Viimein koitti meidän varhaisultra. Tämä kolmen viikon odotus oli välillä kyllä todella piinaavaa ja välillä taas voin niin huonosti, etten pystynyt kuin vain keskittymään päivästä selviämiseen.
Minua vaivasi rusehtava vuoto ihan varhaisultraan asti ja pari päivää ennen tuli ehdottomasti isoin määrä vuotoa. Vaikka löysin aika paljon kokemuksia siitä, että tällainen pieni vuoto voi olla ihan normaalia, niin kyllähän se huoli kasvoi aika isoksi. Välillä olin aivan varma, että saamme huonoja uutisia ja välillä taas mieli oli luottavainen siihen että kaikki olisi hyvin. Eipä tullut paljon nukuttua varhaisultraa edeltävänä yönä.
Varhaisultraan sai onneksi myös mies saapua mukaan. Kaikille edeltäville käynneille on pitänyt mennä yksin ja tämä on ollut minulle ihan ok, mutta tämä käynti tuntui todella tärkeältä, että mies pääsi mukaan keventämään tunnelmaani. Ja olihan tämä myös miehelle tärkeä käynti.
Saavuimme hyvissä ajoin klinikalle ja toivoin, että pääsisimme etukäteen ajallemme, että jännitys viimein päättyisi. Noh tietysti tällä kertaa ei ollut sellaista tuuria vaan aikamme alkoi pari minuuttia myöhässä. :D Pitkät olivat minuutit.
Viimein pääsimme huoneeseen ja lääkäri kyseli vointiani. Kerroin, että pahin pahoinvointi on nyt helpottanut ja olen pärjännyt hyvin, varsinkin kun vertaan siihen yhteen oksennuksen täyteiseen viikkoon, jolloin elämänhalukin meinasi kadota. Kaikki kiitos akupunktiolle! Sitten tuli puheeksi rusehtava vuotoni ja lääkäri sanoi heti, että tämä on todella yleistä ja istukka on tässä kohdassa niin alhaalla, että se helposti vuotaa. Jo tässä vaiheessa helpotuksen aalto vyöryi ylitseni, vaikka ei vielä tilannettakaan oltu tarkastettu.
Onneksi rupattelu oli hyvin lyhyt ja pääsin hyppäämään ultrattavaksi. Heti kun lääkäri pääsi ultraamaan niin näin itsekin, että jotain kohdussa oli. Sydämenlyöntejä en nähnyt joten sitä ehdin millisekunnin ajan säikähtää. Onneksi lääkäri hyvin nopeasti sanoi "siellä hän on ja sydän lyö vahvasti" <3. Lääkäri näytti meille mitä kohtaa tuli katsoa ja siellähän se värähteli. Molemmat siinä kuivailtiin silmiämme, kun lääkäri ja kätilö moneen kertaan onnittelivat. Tämä hetki oli niin upea <3
Saimme pari kuvaa pienestämme ja hän vastasi juuri odotettua kokoa. Kaikki siis niin hyvin kuin olla ja voi. <3
Lugesteronia pääsen vähentämään 9+ viikon käynnistyessä, mikä sekin on jo ensi viikon lopulla. Tuntuu uskomattomalta, että olen jo näin "pitkällä". :D Progynovahan vaihdettiin minulla laastariin, joten sitä ei varsinaisesti voida asteittain vähentää. Kuulemma jo 7. viikolla istukka tuottaa tätä omasta takaa, joten sen käyttö on lopetettu aikaisemmin jo tässä kohdassa. Nyt ohjeistus on jatkaa sen kanssa varmuuden vuoksi pidempään ja tämän takia jatkan laastarointia lokakuun alkupuolelle asti. Ihana päästä lääkkeistä vihdoin eroon.
Täällä siis kaikki hyvin ja olemme onnesta soikeina <3