, että keskityttäisiin alkuun varmistamaan, että ovulaatio tapahtuu. Toivoisin, että esim. ovulaation ”irrotuspiikkiä” voitaisiin koittaa. Jäi tässä kohdassa hieman epäselväksi oliko tällainen mahdollista. Lääkäri kertoi, että ovulaation tapahtumista voitaisiin varmistaa myös keltarauhasverikokeilla, jotka otetaan viikon päästä ovulaatiosta. Kerroin, että luulen, että ovulaatio on tapahtunut juuri noin viikko sitten, siinä toiveessa, että arvo olisi heti voitu mitata, mutta lääkäri ei tarttunut tähän lainkaan.

Vaikka vauvan kaipuu on suuri, niin molemmat toivottaisiin, että saisimme vielä yrittää ”luonnollisesti” lapsen alulle saamista. Varsinkin, kun mitään niin pysäyttävää ei ole löytynyt, miksi emme voisi onnistua. Lähellä varmasti olemme sitä pistettä, että tarvitaan järeämpiä apuja, mutta tarvittaisiin molemmat vielä hetki sulattelu aikaa siihen siirtymiseen.

Tämän alustuksen jälkeen käytiin läpi perustiedot ja terveyshistoriat molempien osalta. Sitten minulle tehtiin sisätutkimus ja ultra. Hieman koin kiusalliseksi, että tutkimuspöytä oli samassa huoneessa ja jalkopää oli suunnattu terveydenhoitajan pöytään päin. Olisin ehkä jonkinlaista yksityisyyttä toivonut tutkimukseen, vaikka eipä nyt mitään sellaista näkynyt, mitä mies ei olisi aikaisemmin nähnyt, mutta edes joku pieni sermi olisi tuntunut mukavalta. Ei tuntunut mukavalta maata jalat levällään yhden tutkiessa ja kahden odottaessa. Ja lääkärin kysymykset olivat sellaisia, että ”sattuuko ulostaessa”. Tällaisia ei ole kyllä koskaan aikaisemmin kyselty, joten tuntui tosi kummalta ja sai miettimään, löysiköhän jotain vai kuuluuko ne vain heidän kysymys patteristoon. Joka tapauksessa, hieman kiusallisena koin tämän tilanteen.

Monirakkulaisuutta oli havaittavissa, mutta ei ilmeisesti niin paljon kuin voisi olla. Karvoituksenikin oli kuulemma normaali. Kiva. Jäi kyllä hyvin epäselväksi, että oliko hänen mielestään pcos viittaavaa vai ei. Jotenkin en uskaltanut mitään kysyä, kun tilanne oli niin outo. Ultrassa myös ehkä näkyi kohta, mistä munasolu olisi voinut irrota. Jos nyt oikein ymmärsin. Ultrassa myös näkyi mahdollisesti toinen munasolu, joka pitäisi varmistaa toisessa ultrassa, että se sieltä surkastuu pois. Harmittaa, että unohdin kysyä kummalla puolella tämä oli.

Tämän jälkeen päästiin keskustelemaan hoitosuunnitelmastamme. Lääkäri kertoi tässä kohdassa, että lapsettomuushoitoihin liittyy paljon lääkärikäyntejä ja tähän pitäisi pystyä varaamaan paljon aikaa. Vaikka työni on pääsääntöisesti melko joustavaa, niin tuo kävi ahdistamaan. Jos nyt jo stressaa, niin entä sitten, kun yritetään kunnan aikataulut saada sopimaan kalenteriin. Yksityisellä kuitenkin pystyy aika mukavasti vaikuttamaan siihen, mihin aikaan päivästä tulee eikä tarvitse stressata muuta kuin, että saapuu oikeina kiertopäivinä.

No mutta se hoitosuunnitelma. Lääkäri ehdotti, että seuraavaksi otetaan käyttöön pistoshoito ja inseminaatio. Tämä ei kuulunut omiin vaihtoehtoihini kevyistä hoitomuodoista vaan olisin nähnyt tämän olevan sitten seuraava etappi, jonkun kevyemmän vaihtoehdon jälkeen. Tuo pistettävä lääke olisi GONAL-F 300 nimistä valmistetta. Pistot alkavat muistaakseni kierron 5. päivä ja jatkuvat ovulaatioon asti. Kysyin, että onko inseminaatio pakollinen liitettäväksi tähän hoitoon. Ei ollut. Tämän jälkeen muistiini tuli, että olen lukenut tuon pistoksen maksavan aika paljon, joten kysyin minkä hintainen tuo on. Kuuden annoksena kynä maksaa yli 100 € ja niitä voi hyvin tarvita kaksi kynää. Tämän lisäksi tulee LUGESTERON ja OVITRELLE. Tuo jälkimmäinenkin maksaa yli 40 €. Meillä on kyllä ihan hyvä taloudellinen tilanne, mutta haluaisin silloin kyllä yrittää täysillä ja ottaa sen inseminaationkin mukaan, jos tällaiseen lähdetään. Lääkäri myös kertoi, että tätä hoitomuotoa käytetään max. 3 kertaa ja sen jälkeen ollaankin jo keinohedelmöityksessä. Tässä vaiheessa olin tosi pettynyt. Päässä pyöri vain ajankäyttö, raha ja se, että meille ei ole ilmeisesti kevyempiä vaihtoehtoja tarjolla, kun sellaista ei tarjottu. Hoitaja selitti missä vaiheessa soitan minnekin, milloin tulen harjoittelemaan pistosten laittamista ja vain nyökytin ohjeille ymmärtämättä mitään.

Seuraavat menkat osuvat niin, että tähän rumpaan voisi ehkä ehtiä jo seuraavassa kierrossa, jos oikea kiertopäivä osuu välipäiville. Kovasti sitä jo suunnittelivat, mutta totesin sitten lopulta, että  aloitetaan sitä seuraavasta kierrosta. Tällä hetkellä olen niin ahdistunut tästä koko jutusta, etten ole varma haluanko edes silloin aloittaa. Täytyy varmaan hetki rauhassa sulatella tätä.

Letroja en saa enää ottaa ja seuraava kierto pitää mennä luomuna. Ja olisi hyvä varmistaa, että se yksi ultrassa näkynyt munasolu sieltä varmasti katoaisi. Vitamiineista kannattaisi vain foolihappoa ja d-vitamiinia syödä. Kaikki luontaistuotteet ”kiellettiin”. Eivät kyllä kysyneet käytänkö jotain luonteistuotteita, niin en niistä maininnutkaan. Kerroin kuitenkin syöväni raskausmonivitamiinia, sinkkiä ja e-vitamiinia noiden lisäksi ja niihin eivät kommentoineet.

Tämän jälkeen lääkäri kysyi, että onko mitään kysymyksiä. Ei ollut ja pidättelin tässä kohdassa vain kyyneliä ja halusin vain nopeasti pois. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut fiksumpi kertoa, etten ollut lainkaan tyytyväinen suunnitelmaan ja varmistaa onko mitään muuta välivaihtoa, mutta fiksuna pidin suuni supussa.

Ennen kuin ehdimme lähteä, niin hoitaja vielä muisti, että vielä yhdet verikokeet olisi käytävä, hiv ja hepatiitti tulisi tarkistaa molemmilta. Sanoin, että hiv on minulta jo testattu siinä yhteydessä, kun kävin kunnan lääkärillä hakemassa lähetettä. Hassua, kun se otettiin silloin minun omasta pyynnöstäni eikä lääkärin. Silloin hiv oli mediassa niin näkyvästi esillä ja kotitestit olivat tulleet markkinoille, niin asia oli hyvin tiedossa ja muistissa, joten mielestäni se oli kiva tarkistaa samalla. Ihmettelen vain, että eikö näitä verikokeita saisi otettua yhdellä tai edes kahdella kerralla, jos kerran noiden tarkistaminen kuuluu normaaliin prosessiin. Kysyin, että kun kerran menen TAAS verikokeisiin, niin olisiko mitään mahdollisuutta tarkistaa ferritiini arvo. No eipä ollut. Mitään tutkimustuloksia ei heidän mielestään ole ferritiinin vaikutuksesta raskautumiseen ja se ei minua hyödyttäisi mitenkään. No mutta hyvä, tarkistetaan kuitenkin hiv sitten parin kuukauden välin, sen testaaminenhan uudestaan minua auttaa.

Kun vihdoin päästiin ulos, niin mies kysyi, että menikö mielestäni tapaaminen hyvin. Kyyneleet silmissä totesin, että ei mennyt. Päällimmäisenä jäi sellainen olo, että minua ei kuunneltu, minun toiveita ei otettu huomioon ja koin myös sen tutkimuksen kiusallisena. Minulla oli varmasti liian suuret odotukset tapaamisesta ja jäi vain sellainen olo, että kaikki toivo vietiin. Mies yritti lohduttaa, ettei mitään sellaista käynnillä hänen mielestä tapahtunut. Olemme kuitenkin molemmat terveitä ja mitään pahaa tuomiota ei ole tullut. Joka tapauksessa käynnistä jäi ainoastaan pahamieli, kun luulin meillä olevan enemmän vaihtoehtoja jäljellä.

Seuraavan kierron menen sitten ilman letroja ja varaan todennäköisesti ajan yksityiselle lääkärille, jolla olen käynyt keväästä asti. Haluan kuulla vielä hänen mielipiteen.

Alan nyt asennoitumaan siihen, että vauvaa 2019 ei meille tule vaan tähdätään sitten 2020 –vuoteen tai 202X. En olisi uskonut, että tuo tapaaminen saa minut ajattelemaan luovuttamista ja toivosta luopumista. 

Varmaan ylireagoin ja mieli tasoittuu, kun saan tätä hieman sulatella. Piti tulla heti vain päivittelemään pahat olot tänne. Pahoittelut valitusvirrestä ja kirjoitusvirheistä. :D Nyt voisi mennä nukkumaan, kun olen aivan loppu tästä päivästä. Ehkä huomenna tämä ei tunnu enää niin pahalta.

-Emma

Tuloksia

Tällä viikolla oli vuorossa vihdoin miehen siemennestenäyte ja jänniteltiin, että saadaanko tulokset ennen itsenäisyyspäivää vai joudutaanko odottelemaan lääkärikäyntiin asti. Onneksi soiteltiin perään ja mies sai puhelimitse tuloksensa. Tulos yllätti meidät molemmat aivan täysin, nimittäin siittiöiden määrä ylitti hyvänkin tuloksen rajan merkittävästi. Paljon parempi tulos kuin olisimme koskaan uskaltaneet toivoa.

Itse olin jostain syystä huolissani, minkälaiset tulokset tulee. Mitään syytä huoleeni ei ollut, kun miehen elämäntavat ovat kuitenkin kunnossa. Kai se huoli vain johtui siitä, että jos nämä tulokset olisivat pielessä, niin niitä ei niin vain korjattaisi. Uskon myös, että huono tulos olisi kolahtanut miehen itsetuntoon, mikä olisi vaikeuttanut projektia entisestään. Joten hyvin hyvin helpottavaa, että tämä puoli oli kunnossa ja vielä näin täydellisesti. J

Olen vielä luottavaisin mielin, että minun puolen ongelmia pystytään hoitamaan ja keinoja on vielä jäljellä. Oma epäilykseni on tällä hetkellä, että munasolu ei irtoaisi, joten toivoisin, että kokeiluun saataisiin se ”irrotuspiikki”. Tätä yksityinen lääkäri pohti jo kesällä, mutta ei sitä kuitenkaan sitten määrännyt. Olisikohan tämä siis seuraava askel. Ainakin nyt voidaan sitten keskittyä minun puolen selvittelyyn, kun mies läpäisi oman osuutensa.

Hyvät tulokset piristivät hurjasti mieltä ja tämä luo taas vähän uskoa siihen, että joskus onnistutaan. Olen nyt useamman kierron ollut melkoisella luovutus asenteella. Erityisesti tässä kierrossa olen siirtänyt vauvahommat ajatuksistani syrjään melko onnistuneesti. Palstoilla roikkuminen on ainakin vähentynyt ja en aidosti tiedä, mikä kiertopäivä on nyt menossa. Ei huvittaisi lähteä ovistakaan metsästämään. Toivottavasti se ei vain olisi sitten oleellinen tieto ensikäynnille lääkäriin. Nyt ei vain aidosti huvittaisi tikutella. No täytyypä miettiä, uskallanko hypätä taas kuumeilukuplaan ja kurkata kalenterista kiertopäivän. :D

Mukavaa itsenäisyyspäivää!

-Emma

Saanko osallistua synnytystalkoisiin?

Nenillehän tässäkin kierrossa taas tuli ja nyt mennään jo yk:ssa 20. Välillä vain tuntuu, että tässä projektissa onnistuminen on täysin mahdotonta ja oman vauvan saaminen olisi liian täydellinen unelma, joka ei vaan voi toteutua. Hassua, kun sen pitäisi olla maailman luonnollisin asia.

Synnytystalkoot ovat olleet nyt tiiviisti uutisten aiheena. Jotenkin tämä rahakannustin vauvan tekemiselle tuntuu melko hurjalta. Mielestäni on pelottavaa, jos ihmiset alkaisivat tekemään lapsia esim. 1000 eurosta. Se on kuitenkin niin pieni summa, ettei se pitkälti helpottaisi kenenkään taloudellista tilannetta, joten mietin ketä tuo summa sitten houkuttaisi niin paljon, että tekisi lapsen vain tuon 1000 euron motivoimana. Pelottavaa. Toivoisin, että lapsettomuushoitoihin panostettaisiin enemmän näissä ”synnytystalkoissa”. Väittäisin, että sieltä puolelta ainakin löytyisi henkilöitä, jotka todella haluavat vanhemmiksi ja haluavat lapsen ”oikeista” syistä. Oma kokemukseni kunnan hoidosta ovat vasta alusta, mutta ihmettelen, ettei esimerkiksi ferritiini arvoani suostuttu mittaamaan, vaikka sitä kovasti toivoin. En voi uskoa, että tuon arvon mittaaminen olisi maksanut kovinkaan paljon. Itse ainakin äänestäisin sen puolesta, että synnytystalkoissa keskityttäisiin lapsettomuushoitojen tukemiseen. Minut voi ainakin laskea mukaan näihin talkoisiin. :D

Tällä hetkellä jännitän kauheasti miehen simppatestejä. Toivon, ettei sieltä puolelta saataisi mitään huonoja uutisia. Miestäkin selvästi mietityttää tuo testin antotilanne ja tietysti tulokset, joten odotan, että saadaan tämä pois päiväjärjestyksestä. Vielä joudutaan vain odottelemaan tätä.

Elättelin taas toiveita onnistumisesta viime kierrossa, kun tuttua juilintaa oli paljon ja sellaista sähköisku kipua oli rinnoissa. Panostin kierrossa taas lisäravinteisiin kuten geleisiin, Dona fertyyn, sinkkiin ja satunnaisesti macaan ja  vehnänalkioöljyyn. Raskaus vitamiineja olenkin syönyt jo 1,5 vuotta säännöllisesti. Greippimehu jäi vähemmälle, kun en meinaa sitä enää löytää mistään kaupasta. Ajaisikohan verigreippimehu saman asian?!

Joka tapauksessa onnistuin taas elättelemään toiveita, että voisimme onnistua.

Voi kun voisi nähdä tulevaisuuteen, että saadaanko me joskus parasta palkintoa niin jaksaisi paremmin odottaa omaa vuoroaan.

-Emma

Vauvakuumeen hämäys

Olen varmaan kesästä asti pohdiskellut, että tarvitsisin jotain muuta ajateltavaa/tekemistä tähän vauvakuumeen helpottamiseksi. Yritin keksiä jonkin uuden harrastuksen, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Harrastan kuitenkin jo niitä, mitkä ovat lemppareita, joten niillä mennään. Harrastuksen lisäksi on pyörinyt mielessä eläimen hankkiminen. Olemme miehen kanssa erittäin eläinrakkaita ja varmasti joskus jonkun eläimen haluamme perheeseemme. Tällä hetkellä vauvakuume heijastuu kuitenkin eläinkuumeena. En tule kyllä hankkimaan eläintä vauvakuumeetta rauhoittamaan, mutta ajatus on silti kutkuttava. Kuinka ”helppoa” olisi vain hankkia eläin, jolle antaa rakkautta. Ei tarvitsisi joka kuukausi jännitellä ja pettyä. Eläinvauvan saisi vain laittamalla rahaa tiskiin ja siinä se olisi, ainakin suurin piirtein. Kuinka helppoa?! Luulen, että eläinvauvaan keskittyminen voisi oikeasti laskea stressitasoja sen verran, että sillä voisi olla positiivinen vaikutus raskautumiseen. Harmillista, että tämä ei ole hyvä saa hankkia lemmikkiä. Vai olisiko 😆

Ei kai tässä auta kuin vain jaksaa odotella. Onneksi työt pitävät kiireisenä, niin vauvaa ei ehdi koko aikaa miettiä.

Näin viikonloppuna vanhaa kaveriani, jonka raskauden kerroin olleen minulle suuri yllätys ja melkoinen järkytyskin, kun en heidän olettanut lasta hankkivan ja elämäntavat ovat mitä ovat. Hän oli kysellyt, jos tapaisimme pitkästä aikaa ja viivyttelin tapaamista minkä kehtasin. Viimeisillä raskaana olevan kohtaaminen kaikkine vauva juttuineen on vain tosi raskasta. Viikonlopuksi kuitenkin sovimme treffit ja tapaaminen oli juuri niin kamala, kun ajattelin. Kaikki puheenaiheet liittyivät hänen raskauteen, vauvan tuloon, vauvan tarvikkeisiin jne. Kertaakaan hän ei vaivautunut kysymään minun kuulumisia. No mutta kohteliaisuustapaamisesta on ainakin selvitty ja tällä kertaa ei edes itkettänyt kotona. Eiköhän se minunkin vuoroni tule. Kai. Ehkä. 😅

Mies onneksi jaksaa tsempata, että kyllä me joskus vielä oma saadaan. Oma usko vain välillä horjuu, kun kuukaudet vierivät ohi. Ensi kuussa sentään pääsemme vihdoin ensimmäisellä kunnan lapsettomuuskäynnille, joten ehkä asioita saadaan eteenpäin. En vain ole siitä mitenkään erityisen innostunut, kun seuraava vaihtoehto tulee varmasti olemaan inseminaatio tai sitten peräti IVF. Tuntuu, ettei vieläkään oltaisi valmiita hyväksymään, ettei raskaus tapahtuisi luonnollisesti. Pitäisi nyt malttaa siihen lääkärikäyntiin ja odottaa ne miehen simppatulokset ja katsoa, mitä ne siellä sitten suosittelevat. Jännää…

Mukavaa viikkoa! J

-Emma

Verikokeiden jännitystä

Onnistuin aiheuttamaan itselleni pienen stressin tuosta S-AMH-arvosta. Tuli taas pyörittyä googlessa lukemassa juttuja aivan liikaa ja aloin tosissani pelkäämään, että arvo tulee paljastamaan hedelmällisyyteni olevan alhainen. Kävinkin verikokeen hoitamassa heti tiistaina pois alta ja kyselin hoitajalta, milloin tulokset saa tietää. Hän tarkisti ohjeistuksesta, että näitä testataan kaksi kertaa viikossa. No eipä paljon tarkentanut. Kun torstainakaan ei tuloksia näkynyt Oma kannassa, päätin selvitellä tilannetta. Soittelin labraan ja mukava nainen alkoi katsomaan, missä päin maailmaa näytteeni menee. ”Sinun näytteesi tulos onkin täällä valmiina, mutta en sitä puhelimessa voi kertoa”! Jos aikaisemmin olin malttamaton niin nyt vasta sitä sitten olinkin. Hän ohjasi minut kysymään tuloksen siltä yksiköltä, joka minut tutkimuksiin oli ohjannut. Soitto seuraavaksi sinne ja lopputulos oli sama ”emme voi antaa puhelimessa”. Onneksi hoitaja oli niin mukava ja ehdotti, että voin hakea tulokset sairaalan neuvonnasta tai hän voi lähettää ne minulle kotiin. Huomasi varmasti, että stressasin tuloksesta. Aamulla sitten poikkesin sairaalan neuvonnan kautta hakemassa tulokseni. Itku meinasi tulla, kun vastaan vaappui juuri synnyttämään menossa olevia naisia, jotka muistuttivat, kuinka kaukana olen toiveestani. Malttamattomana revin kuoren heti kävellessäni auki ja löysin tulokseni 3,75 µg/l eli täysin viitearvojen sisällä.

Viitearvot Huslabin sivulta:

Naiset 20-24 v 1.2 - 11.7           µg/l

Naiset 25-29 v 0.9 - 9.9             µg/l

Naiset 30-34 v 0.6 - 8.1             µg/l

Naiset 35-39 v 0.1 - 7.5             µg/l

Naiset 40-44 v 0.03 - 5.5           µg/l

Naiset 45-50 v alle 2.7               µg/l

Tulipa otettua ihan turhaan tästä stressiä. :D En vain voi sille mitään, kun on tällainen ”kaikki mulle heti” –tyyppi. Seuraavaksi sitten jännitellään miehen testejä, mutta niihin on vielä aikaa.

Ovulaatiokin osui tuohon stressipäivääni ja tein jopa lyhyen rentoutusharjoituksen, että keho ei olisi niin jännittynyt. En tiedä auttoiko mitään :D Oviplussa pärähti siis eilen aamulla, mutta luulen ovulaation tapahtuneen jo eilisen puolella. Oireina oli taas verenvuoto, joka jatkuu tänä aamunakin. Ei mitään isoa määrää, mutta sellainen, että pyyhittäessä tarttuu paperiin. Jotenkin huolestuttaa tämä ovulaatioveren vuoto, vaikka ilmeisesti ihan normaalia se voikin olla. Lisäksi oireina vatsan turpoaminen ja arkuus, joka on myös toistunut suurimmassa osassa kierroista. Oli miten oli, niin lasken tämän päivän vasta dpo0:ksi. Menkat voi sitten yllättää päivää aikaisemmin.

Piinailutunnelmin viikonlopun viettoon! Täytyy nyt hetki muistaa iloita tuosta ok AMH-tuloksesta ja lopettaa murehtiminen. J

Mukavaa viikonloppua!

-Emma

Matka jatkuu

Sainpa nyt vihdoin varastettua aikaa ja ehdin kirjoittelemaan kuulumiset. Eipä tänne mitään ihmeellistä tosin kuulu. Yk numero on vaihtunut nyt numeroon 19, joten yks epäonnistunut kierto jälleen takana. Toiveita ehdin taas elätellä viime kierrossa, kun tuntui että juilintaa, pistelyä ja kutittelua tuntui kohdun ja munisten kohdalla, mutta eipä se taas tarkoittanut mitään. Viime kierrossa oli myös huolestuttavaa pientä veristä vuotoa, joka saa epäilemään oman kehon toimintaa. Aikaisemmissa kieroissa on tullut pienen pieni määrä verta ovulaatio päivänä ja googlettelun perusteella tästä ei tarvitse olla huolissaan. Nyt verta tuli kuitenkin samanlainen pieni määrä jo muutama päivä ennen ovulaatiota. Menkat olivat myös tosi oudot, kun tiputtelu vuoto alkoi pari päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää. Menkat myös loppuivat kaksi päivää aikaisemmin. Ihan epätyypilliset menkat siis. Harkitsin pitkään, että olisin pitänyt Letrozol tauon, mutta en uskaltanut sitä tehdä, kun kuun lopussa olisi juhlat, joissa en sitten haluaisi arpoa tilannetta. Letrozol kun on pitänyt kierron ihanan tasapituisena ja pelkäsin, että luomukierto voisi venyä ties mihinkä.

Sen verran asiat on mennyt eteenpäin, että saimme nyt kutsun ensikäynnille lapsettomuuspolille. Tai millä nimellä se nyt meneekään. Aikamme menee joulukuun puoleen väliin ja sitä ennen miehen tulee käydä simppanäyte antamassa ja itse käyn jälleen kerran verikokeissa. Tällä kertaa mitataan AMH eli Anti-Mullerian hormoni, jonka avulla selvitetään munasarjojen toiminnallista reserviä. Se mittaa anti-mullerian -nimisen hormonin tasoa naisen veressä ja kertoo, kuinka paljon naisen munasarjoissa on pieniä, varhaisia munarakkuloita (Lähde: Mehiläinen). Valitettavasti rauta-arvoja ei halutaan taaskaan tarkistaa ja tekisi mieli soittaa, voisiko ne lisätä lähetteeseen, niin saisin mielenrauhan siltäkin osin. Jännittelen vielä, että saahan mies työnsä järjestettyä niin, että käynnit onnistuu.

Molempia hieman jännittää miehen simppatestien tulokset. Toivon todella, että kaikki olisi siltä osin kunnossa, kun melko hyvin tuntuu, että näitä omia ovulaatio ongelmia pystyy auttamaan. Kyllä tuo AMH arvo jännittää myös, koska sitä nyt ei millään ruokavalioilla tai muulla sitten parannetakaan. En ollut tuohon arvoon edes aikaisemmin törmännyt ja en ollut tuosta tajunnut edes olla huolissaan. Peukut pystyyn, että tuo arvo olisi kunnossa.

Mieli on edelleen ollut hieman maassa yrityksen jatkumisesta. Koen vaikeaksi kohdata raskaana olevia naisia ja koen hieman syyllisyyttä kokemastani kateudesta. Mainitsinkin aikaisemmin, että yksi tuttuni on saamassa lapsen ja hänen raskautensa tuli hyvin suurena yllätyksenä. Hän ehdotteli, että näkisimme, mutta hänen näkemisensä tuntuu tosi pahalta. Vie hirvittävän paljon energiaa olla näyttämättä omaa kaipuutta lapsesta ja elämän epäreiluuden tuntua. Ajattelin, että täytyy sopia treffit piinapäiville, jolloin oma mieli olisi vähän toiveikkaampi. Tuntuu pahalta kokea tällaisia katkeruuden tunteita, kun olen aina ajatellut, ettei kenellekään kannata olla kateellinen asioista, jotka eivät ole itseltään millään tavalla pois. Noh, tässä asiassa en siihen vain täysin pysty.

Toinen kaverini on myös saamassa lapsen ja hän pyysi minua kummiksi. Myös hänen raskautensa kolahti aikoinaan pahasti, varsinkin kun heidän ei lasta tarvinnut lainkaan yrittää vaan vauva sai alkunsa kerta rykäisystä. Kummiksi tulo tuntuu kuitenkin ihanalta ja on ihana tulla osallistumaan vauva elämään lähemmin. Jotain siis mukavaakin vauvarintamalla. J

Mukavaa viikkoa J

-Emma