perjantai 28. elokuuta 2020

Pelko ottaa vallan

Minua pelottaa todella paljon, että tämä menee kesken. 

Olen saanut päähäni, että raskausoireet ovat kadonneet. Eilen aamulla en kärsinyt pahasta olosta ollenkaan. Söin kyllä välittömästi herättyäni, mikä järjellä ajateltuna auttoi asiaa ja paha olo ei ehtinyt iskeä. Silti, etova olo olisi rauhoittanut mieltäni. Kävin illalla myös ystävän kanssa kävelyllä ja kävelytahti oli minulle hieman kova. Jossain kohdassa olin tuntevinani supistuksen kaltaisia tuntemuksia. Tai ainakin itse miellän sen supistuksen kaltaiseksi nippailuksi. Tässä kohdassa pyysin, että hiljennetään vauhtia. Tämä huolettaa minua, koska muistan saman tuntemuksen myös kesken menneestä raskaudesta. 

Aloin myös laskemaan, kuinka pitkälle pääsimme silloin 2017 ja se oli  todennäköisesti 5+4. Ärsyttävästi tällöin on kaikki tapahtunut samoina viikonpäivinä kuin tälläkin kertaa. Hölmöä taikauskoa. Nyt haluankin vain päästä tuon päivän ohi. 

Mutta se pelottaa edelleen, että olen täysin pimennossa, jos tämä menisi kesken. Lääkkeet pitävät todennäköisesti vuodon poissa ja minä vain luulen olevani raskaana. 

Miehellekin itkin tätä asiaa ja hän ihmetteli, että haluanko todella voida huonosti ja oksennalla. Niin outoa kuin se on, niin kyllä. Se tuntuisi helpommalta kuin tämä. Toki kadun varmaan näitä ajatuksia, kun ensimmäisen kerran kunnon pahaolo iskee. Tämä vain kuitenkin tuntuu todella raskaalta.

Täytynee tosissaan harkita ensi viikolla verikoetta, niin saisi luottoa siihen, että raskaus jatkuu normaalisti.

En tule kestämään, jos tämä onni otetaan meiltä taas pois. Pysy pieni matkassamme <3

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Virallinen testipäivä

Virallinen testipäivä on täällä ja klinikalle sai ilmoittaa ihanaakin ihanamman tuloksen: Raskaana.

Oikeasta testi on tehty 1 päivää ennen virallista testipäivää ja ihmetys oli kyllä suuri, kun Clear blue näytti tuloksena 3+. 

Olin varma, että tässä kohdassa tulos olisi vielä 2-3 viikkoa. Viimeksi kemiallisen kanssahan sain pari päivää myöhemmin tulokseksi Raskaana 1-2, joten arvot ovat ainakin tällä hetkellä ihan eri lukemissa kuin viimeksi.

Oltiin miehen kanssa niin innoissaan kun tulos pärähti näyttöön. <3 

Klinikalle on nyt tosiaan ilmoitettu tulos ja saimme sieltä aivan ihanan onnitteluviestin. Ihan liikutuin ja muutama kyynelkin taisi vierähtää. :D Olisiko nämä niitä kuuluisia "hormoonit" oireita :D

Saimme myös ajan varhaisultraan ja se on 3 viikon päästä. KOLMEN viikon päästä. :D Tuntuu aivan ikuisuudelta odottaa tämä aika. Mitenköhän voisi seuraavat 3 viikkoa kääntää ajatukset pois tästä.

Nyt kun kyseessä on lääkkeellinen kierto, niin lääkkeet tuntuvat minulla ainakin pitävän vuodon pois, vaikka jotain kamalaa tapahtuisi. Pelottaakin, että elän 3 viikkoa tässä kuplassa ja sitten saisimme huonoja uutisia. Tai sitten saamme hyviä uutisia, ehkäpä ei auta maalailla piruja seinille vaan vain kiltisti odottaa.

Onneksi jonkin verran on ilmaantunut oireita, vaikka melko maltillisia ne ovatkin toistaiseksi. Rinnat ovat kipeät, tosin eivät lainkaan samalla tavalla kuin mitä oli silloin ensimmäisessä raskaudessani, mikä meni kesken. Minulla on koko ajan nälkä, jopa yöllä ja heti herätessäni, mikä ei ole minulle lainkaan tyypillistä. Nälkä vaivaa kyllä pitkin päivääkin säännöllisin väliajoin. Ongelma on vain, ettei mikään meinaa maistua. Ruuan saa kyllä alas, kun alkaa vain syödä, mutta mitään ei tee mieli. Ja minähän rakastan ruokaa ja minun tyypillisesti tekee aina jotain mieli. :D Aamuisin on myös pahaolo ja etoo. Varsinkin jos ei HETI herättyä syö. Kahvi alkoi tökkimään jo tosi aikaisessa vaiheessa ja sen juonti on vähentynyt 0,5-1 kupilliseen päivässä. Eli ehkä minulla siis on jotain raskausoireita, vaikka en meinaa sitä itse uskoa. :D

Neuvolaan en ole vielä uskaltanut soittaa, kun pelkään, että joudun soittamaan taas, että aikaa ei sittenkään tarvita. Olisin halunnut odottaa varhaisultran ohi, mutta se menee sen verran pitkälle, että ehkäpä se on vain aikaisemmin varattava. 

Pysy pieni matkassamme <3

keskiviikko 19. elokuuta 2020

Miten tämän kertoisi

Olen monta kertaa miettinyt, että jos joskus saisin tällaisen uutisen julkaista, niin kuinka sen tekisin. Mitään valmistaa ideaa ei kuitenkaan ole mieleen ehtinyt muodostoa ja nyt kun uutiset ovat käsillä, olen niin hämmentynyt etten tiedä miten sen sanoa. 

Parempi siis vain töksäyttää. :D

Minä taidan olla raskaana <3 

Tällä kerralla pieni himotestaaja sisälläni oli ajoissa hereillä ja ajattelin, että huonot uutiset olisi paras ottaa vastaan sellaisena päivänä, jolloin voisi rauhassa niitä surra. Virallinen testipäiväni on joka tapauksessa työn takia niin huonopäivä testata ja huonoja uutisia en pysty silloin ottamaan ensimmäistä kertaa vastaan. Siksi päätin, että testaan aikaisemmin. 

En ollut ihan niin aikaisin ajatellut aloittaa testausrumbaa kuin nyt tein, mutta jostain syystä pp 6 aamulla vain päätin tehdä testin. Ajattelin, että tässä vaiheessa ei tule vielä niin paha mieli, koska pp6 on niiiin aikainen, ettei silloin vielä posi välttämättä edes näkyisi. En vain pystynyt malttamaan mieltäni. Tein marketin edullisen pregcheckin ja totesin jo heti, ettei siihen toista viivaa tule (siis sillä samalla sekunnilla kun asetin tikun kuivuamaan, pikkasen malttamaton ja heti varmana negatiivisesta). :D Sitten vilkaisin testiä sivusilmällä. Oliko siinä jotain?! Tikku nopeasti käteen. Siinä on toinen viiva. Ei mikään haamu vaan ihan selvästi nähtävä viiva. Voiko todella olla.

Purskahdin onnen itkuun ja tärisin pöntöllä tikku kädessä. Voiko todella olla. 

Pp6

Päivän aikana tunteet menivät kyllä niin laidasta laitaan. Olin onneni kukkuloilla ja sitten mieltäni alkoi varjostaa huoli. Voiko tämäkin olla kemiallinen. Mitä jos tämä menee kesken. Ei nyt pitäisi heti ajatella kaikista synkimpiä vaihtoehtoja, mutta toki nekin varjostavat mieltä. Joka tapauksessa tämä päivä oli varmasti yksi parhaimmista.


Pp7 aamulla jatkoin tietysti testaamista ja välissä vaihtuu nyt testin merkki, joten viivojen vahvuuden eivät täysin vertailukelpoisia toistensa kanssa.Tällä kertaa Onestep, jotka eivät kunnon viivaa meinaa millään antaa. Ja silti se näyttää tältä:

Pp7


Hieman jännittää julkaista tällainen "hei olen raskaana" uutinen piinapäivien puolessa välissä. Viralliseen testipäivään kun on vielä aikaa. Toivottavasti raskaus tästä jatkuisi <3

Minulla alkoi olemaan jo sellainen olo, että minä en vain raskaaksi tule, joten tämä tuntuu aivan käsittämättömältä. 

Kasvaisiko sisälläni viimein meidän vauva <3

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Ihmeen alku

Takana on toinen pakastetun alkion siirto ja sisälläni on pieni ihmeen alkumme. Fiilishän on taas mitä loistavin. Jännitin niin paljon, että meneekö jokin pieleen. Sotkeeko korona tämän tai mitä, jos alkio ei selviäkään sulatuksesta. Ja olihan tuossa tuo verinen vuotokin vielä pelästyttämässä. Olikin siis niin mahtavaa astella klinikalle ja vielä mahtavampaa kävellä sieltä ulos tyyppimme kanssa.

Siirto tilaisuuskin oli jotenkin poikkeuksellisen mukava, vaikka ainahan nuo ovat olleet mukavia. Erityisesti hoitajat ovat aina tosi ihania ja lääkärit taas ovat vähän hiljaisempia. Tällä kertaa oli aivan mahtava lääkäri. Ensinnäkään toimenpide ei tuntunut tällä kertaa oikeastaan miltään (toki täysirakko on epämiellyttävä) ja hän teki sen todella taitavasti. Sain myös ensimmäistä kertaa nähdä homman näytöltä ja hän selosti, mitä tapahtui. Hän myös totesi lopuksi, että eiköhän sovita, että nyt tulet tästä raskaaksi. Ja tämähän sovittiin. :D Ei siis sanonut painostavasti vaan juuri ihanan rohkaisevasti, mistä jäi vain hyvä fiilis. Hän myös muistutti minua, että minä en voi nyt tähän onnistumiseen vaikuttaa mitenkään, että nyt ihan rauhassa vain. Stressata ei saa. Siihen totesin, että helpommin sanottu kuin tehty. :D Mutta kaikin puolin onnistunut käynti.

Rakastan näitä ensimmäisiä päiviä, jolloin voi vain haaveilla, kun oireiden tulkitsemisesta ei ole mitään hyötyä. Voi kun voisi vain elää tässä toiveikkuudessa. Tai vielä enemmän toivon, että tällä kertaa onnistuisimme.

Voi kun sisälläni kasvaisi nyt meille tarkoitettu ihmeemme. <3

Nyt vain yritetään ottaa tosi rauhallisesti ja rennosti. Liikuntaa en meinaa harrastaa lainkaan ensimmäiseen kolmeen päivään, ihan vain varmuuden vuoksi. Toki elän ihan normaalia elämää, mutta rauhallisesti vain. :)

Tämän kierron ajan olen käynyt nyt viikoittain myös akupunktiossa. Olen tykännyt uudesta akupunktio hoitajasta todella paljon ja saan käynniltä todella mukavan ja rentouttavan olo. Pidän siitä, että hän kertoo, mitä energiaa hän on tukemassa ja mitä mikäkin neula tekee. Toivotaan, että tämä tukisi siirron onnistumista.

Olen myös vähentänyt kahvin juontia jo ennen alkion siirtoa. Juon kyllä joka päivä kahvia, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. 

Päivittäin tuleemyös nautittua aikamoinen kasa vitamiineja ja edellisestä listasta taisi jäädä mainitsematta d-vitamiini. Monivitamiinini sisältää sitä, mutta otan sitä nyt vielä erillisenä tablettina, kun klinikka sitä suositteli. Menee melkein aamupalasta tuo vitamiini määrä. :D

Nyt vain toivotaan parasta <3

maanantai 10. elokuuta 2020

PASin piinallinen odottaminen

Tämä PASin odottelu on ollut kyllä taas niin piinallista.

Kp11 koitti kontrolliultra ja se meni oikein mukavasti. Kohdun limakalvo oli jo mukavan paksu ja siirtoon näytetään pääsevän. Siirron ajankohta ja lugejen aloitus ilmoitettaisiin sitten taas myöhemmin. Lugeista lääkäri sanoikin, että blasto alkioiden kanssa luget aloitetaan 4 päivää ennen siirtoa ja 5. päivä on sitten itse siirtopäivä. Rohkaistuin kysymään tästä aloituspäivästä ja kerroin havainneeni, että monilla aloitus on jo päivää aikaisemmin. Hän vakuutti, että tämä on kyllä biologien tarkkaan määrittelemä aikataulu ja varmasti oikea. Hän oli kyllä myös sitä mieltä, ettei sillä aloituksella ole niin paljon merkitystä. Vähän särähti korvaan.

Mutta mennään tällä aikataululla minkä ammattilaiset antavat. Minulla kun ei tuota lääkärin tutkintoa ole, niin parempi luottaa viisaimpiin.

Myöhemmin saimme tiedon, että alkion siirtopäiväksi oli varattu kp17 ja näin ollen luget aloitettaisiin kp13 (3krt/päivässä). Progynova jatkuu tietysti rinnalla. Ainakin nyt ehdin aloituspäivänä ensimmäisen lugen ottamaan aamulla normaaliin aikaan, jos sillä on nyt mitään merkitystä. Muuten lääkemäärä tulee olemaan sama kuin viimeksikin. Toivotaan, että meillä on nyt sinnikkäämpi alkio. <3

Pieni muotoinen hermoromahdus sattui kuitenkin kp 13, kun astioita laittaessani tunsin kunnon valahduksen housuihini. Progynovan kanssa minulla on tosi runsasta valkovuotoa, joten oletin sen olevan sitä. Kipitin pikaisesti vessaan ja järkytys oli kyllä suuri, kun huomasin pikkuhousujeni olevan veressä. MITÄ TÄMÄ NYT ON?

Epätoivoisena google laulamaan, voiko tiputteluvuotoa esiintyä lääkkeellisessä kierrossa, mutta en löytänyt mitään. Yön aikana vuotoa ei ollut tullut onneksi enää ollenkaan. 

Päätin kuitenkin olla klinikkaan yhteydessä ja kysyä, onko tämä ihan normaalia vai miten tulisi toimia. Aikamoinen paniikki oli, että alkion siirtoamme ei pystyttäisi tekemään.

Vasta myöhään iltapäivällä klinikalta oltiin minuun yhteydessä ja olin jo aivan varma, että soittavat, ettei ole järkevää tehdä siirtoa. Mutta onneksi he ehdottivat kontrolliultraa heti seuraavalle aamulle. 

Jännitti aivan mielettömästi suunnataan kohti ultraa. Ensin lääkärin kanssa juteltiin ja kuvailin vuotoa ja sitten siirryttiinkin katsomaan. Hän kurkkasi emättimen, jossa ei ollut lainkaan verta. Huh. Sitten ultrattiin kohtu ja tämä lääkäri näytti minulle näytöltä samalla ja selitti kaiken todella huolellisesti. Lopputuloksena oli, että mitään vuotoa ei näy kohdussa ja mitään estettä ei näytä nyt olevan siirrolle. Mikä helpotus <3.

Kummallisinta vain on, ettei vuodolle löytynyt mitään selkeää syytä. Kyseessä ei oikein voi olla mikään raapaisu emättimessä, kun sellaiseen ei ole nyt mahdollisuutta. Itse ehdotin jotain vanhaa hyytymää, mutta lääkäri ei sitä pitänyt oikein mahdollisena.

Nyt vain toivotaan ettei mysteerivuoto palaa ja saan alkion matkaan. <3

Tämä jännittäminen on kyllä niin raskasta...

maanantai 3. elokuuta 2020

Valmistautumista PASiin

Yritin viimeksikin valmistautua PASiin mahdollisimman hyvin ja haluan niin tehdä myös nyt. Jospa tämä nyt vihdoin onnistuisi.

Tällä kerralla reseptini on seuraava:

Vitamiinit
Viimeksi minulta oli loppunut vehnänalkioöljy/E-vitamiini ja jostain syystä se oli loppu myös ruokakaupastamme. Ennen tämän kierron alkamista pääsin aloittamaan tämän uudelleen ja se on nyt päivittäisessä käytössä. Kuten myös: sinkki, raskausmonivitamiini, Q10 ja foolihappo.

Akupunktio
Minun akupunktio kokeilut eivät ole olleet ihan parhaimpia, mutta koska uskon, että tästä hoitomuodosta ei voi olla ainakaan haittaa, niin halusin antaa tälle vielä ehdottomasti mahdollisuuden. Akupunktio hoitoloita on yllättävän paljon, joten valinta ei ollut ihan helppo. Päädyin lopulta hoitolaan mikä oli sijainniltaan hyvä ja hoitajan kokemus vaikutti minut. Ensimmäisen kerran kävin kp4 ja toinen aika on sitten kp 11. Kp11 ajalla sitten sovitaan alkion siirron ajankohdan mukaan seuraavat ajat. Oma ajatukseni on käydä nyt 2-3 kertaa ennen alkion siirtoa ja sitten mahdollisesti alkion siirron jälkeen.

Ruokavalio & alkoholi
Kiinnitän erityisestä huomiota monipuoliseen ja terveelliseen ruokavalioon heti kierron alusta alkaen. Alkoholia käytän muutenkin vähän, mutta kierron alettua, en käytä alkoholia ollenkaan.

Kahvi
Kahvin juonnin olen pyrkinyt pitämään siinä max. 2 kuppia/päivä ihan tässä koko pitkän yrityksen ajan. Mietin, että pitäisikö yrittää siirron jälkeen vähentää 1 kuppi/päivässä määrään. Tai ainakin pitäydyn tiukasti tuossa kahdessa kupillisessa.

Rauhassa rauhassa...
Klinikalta ei ole annettu mitään erityistä ohjetta, mitä pitäisi siirron jälkeen välttää, mutta yritän taas ottaa todella rauhallisesti ensimmäiset päivät. Ei mitään rankkaa urheilua tai suursiivouksia tässä kohdassa. Työstressiin en pysty varsinaisesti vaikuttamaan, mutta yritän ainakin olla stressaamatta. Olisi ihana varata joku hemmotteluhieronta siirron jälkeen, mutta ehkäpä tuo akupunktio auttaa tarpeeksi.

Toki tärkeänä osana lääkkeellisessä PASissa on lääkkeet, jotka ovat minulla progynova ja myöhemmin sitten lugesteron. Tuo progynova aiheuttaa minulle aika runsasta valkovuotoa aina tuosta kp 6 alkaen sekä kylmiä ja kuumia aaltoja. Vähän esimakua vaihdevuosista :D. Myös väsymys vaivaa minua välillä ja olin sen raportoinut viimeksikin oireeksi, joten eiköhän se ole tästä peräisin. Rinnat ovat myös vähän arat.

Toisesta lääkkeestä lugesteronista ja sen aloituksesta minulla on hieman paineita ja olen nyt aivan vakuuttunut, että se alkoi viimeksi liian myöhään, vain 4 päivää ennen siirtoa. Muiden kokemuksiin verrattuna, vaikuttaa että tyypillisesti blastoa siirrettäessä luget aloitetaan 5 päivää ennen siirtoa. Voisiko tämä olla todella meidän epäonnistumisen syy?!

Nyt kierto osuu onneksi eri viikonpäiville kuin viimeksi ja olen luottavaisella mielellä, ettei alkion siirtoa tehdä nyt ihan yhtä aikaisin ja lääkitys ehditään aloittaa tarpeeksi aikaisin ennen siirtoa. Koen kyllä jollain tavalla helpotusta, että tämä voisi olla sellainen konkreettinen syy, miksi emme viimeksi onnistuneet. Jotain voidaan tehdä taas paremmin.
 
Haluaisin jo siirtyä ensi viikkoon, milloin alkion siirto olisi hieman lähempänä. Tämä odottaminen on niiiin tylsää.