Tikuttelua

En ole oikein löytänyt intoa kirjoittaa, kun olemme vain tällaisessa odotustilassa. Viime kierto meni e-pillereiden jälkeen kyllä hyvin ja uskon, että ovuloin. Kierto jäi yllättäen todella lyhyeksi, 26 päivää. Harvoin on näin lyhyttä kiertoa, varsinkin luomukierrossa. Tämä aiheuttikin sen, ettei mennyt ajoitukset ihan putkeen ja epäonnistuminen ei ollut kovin suuri yllätys. Koska tämä kierto jäi näin lyhyeksi en viitsinyt aloittaa letroja, kun halusin uskoa, että kroppa toimisi vielä toisenkin kierron. Virhe. Aloitin tikuttamisen hyvissä ajoin kp 9, jolloin testiviivaa ei näkynyt juuri ollenkaan. Pikku hiljaa viiva tummeni ja koko viime viikon testiviiva oli jo todella tumma ja olin joka päivä varma, että huomenna tulee positiivinen. Testasin välillä jopa iltaisin, ettei ovis positiivinen menisi vain ohi. Aloin jo epäilemään, ettei tästä kierrosta tule yhtään mitään, kunnes eilen havaitsin aivan selvät ovislimat. Aamun ovulaatiotesti ei kuitenkaan positiivista antanut, joten toiveet eivät olleet kovin korkealla. Tänään aamulla (kp23) kuitenkin vihdoin tuli plussa! JES! Kyllähän tätä oli jo odotettukin. Koko viime viikon olen noita melko vahvoja testiviivoja tuijotellut ja käännellyt ja arponut, jos joku kuitenkin olisi positiivinen. Jälleen kerran sain muistutuksen, että sitä positiivista ei tarvitse arpoa, viiva tummuu melkein samassa tahdissa kuin kontrolliviiva ja se todella on saman vahvuinen tai jopa tummempi.

Kylläpä lähti maanantai hyvin käyntiin. J

Tässä kierrossa on käytössä ollut Q10 ja perusvitamiini setti, mutta ei muuta. Ensi kiertoon meinaan kyllä ottaa ne letrot, koska tämä pitkä metsästäminen on aika rankkaa. Myös Donaferty olisi hyvä aloittaa, kun se on nyt jäänyt. Se olisi ollut kyllä hyvä tuki tähän luomukiertoon.

Emme ole edelleenkään saanet aikaa ivf:n suunnittelukäynnille, jota toivoin saapuvaksi ennen joulua. Onhan tässä toki aikaa, mutta ajattelin, että se olisi jo tullut, jos aika onnistuisi tammikuulle. Täytyykin siis henkisesti varautua, että käynti ei toteudu vielä tammikuun aikana. Ei tässä auta kuin odotella. Onneksi joulun odotus pitää kiireisenä ja ajatukset muualla. Kuitenkin taustalla on suru, että en tänäkään jouluna en ole raskaana. Niin monta kertaa olemme miehen kanssa miettineet ”ensi jouluna odotamme pientä”, mutta se ei ole tämäkään joulua.

Rukoilen ja toivon, että ensi vuosi on meidän vuosi ja haave vihdoin täyttyy.

Ihanaa joulun odotusta!