Mitä tänne jää lapsettomuuden jälkeen

Tämä lapsettomuus ja siitä aiheutunut turhautuminen on ollut meillä nyt paljon tapetilla. Oma ylisuorittaminen asialle ja siten aina korkealta tippuminen ja sen sureminen vaikuttaa kodin ilmapiiriin. Lapsettomuuslähetteen hakeminen toi varmaan myös konkreettisemmin molemmille mieleen sen, ettei tästä välttämättä selvitä luonnollisesti. Jäljellä olevan matkan pituutta ei voi tietää, se voi olla pitkä tai onni voi odotella jo nurkan takana. Pitäisi siis todella yrittää päästää tästä ”yrittämisstressistä” eroon ja antaa vain mennä. Olisipa se niin helppoa. Oman itseni takia jotain muuta sisältöä on keksittävä kuin vain ajatus vauvasta. Myös parisuhde taitaa tarvita ”normaalin minut” takaisin.

Työ tulee syksyllä kuormittamaan enemmän, joten onneksi siltä osalta ajatukset pysyvät toivottavasti poissa vauvasta. Vapaa-ajalle pitäisi varmaan keksiä jokin harrastus, mikä pitäisi ajatukset välillä muualla. Tämä on ollut pidempään mielessä, mutta en vain oikein keksiä asiaa, mistä jaksaisi työpäivän jälkeen innostua.

Yrittämistä ei tietysti olla lopettamassa ja edelleen tulen varmasti käyttämään lisäravinteita ja elämään terveellisesti. Maca-jauhe oli kunnan lääkärille vieras, mutta hän piti tällaisia lisäravinteita huonona, koska ne voivat sisältää elohopeaa. Tosin maca-jauhetta hän ei tuntenut ja tästä syystä sen välttäminen oli varovainen suositus. Googletteluiden perusteella elohopeaa ei kyllä maca-jauheesta pitäisi löytyä. Tässä kierrossa taidan pitää siitä kuitenkin tauon, kun sen käyttö on muutenkin vähän työlästä.

Toinen minkä käytöstä kunnan lääkäri kehotti luopumaan oli ibuprofeeni. Ibuprofeenin käytöllä on tutkittu olevan vaikutus munasolujen irtoamiseen, joten oikein järkevää ainakin testata tästä luopumista ja siirtyä käyttämään parasetamolia. Olen siis käyttänyt ibuprofeenia menkkakipuihin ja sitä on mennyt kp 1 aina aika paljon, kun kivut ovat välillä kamalat. En tiedä miten onnistuin, mutta selvisin nämä kuukautiset ilman lääkkeitä. Muuten ei särkylääkkeitä tulekaan juuri käytettyä vaan ne menee aina menkkasärkyihin.

Aukkarinkin sain myös ensi viikolle, joten senkin saa vihdoin pois alta. Jes! Toivottavasti ei olisi mitään överi aikaista ovulaatiota ja sen saisi hoidettua. Jännittävää.

Kyllähän tässä aika paljon tulee taas tätä ”yrittämällä yrittämistä”, vaikka kuinka alussa vakuuttelin muuta. :D Mutta yritän tosissani muistuttaa itselleni elämän muustakin sisällöstä kuin vauva.

Nyt kun vauvaa ollaan odotettu kauan niin puhuttiin siitä, kuinka mukavuuden haluiseksi sitä on tultu. Saadaan nukkua viikonloppuisin ja lähteä vaikka ex tempore leffaan. En tarkoita, etten olisi valmis luopumaan näistä, mutta tuleehan sitä mietittyä, kuinka sitä jaksaa kaikki yö valvomiset ja kiukuttelut. Katselin eilen pari jakso uutta ”Toisenlaiset teiniäidit” ja pisti kyllä miettityttämään tämä oma ajatusmaailma. Meillä hyvä taloudellinen tila, hyvä tukiverkko, molemmilla hyvät ”henkiset resurssit” ja baarivaiheet elettynä. Kaikki on siis oikein hyvin ja silti pohdin jaksamista. Nostan todella hattua näillä teiniäideille, jotka tuntuivat lähes yksin pyörittävän useamman lapsen perhettä, vaikka toisella oli oman jaksamisen kanssa haasteita ja toisen mies halusi edelleen käydä baareissa silläkin uhalla, että herättää koko perheen yöllä palatessaan. Silti nämä nuoret tsemppariäidit vaikuttivat jaksavan olla loistavia äitejä lapsilleen. Molemmat taisivat todeta, että olisihan se kiva päästä jonnekin itsekseen, mutta sellaiseen ei juuri tuntunut olevan mahdollisuutta. Edelleen, nostan hattua tuosta jaksamisesta ja taidan lopettaa tämän oman pohdiskelun tähän. :D

-Emma