tiistai 11. kesäkuuta 2019

Piinapäivien puoliväli ja oireettomuus


Inseminaatiosta on kulunut nyt viikko, joten puolessa välissä mennään piinaviikkoja. Tai toki klinikan laskukaavan mukaan testin saisi tehdä vasta kahden viikon päästä, mutta menkathan alkavat jo ennen tätä päivää, jos onnistumista ei ole tapahtunut. Eli puolessa välissä piinapäiviä ollaan.

Viikonloppuna olin jotenkin todella kiukku herkkä. Ihan itsekin ihmettelin, miten voi yhtäkkiä ketuttaa näin paljon ilman mitään kunnon syytä. Voisikohan johtua alkukierron pistoksista tai lugeista, jotka heittävät vähän mielialoja? Tai sitten oli vain pari tosi huonoa päivää. :D Rinnat on myös kipeytyneet, mutta kipu on samanlaista kuin negakierroissa on ollut eikä sellaista mitä se oli silloin alkaneen raskauden aikana. Nämä ovat ainoat ”oireet”, mitä on ollut menneinä päivinä, joten kovin luottavainen olo ei ole. Noh täytyy toivoa silti parasta.

Ja noi luget! Ensimmäisenä päivänä jo tuulettelin, että eihän ne nyt erityisemmin valu. Kunnes koitti day 2, jolloin sain havaita, et hei näähän muuten valuu! :D Jotenkin kyllä sotkuista hommaa, niin kuin monessa paikassa varoiteltiinkin. Toivottavasti niistä olisi jotain iloa…

Kuluneella viikolla on ollut joku ennätys syntyneiden vauvojen määrässä, koska ”meille syntyi vauva” –some päivityksiä on tullut todella monta. Myös ristiäisilmoituksia ja loppuraskaus kuvia on tullut jotenkin poikkeuksellisen paljon. Tuntuu ettei somesta muuta tulekaan vastaan, joten paras pysyä sieltä kaukana. :D Onneksi mieli on piinapäivien alussa aina korkeimmillaan, joten mieluummin luen tällaiset uutiset nyt kuin esimerkiksi menkkojen aikana.

Aika on kulunut jotenkin tosi hitaasti tai ainakin tuntuu, että inseminaatiosta olisi jo ikuisuus, mutta ei yhtään huonolla tavalla. Jotenkin kuitenkin levollisin mielin olen odotellut inseminaation tulosta eikä vielä testit kuumottele kaapissa. Mieluummin elelen näitä piinapäiviä kuin kohtaisin pettymyksen eli menkat, joten hyvä näin. Olen myös yrittänyt lohduttautua, että kolmen viikon päästä on tulossa yhdet oikein mukavat juhlat joissa voin ainakin sitten huoletta juhlia, jos tämä menisi taas pieleen. Eli onpahan jotain positiivista odotettavissa, jos toivottua tulosta ei tulisi. Mieluiten kyllä ottaisin sen parhaimman palkinnon. J

Jännittävää J

-Emma

2 kommenttia:

  1. Itse ainakin pidän tota oireettomuutta ja juuri samanalaista oloa kuin aina joka ikisessä kierrossa parhaana lähtökohtana! En olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka samanlainen olo oli plussakierrossa kaikkine tuttuine menkkatulo- fiiliksineen. Itse en olisi voinut tietää yhtään mistään, että oli onnistunut. Muistan kuinka itkin miehelleni päivä ennen testin tekoa epäonnistumista ja kuinka olin 100% varma, että menkat alkaa. Mieheni yritti rauhoitella, että ethän voi sitä mistään tietää. Itse huusin kiukkupäissäni, että kyllä minä oman kehoni tunnen :D
    Hyvä fiilis vain loppuun saakka! Teillä on tosi hyvät mahkut onnistua pistosten&inssin avulla! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä lohduttavaa kuulla! Mulla on jotenkin selkeänä mielessä miltä ”pitäisi” tuntua, vaikka ei mitään sellaista olekaan olemassa ja joka kerta keho voi toimia omalla tavallaan. Täytyy vain toivoa parasta <3 kiitos tsempeistä <3

      Poista