keskiviikko 26. syyskuuta 2018

DPO 12

Toivomani kiire on vallannut arjen  ja en ole ehtinyt päivittelemään kuulumisia. Eipä tässä kyllä paljon kuulumisia olekaan vauvaprojekti rintamalla.

Tänään elellään jo dpo 12 päivässä ja mitään oikeasti merkittäviä oireita ei ole. Jännää juilintaa tai polttelua on ollut lähes päivittäin munarajoissa ja kohdun tietämillä, mutta huomaan nämä ”oireet” havaitsevani, kun alkaa oireita miettimään. Vastaavaa taisi olla viime kierrossakin. Tissit eivät ole koskettaessa kipeät, mutta välillä tuntuu vähän kipeitä vihlaisuja. Tätäkin on ollut aikaisemmin, kun haluaa oireita löytää. Eli ei siis merkittävää.

Aamulla testasin FIRST RESPONSE –raskaustestillä ja selkeää negaahan sieltä taas tuli. Ei haamun haamua. Testillä voi testata jo 6 päivää ennen kuukautisten pois jääntiä ja sen herkkyys on peräti 6,5 mIu/ml. Joten yksi viiva dpo 12 tulokseksi alkaa olemaan aika selvä. Kai sitä takaraivossa elättelee toiveita menkkojen alkuun asti, mutta taitaa olla aika turhaa. Eilen illalla ja tänään aamulla on ollut vähän vatsakin kipeä, joten eiköhän tämä kaikki enteile menkkoja saapuvaksi.

Eiköhän tässä siirrytä yk 18:sta. Apua, kuinka pitkä aika.

-Emma

maanantai 17. syyskuuta 2018

Mielentila


Loppuihan se verenvuoto sitten lopulta kp 13 ja tuolloin tuli myös pysyvä hymy. Onestepin testi ei mielestäni ollut tällöin positiivinen, oikeastaan olisin tulkinnut tuloksen positiiviseksi vasta kp 15. Melko iso ero. Vähän tuo aukkarin aiheuttama verenvuoto sotki suunnitelmia, mutta ei välttämättä pilannut mahdollisuuksia täysin. Saa nähdä kuinka tässä taas käy. Varsinkin kun munasoluja näytti olevan kaksi tuloillaan, niin todella toivon ettei tätä hukattu.

Jotenkin olen rauhallisin mielin, mutta toisaalta turhauttaa kamalasti. Rauhallinen mieli tulee osittain siitä, että yritys jäi niin vähäiseksi. Turhautumista taas tulee siitä, että muiden raskausuutiset ahdistavat.
Minulla on tällä viikolla ystäväporukan kanssa tapaaminen pitkästä aikaa ja pelkään, että yksi heistä ilmoittaisi raskausuutisen. Epäilys nousi aikaisemmin syksyllä, kun kyläillessä näin raskaustestin hänen roskiksessa. Nyt tapaamista suunnitellessa hän on korostanut jo useamman kerran, ettei ota alkoholia. Joten eiköhän sieltäkin suunnalta tule kohta ilouutisia. Edelleen tämä tuli niin yllätyksenä, kun hänen lapsilukunsa piti jo olla täynnä. Mielessäni on lista ihmisistä, kenen pelkään raskautuvan ennen minua. Lista alkaa olemaan hyvin lyhyt, koska kaikki ovat jo ehtineet ennen minua. En vain osannut varautua siihen, että myös ne, jotka olivat jo aikoja sitten ”lapsilukunsa” saavuttaneet, lähtisivät iltatähti kierrokselle. Oikein universumin pilkkaa. Vaikka eihän tätä kukaan ”tee minulle kiusallaan”, mutta silti se välillä tuntuu katkerassa mielessä.

Yritän kynsin ja hampain pitää kiinni rauhallisesta olotilasta. Onneksi töissä on vilkastunut todenteolla ja työmäärä on valtava. Siihen on hyvä hukuttaa ajatukset.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Verta


Ravaan täällä nyt joka päivä päivittelemässä, mutta tuntuu, että joka päivä on jotain, minkä haluaa laittaa ylös.

Vaikuttaisi ettei nyt taas voinut mennä helpoimman kautta tuo aukkarikaan, nimittäin edelleen on verenvuotoa. Kuitenkin se on melko runsasta, vaikka ei nyt vaadikaan sidettä, mutta pyyhittäessä sitä tulee melko reippaasti ja joukossa on verihyytymiä. Vähän vaihtelevissa määrin, että olen välillä luullut, että nyt se loppui, kunnes taas tulee entistä enemmän. Huoh!

Googleteltuani asiaa päädyin lopulta soittamaan lääkärikeskukseen tilanteesta. Puhelimeen vastasi oikein miellyttävä hoitaja, joka piti hyvänä, että soitin. Käytiin puhelimessa läpi lääkärin tekemä seloste tutkimuksesta ja kun siinäkään ei ollut mitään selittävää tilanteella, niin lupasi hän konsultoida lääkäriä. Lääkärin konsultaation jälkeen hän soitti vielä takaisin ja todennäköistä on, että katetri on raapaisut jotain pientä suonta, joka nyt vuotaa. Jos ensi viikolla vielä vuotaisi, niin sitten pitäisi lähteä näytille. Toivottavasti loppuisi ihan nyt saman tien. :D

Alkaa pikku hiljaa harmittamaan, että meneekö ovulaatio hukkaan nyt aukkarin takia, kun ei tunnu oikein miellyttävältä harrastella mitään verta vuotavana. Onneksi tänään oli vielä vilkkuva hymynaama, joten peli ei ole vielä menetetty.

Aina pitää mennä vaikeimman kautta...

-Emma

tiistai 11. syyskuuta 2018

Lähellä ollaan


Tänään aamulla tuli bongattua vilkkuva hymynaama. Jännä kun Onestepin viiva on edelleen hyvin hyvin haalea. Näin oli kyllä viime kierrossakin kp 11. Eiköhän huomenna sitten tule pysyvä hymynaama. Harmillista vain, ettei nyt eilen talleteltu, kun vuosin verta vielä aukkarin jäljiltä. Edelleen tänä aamuna tuli verta. Ei niin paljon, että sidettä tarvitsisi, mutta pyyhittäessä sitä tulee edelleen. Toivottavasti loppuisi ennen iltaa niin olisi mukavampi talletella.

Kuvassa kaksi eri kuvaa allekkain, kuvaamaan tuota vilkkumista. Eli ylhäällä vilahtaa naama ja alhaalla se on pois. J



Vitsi tuosta hymynaamasta tulee aina jotenkin hyvälle tuulelle. :D

Toivottavasti tallettelut onnistuisi tänään. J

-Emma

maanantai 10. syyskuuta 2018

Munatorvien aukiolotutkimus


No niin, nyt on aukkarikin hoidettu. Olin kyllä tyytyväinen, että aika oli heti maanantai aamuna, niin ei ehtinyt koko päivää jännitellä. Saati että olisi ollut myöhemmin tällä viikolla. Viikonloppu meni niin hujauksessa etten ehtinyt luomaan kauhuskenaarioita itse tutkimuksesta tai sen tuloksesta.

Itse tutkimus ei ollut erityisen paha, vähän epämukava, mutta tuntemukset oli verrattavissa menkkakipuihin. Tuntia ennen otin 1g panadolia kuten käskettiin ja jalkaani laitoin pikkarit joihin saisi sitten siteen. Tämän kummempaa valmistautumista ei tarvittu.

Ensin ultrattiin lähtötilanne ja kyselin vähän kohdun muodon vaikutuksesta, kun samainen lääkäri mainitsi aikaisemmin, että kohtuni on hieman sydämen mallinen. Kuitenkaan tällä ei pitäisi olla erityistä vaikutusta, kunhan minkäänlaista väliseinää ei olisi. Sellaista ei löytynyt ja kohtuni sai hyväksyttävän arvion. Samoin myös limakalvon paksuus oli hyvä. Folleja löytyi molemmilta puolilta yksi 17mm kokoinen, hups. Eli tässä kierrossa olisi kaksosraskauden ”riski”. Lääkärin mukaan tämä on lääketieteellisesti ihan tavoitteellinen tilanne ja ilmeisesti inssissä vain yksi folli olisi ”epäonnistunut”. Nooh eiköhän tämä kierto hyödynnetä ihan normaalisti, vaikka vähän  lisäjännitystä tuokin. Toki myös suuremman onnistumisen mahdollisuuden, kuten lääkäri muistutti. Keskiviikoksi voisi sitten odotella ovisplussaa.

Sitten aloitettiin itse tutkimus. Katetri sisään ja sen päässä oleva ballonki täytettiin. Tämä aiheutti ihan samanlaisen ”kivun” kuin mitä menkoista tulee. Eli ei mitään sellaista mistä ei selviytyisi. Ensin katsottiin toinen puoli ja ilmeisesti aukiolo oli selvä. Lääkäri yritti näyttää ultranäytöltä minkälainen valkoinen värinä oli nestettä. Taisin nähdä lopulta oikean kohdan. Sitten siirryttiin toiselle puolelle ja lääkäri ehti todeta, että tuollakin näkyy liikettä. Siinä vaiheessa huomasin että reiteni tärisivät ihan kuin urheilusuorituksen jälkeen ja ne tuntuivat olevan ihan maitohapoilla. Sanoin tästä ja lääkäri totesi että munasarjat alkoivat vissiin kramppaamaan mikä vei näkyvyyden toisen munasarjan puolelta. Eli tämä puoli jäi vähän kesken. Lääkäri sanoi kuitenkin ehtineensä nähdä väreilyn ja ilmeisesti olisi epätodennäköistä että toinen olisi auki ja toinen kiinni, joten varma oletus oli että molemmat ovat auki. Onneksi tuo kramppi tuli vasta lopussa, kun sellainen voi iskeä heti tutkimuksen alussa, jolloin tutkimus ei meinaa onnistua. Tuo kramppi ei siis sattunut, vaan ihan kuin olisi urheilut hulluna. Menkkajuiliminenkin oli ohi jo tunnin jälkeen tutkimuksesta, joten siltäkään osin ei paha. Pientä verenvuotoa on havaittavissa, mutta vielä ei ole ehtinyt kunnolla suolavettä hulahtaa. Sitä saa vielä jännitellä, milloin se poistuu.

Krampista huolimatta meinaan huokaista nyt helpotuksesta ja uskoa, että molemmat puolet ovat auki. Lääkäri mainitsi, että ei olisi ensimmäinen kerta, jos tämän tutkimuksen jälkeen alkaisi raskaus. Hieman kyllä odotukset nousivat, vaikka tuosta olikin lukenut aikaisemmin. Niin jännittävää. J

Tämän jälkeen seuraava askel olisi sitten siemennestenäyte, johon pitäisi mies ylipuhua. Välillä tuntuu, että olisi sinne helpostikin lähdössä, kun tulokset olisi mielenkiintoista tietää. Silti vähän luulen, että jonkinlainen keskustelua asiasta käydään. Jotenkin tämä tulos jännittää kyllä itseänikin eniten, kun itseeni kohdistuviin ongelmiin tuntuu olevan kuitenkin paljon ratkaisuja ja olen valmiimpi edistämään tätä asiaa. Tuo lääketieteen sekoittaminen tähän projektiin tuntuu kauhistuttavan miestä. Ymmärrän sen kyllä täysin, kun kauhistuttaa se itseänikin. Varsinkin kun lääkäri otti puheeksi, että siemennestenäytteen tuloksen mukaisesti voisi sitten miettiä inssiä tai IVF:ää. Rukoilen, että selvittäisiin ilman näitä vaihtoehtoja, mutta kai siihenkin täytyy alkaa henkisesti varautua. Voi kun tämä aukkari toisi meille tarvittavan avun onnistumiseen.

Kyselin myös buranan käytöstä kp 1-2 ja tämä lääkäri ei nähnyt siinä mitään riskiä. Hänen mukaansa voi kuukautisten alussa käyttää buranaa täysin huoletta. Eipä tarvitse siitäkään stressata.

Nyt vain sitten odotellaan ovista ja toivotaan, et saadaan ajoitettua oikeaan kohtaan. J
Peukut pystyyn!

-Emma

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Mitä tänne jää lapsettomuuden jälkeen


Tämä lapsettomuus ja siitä aiheutunut turhautuminen on ollut meillä nyt paljon tapetilla. Oma ylisuorittaminen asialle ja siten aina korkealta tippuminen ja sen sureminen vaikuttaa kodin ilmapiiriin. Lapsettomuuslähetteen hakeminen toi varmaan myös konkreettisemmin molemmille mieleen sen, ettei tästä välttämättä selvitä luonnollisesti. Jäljellä olevan matkan pituutta ei voi tietää, se voi olla pitkä tai onni voi odotella jo nurkan takana. Pitäisi siis todella yrittää päästää tästä ”yrittämisstressistä” eroon ja antaa vain mennä. Olisipa se niin helppoa. Oman itseni takia jotain muuta sisältöä on keksittävä kuin vain ajatus vauvasta. Myös parisuhde taitaa tarvita ”normaalin minut” takaisin.

Työ tulee syksyllä kuormittamaan enemmän, joten onneksi siltä osalta ajatukset pysyvät toivottavasti poissa vauvasta. Vapaa-ajalle pitäisi varmaan keksiä jokin harrastus, mikä pitäisi ajatukset välillä muualla. Tämä on ollut pidempään mielessä, mutta en vain oikein keksiä asiaa, mistä jaksaisi työpäivän jälkeen innostua.

Yrittämistä ei tietysti olla lopettamassa ja edelleen tulen varmasti käyttämään lisäravinteita ja elämään terveellisesti. Maca-jauhe oli kunnan lääkärille vieras, mutta hän piti tällaisia lisäravinteita huonona, koska ne voivat sisältää elohopeaa. Tosin maca-jauhetta hän ei tuntenut ja tästä syystä sen välttäminen oli varovainen suositus. Googletteluiden perusteella elohopeaa ei kyllä maca-jauheesta pitäisi löytyä. Tässä kierrossa taidan pitää siitä kuitenkin tauon, kun sen käyttö on muutenkin vähän työlästä.

Toinen minkä käytöstä kunnan lääkäri kehotti luopumaan oli ibuprofeeni. Ibuprofeenin käytöllä on tutkittu olevan vaikutus munasolujen irtoamiseen, joten oikein järkevää ainakin testata tästä luopumista ja siirtyä käyttämään parasetamolia. Olen siis käyttänyt ibuprofeenia menkkakipuihin ja sitä on mennyt kp 1 aina aika paljon, kun kivut ovat välillä kamalat. En tiedä miten onnistuin, mutta selvisin nämä kuukautiset ilman lääkkeitä. Muuten ei särkylääkkeitä tulekaan juuri käytettyä vaan ne menee aina menkkasärkyihin.

Aukkarinkin sain myös ensi viikolle, joten senkin saa vihdoin pois alta. Jes! Toivottavasti ei olisi mitään överi aikaista ovulaatiota ja sen saisi hoidettua. Jännittävää.

Kyllähän tässä aika paljon tulee taas tätä ”yrittämällä yrittämistä”, vaikka kuinka alussa vakuuttelin muuta. :D Mutta yritän tosissani muistuttaa itselleni elämän muustakin sisällöstä kuin vauva.

Nyt kun vauvaa ollaan odotettu kauan niin puhuttiin siitä, kuinka mukavuuden haluiseksi sitä on tultu. Saadaan nukkua viikonloppuisin ja lähteä vaikka ex tempore leffaan. En tarkoita, etten olisi valmis luopumaan näistä, mutta tuleehan sitä mietittyä, kuinka sitä jaksaa kaikki yö valvomiset ja kiukuttelut. Katselin eilen pari jakso uutta ”Toisenlaiset teiniäidit” ja pisti kyllä miettityttämään tämä oma ajatusmaailma. Meillä hyvä taloudellinen tila, hyvä tukiverkko, molemmilla hyvät ”henkiset resurssit” ja baarivaiheet elettynä. Kaikki on siis oikein hyvin ja silti pohdin jaksamista. Nostan todella hattua näillä teiniäideille, jotka tuntuivat lähes yksin pyörittävän useamman lapsen perhettä, vaikka toisella oli oman jaksamisen kanssa haasteita ja toisen mies halusi edelleen käydä baareissa silläkin uhalla, että herättää koko perheen yöllä palatessaan. Silti nämä nuoret tsemppariäidit vaikuttivat jaksavan olla loistavia äitejä lapsilleen. Molemmat taisivat todeta, että olisihan se kiva päästä jonnekin itsekseen, mutta sellaiseen ei juuri tuntunut olevan mahdollisuutta. Edelleen, nostan hattua tuosta jaksamisesta ja taidan lopettaa tämän oman pohdiskelun tähän. :D

-Emma

lauantai 1. syyskuuta 2018

Eteenpäin


Näyttäisi, että tänään on siirrytty taas uuteen yk:hon. Nyt mennään jo yk:ssa 17. Huoh, kuulostaa kamalalta. Vielä kamalammalta tämä tuntuu, kun pienen pieni toiveen kipinä ehti syttyä. Minkäänlaisia raskausoireita ei ole ollut ja dpo 13 testasin tyylipuhtaan negan. Dpo 14 menkkoja ei näkynyt ja tein uuden r-testin. Negaahan sekin. Jostain kumman syystä tein myös ovulaatiotestin, joka pärähti hetkessä positiiviseksi. Mitä ihmettä?! Myöhään illalla kuitenkin havaitsin pientä verenvuotoa, joten arvattavaa oli, että menkat sieltä tulevat. Ärsyttävän ”hitaasti” lähtivät menkat taas käyntiin ja edelleenkin saa arvuutella, että onhan tänään kp 1 ja huomenna voi aloittaa letrot. Vielä ärsyttävämpää oli tuo positiivinen ovulaatiotesti ja se laittaa miettimään, onko joku yrittänyt tosissaan kiinnittäytyä.

Tämä viikko on tullut juostua oikein urakalla lääkärissä. Verenpaine on mitattu ja se oli oikein hyvä. Ensikäynti kunnan puolella tuli kanssa nyt hoidettua ja käynti keskittyi tosi paljon minun alkutietoihin. Mieheltä tarvitaan vain vielä ”lupa” tai oikeastaan virallinen suostumus, että lähete voidaan kirjoittaa. Mutta muuten miehellä ei olisi ollut mitään roolia tuolla käynnillä. Itse pääsin verikokeisiin vielä uudelleen samana päivänä ja nyt on myös kilppari arvot katsottu. Eipä mitään vikaa silläkään suunnalla. Yllätys yllätys myös klamydiatesti oli negatiivinen, joten eipä onneksi mitään selittävää syytä siltäkään suunnalta. Rautavarastoja ei edelleenkään tarkistettu, koska kunnan lääkäri ei myöskään nähnyt mitään syytä niitä erikseen tarkistaa. Hö. L Paljon kuitenkin hyviä ja poissulkevia uutisia kuitenkin.

Nyt erityisesti haluaisin käydä siellä aukkarissa, kun kunnalla joutuu kuitenkin jonottamaan tutkimuksiin pitkään. Ongelma vain on, että viikonloppu osuu juuri kp 8-9 välille, joten toivottavasti kp 10 ei olisi tapauksessani liian myöhäinen ja ajan saaminen onnistuisi. Täytyy selvitellä maanantaina asiaa. Toivottavasti järjestyisi.

Ei muuta kuin uuteen kiertoon…

-Emma