perjantai 24. elokuuta 2018

Hölmön hommaa


Olin nyt kuitenkin niin hölmö, että testasin tänään aamulla. Tein r-testin, joka tietysti oli niin nega kuin olla vain voi sekä o-testin, jossa oli haalea viiva. Tämä ei nyt tuntunut  erityisen pahalta, kun testin tulos olisi arvattavissa. Lähinnä uskallan vähän rennommin lähteä viikonlopun viettoon.

Vaikka negatiivinen ei erityisemmin kolahtanut, niin kyllähän se laittoi pohtimaan, että onko tässäkään kierrossa onnistuttu. Tänään on kuitenkin dpo 7 ja oireita ei ole. Luulen, että plussan pitäisi tuntua jo rinnoissa, jos sellainen olisi tapahtunut. Jotenkin tämän oireen puuttuminen viittaa jälleen kerran epäonnistumiseen, kun se oli silloin siinä ainoassa onnistumisessa selkeä merkki jo ennen plussaa. Tosiaan, sitä en ole mihinkään kirjannut, että mikä dpo oireet alkoivat. Hitsi se olisi mielenkiintoinen tieto.

Täytyy nyt varautua henkisesti siihen, että menkat on taas luvassa ensi viikonloppuna ja alkaa suunnitella seuraavan kierron sotasuunnitelmia. Kovasti mieli tekisi käydä hoitamassa se aukkari nyt pois alta. Ensi viikolla onneksi pääsen keskustelemaan kunnan lääkärin kanssa, jolloin selviää, että kuinka nopeasti kunnan kautta voisi tutkimukseen päästä. Jos tätä joutuu kovin kauan odottelemaan, niin taidan käydä hoitamassa tämän yksityisellä pois alta. Tutkimus pitäisi tehdä käsittääkseni kp 8-12 tai kp 9-12 välillä ja näyttäisi, että kp 8 olisi pe, jolloin olen tietenkin reissussa. Ma –ti olisi sitten ainoa mahdollisuus ja ne aiheuttavat vähän järjestelyä töissä.

Nythän tuo ovulaatio on osunut mulla monesti jo kp 12:sta, joten mietin, että onkohan tuo tutkimus tarkoitus tehdä just ennen ovulaatiota eikä ainakaan ovulaation aikaan. Tällöin toi kp 12 olisi ehkä liian myöhäinen. Sivistäkää ihmeessä, jos tiedätte tästä tarkemmin? Ja te, jotka olette jo tutkimuksessa käyneet, niin olisitteko päässeet samana päivänä vielä töihin?

Huoh, onpa taas mietittävää :D

Aurinkoista viikonloppua!

-Emma

tiistai 21. elokuuta 2018

Alkoholi ja piinapäivät


Huh huh kuinka pitkiltä nämä piinapäivät tuntumat. Aika on suorastaan pysähtynyt. Nyt mennään kp 17 / dpo 4 eli pitkä jännitys vielä edessä. Viikonloppuna olisi taas tiedossa juhlat ja niihin kuuluisi taas alkoholi. En koe yhtään mukavaksi nauttia alkoholia niin myöhään kierrosta (dpo7-dpo8), kun eihän sitä voi koskaan tietää. Tuskinpa nyt lasillinen mitään pahaa voisi aiheuttaa, mutta sitä ei haluaisi riskeerata mitään. Ärsyttävää elää tällaisessa alkoholimyönteisessä kulttuurissa, jossa juomattomuuteen täytyy olla aina joku syy. No täytyy kehitellä jokin suunnitelmaa, että näytän nauttivan alkoholipitoisia juomia. :D

Meinaan tehdä jo dpo 7 aamulla ekan r-testin, vaikka hyvin epätodennäköistä on, että mitään silloin siinä näkyisikään, oli tärppiä tai ei. Ärsyttävää aloittaa aamu negatiivisen tuijottelulla, mutta jos sattuisin näkemään ”haamun haamun haamun”, niin olisi vain helpompi suoriutua viikonlopun juhlista.

Mitään oireita ei ole. Ei ole tärppi tunnetta. Ei mitään mainittavaa. Tuntuukin siis niin tyhmältä taas aiheuttaa epäilyksiä kieltäytymällä alkoholista ja todennäköisesti turhan takia. Onpas taas vaikeaa. :D

Enpä aikaisemmin kirjoitellut yhdestä kummasta ovulaatio oireesta. Nimittäin pienestä verenvuodosta tai voisi puhua myös limasta, jossa on vähän verta. Verta havaitsin saman päivän iltana, kun sain hymynaaman. Ensin säikähdin tätä ja ajattelin tämän olen uusi oire, mutta olinkin jo viime kierrossa kirjannut Life-sovellukseen havainnon pienestä määrästä verta ovulaatio päivänä. Aikaisemmin ei ole tällaista ollut, joten ei ole tyypillinen oire minulle.

Googlen perusteella on täysin normaalia, että ovulaatio aiheuttaa pienen verenvuodon. Ihmetyttää vain, että miksi verenvuotoa on vasta nyt alkanut tulemaan. Onko tämä hyvä merkki, että nyt ovulaatio todella tapahtuu ja aikaisemmin ei ole kunnollista ovista sitten tapahtunut. Vai onko letrot nyt muuttanut kehon toimintaa. Pohdin myös, että voisiko olla hyvä merkki siitä, että ainakin toinen munanjohdin olisi auki, jos verikin tulee läpi. Todennäköisesti menee taas nämä pohdinnat ihan metsään. :D Onneksi vihdoin ensi viikolla on kunnanlääkäriaika niin voin sitten lääkärille esittää näitä pohdintoja.

Pitkä piina jatkuu… :D

-Emma

torstai 16. elokuuta 2018

Hymynaama

Ovulaation metsästys jatkuu ja kyllä tuo Clearbluen testikin onnistuu hämmennystä aiheuttamaan.


Kp 10 tilanne näytti tältä:


Kp11 tältä:



Ja tänä aamuna kp 12 tulos olikin seuraavan lainen, pysyvä hymynaama:


Mihinköhän se vilkkuva hymynaama jäi?! :D Olin tosi innoissani saamastani pysyvästä hymynaamasta, mutta hassua ettei hymynaama sitten eilen vilkkunut. Te keillä on enemmän kokemusta näistä testeistä, niin pitäisikö vilkkuminen tapahtua aina vai onko ihan normaalia, ettei vilkkumista ehdi näkemään. Vuorokausi oli väliä mittauksilla, joten olisin uskonut, että eilen olisi jo vilkkunut.

Tuo Onestepin testi on taas sen näköinen, että olisin arponut, onko se positiivinen vai ei, joten onneksi oli Clearblue. 😊
                                               
Ovulaatio on nyt kuitenkin bongattu. Jes! J Harmi, ettei eilen väsymykseltä puuhailtu. Onneksi joka toinen päivä on kuitenkin oltu aktiivisia ja tänään onkin erittäin hyvä saa jatkaa tuolla tahdilla. Heheh J

-Emma

tiistai 14. elokuuta 2018

Ei tarvitse enää arvailla


Tässä kierrossa on käytössä Clearbluen ovulaatiotestit, joten eipä tarvitse enää arvailla tulosta. Aloitin tänään jo sillä testaamaan, vaikka en uskonutkaan, että se vielä edes vilkkuisi. Tänään vain oli aamulla hyvin aikaa aloittaa uudella laitteella testaus, niin menee sitten muina aamuina helpommin, kun homma on tuttu.  Eipä vielä vilkkunutkaan hymynaama ja näytti tyhjää ympyrä . Vertailuksi tein myös One stepin testin, niin voin sitten seuraavassa kierrossa mennä mahdollisimman pitkään niillä ja lähinnä sitten varmistaa ovulaation ajankohdan. Hyvin hyvin haaleaa viiva oli.

Ai että olin onnellinen tuosta testistä. Ei arpomista, ei vertailua. Selkeä negatiivinen. Kuinka helppoa! J Harmittaa, etten ole aikaisemmin investoinut kyseiseen testiin.
Nyt vain jännittelemään, milloin saan vilkkuvan hymynaaman ja milloin peräti pysyvän hymynaaman. Olen jotenkin alkanut epäilemään, kuinka usein minulla on ollut ovuloimattomia kiertoja, kun katselin vanhoja kuvia testeistä. Vaikuttaa, ettei kovin selkeitä positiivisia ollut. No mutta tällä kertaa ei tarvitse arpoa. J

Jännittävää J Saa nähdä mihin päivään se ovulaatio sitten osuu.

-Emma

perjantai 10. elokuuta 2018

Pieniä askeleita


Viimeksi pohdin julkiselle puolelle hakeutumista ja emmin oikeaa ajankohtaa. On todella vaikea selittää, miksi avun hakeminen tuntuu niin isolta askeleelta. Kai sitä joutuu eri tavalla myöntämään kärsivänsä lapsettomuudesta.

No joka tapauksessa sitten rohkaistuin ja sain soitettua terkkariin ja ensimmäinen lääkärikontakti aika on nyt kalenterissa. Siihen on vielä useampi viikko aikaa ja tästähän syntyy vain lähetteitä jatkohoitoihin, joten tyhmä ajatus minulta, etten olisi tätä vieläkään varannut.

Miehen ei ole välttämätöntä tulla mukaan edes tälle käynnille, joten senkin osalta oli helppo mennä vain minun kalenterin mukaan. Toivottavasti lääkäri on samaa mieltä, että minun paikalla olo on tarpeeksi. 

Kertokaahan te joilla on kokemusta kunnan lapsettomuushoidoista, niin oliko ensimmäisellä kerralla mitään perustietoja ihmeellisempää?

Olen kyllä taas astetta rauhallisempi, kun tietää, että asiat lähtevät kunnankin kanssa kohta eteenpäin. Kummallisia kynnyksiä välillä vain mielessäni näiden edistäminen. :D

Tuntuu hassulta, kun kalenteri on yhtäkkiä täyttynyt terveydenhuollon varauksista. Olen aika perusterve ollut koko ikäni, joten lääkärissä on tullut harvemmin käytyä. Nyt kalenteri tuntuu kuitenkin olevan täynnä vaikka mitä aikoja. Tuleepahan tehtyä ainakin perusteellinen terveystarkastus tässä syksyn mittaan.

Seuraavaksi luvassa olisi työterveyshoitajan tapaaminen, tästä en nyt usko saavani mitään, mutta kai sielläkin täytyy välillä pyörähtää. Sitten ensitapaaminen kunnan lääkärin kanssa lapsettomuudesta ja tämän jälkeen olisi papakoe tulossa. Aika paljon saa töissä selitellä poissaoloja, hups. :D Ja lisää on varmasti tulossa.

Olen nyt yrittänyt tunnollisesti muistaa lisäravinteet tässä kierrossa. Ihan  joka päivä en ole kaikkea muistanut/jaksanut kun tuntuu, että niitä on aikamoinen kasa. Vehnänalkioöljyä ostin nyt myös tabletti muodossa, kun se öljy on välillä työlästä. Samasta syystä macajauhe jää välillä välistä, kun se vaatii jogurtin tai smoothien, että sen saa alas. Sorruin myös ostamaan rautatabletteja, mikä ei välttämättä ollut kovin fiksua tai suositeltavaa. Perustelin nyt itselleni, että kun menkat on niin kovin runsaat niin voin menkkojen aikana ottaa vähän rautalisää. Olenkohan ihan hölmö? :D Tietysti riskinä on, että ferritiini arvot väärentyvät, jos ne arvot käyn lähiaikoina ottamassa. Taidan jättää verikokeet suosiolla kunnan lääkärikäynnin jälkeen, niin tiedän pääsenkö kunnan kautta ottamaan verikokeet vai menenkö omaan piikkiin.

Tällainen tämä pieni vitamiinivälipalani on. :D




Hauskaa viikonloppua! 

-Emma


tiistai 7. elokuuta 2018

Verikoe

Kävin viime viikolla niissä verikokeissa ja tarkoitus oli ottaa ihan perusverenkuva. Olin kyllä taas niin tietämätön, etteihän tuollaiseen kuulu tietysti mikään raskaushormonin mittaus. Lopputuloksenhan tiedän jo tietenkin, mutta olisi vain kiinnostanut, että olisiko mitään heilaudusta tapahtunut arvossa. Voi olla, että tämä maalaisjärkeily menee jälleen aivan penkin alle, mutta odotin saavani jotain osviittaa siitä, että yrittääkö kehoni edes raskautua, joka kuukausi. Todennäköisesti mitään ei olisi arvoissa nähtävissä, vaikka jotain pientä keho yrittäisikin. Haluaisin varmistuksen, että munasoluni irtoavat oikein joka kuukausi, mutta eiköhän tämäkin selvitetä sitten ihan eri tavalla. Olin taas turhaan toiveikas, että tästä olisi voinut saada jotain arvokasta lisätietoa omasta kehosta.

Toinen asia mikä jäi harmittamaan olivat rautavarastot. Etukäteen olin vielä kysynyt, että katsotaanhan myös rautavarastoarvot ja näin oli kuulemma lähetteeseen kirjattu. No eipä niitä oltu mitattu, kun hemoglobiini (136) oli kunnossa ja ilmeisesti punasolut olivat myös jees. Harmittaa, kun yksityinen gynekologi mainitsi, että nämä kannattaisi tarkistaa, koska alhaisilla rauta-arvoilla voi olla yhteys raskautumiseen ja hänen mukaansa hemoglobiini voi silti olla kunnossa, vaikka rautavarastot olisivat alhaiset. Tämän tulokset soittaneen lääkärin mielestä rautavarastot arvot olivat selvästi ihan höpöhöpöä ja piti niiden mittailua ”muoti-ilmiönä”. Ei ole mitään järkeä mitata niitä terveeltä aikuiselta. Huoh! En siis kertonut, että yritämme raskautta, kun ei se näin jälkikäteen olisi auttanut. No eipä selvinnyt sitten sekään. Ei nyt viitsi varmuuden vuoksi ruveta rautalisiä syömään. Ehkä vähän pinaattia voisi kuitenkin syödä. :D

Onneksi kuitenkin kaikki mitatut arvot olivat täysin viitearvoissa ja lääkäri totesi, että ”priimaa on”. :D Eli ei ainakaan mitään huolestuttavaa löytynyt tätä kautta.

Vihaan yli kaiken verikokeita niin olisi ollut kiva, jos olisivat kerralla suostuneet testaamaan kaiken. Kilpirauhasen vaikutuksesta raskautumiseen on ollut myös paljon puhetta ja tätäkään ei nyt poissuljettu. Sen kyllä tiesin etukäteen, ettei sitä lähetteeseen kirjattu. Ei minulla siis ole mitään anemiaan tai kilpirauhasen toimintaan viittaavia oireita, mutta olisi ollut kiva sulkea ne pois vaihtoehtojen joukosta. No ne ilmeisesti katsotaan ensimmäisenä sitten kunnallakin, jos hakeudutaan sinne hoitoihin. Nopeasti tulee kuitenkin lompakko vastaan tuolla yksityisellä, joten eiköhän sinne ole kohta aika siirtyä.

Miehen kanssa puhuttiin, että milloin olisi aika hakeutua kunnalle lapsettomuushoitoihin. Oletan, että jonkinlaista jonoa siellä kuitenkin on, niin tavallaan tekisi mieli heti mennä jonoon. Onhan meillä kuitenkin yli vuosi yritystä takana, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Toisaalta haluaisin vielä katsoa rauhassa kaksi Letrozol kiertoa. Tosin tiedän, että sitten harmittaa todella paljon, jos tämänkin jälkeen ollaan ilman plussaa ja sitten joudutaan vielä muutaman kuukauden jonoihin. Mies oli sitä mieltä, että minä saan päättää, milloin on oikea hetki hakeutua hoitoihin kunnalle. Harmi, etten vain osaa päättää. :D

Te jotka olette käyneet kunnalla lapsettomuuteen liittyen, niin onko ensimmäisellä lääkärikäynnillä ollut välttämätöntä, että molemmat ovat paikalla? Miehen työn kannalta on nimittäin välillä hankalaa järjestää tällaisia ja mieluummin ottaisi vapaata sitten, kun varmasti hänen läsnäoloa tarvitaan. Taustatiedot kuitenkin löytyy koneelta ja minä ne kuitenkin osaan paremmin kertoa. :D

On vain niin helppoa käydä tuolla yksityisellä, kun ajat saa itselle sopivasti ja tuntuu, että ovat eri tavalla kiinnostuneita potilaasta. No kai sillä rahalla pitääkin siltä tuntua. :D Tässä riittääkin pohdittavaa…

Mutta eipä ainakaan mitään huolestuttavia uutisia tullut verikokeista, joten pitäisi varmaan vain iloita näistä. :D

Alkaa mielikin vähän kohoamaan, kun menkat alkavat olemaan kärvistelty.

-Emma

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Yk miljoona

Tai siltä se ainakin tuntuu. Toisin sanoen yk 16 on käynnistynyt. Nämä menkat alkoivat vain todella ärsyttävästi ja kp 1:n kanssa oli vähän arpomista. Jo perjantaina tiesin, mitä on luvassa, kun vessassa käydessä huomasin paperin punertuvan. Lauantaina oli jo menkkakipuja, mutta vuoto pysyi sellaisena ruskeana valkovuotona. Pahoittelut, yksityiskohtaisesta kuvailusta, mutta pakko saada nämä kirjoitettua muistiin. :D Oikeastaan vasta tänään vuoto alkoi olemaan ”kunnollista”, joten päädyin lopulta siihen, että tänään on kp 1 ja Letrozolet aloitan vasta huomenna. Monelle näytetään olevan määrätty Letrozolet kp 3-7, kun taas minulle kp 2-6, joten sen takia uskallan aloittaa ne vasta huomenna ja uskon niiden tuottavan tarvittavan avun. Tai pöh, minkä avun, eipä näytä tulosta syntyvän… HUOH!

Googlasinkin vielä ”mikä on oikea päivä merkitä kuukautisten alkaminen” ja löytämäni artikkelin perusteella vasta kunnon verinen vuoto lasketaan ensimmäiseksi päiväksi ja vuodon pitäisi alkaa ennen klo 18.00. Tämän perusteella tosiaan kp 1 menossa.

Kiitos Sekoitettu arki –blogin maininnasta Donaferty nimisestä tuotteesta, jota suositellaan raskautta yrittävälle. Sain tästä uuden kikkakonstin kokeiltavaksi. Aloitin tämän nauttimisen nyt kaksi kertaa päivässä. Kerrankin jokin tuote ei ole pahaa, tosin melko makeaa. Jospa tästä olisi jotain iloa.



Ovulaatiotestejä tilasin nyt vinon pinon. Valitsin nyt Clearbluen ovulaatiotestin, joka mittaa kahden hormonin tasoja ja näin tunnistaa 4 hedelmällistä päivää. Tilasin myös halvempia tavallisia ovulaatiotestejä lisää varastoon. Menipä taas yli sata euroa vauvan yrittämiseen.

Viikonloppuna oli melko paljon ohjelmaa ja jouduin olemaan muiden lasten kanssa paljon tekemisissä. Alan olla todella väsynyt tähän yrittämiseen ja muiden onnistumiseen, joten viikonlopun ohjelma on tuntunut melko rankalta. Kävin myös kaverini luona ja sattumalta, kun omia menkkajuttuja jouduin laittamaan roskikseen, niin huomasin siellä olevan raskaustestin paketin. Eli ilmeisesti vauvauutisia on tulossa taas kohta lisää. Tai en toki testin tulosta tiedä, mutta täytyypä tuohonkin varautua. Jälleen en uskonut, että siltä suunnalta tulisi vauvauutisia, mutta kai pitäisi varautua siihen, että kaikki ympärilläni raskautuvat. Melkein pelkään nykyään tavata ystäviäni, kun tuntuu, että kaikilla muilla on ihania uutisia jaettavana. Tekisi melkein mieli erakoitua ja elää omassa lapsettomassa kuplassa. :D Tai ehkä ei sentään, mutta toivottavasti hyvät uutiset osuisivat välillä itseenikin.

Olipahan taas rankka viikonloppu mielelle. Pahoittelut, että tekstit ovat näin masentavia ja pessimistisiä, mutta kai tunteet saavatkin välillä velloa. J

-Emma

perjantai 3. elokuuta 2018

Suru lapsettomuudesta


Tänään olen ollut ihan tippa linsissä koko aamun. Syitä tähän on useita, mutta kaikki johtuvat lapsettomuudesta. Eilen olin Ikeassa kaverini kanssa ja ensimmäinen isku oli muutamat pallomahat, jotka seilasivat ohi ja ostivat tuleville vauvoilleen asioita. Haluaisin niin päästä sisustamaan vauvan huonetta ja ostaman ihania vauvan tarvikkeita. Yksi päivä erehdyin katselemaan vauvan tarvikkeita Raskauskeijun sivulta, kun piti vain ovulaatiotestejä katsella. Mitään muutahan minun ei pitäisi katsella kuin ovulaatiotestejä. En ole hankkinut mitään vauvan tarvikkeita ennakkoon enkä meinaa. Jo pelkästään niiden katselu nettisivuilta ottaa kipeää, niin en tiedä kuinka pahalta tuntuisi katsoa niitä omassa kaapissa.

Toinen isku oli tällä samalla reissulla, kun kaverini, joka on lapsensa saanut ilman yritysstressiä, totesi, että he ovat luopumassa lasten tavaroista ja, että voisin, kysyä ystäväpiiriltäni, jos joku haluaisi ostaa tavaroita. Minä, lapseton, lasta toivova voisin kaupata lasten tavaroita eteenpäin! Kuinka mahtava idea! Tämä kaveri vielä tietää, että olemme yrittäneet lasta kauan, mutta ilmeisesti toisen asemaan asettuminen ei ole helppoa.

Ja varmaan viimeinen pisara aamun kyynelille oli se, että heräsin kesken unen, jossa olin viimeisilläni raskaana. Olisin halunnut vain jatkaa unen onnellisessa tilassa, mutta herätyskello vaati nousemaan.

Tai oikeastaan viimeinen pisara tälle kaikelle on se, että olen varma, ettei me onnistuttu taaskaan. Testejä en ole tehnyt. Minun piti tehdä tänään, mutta en olisi vain kestänyt sitä negatiivistä tulosta, joten jätin tekemättä. Menkat alkavat joko huomenna tai maanantaina, joten kyllähän se varmuus epäonnistumisesta tulee pian. Oireita ei ole ja sen takia olen varma, ettei mitään ole tapahtunut. Tai on jopa sellainen menkkamainen olo ja varmaan toi itkuisuuskin viittaa menkkojen alkuun.

Oviksen jälkeen, kun vielä uskoin onnistumisen mahdollisuuteen, kirjasin ”oireita” ylös.

kp 17 hirveä turvotus
kp 19 nippailua kohdun tuntumassa
kp 20 väsymys
kp 22 turvotus
kp 23 kukkien haju oksetti
kp 24 pientä turvotusta aamulla, meni päivän aikana ohi. Ei muita oireita

Rintojen arkuus puuttuu edelleen ja se olisi mielestäni ainoa kunnon oire minulle.  Tulipa kirjattua ylös, niin voi sitten taas seuraavassa kierrossa peilata tähän. Ei tarvitse innostua pikkuoireista.

Kolmas Letrozol kierto näyttäisi olevan edessä. Olen jotenkin tosi pettynyt ettei niistä ollut heti apua. Jotenkin tyhmä ajatus olla pettynyt jo tässä vaiheessa, kun ovathan ne ainakin tehneet kierrostani ”normaalin” pituisen. Eli kyllähän ne selvästi toimivat minulle. Pitäisi vain opetella vähän kärsivällisemmäksi, mutta se ei ole koskaan ollut vahvuuteni. :D

Onneksi ensi viikolla vilkastuu töissäkin, joten ei ole enää koko päivää aikaa murehtia lapsettomuutta. Olen miettinyt, että pitäisi varmaan keksiä jokin harrastus, johon voisin upottaa ajatukseni vapaa-ajalla. Mitäköhän se voisi olla… :D

Tulipa taas varsinainen valitusvirsi :D

Kaikesta huolimatta, mukavaa viikonloppua!

-Emma