maanantai 18. maaliskuuta 2019

Palaa takaisin lähtöruutuun


Vaikka heitin hanskat tiskiin jo viime viikon alussa ja viikon lopussa vain odottelin menkkoja alkavaksi, niin onnistuin kuitenkin viime hetkellä kehittelemään toivon rippeitä ja tippumaan korkealta. Aikaisemmissa kierroissa on alkanut valkkari punehtumaan jo pari päivää ennen menkkoja, jolloin on tiennyt hyvissä ajoin epäonnistumisen osuneen jälleen kohdalle. Viikonloppuna aloin ihmettelemään etteikö lainkaan ala tiputtelemaan etukäteen. Sunnuntaina ajellessani aloin pohtimaan, oliko hoitosuunnitelmassani päivämäärän 17.3. kohdalla raskaustesti. Mitä enemmän sitä mietin, niin tulin varmemmaksi, että näin oli. Life –sovellukseni lupaili menkkoja kuitenkin alkavaksi vasta seuraavaksi päiväksi, mihin olin koko ajan henkisesti varautunut. Tämän jälkeen vasta tajusin, etten ollut painanut lainkaan mieleeni, milloin Terolutit piti lopettaa. Mieleeni oli vain jäänyt, että lopeta, kun menkat alkaa. Vaikka kuinka yritin hillitä mieltäni ja muistuttaa itseäni, että tämä johtuu vain teroista, niin kyllähän se ajatus kävi mielessä ”mitä jos”.

Muutaman tunnin siinä ehdin sitten leijua tässä ihanassa ajatuksessa, kunnes vatsassa alkoi tuntua tuttuja menkka jomotuksia ja toivo alkoi karisemaan. Kotiin päästyäni ryntäsin tarkistamaan hoitosuunnitelmani. Kyllä, raskaustesti oli merkitty 17.3. päivälle, mutta teroluteja olisi pitänyt syödä vain perjantai iltaan asti. Nyt olin sitten niin huolimaton, että söin niitä sunnuntai aamuun asti. Jep jep. Vessassa käydessä olin jo havaitsevani punertavaa valkovuotoa ja todellisuus iski taas vasten kasvoja. Kyyneleitä tuli taas vieritettyä eilinen ilta. Olen niin vihainen itselleni, että sain itseni uskomaan, että tässä olisi vielä jotain toivoa.

Epäonnistumisen vahvisti tämän aamuinen negatesti, joten kyllä tämä taas tässä oli, vaikka kunnon vuoto ei olekaan vielä alkanut.

Tässä saa taas koota itsensä kasaan. Usko onnistumiseen alkaa todenteolla horjumaan ja tekisi mieli vain antaa olla. Yritän nyt hämätä ajatukseni muualle uuden projektin parissa ja keskittyä siihen. Jos se veisi aivan mennessään, niin jääköön suosiolla tässä kierrossa pistokset ja muut. Jos ei, niin sitten tämä kierto menee samalla suunnitelmalla kuin edellinenkin.

Nyt vain jännitän alkaako vuoto kunnolla tänään 18.3, mikä on täsmälleen sama päivämäärä kuin milloin keskenmenoon päättynyt kierto alkoi. Pahaenteistä vai ei? :D

-Emma

torstai 14. maaliskuuta 2019

Mitä seuraavaksi?


Kierto alkaa olemaan jo loppupuolella ja oireen oiretta ei ole. Luovuin toivosta jo muutama päivä sitten, vaikka tietenkin alkuraskaus voisikin olla täysin oireeton. Kuitenkin, kun olen silloin miljoona vuotta sitten kokenut alkuraskauden, niin olen aika varma, että oireetkin olisivat samat. Eli se nännikipu puuttuu. Tällä kertaa rinnat ei kipeytyneet muutenkaan lainkaan, mikä tapahtui kahdessa viimeisessä luomukierrossa. Ei siis mitään. Vatsan tuntemuksia ei ole mitään mieltä raportoida, kun erilaisia nippailuja on ollut joka kierrossa ja mitään se ei ole tarkoittanut.

Terolutit ovat toimineet kivasti eli eivät tunnu aiheuttavan ainakaan mitään ikäviä oireita. Ehkä pikkasen enemmän on ollut valkkaria, mutta ei todellakaan mitään kovin ihmeellistä määrää.

Kovin oireetonta siis on ja olen jo heittänyt hanskat tiskiin. Varmasti se ensimmäinen veripisara pistää harmittamaan lisää, vaikka kuinka asiaan ennakkoon varautuisi.
Pettymys vain on kahta kauheampi, kun kaikki menee niin putkeen. Ajatuksissa vilahtaa aika usein ajatus, ”mitä jos tämä ei onnistu koskaan” ja vielä useammin, että ”tämä ei tule onnistumaan näillä keinoilla”. Työtilanteiden takia ei pystytä ottamaan uusia askelia ainakaan seuraavaan kahteen kuukauteen, joten miten jatkamme seuraavat kaksi kuukautta? Todennäköisesti napsin letroja nämä kuukaudet, kun niitä on sopivasti vielä jäljellä ja yksityinen lääkäri on antanut niille siunauksensa. Eli päätettäväksi jää, laitetaanko rahaa taas yksityiseen ultraan ja ovitrelle pistokseen. Todennäköisesti tähän vielä päädytään, kun kovin tehokkaalta se on vaikuttanut, vaikka tulosta ei kuulukaan.

Olo on ollut tämän viikon aika toivoton. Kyllähän sitä taas niin korkealta tipahti, kun olin niin innoissani tuosta ovitrellestä. Vauvan juuri saanut kaveri kyseli treffejä, mutta en vain tällä hetkellä pysty kohtaamaan pientä vauvaa. Täytyy ajoittaa tällaiset tapaamiset ovulaation lähettyville, jolloin mieli on korkeammalla. Kuulostaa ihan kamalalta, että oma mieli on näin rikki, ettei yhtä vauvaa pysty kohtamaan,

Pitäisi varmaan päästä tästä projektista irti ja kerätä intoa siihen, kun jotain uutta päästäisiin kokeilemaan. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Olen tässä kehittelemässä uutta projektia ensi viikolla, mihin voisin upottaa ajatukset vauvaprojektin sijasta. Ovulaation tienoille varasin myös pienen hemmotteluhoidon, jospa keho olisi vähän rennompi sillä hetkellä.

Harhautus olkoon seuraavan kierron ase!

-Emma

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Piinaa piinaa

Olen niin onnellinen, että sain taas piinapäivät. Kuitenkin pelottaa taas tosi paljon. Kaikki meni taas niin putkeen, että onnistuminen olisi mahdollista. Mutta, kun se onnistuminen ei tunnu kohdallani olevan todellakaan helppoa. Toiveet kohoavat välillä todella korkealla ja yritän hillitä itseäni olemaan toivomatta liikoja. Pudotus tulee olemaan niin kova ja nyt jo pelkään, miten ottaisin menkat vastaan.
Tavallaan haluaisi nauttia näistä päivistä ja leikitellä ajatuksella onnistumisesta, mutta se on liian vaarallinen leikki. Kunhan vain osaisi laittaa aivot narikkaan ja keskittyä muihin asioihin. Nooh ei taas mitenkään helppoa.

Ahdistaa se, että en tiedä mitä seuraavaksi tehtäisiin, jos nyt taas epäonnistuttaisiin. Kokeiltaisiinko tätä samaa vielä 1 tai 2 kertaa. Siirrynkö sitten kunnan hoitosuunnitelmaan, joka on oikeastaan ihan sama, mutta lääkkeet ovat vain kalliimpia. Lisäksi päästäisiin toki inseminaatio testaamaan. Ääähhh, liian hankalaa. Noh luomukiertoa ei pää kyllä kestä.

Jotenkin haluaisin kovasti uskoa siihen, että ongelmana voisi olla munasolun irtoamattomuus. Tai en tiedä näyttääkö muillakin ovulaatiotestit extra vahvaa viivaa irrotuspiikin jälkeen, mutta se luo ainakin uskoa, että jotain tapahtuisi nyt eritavalla. Myös ovulaatiokivut ovat olleet ihan eri sfääreistä piikin jälkeen verrattuna muihin kiertoihin. Jotain tapahtuu, mutta riittääkö se...

Teroluteista ei ole vielä mitään mainittavaa. Jonkun verran vatsan juilimista on ollut, mutta sitä on kyllä joka kierrossa, ei siis mikään oire, vaikka kuinka yrittääkin niin kuvitella. Valkkari on ollut ehkä vähän enemmän kuin yleensä. Ehkä. No eipä sitä varmaan mitään mullistavia oireita tulekaan kahden päivän käytön jälkeen eli täytyy palata siihen tarkemmin sitten kierron loputtua.

Menkat näyttäisi alkavan täsmälleen samana päivänä, kuin 2 vuotta sitten alkoi menkat siitä kierrosta, mistä tulin raskaaksi. Jotenkin nämä päivämäärät ovat aina vähän spookyjä. Eli samassa tahdissa menisi sitten seuraava kierto kuin meni keskenmeno kierto. No silloin vasta varmasti tuleekin niitä deja vu oloja. Tällä hetkellä ne helpotti, kun kevät näytti siirtyvän myöhäisemmäksi ja kunnon pakkaset palasivat takaisin.

Voi anna tämän olla meidän onnistumiskierto!!!

-Emma

lauantai 2. maaliskuuta 2019

The day

Perjantaina koitti vihdoin lääkäriaika. Aamulla tein ovulaatiotestin, joka oli negatiivinen = tyhjä ympyrä. Hö! Olin kovasti toivonut vilkkuvaa hymynaamaa, mutta eipä se kp 11 nyt kovin odotettavissa ollutkaan. Tuskin maltoin odottaa lääkäriaikaa, jossa saisin varmistusta, milloin se ovulaatio oikein olisi tulossa. Onneksi aika oli heti aamulla, joten selvyyttä ei tarvinnut kauaa odotella.

Lääkärikäynnin alussa kerroin, että edellinen kerta meni meillä täysin ohi, joten syynä epäonnistumiseen ei ollut lääkityksen tehottomuus. Otin myös puheeksi viimeiset erittäin kivuliaat kuukautiset ja pelkoni endometrioosista. Lääkäri kertoi, että endon toteaminen vaatisi tosiaan laparoskopian, että se voitaisiin varmuudella diagnosoida. Muuten sen diagnosointi on hyvin vaikeaa ja hän mainitsi, että endon diagnosointi kestää monesti seitsemän vuotta. Apua!
Hän kertoi, että kovat kuukautiskivut eivät välttämättä kerro endosta ja vastaavasti kuukautiset voivat olla täysin kivuttomat, vaikka endo olisi paha. Mitään säännönmukaisuutta ei tunnu endon kanssa olevan.
Minulle tärkein tieto oli kuitenkin se, että vaikka olisi endo, niin inseminaatio ja ivf toimivat kuitenkin hoitokeinoina oikein hyvin. Sen hän mainitsi, että jos päädymme keinohedelmöitykseen kunnan puolella, niin kannattaisi ottaa puheeksi alkion viljelyn pituus. Hänen mukaansa he käyttävät 7 päivän viljelyä kun taas kunnalla se on monesti vain 2-3 päivää. Tämän meinaan kyllä painaa mieleen ja ottaa sitten puheeksi, jos tiemme kulkevat keinohedelmöitykseen asti.

Sitten päästiin ultraamaan ja hän kiinnitti erityistä huomiota kohtuuni ja limakalvoon tuon endo kysymykseni pohjalta. Mitään huolestuttavaa ei tullut vastaan, mikä sekin oli helpottavaa, vaikka eipä se mitään lisätietoa antanutkaan. Täytyy varmasti ottaa asiaa puheeksi sitten keväämmällä kunnan kanssa, jos tärppiä ei tässä synny. Nyt en meinaa asiasta enempää huolestua.

Lopulta siirryttiin ultrassa eteenpäin ja oikealta puolelta löytyi iso folli, jes! Lääkäri mittasin sen ja se oli jo 23mm, mikä oli melkoinen yllätys, kun monesti irtoaminen tapahtuu jo 21mm kohdalla. Lääkäri totesi, että hän kyllä ihmettelisi, jos huomenna ei testi näyttäisi plussaa. Hän tiedusteli haluanko taas irrotuspiikin ja tokihan sen halusin. Sain taas itse pistää vastaanotolla hoitajan tukemana pistoksen, niin ei tarvinnut jännittää sitäkään.

Emme tarkemmin puhuneet lääkärin kanssa tuosta follin suuresta koosta, mutta jälkeenpäin mietin, että voisiko todella ongelma liittyä irtoamiseen, kun se vielä tuon kokoisena siellä kökötti. Tosin voivathan ne irrota vasta 25mm kokoisenakin.

Tänään tein One-stepin ovulaatiotestin varmistaakseni varman plussan :D. Nyt en viitsinyt Clear Bluen testiä tuhlata. Viivat lähtivät vahvistumaan aivan samassa tahdissa, joten plussaa ei tarvinnut jännitellä. Testiviivakin tummui oikein reilusti, ettei ainakaan arvailujen varaan jäänyt tulos.



Pidän kyllä kovasti tuosta Ovitrellestä :D

Maanantaina pääsen aloittamaan Terot, joten jännä nähdä miltä ne tuntuvat.

Ja mikä tärkeintä, nyt osui myös yritys aivan oikeaan kohtaan, joten sen puolesta ei tarvitse jännitellä. Sainpas taas piinapäivät :D. Edellisestä kerrasta tuntuu olevan ikuisuus.

Tässähän ihan innostuu :D

Aurinkoista viikonloppua!

-Emma