Vauvakuumeen hämäys

Olen varmaan kesästä asti pohdiskellut, että tarvitsisin jotain muuta ajateltavaa/tekemistä tähän vauvakuumeen helpottamiseksi. Yritin keksiä jonkin uuden harrastuksen, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Harrastan kuitenkin jo niitä, mitkä ovat lemppareita, joten niillä mennään. Harrastuksen lisäksi on pyörinyt mielessä eläimen hankkiminen. Olemme miehen kanssa erittäin eläinrakkaita ja varmasti joskus jonkun eläimen haluamme perheeseemme. Tällä hetkellä vauvakuume heijastuu kuitenkin eläinkuumeena. En tule kyllä hankkimaan eläintä vauvakuumeetta rauhoittamaan, mutta ajatus on silti kutkuttava. Kuinka ”helppoa” olisi vain hankkia eläin, jolle antaa rakkautta. Ei tarvitsisi joka kuukausi jännitellä ja pettyä. Eläinvauvan saisi vain laittamalla rahaa tiskiin ja siinä se olisi, ainakin suurin piirtein. Kuinka helppoa?! Luulen, että eläinvauvaan keskittyminen voisi oikeasti laskea stressitasoja sen verran, että sillä voisi olla positiivinen vaikutus raskautumiseen. Harmillista, että tämä ei ole hyvä saa hankkia lemmikkiä. Vai olisiko 😆

Ei kai tässä auta kuin vain jaksaa odotella. Onneksi työt pitävät kiireisenä, niin vauvaa ei ehdi koko aikaa miettiä.

Näin viikonloppuna vanhaa kaveriani, jonka raskauden kerroin olleen minulle suuri yllätys ja melkoinen järkytyskin, kun en heidän olettanut lasta hankkivan ja elämäntavat ovat mitä ovat. Hän oli kysellyt, jos tapaisimme pitkästä aikaa ja viivyttelin tapaamista minkä kehtasin. Viimeisillä raskaana olevan kohtaaminen kaikkine vauva juttuineen on vain tosi raskasta. Viikonlopuksi kuitenkin sovimme treffit ja tapaaminen oli juuri niin kamala, kun ajattelin. Kaikki puheenaiheet liittyivät hänen raskauteen, vauvan tuloon, vauvan tarvikkeisiin jne. Kertaakaan hän ei vaivautunut kysymään minun kuulumisia. No mutta kohteliaisuustapaamisesta on ainakin selvitty ja tällä kertaa ei edes itkettänyt kotona. Eiköhän se minunkin vuoroni tule. Kai. Ehkä. 😅

Mies onneksi jaksaa tsempata, että kyllä me joskus vielä oma saadaan. Oma usko vain välillä horjuu, kun kuukaudet vierivät ohi. Ensi kuussa sentään pääsemme vihdoin ensimmäisellä kunnan lapsettomuuskäynnille, joten ehkä asioita saadaan eteenpäin. En vain ole siitä mitenkään erityisen innostunut, kun seuraava vaihtoehto tulee varmasti olemaan inseminaatio tai sitten peräti IVF. Tuntuu, ettei vieläkään oltaisi valmiita hyväksymään, ettei raskaus tapahtuisi luonnollisesti. Pitäisi nyt malttaa siihen lääkärikäyntiin ja odottaa ne miehen simppatulokset ja katsoa, mitä ne siellä sitten suosittelevat. Jännää…

Mukavaa viikkoa! J

-Emma