sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Biokemiallinen raskaus

Pahottelut, että blogi jälleen hiljeni, mutta uutta verikoetta odotellassa halusi asian vain työntää pois mielestä. Edellisen tuloksen, 9,4, jälkeen ei toiveita enää jäljellä ollut, joten odottaminen oli muutenkin turhauttavaa.

Ihmettä ei tosiaan tapahtunut tälläkään kertaa, mutta kävimme kuitenkin paljon pidemmällä kuin pitkään pitkään aikaan. Edelleen tämä kemiallinen tuntuu paremmalta kuin taas katsoa täysin negatiivista tulosta. Silti melko rankaltahan tämäkin tuntui.

Uuden verikokeen tulos oli 2, mikä ei tullut yllätyksenä, koska tein välissä uuden raskaustestin, missä haamuviiva oli jo kadonnut. Tuntui siis aika turhalta jatkaa lääkkeitä ja odottaa verikoetta. Tuloksen jälkeen lääkkeen sai lopettaa ja söin lääkkeitä lopulta pp 25 asti. Vuoto alkoi tästä sitten parin päivän päästä.

Haaveeni päästä heti seuraavaan alkion siirtoon olivat täysin turhat. Kemiallisen jälkeen täytyy pitää taukokierto, joten varsinaisesti kesätauko ei sotke mitään, kun en kuitenkaan olisi siirtoon päässyt. Nyt sitten taukoillaan. Tekee varmasti ihan hyvää, vaikka mieli huutaakin eteenpäin. Onneksi näyttää kuitenkin hyvältä, että vain yksi kierto tähän väliin mahtuu ja sitten kesäsulut ovat ohi. Toivon todella ettei nyt vain tule mitään 51 päivästä kiertoa... Huoh, menisi kyllä niin hermo.

Pelkäsin jo etukäteen näitä menkkoja, koska nyt ei olisi tavalliset menkat vaan kemiallisen raskauden jälkeiset menkat. Eli hirveät kivut ja hirveä määrä vuotoa. Kivut olivat aikalailla sitä, mitä odotinkin ja olen joutunut syömään hirveän määrän särkylääkkeitä että olen selvinnyt. Ja vaikka otan lääkkeen illalla niin herään yöllä hirveään kipuun ja on noustava hakemaan lisää lääkettä ja unta joutuu odottamaan kunnes uusi särkylääke puraisee. HUOH! Mutta se vuoto! Todella maltillista. Normaalit menkkani ovat todella runsaat ja kuukuppi on ensimmäisinä päivinä ääriään myöten täynnä lyhyessä ajassa. Nyt vuotoa saattaa olla ihan vähäsen kupin pohjalla. Joten nytpä sitten huolestuttaa, jääkö kohtuuni ylimääräistä tavaraa joka sitten sabotoi seuraavan siirron.

Te joilla on kemiallisesta kokemuksia, niin minkälaiset menkat teillä on ollut? Pitääkö vähäisestä vuoto määrästä huolestua?

Nyt ajatukset ovat jo seuraavassa PASissa ja google laulaa, mitä voisin tehdä vielä paremmin. Akupunktio houkuttaisi taas ja haluaisin antaa sille vielä kolmannen mahdollisuuden. Kaikki keinot on otettava nyt käyttöön. Hyviä valmistautumisvinkkejä otetaan vastaan. :D

Ehkäpä tämä vielä joskus onnistuu...

torstai 18. kesäkuuta 2020

Ei tästä mitään tule

Tein aamulla prechekin ja rfsun testit. Niin haalea viiva, kuin olla vain voi. Siis oikea haamun haamu. Tai viivan paikka.

Vaikka olen tiedostanut, että kemiallinenhan tämä vain on, niin kyllä ehdin jo eilen innostua. Toiveet heräsi ja mieli lähti lentoon. Tänään todellisuus iski taas vasten kasvoja, että eihän tästä mitään tule. Raskaushormonin erittyminen ei ole nousussa.

Epätoivo valtaa sisimpäni.

Pyysin eilen lähetteen verikokeisiin ja sen onneksi sainkin. Vastauskin tuli onneksi yhdessä päivässä.

9,4 on verikokeeni tulos. Arvo on siis vähän koholla, mutta silti aivan liian matala. Negatiivisen tuloksen raja on 5,0 eli olen hieman sen yli.

Viikon päästä on uusi verikoe ja lääkkeet jatkuvat siihen asti. Jos alkaa kunnon vuoto niin sitten lääkkeet saa lopettaa. Jos vuotoa tulisi vähän, niin jatkuvat silti. Tällä hetkellä ei ole vielä vuotoa.

Tuntuu todella hassulta jatkaa lääkkeitä, koska en usko että arvo lähtee tuosta mihinkään kehittymään. Mutta kai se vain täytyy varman päälle pelata.

No eipä tässä ehditä kuitenkaan uuteen alkion siirtoon ennen lomia, joten eipä tässä kiire ole. Toki välikierto olisi kropalla varmaan ihan paikallaan tämän jälkeen, minkä takia olisi hyvä päästä jo seuraavaan kiertoon.

Yritän edelleen lohduttautua sillä, että tämä on parempi kuin täysin negatiivinen, mutta harmittaa ettei vieläkään saada vauvaa syliin asti. Ja harmittaa taas tämä odottaminen.

Ja olisipa ollut kiva ottaa juhannuksena edes lasi viiniä lohdutuspalkintona, mutta toistaiseksi ei voi tehdä sitäkään. Varmuuden vuoksi, vaikka lopputulos onkin jo tiedossa.

Toivon vain, että vuoto käynnistyisi normaalisti ja ei tarvittaisi järeämpiä keinoja.

Nyt ei auta kuin odottaa...

Tämä pieni olisi ollut niin tervetullut, mutta ei häntä ollut meille vielä tarkoitettu.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Pp 15

Raskaana 1-2, näin sanoo aamuinen digitesti.



Tunteet menevät sellaista vuoristorataa, että päätä huimaa. Tuloksen luulisi olevan tässä kohdassa jo parempi ja testin näyttävän 2-3 viikkoa, joten en voi luottaa siihen, ettei tämä olisi kemiallinen.

Joka tapauksessa olen haljeta onnesta. En muista milloin minut on viimeksi täyttänyt tällainen onnellisuuden tunne. En kyllä sisäistä tätä asiaa, että olisin raskaana. Koen vain suurta helpottumisen tunnetta, että meillä on mahdollisuus saada pieni ihmeemme tällä hoitomuodolla, vaikka tämä raskaus ei jatkuisikaan.

Jotenkin minut on vallannut kuitenkin todella rauhallinen olo. Ehkä tästä jaksaakin kasvaa pieni vauvamme. Ehkä hän on tarrannut vain hieman myöhässä kiinni, minkä takia raskaushormonia on niin vähäsen. Pliis, olisipa niin <3

On tämä matka kyllä hullua. Ikinä ei mennä kyllä helpoimman ja selkeimmän kautta :D.

Nyt pohdin, että milläköhän raskausviikolla sitä nyt ollaan, kun en oikein tiedä, minkä pituinen kierto nyt tavallaan oli tai mikä pitäisi laskea hedelmöityspäiväksi.

Pitäkää meille peukut pystyssä, että pienemme jaksaa pysyä matkassani <3

tiistai 16. kesäkuuta 2020

PP 14

Vihdoin koitti pp14 ja testipäivä. Nukuin aivan törkeän huonosti, kun aamun testi jännitti niin kovasti.

Olin hankkinut clear bluen fast & easy testin, mihin tulisi plussa muodostuen kahdesta viivasta (ei siis digi). Vaakaviiva, joka testiin tulee aina, ilmestyi nopeasti ja toista viivaa ei näkynyt. Itkuhan siinä pääsi. Pöntöltä noustessa katsoin testiä uudelleen siihen oli ilmestynyt hyvin hailakka ja ohut pysty viiva. Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa?!



Järjenäänihän tässä kohdassa jo huhuili, ettei näin hailakkaa viivaa voi tulla enää näillä päivillä, joten kemiallinenhan tässä taitaa olla kyseessä. Vaikka en olisi halunnut mitään muuta enemmän kuin nähdä kaksi samanvahvuista viivaa, niin pieni helpotuksen aalto pyyhkäisi myös ylitseni. Alkio on edes yrittänyt. Ehkä me vielä joskus onnistumme...

Onneksi klinikalle voi ilmoittaa tulokseksi myös ”epäselvä”. Minä kun jo luulin että tällaisena testauskonkarina selvitään astetta alkeellisimmalla testeillä, niin ei. Klinikan kanssa sovittiin, että teen seuraavana päivänä uuden testin ja tällä kerralla teen kyllä sen viikkonäytöllisen niin ei tarvitse enää arpoa, että mikä juttu tämä on. Myös lääkkeet jatkuvat nyt toistaiseksi ja katsotaan sitten taas uudestaan kun uusi testi on tehty.

Vaikka tässä todennäköisesti on kyse kemiallisesta ja antaa vähän onnistumisen toivoa, niin kyllähän tämä pitkittyminen vähän myös risoo. Klinikalla on edessä kesätauot ja juuri tajusin, että melkein voisin saada vielä yhden alkion napattua mukaani, jos vuoto alkaisi pian ja tässä päästäisiin eteenpäin. Mutta aika tiukille näyttää menevän ja eiköhän tässä tule taas pidempi tauko.

Noh turha sitä on murehtia. Tämä oli joka tapauksessa minulle parempi kuin täysin selkeä negatiivinen. Ehkä kehoni vielä saa jujusta kiinni...

Huomisesta aamusta tulee jännittävä...


torstai 11. kesäkuuta 2020

PP9 on se toiseksi pahin

Edellisessäkin alkion siirrossa alkoi tekemään tiukkaa pp8-pp9 tienoilla, kun oireita pitäisi pikku hiljaa alkaa olemaan. Hiljaista on kuitenkin sillä rintamalla.

Oloni on oikeastaan todella hyvä ja siksi mieli alkaa olemaan aika maissa. Pitäisihän sitä jotain jo tuntea? Välillä on ollut menkkamaista juilimista, mutta joka kierrossa löytyy vähän vatsan väänteitä. Joten ei mitään merkittävää. Toivoisin niin paljon, että rinnat kipeytyisivät, olisi tullut pientä veristä kiinnittymisvuotoa, joutuisi ravaamaan öisin vessassa ja olisi se ”tunne, että nyt ollaan raskaana”, mutta EI, ei mitään kunnollista. Rinnat ovat tuntuneet nyt pari päivää ehkä aavistuksen aroilta sivusta, mutta todennäköisesti se on vain liiallisen tunnustelun tulosta.

Lugetkin tuntuvat valuvan ulos kuin mikäkin vesiputous. En tiedä onko valkovuodon määrä runsastunut, mutta tuntuu välillä että pissaisin housuun, kun sitä ja luge sotkua tulee niin paljon.
Kohdunnupukka vai miksi sitä nyt sanotaankaan oli vielä muutama päivä sitten todella pehmeä ja löllö tuntuinen, nyt se on vähän kovettunut. Koko ajan se on kuitenkin todella alhaalla, joten senkin puolesta huono merkki. Tämä havainto tehty siis lugeja laitettaessa, enkä huvin vuoksi sitä ronklaile. :D

Mutta siis kaikki kuuluisat raskausoireet puuttuvat.

Eilen jo tirautin pari kyyneltä miehelle, ettei tästä varmaan taaskaan tule mitään. Mies lohdutti parhaansa mukaan ja sai aikaan vähän paremman mielen. Vielä ei saa luopua toivosta.

Minun on vain todella vaikea uskoa, että näin oireettomana voisi onni osua vihdoin meidän kohdalla.

Testipäiväksi meinaan varata viiniä, sushia ja lakua ja hukutttaa murheeni niihin, jos testipäivänä saa katsoa niin tuttua yhden viivan näkyä. Eipä se paljon lohduta, mutta on otettava se minkä saa.

Olin niin luottavaisella mielellä, että blasto alkiolla voisimme vihdoin onnistua. Nyt se usko on murskaantumassa.

Se pahin ajatus alkaa kalvamaan mieltä, mitä jos emme koskaan onnistu...

Pahin on vielä edessä eli pp14 testipäivä.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

PP5 ja hulluksihan tässä tulee

Olen vielä piinapäivien alussa ja yritän rauhoitella itseäni, ettei tässä vaiheessa voi vielä tietää suuntaan eikä toiseen tulevaa lopputulosta. Olen kyllä edelleen pääsääntöisesti melko levollisella mielellä, vaikka tietenkin alkiomme on mielessä varmaan joka toinen minuutti. :D Tosi levollisen kuuloista.

Kovasti sitä etsii jotain oireita, jospa olisi raskaana. Olen ehkä vähän väsynyt ollut, mutta olen myös nukkunut huonosti, joten ei mitään ihmettä sen suhteen, että sitten myös väsyttää. Pp3 illalla vihlaisi lujasti kohdussa, kun niistin ja yöllä heräsin kovaan vihlaisuun. Voi kyllä olla ihan mitä vain nämä vihlonnat eikä niitä ole enää ollut.

Olen myös ollut välillä ärtynyt. Joku ihan kummallinen pieni juttu menee täysin tunteisiin ja sitten taas mieli laantuu.

Joka tapauksessa olo on kuitenkin todella hyvä ja sekös tässä eniten huolettaa. Vaikka ei tässä kohdassa vielä onneksi muuta pitäisikään olla.

Olin ajatellut alkion siirron jälkeen ottaa todella rauhallisesti ja melko hyvin tässä onnistuin. Heti alkion siirron jälkeen otin todella rauhallisesti ja nukuin päikkärit, mutta illalla meidän oli pakko siirtää huonekaluja remontin tieltä, niin tulikin sitten vähän urheiltua. Mies onneksi teki isoimman osan, mutta jouduin kuitenkin apuna olemaan. Täytyy toivoa, ettei alkio tykännyt tästä huonoa. Seuraavina päivinä tuli otettua sitten rauhallisemmin ja tehtyä normaalimpia juttuja ja käytyä illalla rannalla nauttimassa lämmöstä. Eilen uskallauduin myös kevyelle pyörälenkille.

Minulla oli ensin sellainen ajatus, että pitäisi olla melkeinpä vuodelevossa, että alkio jaksaisi kiinnittyä. Mutta tulin kuitenkin järkiini, että eihän missään sellaista ohjeisteta ja ihan normaalia elämää saa siis elää. Pysyy mielikin paremmin kasassa kuin että istuisi kesän kauniita päiviä sisällä katsomassa telkkaria.

Pysy pieni nyt kyydissä <3

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Pieni matkassa

Olen nyt hakenut pienen ihmeen alun mukaani. <3

Jännitin koko aamupäivän, että saammeko puhelun, että alkiomme ei ole selvinnyt sulatuksesta, mutta puhelin pysyi onneksi hiljaisena koko aamun.

Koronan takia tukihenkilöt eivät olleet sallittuja, joten mies ei päässyt parkkipaikkaa pidemmälle mukaan. Eipä tämä erityisemmin haitannut vaan ollaan vain onnellisia että tämä ylipäänsä onnistui. Pysyimme terveinä ja alkio selvisi ainakin tähän asti.

Olin paikan päällä tosi hyvissä ajoin ja odotushuoneessa oli viimeksi vain yksi lisäkseni. Viimeksi oli paljon enemmän, joten huomaa kyllä Koronan vaikutukset. Toisella odottajalla oli minua aikaisempi aika, mutta pääsin heti hänen jälkeensä eli jopa hieman ennen omaa aikaani. Tällä kerralla huoneessa oli jopa pari tuttua naamaa, kun yleensä joka kerralla on eri hoitajat ja lääkärit.

Homma alkoi tuttuun tapaan biologin kanssa keskustelulla ja ensin varmistettiin henkilöllisyyteni, jonka jälkeen hän kertoi että 1 viisipäiväinen blasto alkio on sulatettu ja pakkaseen jää 4 blastoa. 3 niistä on 5 päiväisiä ja yksi kuuden eli se on saavuttanut blasto vaiheen hieman hitaasti. Kun biologi ei ollut enempää tietoa jakamassa, niin kysyin oliko alkiollemme annettu jokin luokitus. Näistä luokituksissa kun tuntuu olevan usein puhe. Hän sitten kertoi että alkio on oikein sopivan näköinen ja sen sisällä olevat jutut ovat oikeanlaiset ja se on jatkanut jakautumista oikein sulatuksen jälkeen, mutta mitään luokitusta ei kuitenkaan irronnut. Jäin miettimään että oliko alkion luokitus niin huono etteivät siinä tapauksessa sitä sano ettei tule turhia paineita vai eikö tuolla klinikalla ole tapana antaa/kertoa luokituksia. No joka tapauksessa en anna tämän häiritä ja luotan meidän viisikosta valittuun yksilöön. <3

Sitten saikin käydä pöydälle makaamaan. Viime kerralta palautuikin samalla mieleen, että sen metallihärpäkkeen työntäminen kuivana sisään tuntui aika tylsältä ja ilmeisesti luget vielä kuivattavat limakalvoja, niin hieman ikävää se oli nytkin. Myös ultraus täydellä rakolla on vähän tukalaa. Kaikki kuitenkin täysin tämän arvoista. Lopulta alkio tuikattiin sisään ja biologi varmisti katetrin tyhjäksi. Homma selvä. Pieni on matkassa.

Raskaustesti määrättiin taas tasan kahden viikon päähän. Piiiiiiitkä odotus taas tiedossa, mutta on tämä mukavampaa piinailua kuin odottaa vaikka alkion siirtoa kun joutuu jännittämään eri tavalla, meneekö jokin asia pieleen. Ennen lähtöä kävin helpottamassa oloani klinikan vessassa ja suunnattiin miehen kanssa hyvillä mielin kotiin.

Siirron jälkeen on aina tosi epätodellinen olo, että sisälläni on todella pieni alkio. Vaikka alkio pyöriikin mielessä lähes koko ajan niin mieli on ollut yllättävän levollinen. Jotenkin todella hyvä, rauhallinen ja toiveikas olo. No kyllä tässä piinapäivien edetessä tulee vielä tiukkoja paikkoja. :D Varsinkin, kun sitä alkaa hulluna etsimään oireita.

Pieni ihmeen alkumme, tarraa nyt oikein lujasti kiinni <3

Kohta alkaa google taas laulamaan "varhaiset raskausoireet". Saa jakaa omia varhaisia raskausoireita tai oireettomuuksia. :)