Inseminaatiosta on kulunut nyt viikko, joten puolessa
välissä mennään piinaviikkoja. Tai toki klinikan laskukaavan mukaan testin
saisi tehdä vasta kahden viikon päästä, mutta menkathan alkavat jo ennen tätä
päivää, jos onnistumista ei ole tapahtunut. Eli puolessa välissä piinapäiviä
ollaan.
Viikonloppuna olin jotenkin todella kiukku herkkä. Ihan
itsekin ihmettelin, miten voi yhtäkkiä ketuttaa näin paljon ilman mitään kunnon
syytä. Voisikohan johtua alkukierron pistoksista tai lugeista, jotka heittävät
vähän mielialoja? Tai sitten oli vain pari tosi huonoa päivää. :D Rinnat on
myös kipeytyneet, mutta kipu on samanlaista kuin negakierroissa on ollut eikä
sellaista mitä se oli silloin alkaneen raskauden aikana. Nämä ovat ainoat
”oireet”, mitä on ollut menneinä päivinä, joten kovin luottavainen olo ei ole.
Noh täytyy toivoa silti parasta.
Ja noi luget! Ensimmäisenä päivänä jo tuulettelin, että
eihän ne nyt erityisemmin valu. Kunnes koitti day 2, jolloin sain havaita, et
hei näähän muuten valuu! :D Jotenkin kyllä sotkuista hommaa, niin kuin monessa
paikassa varoiteltiinkin. Toivottavasti niistä olisi jotain iloa…
Kuluneella viikolla on ollut joku ennätys syntyneiden
vauvojen määrässä, koska ”meille syntyi vauva” –some päivityksiä on tullut
todella monta. Myös ristiäisilmoituksia ja loppuraskaus kuvia on tullut
jotenkin poikkeuksellisen paljon. Tuntuu ettei somesta muuta tulekaan vastaan,
joten paras pysyä sieltä kaukana. :D Onneksi mieli on piinapäivien alussa aina
korkeimmillaan, joten mieluummin luen tällaiset uutiset nyt kuin esimerkiksi
menkkojen aikana.
Aika on kulunut jotenkin tosi hitaasti tai ainakin tuntuu,
että inseminaatiosta olisi jo ikuisuus, mutta ei yhtään huonolla tavalla.
Jotenkin kuitenkin levollisin mielin olen odotellut inseminaation tulosta eikä
vielä testit kuumottele kaapissa. Mieluummin elelen näitä piinapäiviä kuin
kohtaisin pettymyksen eli menkat, joten hyvä näin. Olen myös yrittänyt
lohduttautua, että kolmen viikon päästä on tulossa yhdet oikein mukavat juhlat
joissa voin ainakin sitten huoletta juhlia, jos tämä menisi taas pieleen. Eli
onpahan jotain positiivista odotettavissa, jos toivottua tulosta ei tulisi. Mieluiten
kyllä ottaisin sen parhaimman palkinnon. J
Jännittävää J
-Emma
Itse ainakin pidän tota oireettomuutta ja juuri samanalaista oloa kuin aina joka ikisessä kierrossa parhaana lähtökohtana! En olisi ikinä voinut kuvitella, kuinka samanlainen olo oli plussakierrossa kaikkine tuttuine menkkatulo- fiiliksineen. Itse en olisi voinut tietää yhtään mistään, että oli onnistunut. Muistan kuinka itkin miehelleni päivä ennen testin tekoa epäonnistumista ja kuinka olin 100% varma, että menkat alkaa. Mieheni yritti rauhoitella, että ethän voi sitä mistään tietää. Itse huusin kiukkupäissäni, että kyllä minä oman kehoni tunnen :D
VastaaPoistaHyvä fiilis vain loppuun saakka! Teillä on tosi hyvät mahkut onnistua pistosten&inssin avulla! Tsemppiä <3
Toi on kyllä lohduttavaa kuulla! Mulla on jotenkin selkeänä mielessä miltä ”pitäisi” tuntua, vaikka ei mitään sellaista olekaan olemassa ja joka kerta keho voi toimia omalla tavallaan. Täytyy vain toivoa parasta <3 kiitos tsempeistä <3
Poista