torstai 14. maaliskuuta 2019

Mitä seuraavaksi?


Kierto alkaa olemaan jo loppupuolella ja oireen oiretta ei ole. Luovuin toivosta jo muutama päivä sitten, vaikka tietenkin alkuraskaus voisikin olla täysin oireeton. Kuitenkin, kun olen silloin miljoona vuotta sitten kokenut alkuraskauden, niin olen aika varma, että oireetkin olisivat samat. Eli se nännikipu puuttuu. Tällä kertaa rinnat ei kipeytyneet muutenkaan lainkaan, mikä tapahtui kahdessa viimeisessä luomukierrossa. Ei siis mitään. Vatsan tuntemuksia ei ole mitään mieltä raportoida, kun erilaisia nippailuja on ollut joka kierrossa ja mitään se ei ole tarkoittanut.

Terolutit ovat toimineet kivasti eli eivät tunnu aiheuttavan ainakaan mitään ikäviä oireita. Ehkä pikkasen enemmän on ollut valkkaria, mutta ei todellakaan mitään kovin ihmeellistä määrää.

Kovin oireetonta siis on ja olen jo heittänyt hanskat tiskiin. Varmasti se ensimmäinen veripisara pistää harmittamaan lisää, vaikka kuinka asiaan ennakkoon varautuisi.
Pettymys vain on kahta kauheampi, kun kaikki menee niin putkeen. Ajatuksissa vilahtaa aika usein ajatus, ”mitä jos tämä ei onnistu koskaan” ja vielä useammin, että ”tämä ei tule onnistumaan näillä keinoilla”. Työtilanteiden takia ei pystytä ottamaan uusia askelia ainakaan seuraavaan kahteen kuukauteen, joten miten jatkamme seuraavat kaksi kuukautta? Todennäköisesti napsin letroja nämä kuukaudet, kun niitä on sopivasti vielä jäljellä ja yksityinen lääkäri on antanut niille siunauksensa. Eli päätettäväksi jää, laitetaanko rahaa taas yksityiseen ultraan ja ovitrelle pistokseen. Todennäköisesti tähän vielä päädytään, kun kovin tehokkaalta se on vaikuttanut, vaikka tulosta ei kuulukaan.

Olo on ollut tämän viikon aika toivoton. Kyllähän sitä taas niin korkealta tipahti, kun olin niin innoissani tuosta ovitrellestä. Vauvan juuri saanut kaveri kyseli treffejä, mutta en vain tällä hetkellä pysty kohtaamaan pientä vauvaa. Täytyy ajoittaa tällaiset tapaamiset ovulaation lähettyville, jolloin mieli on korkeammalla. Kuulostaa ihan kamalalta, että oma mieli on näin rikki, ettei yhtä vauvaa pysty kohtamaan,

Pitäisi varmaan päästä tästä projektista irti ja kerätä intoa siihen, kun jotain uutta päästäisiin kokeilemaan. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Olen tässä kehittelemässä uutta projektia ensi viikolla, mihin voisin upottaa ajatukset vauvaprojektin sijasta. Ovulaation tienoille varasin myös pienen hemmotteluhoidon, jospa keho olisi vähän rennompi sillä hetkellä.

Harhautus olkoon seuraavan kierron ase!

-Emma

3 kommenttia:

  1. Voi tiedän ettei tämä nyt yhtään piristä sinua, mutta niin kauan kuin punaista ei ole näkyvissä on toivoa!!! Minä yritän aina ajatella sen niin, että ei se raskaus ole alkanut niissäkään kierroissa, joissa oireita on ollut laidasta laitaan. Ja mitä olen lukenut, niin naisilla vaihtelee omalla kohdallakin oireet hirveesti raskauksien välillä. Yritä vielä uskoa ja toivoa niin kauan kunnes ne menkat oikeasti alkaa!

    Ymmärrän paremmin kuin hyvin, ettet halua kohdata ystävää, jolla on juuri pieni vauva. Lapsettomuudessa kaikki aseet ovat sallittuja: jos sinusta tapaaminen tuntuu pahalta, niin ei kannata väkisin hommata itselleen vielä pahempaa mieltä tapaamisella. Jos hän on todellinen ystävä, hän ymmärtää tilanteen eikä loukkaannu siitä. Siitä ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa! Itse olen siinä pisteessä, että minua ei enään edes pahemmin kiinnosta mitä nämä ystävät ajattelevat kun en jaksa nähdä heidän vauvoja. Kyllä ne todelliset ystävät pysyvät rinnalla tämän raskaan matkan ajan ilman tapailujakin.

    Kuulostaapa hyvältä tuollainen uusi projekti, joka saisi ajatukset pois vauvaprojektista! Pitäisi itsekin keksiä jotakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun jaksat kannustaa <3
      Oon jotenkin niin kyllästynyt tähän ”ranteet auki minääni”, että todella tekisi hyvää jos saisi ajatukset pois. Saa nähdä onnistuuko sellainen kuitenkaan.

      Ihana kun muistutat siitä ettei ole pakko ja nää tunteet on ihan sallittuja. Tulee vain niin syyllinen olo ja tiedän että sen tapaamisen jälkeen menee taas itkuksi kotona. Oikeat ystävät tosiaan pysyy, siihen uskon myöskin. Kaikille kun ei vain tätä todellista syytä halua avata. Onneksi kiireeseen voi helposti vedota.

      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  2. Tsemppiä! Mullahan plussa tuli ihan yllätyksenä just sen takia ettei ollut mitään oireita mistä olisin osannut arvata olevani raskaana. Ja jokainen raskaus on erilainen joten ei kannata verrata niitä oireitakaan edellisiin raskauksiin ;)

    VastaaPoista