Minua pelottaa todella paljon, että tämä menee kesken.
Olen saanut päähäni, että raskausoireet ovat kadonneet. Eilen aamulla en kärsinyt pahasta olosta ollenkaan. Söin kyllä välittömästi herättyäni, mikä järjellä ajateltuna auttoi asiaa ja paha olo ei ehtinyt iskeä. Silti, etova olo olisi rauhoittanut mieltäni. Kävin illalla myös ystävän kanssa kävelyllä ja kävelytahti oli minulle hieman kova. Jossain kohdassa olin tuntevinani supistuksen kaltaisia tuntemuksia. Tai ainakin itse miellän sen supistuksen kaltaiseksi nippailuksi. Tässä kohdassa pyysin, että hiljennetään vauhtia. Tämä huolettaa minua, koska muistan saman tuntemuksen myös kesken menneestä raskaudesta.
Aloin myös laskemaan, kuinka pitkälle pääsimme silloin 2017 ja se oli todennäköisesti 5+4. Ärsyttävästi tällöin on kaikki tapahtunut samoina viikonpäivinä kuin tälläkin kertaa. Hölmöä taikauskoa. Nyt haluankin vain päästä tuon päivän ohi.
Mutta se pelottaa edelleen, että olen täysin pimennossa, jos tämä menisi kesken. Lääkkeet pitävät todennäköisesti vuodon poissa ja minä vain luulen olevani raskaana.
Miehellekin itkin tätä asiaa ja hän ihmetteli, että haluanko todella voida huonosti ja oksennalla. Niin outoa kuin se on, niin kyllä. Se tuntuisi helpommalta kuin tämä. Toki kadun varmaan näitä ajatuksia, kun ensimmäisen kerran kunnon pahaolo iskee. Tämä vain kuitenkin tuntuu todella raskaalta.
Täytynee tosissaan harkita ensi viikolla verikoetta, niin saisi luottoa siihen, että raskaus jatkuu normaalisti.
En tule kestämään, jos tämä onni otetaan meiltä taas pois. Pysy pieni matkassamme <3