torstai 11. kesäkuuta 2020

PP9 on se toiseksi pahin

Edellisessäkin alkion siirrossa alkoi tekemään tiukkaa pp8-pp9 tienoilla, kun oireita pitäisi pikku hiljaa alkaa olemaan. Hiljaista on kuitenkin sillä rintamalla.

Oloni on oikeastaan todella hyvä ja siksi mieli alkaa olemaan aika maissa. Pitäisihän sitä jotain jo tuntea? Välillä on ollut menkkamaista juilimista, mutta joka kierrossa löytyy vähän vatsan väänteitä. Joten ei mitään merkittävää. Toivoisin niin paljon, että rinnat kipeytyisivät, olisi tullut pientä veristä kiinnittymisvuotoa, joutuisi ravaamaan öisin vessassa ja olisi se ”tunne, että nyt ollaan raskaana”, mutta EI, ei mitään kunnollista. Rinnat ovat tuntuneet nyt pari päivää ehkä aavistuksen aroilta sivusta, mutta todennäköisesti se on vain liiallisen tunnustelun tulosta.

Lugetkin tuntuvat valuvan ulos kuin mikäkin vesiputous. En tiedä onko valkovuodon määrä runsastunut, mutta tuntuu välillä että pissaisin housuun, kun sitä ja luge sotkua tulee niin paljon.
Kohdunnupukka vai miksi sitä nyt sanotaankaan oli vielä muutama päivä sitten todella pehmeä ja löllö tuntuinen, nyt se on vähän kovettunut. Koko ajan se on kuitenkin todella alhaalla, joten senkin puolesta huono merkki. Tämä havainto tehty siis lugeja laitettaessa, enkä huvin vuoksi sitä ronklaile. :D

Mutta siis kaikki kuuluisat raskausoireet puuttuvat.

Eilen jo tirautin pari kyyneltä miehelle, ettei tästä varmaan taaskaan tule mitään. Mies lohdutti parhaansa mukaan ja sai aikaan vähän paremman mielen. Vielä ei saa luopua toivosta.

Minun on vain todella vaikea uskoa, että näin oireettomana voisi onni osua vihdoin meidän kohdalla.

Testipäiväksi meinaan varata viiniä, sushia ja lakua ja hukutttaa murheeni niihin, jos testipäivänä saa katsoa niin tuttua yhden viivan näkyä. Eipä se paljon lohduta, mutta on otettava se minkä saa.

Olin niin luottavaisella mielellä, että blasto alkiolla voisimme vihdoin onnistua. Nyt se usko on murskaantumassa.

Se pahin ajatus alkaa kalvamaan mieltä, mitä jos emme koskaan onnistu...

Pahin on vielä edessä eli pp14 testipäivä.

19 kommenttia:

  1. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon! Tiedän ettei tämä lohduta yhtään, mutta mahdollisuudet ovat edelleen 50/50! Se kunnon rintojen aristus raskaudesta johtuen alkaa usein vasta joskus +rv6 paikkeilla! Tässä vaiheessa on vielä ihan liian aikaista sanoa, onko jokin raskauteen tai menkkoihin liittyvää. Nyt vaan positiivinen fiilis vielä pariksi päiväksi ja sitten se selviää <3
    Ja voi kuule se tunne siitä, että nyt ollaan raskaana on silkkaa huu-haata! Oireettomuus, tutut menkkajomottelut on paras merkki oman kokemusken nojalla, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohdutuksesta <3 Pitäisi nyt vain jaksaa vielä tsempata muutama päivä, mutta tuntuu todella pelottavalta leikitellä ajatuksella, että jospa sitä olisi raskaana. Kuvittelen jo nyt mielessäni kuinka musertava tulee olemaan pp14, jos raskaustestissä on jälleen kerran vain 1 viiva. Mutta eipä tämä murehtiminen mitään auta.

      Toi ”tunne” on kyllä maailman ärsyttävin väite :D

      Kiitos kun jaksoit tsempata <3

      Poista
  2. Olen käynyt välillä lukemassa blogiasi, mutta nyt päätin kommentoida. Meillä miehen kanssa melko sama tausta kuin teilläkin eli viime vuonna pari inssiä ollut ja nyt ensimmäinen IVF-hoito menossa, pp0 (?) eli tänään lähti alkio kyytiin :) samoilla piikityksillä menty eli Gonal-F, Fyremadel ja Ovitrelle. Ja nyt luget sottaamassa :D

    Olen saanut blogistasi paljon vertaistukea ja olenkin käynyt lukemassa kokemuksiasi esim. inssistä ja punktiosta :) kukaan lähipiiristäni ei tiedä näistä hoidoista, joten kahdestaan miehen kanssa ollaan näitä jouduttu pohdiskelemaan. Vaikea aihe kaikin tavoin, joten kiitos että bloggaat näin tärkeästä aiheesta.

    Toivon niin paljon, että teidän matka jatkuu tästä hoitokierrosta vihdoin vanhemmiksi <3 <3
    -Tiipi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihanasta kommentistasi <3 ihana kuulla että kirjoituksistani on saanut vertaistukea. Sitä tuntuu kyllä tarvitsevan tässä lapsettomuuden koitoksessa.

      Mukava kuulla, että teilläkin on hoidot noin pitkällä ja olette selvinneet jo pahimman vaiheen yli. Tai ainakin itselle punktion ja alkion mukaan hakeminen oli tärkeä ja helpottava etappi. Paljon tsemppiä piinapäiviin ja toivottavasti siellä tarrataan lujasti kiinni <3

      Kiitos toivotuksista <3 toivon niin kovasti, että vihdoin meidän matkamme tästä jatkuisi.

      Poista
  3. Voimia päiviin, hali <3 Mä niin toivon että te saisitte ne kaksi viivaa vihdoin...Voi mä toivon niin paljon. <3

    VastaaPoista
  4. Moi Emma! Mäkin heräilen blogien pariin pitkästä aikaa. Omaani en kyllä jaksa vielä kirjoitella, kun ei oo mitään kirjotettavaa. Pidetään mielenrauhanturvaamiseksi pientä taukoa. Jatketaan alkionsiirtoja varmaankin vasta syksymmällä. Toivon teille kovasti onnenkantamoisia tähän kiertoon! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, onpa kiva kuulla susta pitkästä. Mietinkin, että mitäköhän teille kuuluu. Harmi että sielläkään ei ole vielä plussaa kuulunut. On kyllä hyvä ottaa välillä taukoa jos vähääkään siltä tuntuu. On tämä kyllä sellaista vuoristorataa, että välillä on hyvä hengähtää. Teillä on onneksi se hyvä, että hoitoja pystyy taas jatkamaan heti kun siltä tuntuu ja ei tarvitse julkisen tahdissa säätää.

      Kiitos onnentoivotuksista <3 toivon niin että tärppäisi, vaikka usko on aika kovilla.
      Ihanaa kesää sinne <3

      Poista
    2. ❤️ Kesässä todellakin piilee kaikkea ihanaa! Ei ehdi edes lapsettomuutta tuskailla, kun luonto antaa parastaan ja lahjoo uskomattomilla aistiravinnoilla joka päivä. Palaillaan taas!

      Poista
  5. Mulla ei ainakaan ollut yhtään mitään raskausoireita ennen plussaa. Tulivat varmaan reilut pari viikkoa myöhemmin.

    Tsemppiä ja jaksamista raskaaseen odotteluun, jännään täällä teidän puolesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa lukea näitä kommentteja, vaikka oma usko alkaa olemaan koetuksella.
      Ei tässä auta kuin nyt vain piinailla ja odottaa. Kiitos tsempeistä ja mukana jännittämisestä <3

      Poista
  6. Mullakin kunnon oireet tulivat viikolla 6+0, jolloin pahoinvointi, oksentelu ja heikotus alkoivat kuin tyhjästä. Niitä kestikin sitten kymmenisen viikkoa, hah. Sitä ennen ainoat oireeni olivat kivuttomuus (sairastan endometrioosia, ja vuotoihin liittyy aina kipua) sekä menkkojen ja niitä usein edeltävän tiputtelun pois jääminen. En ajatellut tulevani kyseisessä kierrossa raskaaksi, koska en ollut tuntenut minkäänlaisia ovulaatio-oireita enkä käyttänyt ovulaatiotestejä.

    Oireettomuus ei siis välttämättä kerro mitään! Luulen, että useimmilla kunnon raskausoireet tulevat vasta sitten, kun veressä on tarpeeksi istukkahormonia, eli kun raskaus on jo vähän pidemmällä. Rinnat eivät mulla olleet kovin kipeät missään vaiheessa raskautta, vain vähän arat. Vessassakaan ei tarvinnut juosta alvariinsa. Jälkeenpäin tajusin luultavasti tunteneeni yhdessä vaiheessa kiinnittymiskipua, mutta en silloin kiinnittänyt siihen kovin paljon huomiota, koska, kuten sanoin, ajattelin, ettei kyseisessä kierrossa ollut edes tapahtunut ovulaatiota. :)

    Meillä vauvaa toivottiin viisi vuotta, mutta tulin lopulta luomuna raskaaksi. Kaikki on siis todellakin mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana lukea näitä tarinoita <3 Teillä on sitten ollut vielä pidempi matka ja plussan saaminen on varmaan tuntunut täysin ihmeelliseltä. Itse on vain niin vaikea uskoa, että olisin niin onnekas että plussa tulisi ja vielä ilman oireita.
      Mutta kyllähän nämä herättää toiveikkuutta.
      Kiitos kun jaoit tarinanne 3

      Poista
    2. Ymmärrän todella hyvin oireiden kyttäämisen ja että on vaikea uskoa onnistumiseen. <3 Se on inhimillistä. Onhan kyse elämän kokoisesta asiasta.

      Mulla oli monia kiertoja, joissa ovulaatio oli pläkkiselvä ja olin varma, että onnistumme. (Kävimme siis yhdessä vaiheessa hoidoissakin.) Meillä oli kolmen vuoden yrittämisen jälkeen yksi tuulimunaraskaus, joka sekin kuitenkin alkoi sellaisesta luomukierrosta, jossa en tuntenut mitään ovulaatio-oireita enkä ollenkaan uskonut raskaaksi tulemiseen. Tuossakin raskaudessa kivuttomuus, tiputtelemattomuus ja menkattomuus olivat asiat, jotka kertoivat raskaudesta. Ei ollut vessahätää, ei palelua, ei mielitekoja.

      Kun lapsemme syntymään johtanut raskaus alkoi viiden vuoden toivomisen jälkeen, ehdin hetken iloita "helposta ja oireettomasta" raskaudestani - kunnes alkoi pöntön halailu ja sängyssä heikkona makoilu. :)

      Lapsettomuus koskettaa minua aiheena syvästi edelleen ja kovasti toivon teillekin onnistumista! Presidentti Koiviston sanoin haluaisin rohkaista sinua: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

      Poista
    3. Olipa rohkaiseva lainaus <3 näinhän se pitäisi ajatella.

      Poista
    4. Tsemppiä viimeisiin piinatunteihin! <3 mä taisin saada ensimmäiset kaksi viivaa tänään <3 nyt pp7. Ihan uskomatonta kyllä vaikka niin alussa että mitä vaan voi vielä käydä mutta olen todella onnellinen jo tästä mahdollisuudesta mitä aiemmin ei ole ollut <3 :)

      Poista
    5. Kiitos <3

      Voi onnea mahdottoman paljon <3

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Valitettavasti kovin epäselvältä näyttää...

      Poista