Inseminaatio

Tämä inseminaation odotus on kyllä ollut todella jännittävää ja mieli on heitellyt laidasta laitaan. Välillä olen ollut aivan innoissani ja leikitellyt ajatuksella, että voisimme onnistua ja välillä taas mieli on kääntynyt siihen, mitä jos inseminaatiota ei voitaisi tehdä tai sen ajoitus olisikin pielessä.
Se mistä tämä ajatus tuli, ettei inssiä voitaisi ehkä tehdä laisinkaan, tuli siitä että törmäsin toisessa blogissa sellaiseen tietoon, että hiv ja hepatiitti testit pitäisi tehdä 3 kuukauden välein näissä hoidoissa. Meillähän nämä on otettu joulu-tammikuussa. Olen kyllä aikaisemmin soittanut klinikalle ja varmistanut, että tarvitseeko näitä ottaa uudelleen samalla kun selvitin että olemme edelleen tervetulleet hoitoihin ja puhelimessa vakuutettiin ettei tarvitse ja tulokset ovat voimassa kahden vuoden ajan. Miehen mielestä huolehdin ihan turhaan jos näin on jo kerran sanottu, mutta olisi juuri minun tuuria että inseminaatio peruuntuisi viime hetkellä jonkun tällaisen syyn takia. Ovulaation osuminen oikeaan kohtaan myös huoletti ja pelkäsin ovulaatio tapahtuvan jo ennen inssiä.

Viimeisen gonal-f pistoksen pistin lauantai-iltana ja ovitrellen sunnuntai-iltana. Ovitrellen pistämisen kanssa viivyttelin mahdollisimman pitkään ja pistinkin sen lopulta vasta hieman ennen puolta yötä.

Uni ei meinannut tulla silmään tuona yönä ja herätessäni oli jotenkin kuvottava olo. Kerrankin oli helppo nousta 6 aikaan, kun mielessä alkoi pyörimään seuraavana päivänä koittava inssi. Maanantai tuntui kuluvan rasittavan hitaasti ja ajatukset vaelsivat koko ajan inssiin. Päivän mittaan tuli hysteerisesti etsittyä ovulaatio-oireita ja pelkäsin, että ovulaatio tapahtuisi aivan liian aikaisin. Harmitti, etten tehnyt aamulla ovulaatiotestiä. Olisi ollut helpottavaa, jos se olisi näyttänyt negatiivistä. Tosin, jos siihen olisi pärähtänyt tumma positiivinen, niin olisin ollut vielä enemmän hysteerinen. Eli parempi näin.

Jos maanantaina jännitti, niin kyllä jännitti myös tänään. Pelotti olla innoissaan tämän onnistumisesta, koska pudotus olisi sitten todella korkealta. Niinpä päätin ottaa pessimistisen asenteen, että jotain menee pieleen ja jos ei mene, niin se on vain sitten positiivinen yllätys ja ehdin iloitsemaan jälkikäteenkin. :D

Mies suoritti aamulla oman osuutensa ja sovittiin, että tavataan minun ajan koittaessa klinikan edessä.  Onneksi miehellä oli mahdollisuus tulla mukaan ja se rauhoitti hermojani. Oli myös kiva, että hän olisi paikalla, kun mahdollinen raskaus laitettaisiin aluilleen. Olimme hieman etuajassa ja odotushuoneessa saimme tovin odotella. Tuossa odotushuoneessa kohtaa kyllä aina naisia kyyneleet silmissä ja valitettavasti ilonkyyneliä en ole vielä kenellekään nähnyt. Kyllä varmasti moni joutuu huonoja uutisia tuolla kuulemaan. :(

Mutta vihdoin koitti meidän aika ja vastassa oli erittäin mukava lääkäri. Hän kyseli mitä meille kuuluu ja kerroin että jännittää kovasti. Hän taisi ensin luulla, että jännitän itse toimenpidettä, joten tarkensin että jännitän, onko kaikki mahdollisimman otollisesti inseminaatiota varten. Niinpä todettiinkin, että lähdetäänpä katsomaan tilanne sen pidemmittä puheitta. Riisuessani käytiin läpi myös miehen näytteen tila ja se oli hyvä. Joten sen osalta kaikki kunnossa. Pöydälle päästessäni aloitettiin ultraamaan limakalvon paksuus ja se oli kuulemma hyvä. Lääkäri ei maininnut paksuutta, enkä sitä sitten kysellyt. Sitten päästiin asiaan ja johtofollin tilan selvitykseen. Lääkäri kertoi että se näyttää vielä sieltä löytyvän, mutta vaikuttaisi että sille olisi juuri jotain tapahtumassa. Eli nyt vaikuttaisi olevan oikein otollinen hetki. Jes jes jes!
Sitten päästiinkiin inseminaatioon, joka alkoi sillä, että emättimeen laitettiin vastaava levitin kuin  papakokeessa. Tämä nippaisee aina vähäsen. Ohut katetri laitettiin tämän jälkeen kohtuun ja tätä en tuntenut millään tavalla. Katetrin kautta ruiskutettiin siittiöt suoraan kohtuun ja tämä piti tehdä hyvin hitaasti ja rauhallisesti etteivät munanjohtimet alkaisi kramppaamaan ja siittiöt menisivät ihan minne sattuu. Lopulta siittiöt olivat kohdussa ja homma ohitse. Olin valtavan tyytyväinen, että kaikki meni juuri niin kuin piti, ilman mitään ongelmia.

Lääkärin kanssa käytiin vielä läpi loppukierron suunnitelma eli aloitan lugesteronin ylihuomenna ja sitä käytetään aamuin illoin. Tätä en kovasti odota, kun olen lukenut sen sotkuisuudesta, mutta eipä se pistäminenkään mukavaa ollut ja siitäkin selvittiin. Jos kuukautisten eivät ala (please please kävisipä niin) saa raskaustestin tehdä 3 viikon päästä. Tämä kuulosti tooooosiii pitkältä ajalta.

Jos ne saamarin menkat sitten kuitenkin alkaisivat, niin seuraava kierto on sitten tylsä luomukierto ja sen jälkeiseen voidaan yrittää uudelleen inssiä. Tämä pienellä ehkällä, koska klinikka muuttaa ja tämä  voi aiheuttaa sitten viivästyksiä. Noh, murehdin sitä sitten tarvittaessa myöhemmin.

Yritän muistuttaa itselleni ettei nyt olla vielä missään mullistavassa hoidossa ja onnistumisprosentti on noin 15-20 prosenttia. Kuitenkin meinaan leijailla pilvissä ainakin tämän päivän ja nauttia onnistumisesta. Viikon päästä ehtii taas masistella, jos ei mitään oireita ala kuulumaan.

Nyt kaikki peukut pystyyn ja täytyy tehdä kaikki muutkin onnea tuottavat ”rituaalit” varmuuden vuoksi :D

-Emma