Olemme päässeet jo niin pitkälle, että ensimmäinen seulontaultra on takana. Minun on vaikea uskoa, että tämä todella tapahtuu vihdoin minulle. <3 Kyllähän tätä ihmettä ehdittiinkin odotella.
Paha olo alkoi helpottaa vihdoin 11+1 ja ultraan mentäessä olikin vaikea luottaa, että voiko kaikki todella olla hyvin. Tuon viikon ajan oli nimittäin todella normaali olo ja mistään ei kyllä pystynyt päättelemään, että olisin raskaana. Toki edelleen saa miettiä todella pitkään, että keksii ruuan joka maistuisi, mutta lämmin ruoka menee jo alas. Ehdinkin jo maalailemaan vaikka mitä kauhukuvia, ettei sykettä enää löytyisi tai, että seulonnassa löytyisi jotain poikkeavaa.
Onneksi heti vastaanotolle päästyämme aloitettiin heti ultraamaan, joten jännityksessä ei tarvinnut kauan olla. Välittömästi, kun kätilö aloitti ultraamisen hän jo totesi, että siellä näkyy syke ja hän myös laittoi sydänäänet kuuluville. Uskomatonta <3 Pieni ihmeemme hyppelehti kohdussani ja pui välillä nyrkkiään. :D Käsittämätöntä. <3 Kätilö oli muutenkin aivan ihana ja kävi pientämme huolella läpi ja kertoi rauhallisesti, mitä kaikkea tässä vaiheessa pystytään näkemään. Niskaturvotuksen mittaamisen meni pieni hetki, kun pieni oli väärässä asennossa ja häntä jouduttiin tökkimään oikeaan asentoon. Ilmeisesti on hyvin yleistä, että tätä joudutaan hetki hakemaan ja olen kuullut, että jotkut joutuvat jopa vähän hyppimään, että tyyppi saadaan oikeaan asentoon. :D
Kun tyyppimme oli oikeassa asennossa, pääsi kätilö mittaamaan niskaturvotuksen, joka oli 0,9mm. Jes! :) Eli oikein hyvä arvo, kun arvon tulisi olla alle 3mm. Riskiarvioon vaikuttaa myös verikokeiden tulokset, mutta kätilö totesi, että jo tämän perusteella kaikki on mitä todennäköisemmin hyvin. Olin kyllä itsekin tästä aika varma, koska olin katsonut verikokeiden tulokset etukäteen ja tulkinnut niitä itsekseni. :D Tätähän ei pitäisi tehdä, mutta onneksi arvot vaikuttivat hyvältä enkä saanut pelkotiloja kehiteltyä.
Vielä saman päivän iltana saimmekin vahvistuksen, ettei kohonnutta riskiä ollut. Jes :)
Todella helpottunut olo, vaikka tuskin kestääkään kovin kauan. :D Kätilökin sanoi, että äidit alkavat yleensä huolestumaan muutaman päivän päästä, vaikka kaikki olisikin hyvin. Tunnistan tästä niin itseni.
Vaikka saimmekin puhtaat paperit olemme jo ennen raskautta miettineet Nipt-testiä. Se on edelleen meillä pohdinnassa, mutta todennäköisesti haluamme sieltä vielä hakea varmuuden, että babyllä on kaikki hyvin. Kallista lystiä, mutta se toisi niin paljon mielenrauhaa, että ehkäpä se on sen arvoista.
Seuraavaksi kalenterissa on sokerirasitus ja siitä reilu viikon päästä toinen neuvola. Sokerirasitukseen päädyin ilmeisesti tässä kohdassa sukurasitteiden takia. Tuntuu, että melkein viikoittain joutuu olemaan töistä pois raskauteen liittyvien käyntien takia, vaikka ei niitä ihan niin usein todellisuudessa ole. Siltä vain tuntuu. :D
Vaikka olo ei olekaan varsinaisesti sellainen, että ymmärtäisi olevansa raskaana, niin tällä hetkellä tuntuu todella hyvältä. Olo on niin paljon parempi kuin pitkiin aikoihin ja ruokavalio normalisoituu. Olen myös vihdoin päässyt tekemään kävelylenkkejä. Täytynee nauttia näistä viikoista kun olo on näin hyvä. :D