En ole oikein löytänyt intoa kirjoittaa, kun olemme vain tällaisessa
odotustilassa. Viime kierto meni e-pillereiden jälkeen kyllä hyvin ja uskon,
että ovuloin. Kierto jäi yllättäen todella lyhyeksi, 26 päivää. Harvoin on näin
lyhyttä kiertoa, varsinkin luomukierrossa. Tämä aiheuttikin sen, ettei mennyt
ajoitukset ihan putkeen ja epäonnistuminen ei ollut kovin suuri yllätys. Koska
tämä kierto jäi näin lyhyeksi en viitsinyt aloittaa letroja, kun halusin uskoa,
että kroppa toimisi vielä toisenkin kierron. Virhe. Aloitin tikuttamisen
hyvissä ajoin kp 9, jolloin testiviivaa ei näkynyt juuri ollenkaan. Pikku
hiljaa viiva tummeni ja koko viime viikon testiviiva oli jo todella tumma ja
olin joka päivä varma, että huomenna tulee positiivinen. Testasin välillä jopa
iltaisin, ettei ovis positiivinen menisi vain ohi. Aloin jo epäilemään, ettei
tästä kierrosta tule yhtään mitään, kunnes eilen havaitsin aivan selvät
ovislimat. Aamun ovulaatiotesti ei kuitenkaan positiivista antanut, joten
toiveet eivät olleet kovin korkealla. Tänään aamulla (kp23) kuitenkin vihdoin
tuli plussa! JES! Kyllähän tätä oli jo odotettukin. Koko viime viikon olen
noita melko vahvoja testiviivoja tuijotellut ja käännellyt ja arponut, jos joku
kuitenkin olisi positiivinen. Jälleen kerran sain muistutuksen, että sitä
positiivista ei tarvitse arpoa, viiva tummuu melkein samassa tahdissa kuin
kontrolliviiva ja se todella on saman vahvuinen tai jopa tummempi.
Kylläpä lähti maanantai hyvin käyntiin. J
Tässä kierrossa on käytössä ollut Q10 ja perusvitamiini
setti, mutta ei muuta. Ensi kiertoon meinaan kyllä ottaa ne letrot, koska tämä
pitkä metsästäminen on aika rankkaa. Myös Donaferty olisi hyvä aloittaa, kun se
on nyt jäänyt. Se olisi ollut kyllä hyvä tuki tähän luomukiertoon.
Emme ole edelleenkään saanet aikaa ivf:n
suunnittelukäynnille, jota toivoin saapuvaksi ennen joulua. Onhan tässä toki
aikaa, mutta ajattelin, että se olisi jo tullut, jos aika onnistuisi
tammikuulle. Täytyykin siis henkisesti varautua, että käynti ei toteudu vielä
tammikuun aikana. Ei tässä auta kuin odotella. Onneksi joulun odotus pitää
kiireisenä ja ajatukset muualla. Kuitenkin taustalla on suru, että en tänäkään
jouluna en ole raskaana. Niin monta kertaa olemme miehen kanssa miettineet ”ensi
jouluna odotamme pientä”, mutta se ei ole tämäkään joulua.
Rukoilen ja toivon, että ensi vuosi on meidän vuosi ja haave
vihdoin täyttyy.
Ihanaa joulun odotusta!
