maanantai 17. kesäkuuta 2019

Toivo hiipuu


Viimeiset piinapäivät alkavat olemaan käsillä. Menkkoja odotan alkavaksi keskiviikkona. Ne pienetkin ”oireet” mitä olen tässä mukamas tuntenut, ovat hävinneet. Rintojen arkuus on hävinnyt jo montaa päivää sitten ja mitään uusia ei ole tullut tilalle. Oma usko onnistumiseen on karissut täysin, mutta jostain kumman syystä mies on sitä mieltä, että nyt olisi tärpännyt. Kai sitä vain haluaisi uskoa parasta, vaikka mitään järki syytä ei tälle tuntemukselle löydykään. Tänään aamulla oli jo tosi sellaista menkkamaista juilimista, että eiköhän kohta ala näkymään punaista. Tänään on viimeinen päivä lugeja, joten eiköhän heti niiden lopettamisen jälkeen vuoto ala. Lugeja en jää kyllä kaipaamaan, sen verran sotkuista hommaa se kuitenkin on. En ymmärrä miten ne voi jopa nukkuessa valua, kun on vaakatasossa. :D

Harmittaa jo siirtyminen seuraaviin kiertoihin. Nimittäin seuraavan kierron yritys voi mennä täysin mönkään, koska ei olla ovulaation aikaan samassa paikassa. Toivottavasti tulisi hieman pidempi kierto, niin ei menisi yritys ihan hutiin. Katselin jo valmiiksi, että tämän seuraavan kierron jälkeinen kierto alkaisi heinäkuun puolessa välissä, joten melko epätodennäköistä, että toinen inssi voitaisiin tehdä heinä-elokuun vaihteessa. Eiköhän se siirry sitten seuraavalle kuulle, joten mahdollisesti kaksi turhaa luomukiertoa tässä välissä. Pakko ainakin henkisesti varautua siihen, ettei inssi tule onnistumaan vielä tämän seuraavan kierron jälkeen. Tämän seuraavan kierron ajattelin muutenkin olla tekemättä ovulaatiotestejä ja antaa mennä omalla painolla, kun yritykset tulee muutenkin osumaan huonosti. Olisi varmasti viisasta antaa mennä omalla painolla siihen asti, että päästään toiseen inssiin. Saa nähdä miten onnistuu. Kovin paljon ei ole kyllä uskoa enää jäljellä, että luomusti onnistuisi, joten kesä tuntuu vain ajan tuhlaukselta. Eikä tuota inssiä kohtaankaan ole kovin luottavainen olo, vaikka onhan se tietysti luomuyrittämistä tehokkaampi. Tai ainakin yksityinen lääkäri sanoi, että kun miehen näyte oli kunnossa, niin inssiä kannattaisi kokeilla vain kerran ja sitten siirtyä eteenpäin. Noh kunta taitaa haluta tehdä vielä ainakin yhden inssin, niin sillä mennään. Tuo inssi lääkkeineen maksaa kuitenkin melkein 300 €, joten vähän rahan haaskaukselta nämä inssit tuntuvat. Tai ainakin 1 inssi tähän päälle riittäisi ja sitten mielellään eteenpäin. No ei auta kuin katsoa, mitä suunnitelmia kunta meidän varalle tekee.

Kauhea valitus :D Pitäisi nyt vain keskittyä tähän ihanaan kesään…

-Emma




tiistai 11. kesäkuuta 2019

Piinapäivien puoliväli ja oireettomuus


Inseminaatiosta on kulunut nyt viikko, joten puolessa välissä mennään piinaviikkoja. Tai toki klinikan laskukaavan mukaan testin saisi tehdä vasta kahden viikon päästä, mutta menkathan alkavat jo ennen tätä päivää, jos onnistumista ei ole tapahtunut. Eli puolessa välissä piinapäiviä ollaan.

Viikonloppuna olin jotenkin todella kiukku herkkä. Ihan itsekin ihmettelin, miten voi yhtäkkiä ketuttaa näin paljon ilman mitään kunnon syytä. Voisikohan johtua alkukierron pistoksista tai lugeista, jotka heittävät vähän mielialoja? Tai sitten oli vain pari tosi huonoa päivää. :D Rinnat on myös kipeytyneet, mutta kipu on samanlaista kuin negakierroissa on ollut eikä sellaista mitä se oli silloin alkaneen raskauden aikana. Nämä ovat ainoat ”oireet”, mitä on ollut menneinä päivinä, joten kovin luottavainen olo ei ole. Noh täytyy toivoa silti parasta.

Ja noi luget! Ensimmäisenä päivänä jo tuulettelin, että eihän ne nyt erityisemmin valu. Kunnes koitti day 2, jolloin sain havaita, et hei näähän muuten valuu! :D Jotenkin kyllä sotkuista hommaa, niin kuin monessa paikassa varoiteltiinkin. Toivottavasti niistä olisi jotain iloa…

Kuluneella viikolla on ollut joku ennätys syntyneiden vauvojen määrässä, koska ”meille syntyi vauva” –some päivityksiä on tullut todella monta. Myös ristiäisilmoituksia ja loppuraskaus kuvia on tullut jotenkin poikkeuksellisen paljon. Tuntuu ettei somesta muuta tulekaan vastaan, joten paras pysyä sieltä kaukana. :D Onneksi mieli on piinapäivien alussa aina korkeimmillaan, joten mieluummin luen tällaiset uutiset nyt kuin esimerkiksi menkkojen aikana.

Aika on kulunut jotenkin tosi hitaasti tai ainakin tuntuu, että inseminaatiosta olisi jo ikuisuus, mutta ei yhtään huonolla tavalla. Jotenkin kuitenkin levollisin mielin olen odotellut inseminaation tulosta eikä vielä testit kuumottele kaapissa. Mieluummin elelen näitä piinapäiviä kuin kohtaisin pettymyksen eli menkat, joten hyvä näin. Olen myös yrittänyt lohduttautua, että kolmen viikon päästä on tulossa yhdet oikein mukavat juhlat joissa voin ainakin sitten huoletta juhlia, jos tämä menisi taas pieleen. Eli onpahan jotain positiivista odotettavissa, jos toivottua tulosta ei tulisi. Mieluiten kyllä ottaisin sen parhaimman palkinnon. J

Jännittävää J

-Emma

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Inseminaatio

Tämä inseminaation odotus on kyllä ollut todella jännittävää ja mieli on heitellyt laidasta laitaan. Välillä olen ollut aivan innoissani ja leikitellyt ajatuksella, että voisimme onnistua ja välillä taas mieli on kääntynyt siihen, mitä jos inseminaatiota ei voitaisi tehdä tai sen ajoitus olisikin pielessä.
Se mistä tämä ajatus tuli, ettei inssiä voitaisi ehkä tehdä laisinkaan, tuli siitä että törmäsin toisessa blogissa sellaiseen tietoon, että hiv ja hepatiitti testit pitäisi tehdä 3 kuukauden välein näissä hoidoissa. Meillähän nämä on otettu joulu-tammikuussa. Olen kyllä aikaisemmin soittanut klinikalle ja varmistanut, että tarvitseeko näitä ottaa uudelleen samalla kun selvitin että olemme edelleen tervetulleet hoitoihin ja puhelimessa vakuutettiin ettei tarvitse ja tulokset ovat voimassa kahden vuoden ajan. Miehen mielestä huolehdin ihan turhaan jos näin on jo kerran sanottu, mutta olisi juuri minun tuuria että inseminaatio peruuntuisi viime hetkellä jonkun tällaisen syyn takia. Ovulaation osuminen oikeaan kohtaan myös huoletti ja pelkäsin ovulaatio tapahtuvan jo ennen inssiä.

Viimeisen gonal-f pistoksen pistin lauantai-iltana ja ovitrellen sunnuntai-iltana. Ovitrellen pistämisen kanssa viivyttelin mahdollisimman pitkään ja pistinkin sen lopulta vasta hieman ennen puolta yötä.
Uni ei meinannut tulla silmään tuona yönä ja herätessäni oli jotenkin kuvottava olo. Kerrankin oli helppo nousta 6 aikaan, kun mielessä alkoi pyörimään seuraavana päivänä koittava inssi. Maanantai tuntui kuluvan rasittavan hitaasti ja ajatukset vaelsivat koko ajan inssiin. Päivän mittaan tuli hysteerisesti etsittyä ovulaatio-oireita ja pelkäsin, että ovulaatio tapahtuisi aivan liian aikaisin. Harmitti, etten tehnyt aamulla ovulaatiotestiä. Olisi ollut helpottavaa, jos se olisi näyttänyt negatiivistä. Tosin, jos siihen olisi pärähtänyt tumma positiivinen, niin olisin ollut vielä enemmän hysteerinen. Eli parempi näin.

Jos maanantaina jännitti, niin kyllä jännitti myös tänään. Pelotti olla innoissaan tämän onnistumisesta, koska pudotus olisi sitten todella korkealta. Niinpä päätin ottaa pessimistisen asenteen, että jotain menee pieleen ja jos ei mene, niin se on vain sitten positiivinen yllätys ja ehdin iloitsemaan jälkikäteenkin. :D

Mies suoritti aamulla oman osuutensa ja sovittiin, että tavataan minun ajan koittaessa klinikan edessä.  Onneksi miehellä oli mahdollisuus tulla mukaan ja se rauhoitti hermojani. Oli myös kiva, että hän olisi paikalla, kun mahdollinen raskaus laitettaisiin aluilleen. Olimme hieman etuajassa ja odotushuoneessa saimme tovin odotella. Tuossa odotushuoneessa kohtaa kyllä aina naisia kyyneleet silmissä ja valitettavasti ilonkyyneliä en ole vielä kenellekään nähnyt. Kyllä varmasti moni joutuu huonoja uutisia tuolla kuulemaan. :(

Mutta vihdoin koitti meidän aika ja vastassa oli erittäin mukava lääkäri. Hän kyseli mitä meille kuuluu ja kerroin että jännittää kovasti. Hän taisi ensin luulla, että jännitän itse toimenpidettä, joten tarkensin että jännitän, onko kaikki mahdollisimman otollisesti inseminaatiota varten. Niinpä todettiinkin, että lähdetäänpä katsomaan tilanne sen pidemmittä puheitta. Riisuessani käytiin läpi myös miehen näytteen tila ja se oli hyvä. Joten sen osalta kaikki kunnossa. Pöydälle päästessäni aloitettiin ultraamaan limakalvon paksuus ja se oli kuulemma hyvä. Lääkäri ei maininnut paksuutta, enkä sitä sitten kysellyt. Sitten päästiin asiaan ja johtofollin tilan selvitykseen. Lääkäri kertoi että se näyttää vielä sieltä löytyvän, mutta vaikuttaisi että sille olisi juuri jotain tapahtumassa. Eli nyt vaikuttaisi olevan oikein otollinen hetki. Jes jes jes!
Sitten päästiinkiin inseminaatioon, joka alkoi sillä, että emättimeen laitettiin vastaava levitin kuin  papakokeessa. Tämä nippaisee aina vähäsen. Ohut katetri laitettiin tämän jälkeen kohtuun ja tätä en tuntenut millään tavalla. Katetrin kautta ruiskutettiin siittiöt suoraan kohtuun ja tämä piti tehdä hyvin hitaasti ja rauhallisesti etteivät munanjohtimet alkaisi kramppaamaan ja siittiöt menisivät ihan minne sattuu. Lopulta siittiöt olivat kohdussa ja homma ohitse. Olin valtavan tyytyväinen, että kaikki meni juuri niin kuin piti, ilman mitään ongelmia.

Lääkärin kanssa käytiin vielä läpi loppukierron suunnitelma eli aloitan lugesteronin ylihuomenna ja sitä käytetään aamuin illoin. Tätä en kovasti odota, kun olen lukenut sen sotkuisuudesta, mutta eipä se pistäminenkään mukavaa ollut ja siitäkin selvittiin. Jos kuukautisten eivät ala (please please kävisipä niin) saa raskaustestin tehdä 3 viikon päästä. Tämä kuulosti tooooosiii pitkältä ajalta.

Jos ne saamarin menkat sitten kuitenkin alkaisivat, niin seuraava kierto on sitten tylsä luomukierto ja sen jälkeiseen voidaan yrittää uudelleen inssiä. Tämä pienellä ehkällä, koska klinikka muuttaa ja tämä  voi aiheuttaa sitten viivästyksiä. Noh, murehdin sitä sitten tarvittaessa myöhemmin.

Yritän muistuttaa itselleni ettei nyt olla vielä missään mullistavassa hoidossa ja onnistumisprosentti on noin 15-20 prosenttia. Kuitenkin meinaan leijailla pilvissä ainakin tämän päivän ja nauttia onnistumisesta. Viikon päästä ehtii taas masistella, jos ei mitään oireita ala kuulumaan.

Nyt kaikki peukut pystyyn ja täytyy tehdä kaikki muutkin onnea tuottavat ”rituaalit” varmuuden vuoksi :D

-Emma


lauantai 1. kesäkuuta 2019

Inseminaation odotus

Eilen perjantaina koitti vihdoin ultra, jossa tsekattiin, että gonal-f on toiminut toivotulla tavalla. Heti aamulla kävin antamassa verinäytteen ja suuntasin töihin odottelemaan iltapäivän ultraa. Tällä kertaa ultra oli samassa kerroksessa kuin ensikäyntimme klinikalla. Odotustila oli todella täynnä pariskuntia ja kuulin kuinka kaikille pahoiteltiin aina sisään kutsuttaessa myöhässä oloa. Varauduin siis odottelemaan. Onneksi kohdallani myöhästyminen tarkoitti vain noin 15 minuuttia eikä minulla ollut muutenkaan kiire, kun päivän työtkin olivat pulkassa.

Tapaaminen käynnistyi heti ultralla ja ultratessa lääkäri kertoi mitatun verikoearvon olevan oikein hyvä, muistaakseni hän sanoi sen olleen 0,3. Tällä kertaa minulle ei näytetty mitä ultrassa näkyi, mutta melko nopeasti lääkäri kertoi johtofollin löytyvän vasemmalta puolelta ja se oli noin 12-13mm. Olin todella tyytyväinen, että tällä kertaa tapahtuu vasemmalta, koska joka kerta kun yksityisellä on ultrattu, niin johtofolli on ollut oikealla. Kaikki mikä tapahtuu eri tavalla kuin edellisissä kierroissa, tuntuu hyvältä.

Ultran perusteella inseminaatio sovittiin tiistaiksi. Töiden kannalta ei paras päivä, mutta järjestettävissä oleva päivä, joten sen puolesta hyvä. Tuntui myös todella hyvältä, että inssin päästäisiin jo alkuviikosta. Gonal-f pistoksia sovittiin jatkettavaksi lauantai-iltaan asti ja sunnuntai-iltana sitten saisin tökätä Ovitrellen. Lääkäri muistutti, että seksiä olisi hyvä harrastaa vielä sunnuntai iltana, koska ovulaatio voi olla jo tapahtunut tiistaiaamuna. Jäin jälkikäteen pohtimaan, että onko sunnuntai-ilta liian aikainen pistosaika, kun aikaisemmilla ovitrelle pistoskerroilla on tuntunut lähtevän tapahtumaan melko nopeasti tai ainakin ovulaatiokipuja on tullut noin 10 tunnin päästä pistoksesta. Toki en voi tietää milloin ovulaatio on tällöin tapahtunut oikeasti. Ohjeiden mukaan ovulaation pitäisi tapahtua noin 36 h:n päästä pistoksesta. Näin jos tapahtuisi, niin homma menisi oikein hyvin ja ovulaatio tapahtuisi juuri tiistaiaamuna ja munasolun pitäisi olla oikean kokoinen. Jos se kuitenkin irtoaisi jo maanantain puolella, niin pelottaa ettei se olisi vielä täysin valmis. Tämän takia houkuttaisi pistää vasta todella aikaisin maanantaiaamuna, mutta en taida viitsiä tehdä ohjeiden vastaisesti...

Huh kuinka jännittää, että inseminaatio onnistuisi tiistaina! Jännittää miehen puolesta näytteen antaminen ja se, että inseminaatio voidaan tehdä tiistaina ja onko kaikki otollisesti silloin.

Voi kunpa kaikki menisi hyvin...

-Emma