Saanko osallistua synnytystalkoisiin?

Nenillehän tässäkin kierrossa taas tuli ja nyt mennään jo yk:ssa 20. Välillä vain tuntuu, että tässä projektissa onnistuminen on täysin mahdotonta ja oman vauvan saaminen olisi liian täydellinen unelma, joka ei vaan voi toteutua. Hassua, kun sen pitäisi olla maailman luonnollisin asia.

Synnytystalkoot ovat olleet nyt tiiviisti uutisten aiheena. Jotenkin tämä rahakannustin vauvan tekemiselle tuntuu melko hurjalta. Mielestäni on pelottavaa, jos ihmiset alkaisivat tekemään lapsia esim. 1000 eurosta. Se on kuitenkin niin pieni summa, ettei se pitkälti helpottaisi kenenkään taloudellista tilannetta, joten mietin ketä tuo summa sitten houkuttaisi niin paljon, että tekisi lapsen vain tuon 1000 euron motivoimana. Pelottavaa. Toivoisin, että lapsettomuushoitoihin panostettaisiin enemmän näissä ”synnytystalkoissa”. Väittäisin, että sieltä puolelta ainakin löytyisi henkilöitä, jotka todella haluavat vanhemmiksi ja haluavat lapsen ”oikeista” syistä. Oma kokemukseni kunnan hoidosta ovat vasta alusta, mutta ihmettelen, ettei esimerkiksi ferritiini arvoani suostuttu mittaamaan, vaikka sitä kovasti toivoin. En voi uskoa, että tuon arvon mittaaminen olisi maksanut kovinkaan paljon. Itse ainakin äänestäisin sen puolesta, että synnytystalkoissa keskityttäisiin lapsettomuushoitojen tukemiseen. Minut voi ainakin laskea mukaan näihin talkoisiin. :D

Tällä hetkellä jännitän kauheasti miehen simppatestejä. Toivon, ettei sieltä puolelta saataisi mitään huonoja uutisia. Miestäkin selvästi mietityttää tuo testin antotilanne ja tietysti tulokset, joten odotan, että saadaan tämä pois päiväjärjestyksestä. Vielä joudutaan vain odottelemaan tätä.

Elättelin taas toiveita onnistumisesta viime kierrossa, kun tuttua juilintaa oli paljon ja sellaista sähköisku kipua oli rinnoissa. Panostin kierrossa taas lisäravinteisiin kuten geleisiin, Dona fertyyn, sinkkiin ja satunnaisesti macaan ja  vehnänalkioöljyyn. Raskaus vitamiineja olenkin syönyt jo 1,5 vuotta säännöllisesti. Greippimehu jäi vähemmälle, kun en meinaa sitä enää löytää mistään kaupasta. Ajaisikohan verigreippimehu saman asian?!

Joka tapauksessa onnistuin taas elättelemään toiveita, että voisimme onnistua.

Voi kun voisi nähdä tulevaisuuteen, että saadaanko me joskus parasta palkintoa niin jaksaisi paremmin odottaa omaa vuoroaan.

-Emma

Vauvakuumeen hämäys

Olen varmaan kesästä asti pohdiskellut, että tarvitsisin jotain muuta ajateltavaa/tekemistä tähän vauvakuumeen helpottamiseksi. Yritin keksiä jonkin uuden harrastuksen, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Harrastan kuitenkin jo niitä, mitkä ovat lemppareita, joten niillä mennään. Harrastuksen lisäksi on pyörinyt mielessä eläimen hankkiminen. Olemme miehen kanssa erittäin eläinrakkaita ja varmasti joskus jonkun eläimen haluamme perheeseemme. Tällä hetkellä vauvakuume heijastuu kuitenkin eläinkuumeena. En tule kyllä hankkimaan eläintä vauvakuumeetta rauhoittamaan, mutta ajatus on silti kutkuttava. Kuinka ”helppoa” olisi vain hankkia eläin, jolle antaa rakkautta. Ei tarvitsisi joka kuukausi jännitellä ja pettyä. Eläinvauvan saisi vain laittamalla rahaa tiskiin ja siinä se olisi, ainakin suurin piirtein. Kuinka helppoa?! Luulen, että eläinvauvaan keskittyminen voisi oikeasti laskea stressitasoja sen verran, että sillä voisi olla positiivinen vaikutus raskautumiseen. Harmillista, että tämä ei ole hyvä saa hankkia lemmikkiä. Vai olisiko 😆

Ei kai tässä auta kuin vain jaksaa odotella. Onneksi työt pitävät kiireisenä, niin vauvaa ei ehdi koko aikaa miettiä.

Näin viikonloppuna vanhaa kaveriani, jonka raskauden kerroin olleen minulle suuri yllätys ja melkoinen järkytyskin, kun en heidän olettanut lasta hankkivan ja elämäntavat ovat mitä ovat. Hän oli kysellyt, jos tapaisimme pitkästä aikaa ja viivyttelin tapaamista minkä kehtasin. Viimeisillä raskaana olevan kohtaaminen kaikkine vauva juttuineen on vain tosi raskasta. Viikonlopuksi kuitenkin sovimme treffit ja tapaaminen oli juuri niin kamala, kun ajattelin. Kaikki puheenaiheet liittyivät hänen raskauteen, vauvan tuloon, vauvan tarvikkeisiin jne. Kertaakaan hän ei vaivautunut kysymään minun kuulumisia. No mutta kohteliaisuustapaamisesta on ainakin selvitty ja tällä kertaa ei edes itkettänyt kotona. Eiköhän se minunkin vuoroni tule. Kai. Ehkä. 😅

Mies onneksi jaksaa tsempata, että kyllä me joskus vielä oma saadaan. Oma usko vain välillä horjuu, kun kuukaudet vierivät ohi. Ensi kuussa sentään pääsemme vihdoin ensimmäisellä kunnan lapsettomuuskäynnille, joten ehkä asioita saadaan eteenpäin. En vain ole siitä mitenkään erityisen innostunut, kun seuraava vaihtoehto tulee varmasti olemaan inseminaatio tai sitten peräti IVF. Tuntuu, ettei vieläkään oltaisi valmiita hyväksymään, ettei raskaus tapahtuisi luonnollisesti. Pitäisi nyt malttaa siihen lääkärikäyntiin ja odottaa ne miehen simppatulokset ja katsoa, mitä ne siellä sitten suosittelevat. Jännää…

Mukavaa viikkoa! J

-Emma

Verikokeiden jännitystä

Onnistuin aiheuttamaan itselleni pienen stressin tuosta S-AMH-arvosta. Tuli taas pyörittyä googlessa lukemassa juttuja aivan liikaa ja aloin tosissani pelkäämään, että arvo tulee paljastamaan hedelmällisyyteni olevan alhainen. Kävinkin verikokeen hoitamassa heti tiistaina pois alta ja kyselin hoitajalta, milloin tulokset saa tietää. Hän tarkisti ohjeistuksesta, että näitä testataan kaksi kertaa viikossa. No eipä paljon tarkentanut. Kun torstainakaan ei tuloksia näkynyt Oma kannassa, päätin selvitellä tilannetta. Soittelin labraan ja mukava nainen alkoi katsomaan, missä päin maailmaa näytteeni menee. ”Sinun näytteesi tulos onkin täällä valmiina, mutta en sitä puhelimessa voi kertoa”! Jos aikaisemmin olin malttamaton niin nyt vasta sitä sitten olinkin. Hän ohjasi minut kysymään tuloksen siltä yksiköltä, joka minut tutkimuksiin oli ohjannut. Soitto seuraavaksi sinne ja lopputulos oli sama ”emme voi antaa puhelimessa”. Onneksi hoitaja oli niin mukava ja ehdotti, että voin hakea tulokset sairaalan neuvonnasta tai hän voi lähettää ne minulle kotiin. Huomasi varmasti, että stressasin tuloksesta. Aamulla sitten poikkesin sairaalan neuvonnan kautta hakemassa tulokseni. Itku meinasi tulla, kun vastaan vaappui juuri synnyttämään menossa olevia naisia, jotka muistuttivat, kuinka kaukana olen toiveestani. Malttamattomana revin kuoren heti kävellessäni auki ja löysin tulokseni 3,75 µg/l eli täysin viitearvojen sisällä.

Viitearvot Huslabin sivulta:

Naiset 20-24 v 1.2 - 11.7           µg/l

Naiset 25-29 v 0.9 - 9.9             µg/l

Naiset 30-34 v 0.6 - 8.1             µg/l

Naiset 35-39 v 0.1 - 7.5             µg/l

Naiset 40-44 v 0.03 - 5.5           µg/l

Naiset 45-50 v alle 2.7               µg/l

Tulipa otettua ihan turhaan tästä stressiä. :D En vain voi sille mitään, kun on tällainen ”kaikki mulle heti” –tyyppi. Seuraavaksi sitten jännitellään miehen testejä, mutta niihin on vielä aikaa.

Ovulaatiokin osui tuohon stressipäivääni ja tein jopa lyhyen rentoutusharjoituksen, että keho ei olisi niin jännittynyt. En tiedä auttoiko mitään :D Oviplussa pärähti siis eilen aamulla, mutta luulen ovulaation tapahtuneen jo eilisen puolella. Oireina oli taas verenvuoto, joka jatkuu tänä aamunakin. Ei mitään isoa määrää, mutta sellainen, että pyyhittäessä tarttuu paperiin. Jotenkin huolestuttaa tämä ovulaatioveren vuoto, vaikka ilmeisesti ihan normaalia se voikin olla. Lisäksi oireina vatsan turpoaminen ja arkuus, joka on myös toistunut suurimmassa osassa kierroista. Oli miten oli, niin lasken tämän päivän vasta dpo0:ksi. Menkat voi sitten yllättää päivää aikaisemmin.

Piinailutunnelmin viikonlopun viettoon! Täytyy nyt hetki muistaa iloita tuosta ok AMH-tuloksesta ja lopettaa murehtiminen. J

Mukavaa viikonloppua!

-Emma

Matka jatkuu

Sainpa nyt vihdoin varastettua aikaa ja ehdin kirjoittelemaan kuulumiset. Eipä tänne mitään ihmeellistä tosin kuulu. Yk numero on vaihtunut nyt numeroon 19, joten yks epäonnistunut kierto jälleen takana. Toiveita ehdin taas elätellä viime kierrossa, kun tuntui että juilintaa, pistelyä ja kutittelua tuntui kohdun ja munisten kohdalla, mutta eipä se taas tarkoittanut mitään. Viime kierrossa oli myös huolestuttavaa pientä veristä vuotoa, joka saa epäilemään oman kehon toimintaa. Aikaisemmissa kieroissa on tullut pienen pieni määrä verta ovulaatio päivänä ja googlettelun perusteella tästä ei tarvitse olla huolissaan. Nyt verta tuli kuitenkin samanlainen pieni määrä jo muutama päivä ennen ovulaatiota. Menkat olivat myös tosi oudot, kun tiputtelu vuoto alkoi pari päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää. Menkat myös loppuivat kaksi päivää aikaisemmin. Ihan epätyypilliset menkat siis. Harkitsin pitkään, että olisin pitänyt Letrozol tauon, mutta en uskaltanut sitä tehdä, kun kuun lopussa olisi juhlat, joissa en sitten haluaisi arpoa tilannetta. Letrozol kun on pitänyt kierron ihanan tasapituisena ja pelkäsin, että luomukierto voisi venyä ties mihinkä.

Sen verran asiat on mennyt eteenpäin, että saimme nyt kutsun ensikäynnille lapsettomuuspolille. Tai millä nimellä se nyt meneekään. Aikamme menee joulukuun puoleen väliin ja sitä ennen miehen tulee käydä simppanäyte antamassa ja itse käyn jälleen kerran verikokeissa. Tällä kertaa mitataan AMH eli Anti-Mullerian hormoni, jonka avulla selvitetään munasarjojen toiminnallista reserviä. Se mittaa anti-mullerian -nimisen hormonin tasoa naisen veressä ja kertoo, kuinka paljon naisen munasarjoissa on pieniä, varhaisia munarakkuloita (Lähde: Mehiläinen). Valitettavasti rauta-arvoja ei halutaan taaskaan tarkistaa ja tekisi mieli soittaa, voisiko ne lisätä lähetteeseen, niin saisin mielenrauhan siltäkin osin. Jännittelen vielä, että saahan mies työnsä järjestettyä niin, että käynnit onnistuu.

Molempia hieman jännittää miehen simppatestien tulokset. Toivon todella, että kaikki olisi siltä osin kunnossa, kun melko hyvin tuntuu, että näitä omia ovulaatio ongelmia pystyy auttamaan. Kyllä tuo AMH arvo jännittää myös, koska sitä nyt ei millään ruokavalioilla tai muulla sitten parannetakaan. En ollut tuohon arvoon edes aikaisemmin törmännyt ja en ollut tuosta tajunnut edes olla huolissaan. Peukut pystyyn, että tuo arvo olisi kunnossa.

Mieli on edelleen ollut hieman maassa yrityksen jatkumisesta. Koen vaikeaksi kohdata raskaana olevia naisia ja koen hieman syyllisyyttä kokemastani kateudesta. Mainitsinkin aikaisemmin, että yksi tuttuni on saamassa lapsen ja hänen raskautensa tuli hyvin suurena yllätyksenä. Hän ehdotteli, että näkisimme, mutta hänen näkemisensä tuntuu tosi pahalta. Vie hirvittävän paljon energiaa olla näyttämättä omaa kaipuutta lapsesta ja elämän epäreiluuden tuntua. Ajattelin, että täytyy sopia treffit piinapäiville, jolloin oma mieli olisi vähän toiveikkaampi. Tuntuu pahalta kokea tällaisia katkeruuden tunteita, kun olen aina ajatellut, ettei kenellekään kannata olla kateellinen asioista, jotka eivät ole itseltään millään tavalla pois. Noh, tässä asiassa en siihen vain täysin pysty.

Toinen kaverini on myös saamassa lapsen ja hän pyysi minua kummiksi. Myös hänen raskautensa kolahti aikoinaan pahasti, varsinkin kun heidän ei lasta tarvinnut lainkaan yrittää vaan vauva sai alkunsa kerta rykäisystä. Kummiksi tulo tuntuu kuitenkin ihanalta ja on ihana tulla osallistumaan vauva elämään lähemmin. Jotain siis mukavaakin vauvarintamalla. J

Mukavaa viikkoa J

-Emma