keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Mitä tänne jää lapsettomuuden jälkeen


Tämä lapsettomuus ja siitä aiheutunut turhautuminen on ollut meillä nyt paljon tapetilla. Oma ylisuorittaminen asialle ja siten aina korkealta tippuminen ja sen sureminen vaikuttaa kodin ilmapiiriin. Lapsettomuuslähetteen hakeminen toi varmaan myös konkreettisemmin molemmille mieleen sen, ettei tästä välttämättä selvitä luonnollisesti. Jäljellä olevan matkan pituutta ei voi tietää, se voi olla pitkä tai onni voi odotella jo nurkan takana. Pitäisi siis todella yrittää päästää tästä ”yrittämisstressistä” eroon ja antaa vain mennä. Olisipa se niin helppoa. Oman itseni takia jotain muuta sisältöä on keksittävä kuin vain ajatus vauvasta. Myös parisuhde taitaa tarvita ”normaalin minut” takaisin.

Työ tulee syksyllä kuormittamaan enemmän, joten onneksi siltä osalta ajatukset pysyvät toivottavasti poissa vauvasta. Vapaa-ajalle pitäisi varmaan keksiä jokin harrastus, mikä pitäisi ajatukset välillä muualla. Tämä on ollut pidempään mielessä, mutta en vain oikein keksiä asiaa, mistä jaksaisi työpäivän jälkeen innostua.

Yrittämistä ei tietysti olla lopettamassa ja edelleen tulen varmasti käyttämään lisäravinteita ja elämään terveellisesti. Maca-jauhe oli kunnan lääkärille vieras, mutta hän piti tällaisia lisäravinteita huonona, koska ne voivat sisältää elohopeaa. Tosin maca-jauhetta hän ei tuntenut ja tästä syystä sen välttäminen oli varovainen suositus. Googletteluiden perusteella elohopeaa ei kyllä maca-jauheesta pitäisi löytyä. Tässä kierrossa taidan pitää siitä kuitenkin tauon, kun sen käyttö on muutenkin vähän työlästä.

Toinen minkä käytöstä kunnan lääkäri kehotti luopumaan oli ibuprofeeni. Ibuprofeenin käytöllä on tutkittu olevan vaikutus munasolujen irtoamiseen, joten oikein järkevää ainakin testata tästä luopumista ja siirtyä käyttämään parasetamolia. Olen siis käyttänyt ibuprofeenia menkkakipuihin ja sitä on mennyt kp 1 aina aika paljon, kun kivut ovat välillä kamalat. En tiedä miten onnistuin, mutta selvisin nämä kuukautiset ilman lääkkeitä. Muuten ei särkylääkkeitä tulekaan juuri käytettyä vaan ne menee aina menkkasärkyihin.

Aukkarinkin sain myös ensi viikolle, joten senkin saa vihdoin pois alta. Jes! Toivottavasti ei olisi mitään överi aikaista ovulaatiota ja sen saisi hoidettua. Jännittävää.

Kyllähän tässä aika paljon tulee taas tätä ”yrittämällä yrittämistä”, vaikka kuinka alussa vakuuttelin muuta. :D Mutta yritän tosissani muistuttaa itselleni elämän muustakin sisällöstä kuin vauva.

Nyt kun vauvaa ollaan odotettu kauan niin puhuttiin siitä, kuinka mukavuuden haluiseksi sitä on tultu. Saadaan nukkua viikonloppuisin ja lähteä vaikka ex tempore leffaan. En tarkoita, etten olisi valmis luopumaan näistä, mutta tuleehan sitä mietittyä, kuinka sitä jaksaa kaikki yö valvomiset ja kiukuttelut. Katselin eilen pari jakso uutta ”Toisenlaiset teiniäidit” ja pisti kyllä miettityttämään tämä oma ajatusmaailma. Meillä hyvä taloudellinen tila, hyvä tukiverkko, molemmilla hyvät ”henkiset resurssit” ja baarivaiheet elettynä. Kaikki on siis oikein hyvin ja silti pohdin jaksamista. Nostan todella hattua näillä teiniäideille, jotka tuntuivat lähes yksin pyörittävän useamman lapsen perhettä, vaikka toisella oli oman jaksamisen kanssa haasteita ja toisen mies halusi edelleen käydä baareissa silläkin uhalla, että herättää koko perheen yöllä palatessaan. Silti nämä nuoret tsemppariäidit vaikuttivat jaksavan olla loistavia äitejä lapsilleen. Molemmat taisivat todeta, että olisihan se kiva päästä jonnekin itsekseen, mutta sellaiseen ei juuri tuntunut olevan mahdollisuutta. Edelleen, nostan hattua tuosta jaksamisesta ja taidan lopettaa tämän oman pohdiskelun tähän. :D

-Emma

8 kommenttia:

  1. Olen itse pohtinut, että ehkä mitä pidemmälle elää lapsettoman aikuisuuden mukavuuksiin tottuneena, sitä hankalammalta ajatuksen tasolla mukavuuksista luopuminen tuntuu. Teiniäitien voi olla helpompi sopeutua kun eivät tavallaan ole tottuneet vielä muunlaiseen aikuisuuteen. Tietysti sitten käytännössä kypsemmille vanhemmille voi olla nuorempiin verrattuna helpompaakin sitoutua ja mukautua vauvaan kun nuoruuden setit on koettu ja eletty. Mutta juuri tuo ajatuksen taso... Ehkä kypsemmät vanhemmat myös suhtautuvat etukäteen hieman realistisemmin, jopa pessimistisesti vauva-arkeen.
    Hyvä että sait aukkariajan nopeasti, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti oikeassa. Elämä opettaa myös vastuuntuntoisemmaksi ja siksi asiat stressaavat enemmän. Kiitos tsempeistä <3

      Poista
  2. Pystyn kyllä samaistumaan hyvin noihin sun tunteisiin, yrittämisstessistä jne. Mut hienoa kuulla että sait aukkarin noinkin pian, pidän peukkuja että siitä olisi apua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onneksi! Olin kuitenkin niin myöhään liikenteessä ja viikonloppu osui vähän huonoon kohtaan, mutta onneksi onnistui. :) Kiitos <3

      Poista
  3. Pahoittelut ja halit, ettei viimeisin kierto tuonut sinne plussaa! :( Ymmärrän hyvin tunteesi! Itsekin tässä olen havahtunut kesän lopun/alkusyksyn aikana siihen, että tämä vauvattomuus ja vauvan yrittäminen on vallannut ihan liikaa ajatustilaa ja aiheuttanut kovaa stressiä. Olen kanssa nyt koittanut enemmän keskittyä muihinkin asioihin ja vähentää stressiä :) mutta kyllä täälläkin on "taistelukeinot" käytössä ja hyvin tiedossa, mikä kierron vaihe menossa ym :D mä kanssa käytän maca jauhetta, en ollut ajatellutkaan, että siinä voisi olla elohopeaa tai jotain muuta haitallista. Ymmärtääkseni jossain maissa sitä käytetään juuri hedelmällisyyden parantamiseen ja meidän huhtikuussa tapahtunut tärppi tapahtui macan ja vehnänalkioöljyn voimalla (koin näiden tasapainottavan hormoneita ja kiertoa tosi hyvin, toki en voi vannoa, ettei tärppiä olisi tapahtunut muutenkin :D). Olen kanssa kuullut tuon tulehduskipulääkkeiden negatiivisen vaikutuksen ovikseen, mutta voiko alkukierrossa käytetty burana vaikuttaa vielä ovulaatioon? :o kun kyllähän se lääke ehtii poistua elimistöstä jos sitä pari kuukautisten ekaa päivää käyttää... mutta jos lääkäri tuota mieltä on niin! Muistaakseni huhtikuussa käytin vielä joskus kp8 migreeniin tulehduskipulääkettä. Mutta täytyy täälläkin nyt olla vielä varovaisempi tulehduskipulääkkeiden kanssa :) tuli varmaan sekava viesti kun tässä nopeasti kirjoittelin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 harmi ettei ollut teidänkään vuoro :( ihanaa kun tätä kautta löytyy paljon vertaistukea ja huomaa ettei ole ihan yksin ajatustensa kanssa.

      Meinaan myös kikkakonsteista ja ovulaation seurannasta pitää kiinni edelleen, mutta olisi kiva että ajatukset eivät olisi 100 prosenttisesti vauvassa. Oli kiva lukea, et olitkin jo saavuttanut jonkinlaista rauhaa yrityksessä. Mä tuun vielä vähän perässä :D

      Se lääkärin maca kommentti oli kyllä vähän jännä. Olen sitä aika paljon googlannut ja aikaisemmin eikä siitä ole koskaan mitään varoitettu. Ainakaan yritys aikana sen käytöstä en ole löytänyt mitään haitta vaikutuksia. Luulen että tuote oli vain niin vieras lääkärillä ja piti varmaan tollaisia ihan turhana, niin siksi niistä varoitteli.

      Tuntui myös toi burana oudolta, kun nimenomaan kerroin käyttäväni kp 1-2 ja muuten en oikeastaan särkylääkkeitä tarvitse. Tuleepa nyt kuitenkin koitettua tuokin. En yleensä selviä ilman särkylääkkeitä noita ekoja päiviä, niin jännä nähdä onko mitään vaikutusta. Ja jatkossa varmaan otan sitten panadolin jos se kerran olisi parempi. Ei uskaltaisi riskeerata mitään :D huoh

      Paljon plussatuulia sinne <3

      Poista
  4. Pakko kommentoida, että itsekin niin kovasti haluaisin jo etukäteen nähdä, että milloin ja miten tämä lapsettomuustaival loppuu. Jaksaisi olla huomattavasti kärsivällisempi ja rauhallisempi, jos tietäisi että tarina saa onnellisen lopun. Toisaalta olisi ollut ihan kamalaa saada tietää kolme vuotta sitten ehkäisystä luopuessa, että kolmen vuoden päästä meillä ei vieläkään ole yhtään lasta. Kaikista vastoinkäymisistä ja pettymyksistä puhumattakaan...Mutta luotetaan siihen, että yrityksemme tuottavat tulosta! Kaikki on vielä mahdollista :) Vertaistuesta on ainakin iso apu. Kovasti tsemppiä matkaanne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuota ihan samaa miettinyt, kuinka ihanaa olisi jos näkisi tulevaisuuteen, että päättyyhän tämä onnellisesti ja vielä jos tietäisi, että milloin palkinto olisi luvassa. Mutta sitten, kun miettii, että jos olisi saanut yrityksen alussa saanut tietää, kuinka pitkä odotus olisi luvassa, niin mitenköhän sitä olisi jaksanut. Ehkä parempi ettei tiedä :D
      Kyllä itsekin uskon silti, että kaikki on edelleen mahdollista. Silti oma vauva tuntuu niin kaukaiselta unelmalta.
      Kiitos tsempeistä ja samoin myös teidän pitkään matkaan <3

      Poista