torstai 17. syyskuuta 2020

Kauan odotettu varhaisultra

Viimein koitti meidän varhaisultra. Tämä kolmen viikon odotus oli välillä kyllä todella piinaavaa ja välillä taas voin niin huonosti, etten pystynyt kuin vain keskittymään päivästä selviämiseen.

Minua vaivasi rusehtava vuoto ihan varhaisultraan asti ja pari päivää ennen tuli ehdottomasti isoin määrä vuotoa. Vaikka löysin aika paljon kokemuksia siitä, että tällainen pieni vuoto voi olla ihan normaalia, niin kyllähän se huoli kasvoi aika isoksi. Välillä olin aivan varma, että saamme huonoja uutisia ja välillä taas mieli oli luottavainen siihen että kaikki olisi hyvin. Eipä tullut paljon nukuttua varhaisultraa edeltävänä yönä.

Varhaisultraan sai onneksi myös mies saapua mukaan. Kaikille edeltäville käynneille on pitänyt mennä yksin ja tämä on ollut minulle ihan ok, mutta tämä käynti tuntui todella tärkeältä, että mies pääsi mukaan keventämään tunnelmaani. Ja olihan tämä myös miehelle tärkeä käynti.

Saavuimme hyvissä ajoin klinikalle ja toivoin, että pääsisimme etukäteen ajallemme, että jännitys viimein päättyisi. Noh tietysti tällä kertaa ei ollut sellaista tuuria vaan aikamme alkoi pari minuuttia myöhässä. :D Pitkät olivat minuutit. 

Viimein pääsimme huoneeseen ja lääkäri kyseli vointiani. Kerroin, että pahin pahoinvointi on nyt helpottanut ja olen pärjännyt hyvin, varsinkin kun vertaan siihen yhteen oksennuksen täyteiseen viikkoon, jolloin elämänhalukin meinasi kadota. Kaikki kiitos akupunktiolle! Sitten tuli puheeksi rusehtava vuotoni ja lääkäri sanoi heti, että tämä on todella yleistä ja istukka on tässä kohdassa niin alhaalla, että se helposti vuotaa. Jo tässä vaiheessa helpotuksen aalto vyöryi ylitseni, vaikka ei vielä tilannettakaan oltu tarkastettu. 

Onneksi rupattelu oli hyvin lyhyt ja pääsin hyppäämään ultrattavaksi. Heti kun lääkäri pääsi ultraamaan niin näin itsekin, että jotain kohdussa oli. Sydämenlyöntejä en nähnyt joten sitä ehdin millisekunnin ajan säikähtää. Onneksi lääkäri hyvin nopeasti sanoi "siellä hän on ja sydän lyö vahvasti" <3. Lääkäri näytti meille mitä kohtaa tuli katsoa ja siellähän se värähteli. Molemmat siinä kuivailtiin silmiämme, kun lääkäri ja kätilö moneen kertaan onnittelivat. Tämä hetki oli niin upea <3

Saimme pari kuvaa pienestämme ja hän vastasi juuri odotettua kokoa. Kaikki siis niin hyvin kuin olla ja voi. <3

Lugesteronia pääsen vähentämään 9+ viikon käynnistyessä, mikä sekin on jo ensi viikon lopulla. Tuntuu uskomattomalta, että olen jo näin "pitkällä". :D Progynovahan vaihdettiin minulla laastariin, joten sitä ei varsinaisesti voida asteittain vähentää. Kuulemma jo 7. viikolla istukka tuottaa tätä omasta takaa, joten sen käyttö on lopetettu aikaisemmin jo tässä kohdassa. Nyt ohjeistus on jatkaa sen kanssa varmuuden vuoksi pidempään ja tämän takia jatkan laastarointia lokakuun alkupuolelle asti. Ihana päästä lääkkeistä vihdoin eroon.

Täällä siis kaikki hyvin ja olemme onnesta soikeina <3

lauantai 12. syyskuuta 2020

Raskausoireet 5+0-6+6

 Edellisessä postauksessa kirjoittelin piinapäivien oireista ja nyt siirrytäänkin alkuraskauden oireisiin.

5+0-5+6

Vaihtelevasti etovaa oloa. Paha olo katosi pariksi päiväksi, mikä huolestutti paljon, mutta se palasi sitten taas. Ihan kaduttaa, että kaipasin pahaa oloa. Kahvi ei enää maistu ollenkaan. Menkkamaista juilintaa oli myös 5+2. 

Pahoinvointi alkoi 5+3 ja ei sen jälkeen enää helpottanut.

Ilman mieltä painavaa huolta oli tämä viikko ihana. Haaveiltiin ja suunniteltiin kaikkea vauvaan liittyvää. <3 tällä viikolla jaksoi vielä kävelyilläkin käydä.

6+0-6+6

Oksentaminen alkoi 6+0. Yhtenä päivänä oli taukoa oksentamisesta mutta muina päivinä 2-6 kertaa lentää yrjö.

Tämä viikko oli ihan hirveä ja raskas. Tuntuu pahalta sanoa, mutta raskaudesta on ollut vaikea nauttia. Olo on ihan hirveä koko ajan. Ihan kuin olisin merisairaana krapulassa ja kärsisin samalla matkapahoinvoinnista. Siltä tämä tuntuu. Ei siis mitenkään hehkeä olo.

Mitään ei meinaa saada alas, mutta olen nääntymässä nälkään. Söinpä oikeastaan mitä vaan niin ruoka tulee ylös. Hauskinta on se, että vatsa on kuitenkin koko ajan niin tyhjä että sappinesteitä saa oksennella harvase päivä.

Ruokavalio koostuu tällä hetkellä banaanista, kirsikkatomaateista ja eri mehuista. Välillä menee myös leipä, hapankorppu, riisimurot ja croisantit. Lämmintä ruokaa ei voi ajatellakaan. Onneksi neuvolassakin sanottiin, että nyt ei tarvitse sitä miettiä, mitä syö vaan syö sitä, minkä saa alas. Kovin terveellinen ei tämän hetkinen ruokavalioni ole. :D 

Oksentaminen on myös sen takia ollut perseestä, että syön progynovaa, niin joudun suunnittelemaan niiden ottamisen niin, että ne ehtisivät vaikuttaa. Huono homma on, että niiden pitäisi ehtiä olla vatsassa 4h ennen oksentamista ja tämähän ei meinaa onnistua. Niinpä tuote vaihdettiin nyt laastari muotoon. Yksi stressi onneksi vähemmän.

Voitte varmaan jo arvata, että liikuntaa ei tule harrastettua, jos ei vessaan juoksemista lasketa. Makaan oikeastaan vain sohvalla tai sängyssä, koska se on ainoa asento, missä olo on edes välillä siedettävä. Eikö sekään välttämättä auta. Yksi yö jopa heräsin pahaan oloon ja en meinannut pystyä nukkumaan.

Työssä olo on aivan hirveää. Ajatus ei leikkaa ja paha olo on koko ajan päällä. Ja välissä pitää vielä oksentaa. En tiedä miten selviän, mutta on iso kynnys jäädä sairaslomalle. Varsinkin kun ei tiedä kuinka kauan tämä olo kestää. En tajua miten tätä kestää, jos tämä kestää kuukausi tolkulla.

Viikkoon mahtui yksi melkein ok päiväkin. Makasin sängyssä klo 13:00 asti (toki vessassa tuli ravattua ja söin sängyssä banaania) äänikirjaa kuunnellaan ja välillä torkahdellen. Herätessäni minulla oli ihan hirveä nälkä ja sellainen olo, että pystyisin syömään hampurilaisen. Mieshän lähti sen välittömästi hakemaan ja en muista milloin olisin syönyt jotain yhtä hyvää. Päivän aikana tuli myöhemmin se järkyttävä etova olo, mutta en oksentanut. Viikon paras päivä siis. Harmi vaan että työpäivinä ei voi vain torkkua yli puolen päivän :D

6+6 kävin myös akupunktiossa hakemassa helpotusta olooni. Jo akupunktio iltana oloni oli jo paljon parempi kuin muina päivinä ja pystyin jopa istumaan keittiönpöydän ääressä. Olen siis oikeastaan maannut koko viikon. :D Jännä nähdä kuinka pitkäksi aikaa tämä tuo helpotuksen.

Oireista vielä sen verran, että ihan aavistus rusehtavaa lugevuotoa tuli pikkuhousunsuojaan 6+2 ja 6+5, 6+6 öiden aikana. Alkuun en ollut tästä huolissani, kun määrä on niin vähäinen, mutta kyllähän se vähän alkaa mieltä kaihertaa, että onkohan kaikki hyvin. Olisi ihan hirveää, jos olisin kärsinyt turhaan ja meidän pienellä ei olisikaan kaikki hyvin.

Huoh, kohti seuraavaa raskausviikkoa, mikä tuskin tuo helpotusta tähän olooni. Sentään varhaisultra on askeleen lähempänä. <3 Jännitän niin paljon, että onhan kaikki hyvin.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Mitä tein eri tavalla & piinapäivien oireet

Halusin vielä koota ne asiat, mitkä tein eri tavalla tässä kierrossa verrattuna kahteen edelliseen alkion siirtoon. Näistä on jo vähän aikaa vierähtänyt, mutta varmaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan jakaa nämäkin kokemukset. Oloni ei tällä hetkellä ole mitenkään erityisen hyvä, niin postauksiin  tekeminen vähän laahaa.

Mutta tässä se lista. En kyllä tiedä oliko näillä mitään merkitystä onnistumiseen, koska loppupeleissä uskon, että se alkio ratkaisee homman ja itse ei varsinaisesti voi lopputulokseen vaikuttaa. 

Tässä kuitenkin lista, koska nämä ovat itsestäni mielenkiintoisia ja haluaahan sitä kuitenkin koittaa itse edesauttaa onnistumista.

  • Kahvin juonti. Vähensin kahvin juonnin noin 1-1,5 kupilliseen päivässä hyvissä ajoin ennen alkion siirtoa.
  • Akupunktio. Kävin heti kierron alettua ensimmäisen kerran akupunktiossa ja jatkoin tätä kerran viikossa. Kävin siis 2 kertaa ennen siirtoa ja 1 kerran siirron jälkeen.
  • Siirron jälkeen otin todella rauhassa. Käyn yleensä vähintäänkin kävelyllä päivittäin, mutta nyt jätin nekin välistä pp0-2 välisen ajan. Pp3 palautin kävelylenkit taas arkeeni.
  • Vehnänalkioöljy. Tätä olen syönyt kyllä aikaisemmissa kierroissa, mutta edellisissä alkion siirroissa tämä oli loppu kaupastamme ja jätin sen pois. Nyt olen syönyt tätä jo ennen tämän kierron alkua.

Kerään tähän samaan postaukseen myös piinapäivien oireet sekä oireet, jotka olivat kohdallani niitä ensimmäisiä raskausoireita.

  • Ihan siirron alusta asti oli menkkajuilintaa. Tällaista ei ole mielestäni aikaisemmin ollut. Pp3 aamulla tuntui vihlontaa kohdussa, kun venytteli. Tämä tuntui hyvältä merkiltä.
  • Ennen alkion siirtoa rinnat olivat tosi kipeät ja kipeytyminen helpotti pp2. Myöhemmin rinnat kipeytyivät taas uudelleen.
  • Rintojen kipeytyminen on kyllä mennyt niin aalloissa ja näin on mennyt kyllä aikaisemmissakin kierroissa. Eli tämä ei tuntunut varsinaisesti raskausoireelta.
  • Pp6 tein positiivisen raskaustestin ja tämä tuli täysin yllätyksenä. En olisi aikaisemmin mainittujen oireiden perusteella osannut tätä odottaa. Pp6 vaivasi koko päivän päänsärky. Rinnat eivät tällöin olleet lainkaan arat ja illalla taas vähän. Ärsyttävää aaltoilua. Hirveä nälkä oli herätessä.
  • Pp7 alkaen alkoi kahvi tökkimään. Kauhea nälkä vaivaa, mutta ruoka ei meinaa maistua. Nälkä ja se ettei maistu jatkui tästä eteenpäin. Muita oireita ei tullut.
  • Pp13 alkoi väsymys vaivata. Clear blue näytti 3+.
Melko vähäoireiset olivat piinapäivät. Jos en olisi testannut noin aikaisin, niin olisin varmasti ollut varma epäonnistumisesta. Onneksi tällä kertaa onni potkaisi <3

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Krapula

Olen kärsinyt nyt pari päivää krapulasta. En siis toki oikeasta krapulasta, mutta siltä tämä olotila tuntuu. :D Täytyy todeta, että tämä helpotti kyllä viime kertaista ahdistustani ja luo uskoa siihen, että jotain tapahtuu.

Ensin palasi etova olo ja tunne, että mikään ei maistu, vaikka nälkä on todella kova. Ruuan sai kyllä syötyä, kun vain rupesi syömään. Kahvia sain alas sen vajaa puolikuppia. Ensimmäisenä iltana hampaita pestessä tuli yllättäen myös ensimmäinen oksennus. 

Seuraava päivä oli vielä kamalampi ja heti aamusta oli todella huono olo. Kahvikin jäi nyt kokonaan pois. Väsytti myös ihan hirveästi ja palasinkin myöhäisen aamupalan jälkeen sänkyyn. Tai siis tämä oli 3. aamupalani :D Olo on onneksi levossa ihan hyvä, joten helpolla pystyy helpottamaan oloa, jos on vain mahdollisuus päästä pitkäkseen. Paha olo onneksi väistyi iltapäivällä, mutta palasi taas illalla.

Saa nähdä jääkö tämä pahoinvointi nyt päälle vai paheneeko se tästä vielä. 

Koronan vaikutuksista löytyi kyllä nyt ensimmäinen hyvä puoli, nimittäin lähes koko ajan saa työskennellä kotona. Tuntuu ihan luksukselta, että voi olla kotona tämän pahanolon kanssa. Vähän jännittää miten kiireisestä syksystä selviää, jos pahaolo iskisi kovin pahaksi.

Kävin hankkimassa itselleni pahoinvointirannekkeet, jotka tuntuvat auttavan jonkin verran. Myös kivennäisvesi heti aamusta tuntuu helpottavan. Onko teillä hyviä vinkkejä pahoinvoinnin helpottamiseen? :)

Uskallauduin nyt myös neuvolan varaamaan ja se on vähän vajaa neljän viikon päästä. Uskomatonta, jos sinne asti nyt päästään. Varhaisultra on onneksi ennen sitä. Kaksi viikkoa odotusta siihenkin. Olen nyt pahoinvoinnin ansiosta sen verran rauhallisemmalla mielellä, että toistaiseksi meinaan malttaa odottaa sitä, enkä ole varannut verikoetta. Sen onneksi saa nopeastikin, jos mieli muuttuu.

Olen nyt myös ylittänyt edellisen kerran keskenmenopäivän ja se tuntuu itselle tärkeältä etapilta.

Pysy pieni matkassa <3