tiistai 31. maaliskuuta 2020

IVF:hen hinta ja kulku

Itseäni kiinnostaa aina lukea, paljonko hoidot maksavat. Tästä syystä haluan myös meidän ensimmäisen IVF:hän kustannukset avata.

Suunnittelukäynti
  • 37,20 € x 2 (molemmille tuli oma lasku)
Lääkkeet
  • Gonal-f 900 203,38 
  • Gonal-f 900 191,74 €
  • Fyremadel 57,34€
  • Ovitrelle 50,78 €
  • Lugesteron 57,04 €
Lääkkeet yhteensä: 560,29 €

Ultra
  • 1. seurantaultra 37,20 €
Punktio
  • 37,20 € (x2)
Alkion siirto
  • 37,20 €
Ultra, punktio ja alkion siirto yhteensä: 148,80 €


Lääkkeet ja lääkäri yhteensä: 709,09€
Jos halutaan laskea myös suunnittelukäynti niin yhteissumma on 783,46 €

Hoidon aikana kiinnosti myös, miten muiden hoidot ovat edenneet, kauanko pistellään jne. Tämän takia haluan listata miten meidän hoidot eteni, jos siitä vaikka olisi jollekin iloa. Käytän nyt kp lyhennettä (kiertopäiviä, niin on helpompi hahmottaa, kuinka hoito eteni).

IVF hoitomme eteni seuraavasti:

  • Gonal-f (150) pistokset kp 3-11 
  • Fyremadel (0,25) kp 8-11
  • Ovitrelle kp 12
  • Punktio kp 14
  • Alkion siirto kp 17
  • Lugesteron (200mg) kp 17-28
  • Raskaustesti kp 31

Täytyy sanoa, että ainakin punktioon asti aika tuntui menevän todella nopeasti. Varmaan se pistoksiin keskittyminen piti mielen tarpeeksi kiireisenä. Alkion siirron jälkeinen aika taas tuntui matelevan. Koko ajan sai tarkkailla oireita tai oireettomuutta ja mieli heitti monta kertaa päivässä epäonnistumisen ja onnistumisen välillä. Kuitenkin pääsääntöisesti mielentila oli todella hyvä ainakin jonnekin pp9 asti, kun toiveet olivat katossa ja tiedosti, ettei onnistumiseen voi itse juurikaan vaikuttaa vaan ei voinut kuin antaa luonnon tehdä tehtävänsä.

Harmi vain, ettei luonto tällä kertaa hoitanut tehtäväänsä.

Nyt vain jäädään odottamaan niitä kuuluisia parempia aikoja.

torstai 26. maaliskuuta 2020

Piinapäivät isolla P:llä

Täytyy sanoa, että alkion siirron jälkeiset piinapäivät menivät kyllä ihan uudelle tasolle.

Paljastan kuitenkin jo heti alkuun, että tästä alkiosta ei tule vauvaa. Miten meille niin hyvä tuuri voisikaan käydä. Haluan kuitenkin kirjoittaa piinapäivien oireet tulevaisuutta varten muistiin, joten tässä ne tulevat.

pp0-pp5
  • Olo on ollut todella hyvä
  • Rinnat ovat edelleen kipeät, mutta ne ovat olleet pitkän aikaa kipeät (lääkkeet). En enää muista missä vaiheessa ne kipeytyivät, mutta hyvissä ajoin ennen punktiota joka tapauksessa.
  • Olen ollut vähän väsynyt, mutta en varmaan kuitenkaan mitenkään merkittävästi väsyneempi.
  • Alkion siirron jälkeisinä päivinä tuli jonkun verran vihlaisuja kun nousin ylös. Osa vihlaisuista oli todella kipeitä.
pp6 
  • Jäätävä väsymys
pp7 
  • Nännit eivät ole kovinkaan arat. Vähän kipeä olo aamulla, viluttaa. Myös aikaisimpina aamuina on viluttanut. 
pp7-pp8 
  • Välisenä yönä uni plussaamisesta
pp8
  • One stepissä haamun haamu (Huom, tikutin Ovitrellen poistumista ja ennen tätä sain jo selkeän negan).
  • Luge imeytyi paremmin ja vain kuori pullahti lopulta ulos. Ei jäätävää sotkua. Tästä heräsi toiveet, jos olisi onnistunut, kun tämä oli useammassa paikassa raportoitu ensi raskausoireena.
pp9 
  • Kaikki oireet katosivat
  • One stepissä eilistä haaleampi viivan paikka
  • Toivon menetys
pp10 
  • Ei mitään oireita
  • Clear blue testi negatiivinen
  • Varma epäonnistumisesta
pp11
  • Viimeinen päivä lugeja

pp12 
  • illalla vähän verta
pp13 
  • alkoi kunnolla menkat

Näin se ensimmäinen alkion siirto päättyi pettymykseen. Pahinta tästä tekee sen, ettei alkion siirtoa ole tiedossa. Tai onhan se tiedossa, mutta sen ajankohdasta ei ole tietoa. Pp14 on määrätty tehtäväksi raskaustesti, vaikka menkat olisivatkin alkaneet joten toimin ohjeen mukaisesti ja ilmoitan tuloksen omapolkuun. Kai minuun ollaan yhteydessä sitten, kun homma lähtee taas käyntiin. Pelkään, että olemme syksyssä, kun pääsemme alkion siirtoon. Harmittaa todella paljon, ettei tämä taaskaan onnistunut ja vielä enemmän pelottaa, mitä jos tämä ei onnistu koskaan.

Lohduttaudun tällä hetkellä siihen, että seuraavaksi siirretään blasto alkio, mitä yksityinenkin lääkäri aikoinaan suositteli siirrettäväksi, jos tähän pisteeseen joudutaan. Niitä on onneksi 5 odottamassa, joten toivotaan, että yhdestä niistä jaksaa kasvaa meidän pieni ihme sitten joskus.
Tämän yhden kuukauden tauon pääni vielä kestää, koska tämä on vähiten mieluisin kuukausi minulle tulla raskaaksi. Tämä on täsmälleen sama kierto, mistä alkoi se yksi ja ainoa raskaus, mikä meni kesken. Mietin jo silloin, että vauva syntyisi kesken joulunpyhien, milloin hänen syntymäpäivästä veisi aina huomion kaikki muut juhlat. Näen myös, että lapselle olisi siitä etua, ettei hän olisi aivan loppuvuodesta syntynyt.

Näillä asioilla saan lohdutettua itseni tämän kierron ohi. Jos korona siirtää alkion siirtoa myös tämän kierron jälkeen, niin en tiedä miten pää pysyy kasassa. Toki koronan vaikutus sikiöön huolettaa, mutta jotenkin sitä ei pysty ajattelemaan tässä lapsen kaipuussa.

Eipä tullut vauvaa vuonna 2020. Toivon vain, että hän saisi alkunsa tänä vuonna.

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Mitä jää pakastimeen?

Alkion siirron jälkeen mieli oli todella hyvä ja rauhallinen. Kuitenkin myöhemmin mielen valtasi huoli lopuista alkioista. Mitä niille kävisi seuraavien päivän aikana. Luinkin todella paljon muiden blogeja ja kertomuksia paljonko hedelmöittyneistä selviää pakastimeen asti. Valitettavasti huoli kyllä kasvoi sitä mukaan mitä enemmän luin ja vertailin muihin. Vaikka normaalisti hedelmöittyneitä olisikin runsaasti, niin joillekin oli lopulta jäänyt jäljelle vain 1. Apua! Yhdessä blogissa törmäsin tietoon, että yleensä 30-50% alkioista selviää pakkaseen asti. Suhteutin toiveitani tähän lukuun ja näin ollen 12 alkiostamne 3-4 pitäisi jaksaa pakkaseen.

Tuloksen odottaminen tuntui todella piinalliselta ja odotin kuin kuuta nousevaa, milloin saisimme tiedon. Onneksi tieto päivitettiin meille alkioiden kuudennen päivän aamupäivällä. Pakkaseen selvisi 5 blastokysti alkiota! Huh huh, kun helpottaa! Tietenkinhän sitä salaa aina toivoo enemmän, mutta suhteutettuna tuohon 30-50 prosentin tilastoon, niin tulos on oikein linjassa sen kanssa.
Päätin jo etukäteen, että jos saamme yli 4, niin sitten pitää olla tyytyväinen joten nyt ollaan sitten tyytyväisiä ja helpottuneita. :)

Tunnen kyllä luissani, että näistä piinapäivistä tulee ihan mahdottomat. Onneksi alkioiden määrästä ei tarvitse enää stressata. Muita stressin aiheita tässä kyllä ehtii kehitellä. Mielessä käy, voiko 3 päiväisellä alkiolla onnistua. Toki nyt ei auta kuin toivoa parasta. Onneksi blasto alkio on kuitenkin seuraava, jos tämä ei tarraisi kiinni.

Nyt vain uskotaan ja toivotaan. <3

Ja täytyy muistaa olla tyytyväinen, että pääsimme alkion siirtoon, koska vaikuttaisi, että siirtoja ei toistaiseksi tehdä Koronan takia. :( Toki tuohan tämä myös lisästressiä, että jos tämä ei onnistu, niin milloin seuraava alkion siirto voisi edes olla :(. Hiton korona.
Harmittaa myös niiden puolesta, joiden hoitoja tämä hidastaa. :(

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Alkion tuoresiirto

Uskomatonta, mutta totta, kohdussani on pienen pieni alkio. Tuntuu niin epätodelliselta ja upealta. Voisiko tästä todella kasvaa vauva?! Nyt saan käyttää myös termiä PUPO eli Pregnant Until Proven Otherwise. Tämä on mielestäni jotenkin sanana kovin sympaattinen ja toivoa herättävä.

Alkion siirto on toimenpiteenä todella helppo. Vaikein osuus on, että rakko tulee olla täysi ja täydellä rakolla ultraus vatsan päältä tuntuu epämukavalta. Se miksi rakko pitää olla täynnä, liittyi siihen että näkyvyys on siirrossa parempi.

Ennen alkion siirtoa käytiin läpi henkilöllisyystodistukset ja alkioiden tilanne. 13 normaalisti hedelmöittynyttä alkiotamme olivat edelleen hengissä. 1 siirretään ja loput 12 jatkavat viljelyssä. Nyt vain jännitetään, miten alkiomme selviävät seuraavista päivistä ja jaksavathan ne pakkaseen asti. Tämähän ei ole lainkaan varmaa, että saadaan pakkaseen mitään. En kyllä ollut varautunut edes siihen, että tilanne voisi olla se. Jälkeenpäin ajateltuna on hassua, ettei varmuuden vuoksi pakasteta edes yhtä alkioista jo nyt. Ei auta kuin toivoa parasta, että alkiomme selviävät. Peukut pystyyn.

Tämän jälkeen oli vuorossa housujen pois ottaminen ja pöydälle makaamaan. Emättimeen laitettiin levitin ja vatsan päältä samalla ultrattiin. Jonkin verran nestettä oli kertynyt vatsaontelooni, mutta ei nähty estettä siirrolle. Huh! Kun levitin oli paikalla annettiin labran puolelta pitkä katetri, missä alkiomme majaili. Ultran avustuksella alkio vapautettiin sopivaan paikkaan. Tätä en kyllä itse nähnyt, kun näyttö ei ollut minuun päin. Kun katetri oli tyhjä, niin labra vielä varmisti, että se todella oli tyhjä ja olihan. Siinä se!

Kerrattiin vielä jatko-ohjeet. Lugesteron alkoikin siirtopäivän aamuna ja sitä laitetaan 3 krt päivässä 200mg. Ah, että odotan taas sitä jatkuvaa sotkua :D NOT! Raskaustesti määrättiin tasan kahden viikon päähän, oletan että menkkojen pitäisi alkaa jopa ennen tuota päivää ( jos siis alkavat heh heh), mutta toki tällainen lääkkeellinen kierto voi heitellä miten sattuu.

Mainittakoon vielä, että punktion jälkeen olo on ollut kyllä todella hyvä. Vähän turvottaa, mutta se nyt on pientä. Housut menevät jalkaan, mutta vyötä on pidettävä yhden pykälän löysemmällä kuin yleensä. Rinnat ovat olleet useamman päivän kipeät. Hyvä siis muistaa, ettei ole raskausoire, vaan johtuu lääkkeistä. Punktio oli kyllä miljoona kertaa helpompi kuin mitä uskalsin toivoa!

Nyt alkion siirron jälkeen on kyllä todella hyvä olo ja kyllähän sitä haluaa uskoa parhaimpaan. Nyt vain toivotaan parasta. Taitaa tulla pitkät piinaviikot :D

Tarraa pieni lujasti kiinni <3

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Punktio on ohi!

Punktio on viimein ohi! Tämä oli sellainen merkkipaalu, minkä olen odottanut olevan ohi. Ja nyt se viimein on ohi. Ei tarvitse enää pistellä eikä olla ikävien toimenpiteiden kohteena. Eikä tarvitse jännittää, miten töistä saa vapaata.

Punktio päivä oli kp 14 ja kp 12 sain pistää viimeisen piikin, Ovitrellen eli irrotuspiikin. Olen pistänyt tämän jo sen verran monta kertaa, että pistäminen ei enää jännittänyt. Kp 12 oli vähän tukalampi olo ja oletin, että punktiota edeltävä päivä olisi tuskainen ja Ovitrelle aiheuttaisi ovulaatiokipuja, mitä se on aikaisemmin minulle aiheuttanut. Mutta ei, olo oli todella hyvä ja normaali, ehkä vähän turvonneempi. Päätin kuitenkin ottaa todella rauhallisesti, enkä uskaltanut harrastaa yhtään raskaampaa liikuntaa, vaikka olo olisi sen kyllä sallinut. Tuntui paremmalta olla riskeeraamatta mitään. Hieman kyllä pelotti, että miksi on niin hyvä olo, etteikö lääkkeet nyt toimikaan tarpeeksi hyvin.

Punktio aamuna saavuimme yhdessä klinikalle. Mies suuntasi antamaan omaa näytettään ja minä jäin odotustilaan odottamaan omaa vuoroani. Melko pitkän odottelun jälkeen minut haettiin ja pääsin omaan verhoilla rajattuun tilaan, missä oli yksi nojatuoli ja toinen "perustuoli" miehelle. Olisi ollut kiva, jos miehellekin olisi vähän mukavampi tuoli, koska päivähän voi venyä melko pitkäksikin.
Hoitajat olivat todella mukavia ja helpottivat rauhallisuudellaan jännitystäni. Hoitaja kyseli, kuinka paljon minua jännittää ja totesin rehellisesti, että jännittäähän toki, mutta ei ole miteenkään "hysteerinen olo". Hän totesi, että jätetään sitten rauhoittava antamatta. Jaiks, olin varautunut, että se annetaan joka tapauksessa. Olin kyllä sen verran rauhallinen, että tämä sopi kyllä ihan hyvin. Sitten otettiin verenpaine ja jäin odottelemaan esilääkitystä, mikä oli pari buranaa. Tämän jälkeen sain kanyylin käteeni, minkä laitto meni onneksi tosi hyvin, vaikka suonta jouduttiin vähän aikaa herättelemään.

Tämän jälkeen sain lähteä käymään vessassa sekä hakemaan miehen odotustilasta. Tulimme hetkeksi yhdessä istumaan verhottuun tilaamme ja sitten tultiinkin jo hakemaan punktio huoneeseen, mikä sijaitsi aivan seurantatilan vieressä. Hetken aikaa jouduin huoneessa odottelemaan, kun laboratorio puolella vielä tehtiin jotain. Pienen odotuksen jälkeen sain ottaa housut pois ja käydä laverille. Minuun kiinnitettiin erilaisia seurantalaitteita ja sitten puudutettiin emätin. Tämä tuntui ihan vähän. Tämän jälkeen laitettiin suonensisäinen kipulääke ja minua varoitettiin, että se voi vähän humahtaa päähän. Tätä en kyllä huomannut. Sitten alkoi itse punktio ja lääkäri kertoi, että nyt pistää neulalla ja tämän kyllä tunsin ja se hieman sattui ja huudahdin auh. Ei siis mitään mahdotonta kipua kuitenkaan. Sain seurata näytöltä samalla, kun rakkulat tyhjennettiin ja olin vähän tuntevina kun neula siirtyi rakkulasta toiseen, mutta se ei varsinaisesti sattunut. Rakkuloiden tyhjennys meni todella nopeasti. Tässä vaiheessa lääkäri sanoi, että 13 rakkulaa oli tyhennetty oikealta, mikä kuulosti erinomaiselta!
Ennen kuin siirryttiin tyhjentämään toista puolta lisättiin myös kipulääkettä. Tällä kertaa neulalla läpäiseminen ei enää sattunut, mutta iski todella kova pyörrytyksen tunne. Sanoin tämän ääneen ja hoitaja rauhoitteli koko ajan. Hän myös kertoi koko ajan mitä tapahtuu ja teki olostani todella rauhallisen. En huimaukselta pystynyt juurikaan enää seuraamaan munarakkuloiden tyhjentymistä ja nopeasti toinenkin puoli oli sitten ohi. Sitten irroteltiin lätkät ja sain nousta ylös. Päässä vähän pyöri, mutta nopeasti sekin tasoittui. Sain pukea housut jalkaan ja samalla kerrottiin, että toiselta puolelta tyhjennettiin 14 rakkulaa. Siis vau 27 rakkulaa yhteensä!

Tämän jälkeen sain köpötellä takaisin lepotuoliini ja annettiin lupa juoda rauhassa vettä. Eväitä voisi syödä noin 45 minuutin päästä jos olo olisi hyvä. Hoitaja tuli heti luokseni kyselemään, oliko kipuja ja ei ollut kyllä lainkaan. Häne kehotti herkästi sanomaan, jos kipua tulee ja siihen kannattaa puuttua heti, ettei se ylly kovaksi. Jäin hörppimään vettä ja huomasin, että aina kun join iski kamala pahanolon aalto. Mies toi jossain vaiheessa mehua ja tämän jälkeen en pystynyt kuin tuijottamaan eteeni, kun pahaolo tuntui ottavan vallan. Onneksi hoitaja tuli käymmän (miestä kun kielsin hakemasta hoitajaa) ja kyseli vointia ja kerroin, että minulla on melko paha olo. Hän mittasi verenpaineen joka oli mennyt melko alhaiseksi ja olin kuulemma kalpea. Sain kielelle laitettavan pahoinvointi pillerin ja ei mennyt kuin 10 minuuttia ja olo oli taas ihan loistava.

Pahoinvointi lääkkeen jälkeen sain syötyä eväskarjalapiirakan ja juotua hyvin ja olo pysyi oikein hyvänä. Kovasti jännitin milloin ne kivut yltyvät, mutta eipä niitä sitten tullut. Hoitaja kävi kyselymässä taas vointia ja kerroin voivani todella hyvin ja olisin jo valmis kotiin. :D Ennen kotiin lähtöä pitää käydä pissalla ja tämän jälkeen voisi kotiin päästä. Sain luvan lähteä käymään vessassa.
Tässä samassa yhteydessä kerrottiin jatkohoito-ohjeita ja varoiteltiin vuodon määrästä. Normaalia on, että vuoto voi kestää jopa 7 vrk:ta. Tähän olinkin etukäteen varautunut ostamalla siteitä ja pikkuhousun suojia, joita en yleensä käytä. Vessaan päästyäni hämmennyin vuodosta tai oikeastaan siitä, että siteessä oli kolme tippaa verta. Olin varautunut siihen, että vuoto olisi todella runsasta näin heti toimenpiteen jälkeen. Aukkarinkin jälkeen verta tuli melko paljon ja useamman päivän. Noh, en valita. Ja niin, pissakin tuli oikein hyvin.

Jossain vaiheessa meille tuotiin myös jatkohoitosuunnitelma ja tilanne munasolujen määrästä. Tosiaan 27 rakkulaa saatiin tyhjennettyä ja niistä löytyi 17 munasolua. JES! Seuraavana päivänä saisi tietää tarkemman tilanteen. Alkion siirtoonkin sain ajan ja samana päivänä siirron kanssa alkaa Lugesteron.

Pissan jälkeen toinen hoitaja kertasi vielä kotihoito-ohjeet. Kipulääkettä, mielellään Parasetamolia, saisi ottaa 3g päivän aikana. Hoitaja suositteli kuitenkin, että ottaisin 1g kun pääsen kotiin ja toisen 1g sitten yöksi. Kotiin päästyämme ei minulla ollut edelleenkään lainkaan kipuja, ainoastaan väsymys. Meninkin sellaisille 4 tunnin päiväunille keskellä päivää. :) Edelleenkään herätässä ei tuntunut kipua. Ylös noustessa vähän vihlaisi, mutta ei mitään sen kummempaa. Vuotoakaan ei edelleenkään näkynyt.
Ilta meni siis todella helposti ja kivuttomasti, ainoastaan olo oli väsynyt. Yöksi otin varmuuden vuoksi lääkkeen.

Punktion jälkeisen päivän saa myös sairaslomaa, mutta täytyy sanoa, etten tätä olisi välttämättä tarvinnut, sen verran on hyvä olo. No parempihan se kunnolla leveätä. Saimme myös tietää munasolujen kohtalon ja sehän oli seuraava:

  • Munasoluja 18 kpl (outoa, mistä tuli yksi lisää, kun punktion jälkeen niitä oli vielä 17 :D )
  • Kypsiä munasoluja 16 kpl
  • Normaalisti hedelmöittyneitä 13 kpl

Olen tähän tulokseen todella tyytyväinen. Nyt vain jännitetään miten alkiomme selviävät seuraavista päivistä. Peukut pystyssä.

Punktio oli lopulta helppo kokemus ja myös toipuminen näyttää olen nopeaa. Vuotoa ei näy ja toistaiseksi ei tarvitse edes sidettä käyttää. :D Tuli siis hamstrattua ihan turhaan siteitä. :D

Jännittäviä aikoja :)

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Ensimmäinen seurantaultra

Kp 9 (eli 7. pistopäivä) koitti ensimmäinen folliultra. Kyllähän se hieman alkoi jännittämään, oliko mitään tapahtunut. Onneksi vastaanotolle päästessä pääsi heti ultrattavaksi ilman isompia kuulumisten vaihtoa. Toki vointia kyseltiin ja kerroin että oloni ei ole ollut erityisen tukala. Välillä on kyllä tuntemuksia munasarjoissa, mutta ei mitään ihmeellistä.

Ultraus tilanteessa lääkäri laski keskittyneenä follien määriä ja kokoa, eikä juurikaan avannut tilannetta. Tämä on se julkisen huono puoli, ettei välttämättä vaivauduta selostamaan tilannetta. Yksityisellä on yleensä oma näyttökin, mistä voi tilannetta seurata. Lopulta lääkäri kertoi, että molemmilta puolilta näytti löytyvän 8 follia, mikä oli ilmeisesti ok. Vähän olin toivonut että olisi vielä enemmän, mutta eiköhän tuollakin määrällä voida onnistua. Ultran jälkeen lääkäri laskeskeli tilannetta ja punktiopäiväkin saatiin tietää. Se tulee tapahtumaan kp14, jes! Pistoksia saisin jatkaa samalla annoksella vielä kp 11 asti gonal-f:n ja fyremadelin kanssa. Toi fyremadel ei kyllä ole lemppari. Kp12 tuikkaan irrotuspiikin ja se onkin sitten viimeinen piikki mikä pitää pistää. Nopeasti tämä pistohomma taas meni ja hyvin siitä tuli selvittyä. Alkuun se aina jännittää, mutta ihmeen nopeasti siihen tottuu ja homma lähtee menemään rutiinilla.

Gonal-f ja Fyremadel on hyvä pistää joka ilta lähes samaan kellonaikaan. Pääasiassa tämä onkin onnistunut hyvin, mutta yhtenä iltana meillä oli menoa ja pistosaikaan tiesin olevani autossa. Päädyimme sitten etukäteen siihen, että piikit tulevat mukaan ja pistäminen tapahtuu huoltoasemalla. :D hyvin tämäkin sitten meni, mutta kyllähän se hassu tilanne oli istua huoltoaseman vessassa piikittämistä itseään :D.

Olo on ollut onneksi tosi hyvä. Vasta nyt kp12 kun tätä kirjoittelen on ensimmäisen kerran tukalampi olo. Vatsa oli aamulla herätessä aivan turvoksissa ja munasarjoja vihloo. Jopa istumaan mennessä tuntuu välillä inhottavalta. Tämä tuntuu kyllä vain hyvältä merkiltä, että lääkitys toimii. Vielä jokunen tunti ja pääsen pistämään viimeisen piikin. Sitten alkaakin mieli jännittämään punktiota. Tällä hetkellä tuntuu, että aika on mennyt ihanan nopeasti. Onneksi! Toivottavasti pääsemme myös tuoresiirtoon. Ja toivottavasti niitä munasoluja ja alkioita tulisi tarpeeksi.

On tämä vaan jännittävää :)

maanantai 2. maaliskuuta 2020

Akupunktion toinen mahdollisuus

Viime postauksessa hehkuin toiveikkuutta ja intoa, mutta fiilis ehtiä tässä jo latistua.

Kävin noin vuosi sitten ensimmäisen kerran akupunktiossa ja lopetin sen, kun tuli hieman huijattu olo, kun hoito kesti välillä 25 minuuttia ja hoitoon kuului kaksi neulaa. Toki kun ei ollut muuallakaan käynyt, oli vaikea arvioida mikä on normaalia ja mikä ei. Muiden kokemuksiin verrattuna hoito ei vaikuttanut kuitenkaan tyypilliseltä.

Akupunktio osana IVF:ää on tuntunut monelle toimivan, joten ajattelin, että se voisi olla hyvä tuki myös meille. Valitsinkin nyt paikan, mistä olin lukenut muiden hyviä kokemuksia. Hei mitä menetettävää olisi?

Suuntasin akupunktioon ja minut otti vastaan kaksi henkilöä. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen ja sain riisua itseni pikkareille ja t-paidalle. Tämän jälkeen minut peiteltiin lämpimästi. Peittoja nosteltiin ja neuloja laitettiin jalkapöytään, sääriin, vatsaan, käsiin ja päähän. Neulojen määrää en nähnyt, mutta veikkaan että niitä oli reippaasti yli 10. Tämän jälkeen minut jätettiin huoneeseen ja sanottiin, että voin nukkua. Olo oli todella rentoutunut ja lämmin, vaikka viereisien "seinien" takaa kuului äänet todella hyvin. Hieman häiritsi kertoa tuloni syy, koska seinät ovat paperi ja asiani ei todellakaan jäänyt vain minun ja hoitajan tietoon.

Kun minä nautiskelin akupunktion rentouttavasta vaikutuksesta, ihmettelin viereisestä huoneesta kuuluvia ääniä. Hierontapöydän ryskettä ja ääntä joka oli ihan kuin nyrkeillä hakattaisiin. Tältä äänet ainakin kuulostivat. Noin 45 minuutin jälkeen tultiin neulat ottamaan pois ja sai käydä vessassa. Tämän jälkeen pyydettiin käymään hierontapöydälle perus hieronta-asentoon. Tästä alkoikin kova käsittely. Jalkoja vielä siveltiin ihan ok, mutta kun selkään päästiin niin tuntui välillä kun selkääni olisi käsitelty juustoraastimella. Tämän lajin nimi on ilmeisesti Guasha.

Tämän jälkeen seurasi ilmeisesti kiinalainen hieronta, jolloin selvisi mistä naapurihuoneen natina ja hakkausäänet kuuluivat. Hieronta tuntui lähinnä hakkaamisella ja suurimmaksi osaksi tuntui todella pahalta. Erityisesti kainalon ja selän välissä oleva alue on minussa tosi herkkä, niin sen murjominen otti todella kipeää. Tämän jälkeen sain kokea vielä kuivakuppauksen. Kuivakuppaus alkoi pyllystäni ja se nipisti ikävästi. Selän alueelta tämä tuntui ihan ok:lta, mutta aloin jo olemaan pelokkaassa tilassa, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Ensinnäkään missään vaiheessa ei sanottu, että nyt tapahtuu sitä tai tätä vaan hoito vaan aloitetaan ja milloin takapuoleni vedetään paljaaksi ja kuulen, että hoitaja lähtee yhtäkkiä huoneesta pois. Minusta tuntuu kyllä mukavammalta, kun hieman kerrotaan mitä tapahtuu seuraavaksi.

Hoito loppui lopulta johonkin kaulitsemiseen, mikä oli ensimmäinen mikä ei sattunut. Ehkä erona oli, että tämän teki nainen, kun muut "hieronnat" teki mies. Selkään sattui melko lailla tämän kaiken jälkeen.

Lopulta sain pukea päälle ja siirryttiin vastaanottoon käymään tilannetta läpi. Hän halusi antaa minulle jotain yrttejä ja varmistin, että sopivathan nämä varmasti IVF:hän kanssa ja kerroin, että lääkäriin piti kertoa hyvin tarkasti mitä vitamiineja ja muuta käytän. Esim. Omega-3 kiellettiin. No hän vakuutti, että nämä nimenomaan sopivat todella hyvin, mutta nyt hän ei niitä suostu antamaan ennen kuin varmistan sopivuuden lääkäriltä. Toki todeten "ettei lääkäri ymmärrä selosteista mitään, kun ne ovat kiinaa". En tiedä, loukkaantuiko hän tästä, että varmistelin yrttien sopivuutta vaikka en todellakaan pahalla tätä kysynyt. Hän kuitenkin päätti todeta "sinä et tule nyt raskaaksi", "tarvitaan 3 kuukauden hoito".

Järkytyin täysin hänen sanoistaan. Varasimme minulle seuraavaksi viikoksi uuden ajan. Tämän jälkeen sain kysyttyä, että miksi en muka tulisi nyt raskaaksi. Mietin, etteikö hän ymmärtänyt, että meillä on alkanut IVF -hoito nyt. Hän sanoo, että kestää 3 kuukautta, että "siemenestä tulee hyvä" ja kohdun limakalvo on liian kova. "Sinä olet jo niin vanha, nuoremmilla voi onnistua lyhemmällä hoidolla".  Kyllä hän siis ymmärsi, että hoidot ovat alkaneet, mutta sillä ei ollut mitään väliä.

Lähdin itkua pidätellen kotiin. Kotona katsoin selkääni, mikä oli aivan järkyttävän näköinen punaisista jäljistä. Aamulla osa oli muuttunut mustelmiksi. Purin kotona tilannetta ja pohdimme, että tällaisten hoitojen pitäisi olla juuri virkistäviä, rentouttavia ja toivoa luovia. Jos se päättyy itkuun, niin hoito ei ole onnistunut. Eikä myöskään ne mustelmat tuntuneet erityisen hyvältä. Seuraavalla kerralla en voi kuvitellakaan kuinka pahalta se murjominen tuntuisi kasvaneiden munarakkuloiden kanssa.

Päädyinkin siis perumaan seuraavan ajan ja nyt luotamme länsimaisen lääketieteen ammattilaisiin. Yritän unohtaa nämä sanat ja saada toiveikkuuden ja hyvän fiiliksen takaisin.

Ei nyt mennyt tämäkään kokemus ihan putkeen.

Kirjotusvirheitä on varmaan luvattoman paljon, kun purin tuntemukset kännykällä. Koittakaa kestää.