tag:blogger.com,1999:blog-17093689355441104452024-03-19T09:25:39.812+02:001+1=?Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.comBlogger147125tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-62534021448643425452021-02-09T10:16:00.000+02:002021-02-09T10:16:19.937+02:00Raskauskuulumisia<p>Vaikka lupasin aktivoitua kirjoittamisen kanssa, niin valitettavasti tämä ei oikein onnistunut. Kuulumisia onkin ehtinyt kertymään menneiltä viikoilta ja raskaus etenee hyvin. <3</p><p>Minun piti viimeistään tammikuun lopussa päivittää blogia, kun tällöin oli blogin 3-vuotispäivä. Olen niin onnellinen, että tänä vuonna ei tarvinnut murehtia lapsettomuuden jatkumista vaan olen vihdoin raskaana. Kiitos kun olette jaksaneet tukea tällä matkalla <3</p><p>Mutta sitten niitä kuulumisia...</p><p>Ehkäpä merkittävin etappi oli joulukuun alkupuolella, kun koitti rakenneultra. Tätä jännitin todella paljon, että onhan pienellä ihmeellämme varmasti kaikki hyvin. Ja olihan hänellä. <3 Minua jännitti niin paljon, etten edes muista mitä kaikkia rakenteita kätilö kävi lävitse, mutta vauva läpäisi kaikki ja hän vaikutti oikein terveeltä <3 Parasta mitä voi kuulla. Tarkastuksen lopuksi kätilö kysyi, jäikö meille kysymyksiä ja sanoin, että jos sukupuolen näkee, niin kyllä se meitä kiinnostaa. Tähän kätilö kysyi "mitä ajatuksia teillä nyt sitten on sukupuolesta" tai jotain tämän tyyppistä, mistä jäi vähän sellainen kummallinen olo, ettei sukupuolta saisi kysellä. Itselleni se sukupuoli on kyllä tärkeä tieto ja auttaa luomaan suhdetta vauvaan. Mielestäni on paljon helpompi ostaa vaatteita, kun sukupuoli on tiedossa. Nimiviidakko on muutenkin niin laaja, niin mieluummin keskitymme miettimään nimeä oikealle sukupuolella. Ei kai siinä mitään väärää voi olla, että haluaa tietää tulevan lapsensa sukupuolen. Vastauksemme jälkeen kätilö sitten siirtyi katselemaan pienokaisemme jalkoväliä ja sieltähän löytyi oikein selkeät sukukalleudet :D Meille on siis tulossa pieni poika <3</p><p>Itselläni ei ollut selkeää ennakkoaavistusta kumpi meille on tulossa, joten tilaisuus oli todella jännittävä. Olin jo alkuraskaudesssa tehnyt erilaisia hömppätestejä kumpi meille tulee, mutta tulokset olivat aikalailla 50%-50%, joten nekään eivät auttaneet selvittämään. Hassua, kun joillain on niin selkeä ennakkoaavistus, kumpi tulee ja itse en osannut kallistua kumpaankaan suuntaa. </p><p>Rakenneultran jälkeen olemmekin uskaltaneet ostaa pojallemme enemmän asioita. Vaatekaappi alkaa olemaan täynnä pientä vaatetta ja vaunutkin meillä on mietittynä. Tuntuu niin uskomattomalta, että meille tulee vauva ja saan vihdoin tehdä niitä hankintoja mistä olen unelmoinut. </p><p>Raskaus on ollut aika helppo alun pahoinvoinnin jälkeen ja nautin tästä ajasta suunnattomasti. Poika on aktiivinen mahassani ja hänen liikkeitä on ihana tuntea. Välillä on jopa iskenyt haikeus, että kohta raskaus on ohi ja en ole enää raskaana. Vaikka sitten taas toisessa käänteessä en malttaisi odottaa, että hän saapuu. Ristiriitaista? :D Tuntuu ihanalta, että raskaudesta on pystynyt nauttimaan tässä vaiheessa, vaikka huoli välillä painaakin. Viikkojen kasvaessa olo kuitenkin vain helpottuu, kun vauvan selviämismahdollisuudet kasvavat kohdun ulkopuolella. </p><p>Raskaus alkaa olemaan nyt viimeisen kolmanneksen kynnyksellä, vähän riippuen, mistä sovelluksesta tämän vaihtumista katsoo. :D Viimeisen kolmanneksen saavuttaminen tuntuu ihan mahtavalta. Nyt myös raskaus näkyy selvästi ja rakastan mahaani. Tätä olen odottanut niin monta vuotta. <3</p><p>Onnellista odotusta on siis takana ja toivottavasti tämä myös jatkuu yhtä ihanana<3</p><p>En pysty lupaamaan, että päivitystahti tästä lisääntyisi, kun vielä tässä vaiheessa työkiireet vievät paljon aikaani. Vapaa-ajalla aika tuntuukin hujahtavan kaikkeen vauvaan liittyviin hankintoihin ja selvittelyihin. Tuntuu, että on niin paljon asioita, joista en tiedä mitään. :D</p><p>Aurinkoista ja lumista kevättä teille kaikille <3</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-15317950673244773942020-12-22T12:39:00.000+02:002020-12-22T12:39:00.150+02:00Rauhallista joulun aikaaJoudun jälleen alkuun pahoittelemaan, että edellisestä kirjoituksesta on kulunut aikaa. Huomaan, että oma tarpeeni blogiin on muuttunut ja koen jostain syystä onnesta kirjoittamisen vaikeammaksi kuin lapsettomuuden tuskasta avautumisen. Ero on varmasti siinä, että lapsettomuuden kanssa koin olevani aika yksin ja tästä tuli todella tärkeä vertaistuen paikka. Raskauden onni on taas helpommin jaettavissa perheen ja ystävien kanssa. Yritän tässä kuitenkin hieman aktivoitua ja kertoa, mitä meille nyt kuuluu. :)<div><br /></div><div>Raskaus on nyt edennyt puoleen väliin, mikä tuntuu aivan uskomattoman hienolta. Vaikka toki puolet on vielä edessä ja jännitettävää on edessä vielä monta viikkoa, silti olo on yllättävän levollinen. Raskauden ensimmäinen kolmannes oli ehdottomasti fyysisesti ja henkisesti raskain ja pelko oli eri tavalla läsnä. Toinen kolmannes alkoi fyysisen olon puolesta helpommin, mutta henkinen puoli tuli kyllä hitaammin. Nyt lähiviikkoina on alkanut olla helpompi luottaa raskauteen. Tätä varmasti helpottaa se, että pienokaisemme liikkeet ovat alkaneet tuntumaan oikeastaan päivittäin. Mikä valtavan ihana tunne. <3</div><div><br /></div><div>Viimeisimmästä viikoista olen nauttinut todella paljon, kun olo on ollut todella hyvä ja mieli alkaa luottaa. Olin ehkä vähän varautunut, että epävarma olo jatkuisi jopa pidempään. Neuvolassa tuli puheeksi, että masennus on yleisempää hedelmöityshoidoista alkaneissa raskauksissa, mikä oli mielestäni mielenkiintoinen tieto. Jotenkin alkuun ajattelin, että miten kukaan voisi lopulta onnistuttuaan masentua, mutta enemmän asiaa ajateltuani, kuulosti se aika loogiselta. Kyllähän lapsettomuus jättää jäljet ja kun tietyt rutiinit ja pettymykset ovat toistuneet kuukaudesta toiseen, niin sitten kun onkin yhtäkkiä raskaana, voi mielen olla vaikea pysyä mukana. Itsellä pahin tuntemus on ollut menettämisen pelko. Onneksi se ei ole kuitenkaan enää hallitseva tunne, vaan raskaudesta on tällä hetkellä todella helppo nauttia. <3</div><div><br /></div><div>Meillä on myös takana rakenneultra, missä kaikki oli onneksi hyvin <3. Pienemme oli vilkas heiluttelija ja kaikki tarkasteltavat osat olivat kunnossa. <3 Jännitin tätä ultraa todella paljon ja tämä oli tärkeä merkkipaalu meille. Tuntuu, että joulun odotuskin on tänä vuonna jotenkin ihmeellisempää, kun saan odottaa vauvaa, jolla on kaikki hyvin. <3 Korona muuttaa paljon meidän joulun viettoa, mutta tämä ei haittaa samalla tavalla, kun vauva tuo niin paljon toivoa tulevasta. Ja olen nauttinut todella paljon joulun laittamisesta ja leipomisesta. Tämä joulu fiilistellään eri tavalla rauhassa ja se on oikein hyvä <3.</div><div><br /></div><div>Hankintoja emme ole vielä oikein tehneet, mutta alamme niitä varmasti tekemään vuoden vaihteen jälkeen. Erityisesti rattaat ja turvaistuin aiheuttavat päänvaivaa, kun en oikein tiedä, mihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota. Vinkkejä ja suosituksia saa antaa :)</div><div><br /></div><div>Odotan kyllä todella paljon, että pääsen järjestämään vauvan tavaroita <3 Hieman vaatteita olemme jo ehtineet hankkia ja ne ovat konkretisoineet hänen tuloaan ihanasti. <3</div><div><br /></div><div>Arvaattekin varmasti, että tiedämme jo sukupuolen, mutta voisin sen tulla kertomaan erillisessä postauksessa. :D </div><div><br /></div><div><br /></div><div>Rauhallista joulun aikaa teille kaikille <3</div>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-85187463673492192932020-11-16T09:59:00.000+02:002020-11-16T09:59:09.305+02:00Miten menee?<p>Miten täällä menee? No itse asiassa tosi hyvin. :)</p><p>Alun pahoinvointi on takana päin ja olo on tosi normaali. Oikeastaan niin normaali, ettei minulla ole sellainen olo, että edes olisin raskaana. Jaksan taas käydä pitkillä kävelyillä ja olo on tosi energinen. Jotenkin mielikin alkaa uskomaan, että olen vihdoin raskaana ja kaikki näyttää toistaiseksi oikein hyvältä, että keväällä meitä on kolme.</p><p>Vauvan tuloon valmistautuminen on alkanut myös pikkuhiljaa kodin sisustamisella ja turhan tavaran viemisellä kierrätykseen. Ensimmäiset vaatteetkin uskalsin tilata. <3 Kovasti tekisi mieli tilailla enemmänkin, mutta yritän malttaa mieleni rakenneultraan asti. Odotan rakenneultraa todella paljon ja sitä, että saisimme varmuuden, että kaikki on hyvin. Mieli on kuitenkin melko levollinen <3</p><p>Ensimmäinen sokerirasituskin on läpäistynä ja ainakaan vielä ei ole raskaus diabetestä. Toinen seulonta on edessä sitten myöhemmin ja vähän jännittää läpäisenkö sitä. Paastoarvo oli sen verran korkea, että vähän huolettaa kohoaako se sitten ensi kerralla yli viiterajan. Nyt kun pahoinvointikin on ohi, niin nyt täytyy taas kiinnittää enemmän huomiota ruokavalioon ja liikuntaa. Sen enempää ei itse voi asialle tehdä. Mistään järkyttävistä mielihaluista en ole toistaiseksi kärsinyt ja normaaliruoka tuntuu oikein hyvältä. Välillä on tullut kyllä herkuteltua, kun taas kaikki pysyy alhaalla. Silti eniten minun on tehnyt mieli salaatteja ja smoothieita. :D Haluaisin sellaisen kaupan salaattibuffetin kotiin. :D Salaatit ovat kuitenkin jääneet vähän vähemmälle, kun pitää sitä muutakin ruokaa syödä. </p><p>Painoa olen napannut sellaiset pari kiloa, ettei tässä todellakaan pelkällä salaatilla ole eletty. Painonnousu ei varsinaisesti ahdista, mutta en haluaisi sitä kerätä herkkujen takia. Joten olisi varmasti hyvä noudattaa tuota mielitekoa salaatin suhteen useamminkin. :D</p><p>Täällä siis kaikki hyvin. :) Nautin tästä ajasta ihan suunnattomasti. <3</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-17494148218878995162020-10-23T14:13:00.000+03:002020-10-23T14:13:44.827+03:001. seulontaultra<p>Olemme päässeet jo niin pitkälle, että ensimmäinen seulontaultra on takana. Minun on vaikea uskoa, että tämä todella tapahtuu vihdoin minulle. <3 Kyllähän tätä ihmettä ehdittiinkin odotella.</p><p>Paha olo alkoi helpottaa vihdoin 11+1 ja ultraan mentäessä olikin vaikea luottaa, että voiko kaikki todella olla hyvin. Tuon viikon ajan oli nimittäin todella normaali olo ja mistään ei kyllä pystynyt päättelemään, että olisin raskaana. Toki edelleen saa miettiä todella pitkään, että keksii ruuan joka maistuisi, mutta lämmin ruoka menee jo alas. Ehdinkin jo maalailemaan vaikka mitä kauhukuvia, ettei sykettä enää löytyisi tai, että seulonnassa löytyisi jotain poikkeavaa.</p><p>Onneksi heti vastaanotolle päästyämme aloitettiin heti ultraamaan, joten jännityksessä ei tarvinnut kauan olla. Välittömästi, kun kätilö aloitti ultraamisen hän jo totesi, että siellä näkyy syke ja hän myös laittoi sydänäänet kuuluville. Uskomatonta <3 Pieni ihmeemme hyppelehti kohdussani ja pui välillä nyrkkiään. :D Käsittämätöntä. <3 Kätilö oli muutenkin aivan ihana ja kävi pientämme huolella läpi ja kertoi rauhallisesti, mitä kaikkea tässä vaiheessa pystytään näkemään. Niskaturvotuksen mittaamisen meni pieni hetki, kun pieni oli väärässä asennossa ja häntä jouduttiin tökkimään oikeaan asentoon. Ilmeisesti on hyvin yleistä, että tätä joudutaan hetki hakemaan ja olen kuullut, että jotkut joutuvat jopa vähän hyppimään, että tyyppi saadaan oikeaan asentoon. :D</p><p>Kun tyyppimme oli oikeassa asennossa, pääsi kätilö mittaamaan niskaturvotuksen, joka oli 0,9mm. Jes! :) Eli oikein hyvä arvo, kun arvon tulisi olla alle 3mm. Riskiarvioon vaikuttaa myös verikokeiden tulokset, mutta kätilö totesi, että jo tämän perusteella kaikki on mitä todennäköisemmin hyvin. Olin kyllä itsekin tästä aika varma, koska olin katsonut verikokeiden tulokset etukäteen ja tulkinnut niitä itsekseni. :D Tätähän ei pitäisi tehdä, mutta onneksi arvot vaikuttivat hyvältä enkä saanut pelkotiloja kehiteltyä.</p><p>Vielä saman päivän iltana saimmekin vahvistuksen, ettei kohonnutta riskiä ollut. Jes :)</p><p>Todella helpottunut olo, vaikka tuskin kestääkään kovin kauan. :D Kätilökin sanoi, että äidit alkavat yleensä huolestumaan muutaman päivän päästä, vaikka kaikki olisikin hyvin. Tunnistan tästä niin itseni.</p><p>Vaikka saimmekin puhtaat paperit olemme jo ennen raskautta miettineet Nipt-testiä. Se on edelleen meillä pohdinnassa, mutta todennäköisesti haluamme sieltä vielä hakea varmuuden, että babyllä on kaikki hyvin. Kallista lystiä, mutta se toisi niin paljon mielenrauhaa, että ehkäpä se on sen arvoista.</p><p>Seuraavaksi kalenterissa on sokerirasitus ja siitä reilu viikon päästä toinen neuvola. Sokerirasitukseen päädyin ilmeisesti tässä kohdassa sukurasitteiden takia. Tuntuu, että melkein viikoittain joutuu olemaan töistä pois raskauteen liittyvien käyntien takia, vaikka ei niitä ihan niin usein todellisuudessa ole. Siltä vain tuntuu. :D</p><p>Vaikka olo ei olekaan varsinaisesti sellainen, että ymmärtäisi olevansa raskaana, niin tällä hetkellä tuntuu todella hyvältä. Olo on niin paljon parempi kuin pitkiin aikoihin ja ruokavalio normalisoituu. Olen myös vihdoin päässyt tekemään kävelylenkkejä. Täytynee nauttia näistä viikoista kun olo on näin hyvä. :D</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-63623165932638615322020-10-04T10:52:00.000+03:002020-10-04T10:52:24.861+03:00Raskausoireet 7+0-9+6<p>Täällä on pikku hiljaa selvitty 9+ viikosta ja 10+ kolkuttelee ovella. :) Aikamoista odotteluhan tämä tuntuu olevan, joten postaukseen pääosaan päätyivät oireet. Niistä kun on niin mukava valittaa. :D Vaikka täytyy sanoa, että niiden avulla olen varmaan selvinnyt järjissäni ja pystynyt paremmin luottamaan raskauteen. Huomaan heti oireiden vähentyessä, että huoli nostaa päätään.</p><p><b>7+0-7+6</b></p><p>7+0 käynnistyi paljon paremmin kuin edellinen viikko. Aamulla herätessä ei ollut paha olo, mikä tuntui täydelliseltä. Päivän aikana vaivasi vain pieni etova olo, mutta en oksentanut kertaakaan. Lämmintä ruokaa en pystynyt syömään, mutta säännöllinen syöminen onnistui ilman hirveää taistelua ja perään oksentamista.</p><p>Helpotuksesta on varmasti kiittäminen akupunktiota<3 Aivan mahtava keksintö. Olin siis 6+6 akupunktiossa, joten tämä on varmasti hyvän oloni takana. Oli hieman erilaista tehdä töitä, kun ei tarvitse välissä oksentaa ja taistella pahaa oloa vastaan. Sain jopa vähän siivottua kotia. </p><p>Kummallinen oire on ollut, että herään öisin johonkin. Tämä alkoi 6+ jotain ja jatkui ainakin 7+0, tämän jälkeen tämä on vähentynyt.</p><p>7+3 tuli päivällä rusehtavaa vuotoa eniten tähän mennessä. Säikähdin vessassa todella paljon, kun pikkuhousunsuojassa oli niin paljon rusehtavapunaista vuotoa. Tällöin oli todella kova huoli, lähteekö vuoto yltymään.</p><p>Selvisin ilman oksentamista vielä 7+5 asti ja olo oli akupunktion ansiosta todella hyvä. Tai toki kävi mielessä toinenkin vaihtoehto, että kaikki ei olekaan kunnossa ja olo helpottuu tämän takia.</p><p>Onneksi tämän jälkeen koitti varhaisultra, jossa saatiin parhaimpia uutisia <3.</p><p>Oikeastaan aamuisin vaivaa pahin etova olo ja saa vähän taistella, että ruoka pysyy sisällä. Mutta olo helpottuu myöhemmin päivällä, varsinkin kun syö 1-2 tunnin välein.</p><p>7+6 alkoi vessassa ravaaminen öisin, mutta ei onneksi joka yö.</p><p><b>8+0-8+6</b></p><p>Rusehtavaa vuotoa ei ole tullut. Tai taisi tulla viimeisen kerran juuri tämän viikon alussa. Niin helpottavaa!</p><p>Sukkapuikko kipuja oli erityisesti tällä viikolla.</p><p>Vatsa on iltasin tosi turvoksissa, oikein kunnon kipeä pallo.</p><p>Paha olo alkoi uudestaan. Akupunktio ei auttanut ihan yhtä hyvin kuin viimeksi ja oksennan joka päivä. Olo ei ole kuitenkin yhtä hirveä kuin oli sen yhden viikon ajan.</p><p>Ruokailu on ihan hirveää kun mitään ei tee mieli, mutta nälkä vaivaa yhtenään. Lämmin ruoka ei maistu, varsinkaan jos sen on tehnyt itse. Muutaman lämpimän ruuan olen saanut syötyä, mutta ne ovat olleet muiden tekemiä.</p><p><b>9+0-9+6</b></p><p>9+ viikko on käynnistynyt aamuoksentamisella, mutta loppupäivälle paha olo ei iske enää pahasti päälle. Rasitus aiheuttaa huonoa oloa, mutta levossa olo pysyy siedettävänä. Syksy on ollut nyt mielettömän kaunis ja olenkin nyt päässyt pienen pienillä kävelyille ja istuskelen puiston penkillä kun voimat ehtyvät. Kunto on mennyt todella huonoksi ja odotan, että pääsen taas huolehtimaan itsestäni paremmin.</p><p>9+4 oli ensimmäinen päivä ilman aamuoksennusta ja olo muutenkin hyvä. Heti tietenkin alkoi pelottaa, onko kaikki hyvin. Tämä jäi kyllä lopulta ainoaksi oksennusvapaaksi päiväksi, mutta olo on kyllä helpottanut huomattavasti. Kärsin enemmän tyypillisestä AAMUpahoinvoinnista ja aamuoksennuksen jälkeen voi olla jopa hyvä olo. Valitettavasti jokin flunssa iski kyllä päälle ja se vie olon nyt vuorostaan huonoksi.</p><p>Vatsan turvotus on myös helpottanut tämän viikon lopussa ja se ei ole enää iltaisin kipeä pallo. </p><p><br /></p><p>1. neuvolakin koitti tällä viikolla. Tapaaminen oli ihan hyvä ja siinä kartoitettiin meidän elämäntilannetta ja elintapoja. Tärkein anti oli varmasti lähetteiden saaminen seulontoihin. Meinataan osallistua kaikkiin tarjottuihin seulontoihin, joten ensimmäisenä vuorossa on verikokeet ja sitten ultra ja myös sokerirasitus osuu kohdalleni. Ultraa odotan taas kuin kuuta nousevaa. Toivottavasti kaikki olisi hyvin <3</p><p>Mukavaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa! Täällä päästään jo 10+ viikolle. Niin jännittävää ja mahtavaa, että olen edelleen raskaana :) Pysy pieni mukana <3</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-48154767252894436812020-09-17T14:57:00.001+03:002020-09-17T14:57:40.833+03:00Kauan odotettu varhaisultra<p>Viimein koitti meidän varhaisultra. Tämä kolmen viikon odotus oli välillä kyllä todella piinaavaa ja välillä taas voin niin huonosti, etten pystynyt kuin vain keskittymään päivästä selviämiseen.</p><p>Minua vaivasi rusehtava vuoto ihan varhaisultraan asti ja pari päivää ennen tuli ehdottomasti isoin määrä vuotoa. Vaikka löysin aika paljon kokemuksia siitä, että tällainen pieni vuoto voi olla ihan normaalia, niin kyllähän se huoli kasvoi aika isoksi. Välillä olin aivan varma, että saamme huonoja uutisia ja välillä taas mieli oli luottavainen siihen että kaikki olisi hyvin. Eipä tullut paljon nukuttua varhaisultraa edeltävänä yönä.</p><p>Varhaisultraan sai onneksi myös mies saapua mukaan. Kaikille edeltäville käynneille on pitänyt mennä yksin ja tämä on ollut minulle ihan ok, mutta tämä käynti tuntui todella tärkeältä, että mies pääsi mukaan keventämään tunnelmaani. Ja olihan tämä myös miehelle tärkeä käynti.</p><p>Saavuimme hyvissä ajoin klinikalle ja toivoin, että pääsisimme etukäteen ajallemme, että jännitys viimein päättyisi. Noh tietysti tällä kertaa ei ollut sellaista tuuria vaan aikamme alkoi pari minuuttia myöhässä. :D Pitkät olivat minuutit. </p><p>Viimein pääsimme huoneeseen ja lääkäri kyseli vointiani. Kerroin, että pahin pahoinvointi on nyt helpottanut ja olen pärjännyt hyvin, varsinkin kun vertaan siihen yhteen oksennuksen täyteiseen viikkoon, jolloin elämänhalukin meinasi kadota. Kaikki kiitos akupunktiolle! Sitten tuli puheeksi rusehtava vuotoni ja lääkäri sanoi heti, että tämä on todella yleistä ja istukka on tässä kohdassa niin alhaalla, että se helposti vuotaa. Jo tässä vaiheessa helpotuksen aalto vyöryi ylitseni, vaikka ei vielä tilannettakaan oltu tarkastettu. </p><p>Onneksi rupattelu oli hyvin lyhyt ja pääsin hyppäämään ultrattavaksi. Heti kun lääkäri pääsi ultraamaan niin näin itsekin, että jotain kohdussa oli. Sydämenlyöntejä en nähnyt joten sitä ehdin millisekunnin ajan säikähtää. Onneksi lääkäri hyvin nopeasti sanoi "<i>siellä hän on ja sydän lyö vahvasti</i>" <3. Lääkäri näytti meille mitä kohtaa tuli katsoa ja siellähän se värähteli. Molemmat siinä kuivailtiin silmiämme, kun lääkäri ja kätilö moneen kertaan onnittelivat. Tämä hetki oli niin upea <3</p><p>Saimme pari kuvaa pienestämme ja hän vastasi juuri odotettua kokoa. Kaikki siis niin hyvin kuin olla ja voi. <3</p><p>Lugesteronia pääsen vähentämään 9+ viikon käynnistyessä, mikä sekin on jo ensi viikon lopulla. Tuntuu uskomattomalta, että olen jo näin "pitkällä". :D Progynovahan vaihdettiin minulla laastariin, joten sitä ei varsinaisesti voida asteittain vähentää. Kuulemma jo 7. viikolla istukka tuottaa tätä omasta takaa, joten sen käyttö on lopetettu aikaisemmin jo tässä kohdassa. Nyt ohjeistus on jatkaa sen kanssa varmuuden vuoksi pidempään ja tämän takia jatkan laastarointia lokakuun alkupuolelle asti. Ihana päästä lääkkeistä vihdoin eroon.</p><p>Täällä siis kaikki hyvin ja olemme onnesta soikeina <3</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-70203186810304452872020-09-12T11:52:00.003+03:002020-09-12T11:52:54.111+03:00Raskausoireet 5+0-6+6<p> Edellisessä postauksessa kirjoittelin piinapäivien oireista ja nyt siirrytäänkin alkuraskauden oireisiin.</p><p><b>5+0-5+6</b></p><p>Vaihtelevasti etovaa oloa. Paha olo katosi pariksi päiväksi, mikä huolestutti paljon, mutta se palasi sitten taas. Ihan kaduttaa, että kaipasin pahaa oloa. Kahvi ei enää maistu ollenkaan. Menkkamaista juilintaa oli myös 5+2. </p><p>Pahoinvointi alkoi 5+3 ja ei sen jälkeen enää helpottanut.</p><p>Ilman mieltä painavaa huolta oli tämä viikko ihana. Haaveiltiin ja suunniteltiin kaikkea vauvaan liittyvää. <3 tällä viikolla jaksoi vielä kävelyilläkin käydä.</p><p><b>6+0-6+6</b></p><p>Oksentaminen alkoi 6+0. Yhtenä päivänä oli taukoa oksentamisesta mutta muina päivinä 2-6 kertaa lentää yrjö.</p><p>Tämä viikko oli ihan hirveä ja raskas. Tuntuu pahalta sanoa, mutta raskaudesta on ollut vaikea nauttia. Olo on ihan hirveä koko ajan. Ihan kuin olisin merisairaana krapulassa ja kärsisin samalla matkapahoinvoinnista. Siltä tämä tuntuu. Ei siis mitenkään hehkeä olo.</p><p>Mitään ei meinaa saada alas, mutta olen nääntymässä nälkään. Söinpä oikeastaan mitä vaan niin ruoka tulee ylös. Hauskinta on se, että vatsa on kuitenkin koko ajan niin tyhjä että sappinesteitä saa oksennella harvase päivä.</p><p>Ruokavalio koostuu tällä hetkellä banaanista, kirsikkatomaateista ja eri mehuista. Välillä menee myös leipä, hapankorppu, riisimurot ja croisantit. Lämmintä ruokaa ei voi ajatellakaan. Onneksi neuvolassakin sanottiin, että nyt ei tarvitse sitä miettiä, mitä syö vaan syö sitä, minkä saa alas. Kovin terveellinen ei tämän hetkinen ruokavalioni ole. :D </p><p>Oksentaminen on myös sen takia ollut perseestä, että syön progynovaa, niin joudun suunnittelemaan niiden ottamisen niin, että ne ehtisivät vaikuttaa. Huono homma on, että niiden pitäisi ehtiä olla vatsassa 4h ennen oksentamista ja tämähän ei meinaa onnistua. Niinpä tuote vaihdettiin nyt laastari muotoon. Yksi stressi onneksi vähemmän.</p><p>Voitte varmaan jo arvata, että liikuntaa ei tule harrastettua, jos ei vessaan juoksemista lasketa. Makaan oikeastaan vain sohvalla tai sängyssä, koska se on ainoa asento, missä olo on edes välillä siedettävä. Eikö sekään välttämättä auta. Yksi yö jopa heräsin pahaan oloon ja en meinannut pystyä nukkumaan.</p><p>Työssä olo on aivan hirveää. Ajatus ei leikkaa ja paha olo on koko ajan päällä. Ja välissä pitää vielä oksentaa. En tiedä miten selviän, mutta on iso kynnys jäädä sairaslomalle. Varsinkin kun ei tiedä kuinka kauan tämä olo kestää. En tajua miten tätä kestää, jos tämä kestää kuukausi tolkulla.</p><p>Viikkoon mahtui yksi melkein ok päiväkin. Makasin sängyssä klo 13:00 asti (toki vessassa tuli ravattua ja söin sängyssä banaania) äänikirjaa kuunnellaan ja välillä torkahdellen. Herätessäni minulla oli ihan hirveä nälkä ja sellainen olo, että pystyisin syömään hampurilaisen. Mieshän lähti sen välittömästi hakemaan ja en muista milloin olisin syönyt jotain yhtä hyvää. Päivän aikana tuli myöhemmin se järkyttävä etova olo, mutta en oksentanut. Viikon paras päivä siis. Harmi vaan että työpäivinä ei voi vain torkkua yli puolen päivän :D</p><p>6+6 kävin myös akupunktiossa hakemassa helpotusta olooni. Jo akupunktio iltana oloni oli jo paljon parempi kuin muina päivinä ja pystyin jopa istumaan keittiönpöydän ääressä. Olen siis oikeastaan maannut koko viikon. :D Jännä nähdä kuinka pitkäksi aikaa tämä tuo helpotuksen.</p><p>Oireista vielä sen verran, että ihan aavistus rusehtavaa lugevuotoa tuli pikkuhousunsuojaan 6+2 ja 6+5, 6+6 öiden aikana. Alkuun en ollut tästä huolissani, kun määrä on niin vähäinen, mutta kyllähän se vähän alkaa mieltä kaihertaa, että onkohan kaikki hyvin. Olisi ihan hirveää, jos olisin kärsinyt turhaan ja meidän pienellä ei olisikaan kaikki hyvin.</p><p>Huoh, kohti seuraavaa raskausviikkoa, mikä tuskin tuo helpotusta tähän olooni. Sentään varhaisultra on askeleen lähempänä. <3 Jännitän niin paljon, että onhan kaikki hyvin.</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-66311575632678646992020-09-08T07:27:00.000+03:002020-09-08T07:27:21.032+03:00Mitä tein eri tavalla & piinapäivien oireet<p>Halusin vielä koota ne asiat, mitkä tein eri tavalla tässä kierrossa verrattuna kahteen edelliseen alkion siirtoon. Näistä on jo vähän aikaa vierähtänyt, mutta varmaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan jakaa nämäkin kokemukset. Oloni ei tällä hetkellä ole mitenkään erityisen hyvä, niin postauksiin tekeminen vähän laahaa.</p><p>Mutta tässä se lista. En kyllä tiedä oliko näillä mitään merkitystä onnistumiseen, koska loppupeleissä uskon, että se alkio ratkaisee homman ja itse ei varsinaisesti voi lopputulokseen vaikuttaa. </p><p>Tässä kuitenkin lista, koska nämä ovat itsestäni mielenkiintoisia ja haluaahan sitä kuitenkin koittaa itse edesauttaa onnistumista.</p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>Kahvin juonti. Vähensin kahvin juonnin noin 1-1,5 kupilliseen päivässä hyvissä ajoin ennen alkion siirtoa.</li><li>Akupunktio. Kävin heti kierron alettua ensimmäisen kerran akupunktiossa ja jatkoin tätä kerran viikossa. Kävin siis 2 kertaa ennen siirtoa ja 1 kerran siirron jälkeen.</li><li>Siirron jälkeen otin todella rauhassa. Käyn yleensä vähintäänkin kävelyllä päivittäin, mutta nyt jätin nekin välistä pp0-2 välisen ajan. Pp3 palautin kävelylenkit taas arkeeni.</li><li>Vehnänalkioöljy. Tätä olen syönyt kyllä aikaisemmissa kierroissa, mutta edellisissä alkion siirroissa tämä oli loppu kaupastamme ja jätin sen pois. Nyt olen syönyt tätä jo ennen tämän kierron alkua.</li></ul><div><br /></div><div>Kerään tähän samaan postaukseen myös piinapäivien oireet sekä oireet, jotka olivat kohdallani niitä ensimmäisiä raskausoireita.</div><div><br /></div><div><p></p><ul><li>Ihan siirron alusta asti oli menkkajuilintaa. Tällaista ei ole mielestäni aikaisemmin ollut. Pp3 aamulla tuntui vihlontaa kohdussa, kun venytteli. Tämä tuntui hyvältä merkiltä.</li><li>Ennen alkion siirtoa rinnat olivat tosi kipeät ja kipeytyminen helpotti pp2. Myöhemmin rinnat kipeytyivät taas uudelleen.</li><li>Rintojen kipeytyminen on kyllä mennyt niin aalloissa ja näin on mennyt kyllä aikaisemmissakin kierroissa. Eli tämä ei tuntunut varsinaisesti raskausoireelta.</li><li>Pp6 tein positiivisen raskaustestin ja tämä tuli täysin yllätyksenä. En olisi aikaisemmin mainittujen oireiden perusteella osannut tätä odottaa. Pp6 vaivasi koko päivän päänsärky. Rinnat eivät tällöin olleet lainkaan arat ja illalla taas vähän. Ärsyttävää aaltoilua. Hirveä nälkä oli herätessä.</li><li>Pp7 alkaen alkoi kahvi tökkimään. Kauhea nälkä vaivaa, mutta ruoka ei meinaa maistua. Nälkä ja se ettei maistu jatkui tästä eteenpäin. Muita oireita ei tullut.</li><li>Pp13 alkoi väsymys vaivata. Clear blue näytti 3+.</li></ul><div>Melko vähäoireiset olivat piinapäivät. Jos en olisi testannut noin aikaisin, niin olisin varmasti ollut varma epäonnistumisesta. Onneksi tällä kertaa onni potkaisi <3</div></div><div><p></p></div><p></p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-59922748909756129212020-09-02T10:12:00.000+03:002020-09-02T10:12:59.747+03:00Krapula<p>Olen kärsinyt nyt pari päivää krapulasta. En siis toki oikeasta krapulasta, mutta siltä tämä olotila tuntuu. :D Täytyy todeta, että tämä helpotti kyllä viime kertaista ahdistustani ja luo uskoa siihen, että jotain tapahtuu.</p><p>Ensin palasi etova olo ja tunne, että mikään ei maistu, vaikka nälkä on todella kova. Ruuan sai kyllä syötyä, kun vain rupesi syömään. Kahvia sain alas sen vajaa puolikuppia. Ensimmäisenä iltana hampaita pestessä tuli yllättäen myös ensimmäinen oksennus. </p><p>Seuraava päivä oli vielä kamalampi ja heti aamusta oli todella huono olo. Kahvikin jäi nyt kokonaan pois. Väsytti myös ihan hirveästi ja palasinkin myöhäisen aamupalan jälkeen sänkyyn. Tai siis tämä oli 3. aamupalani :D Olo on onneksi levossa ihan hyvä, joten helpolla pystyy helpottamaan oloa, jos on vain mahdollisuus päästä pitkäkseen. Paha olo onneksi väistyi iltapäivällä, mutta palasi taas illalla.</p><p>Saa nähdä jääkö tämä pahoinvointi nyt päälle vai paheneeko se tästä vielä. </p><p>Koronan vaikutuksista löytyi kyllä nyt ensimmäinen hyvä puoli, nimittäin lähes koko ajan saa työskennellä kotona. Tuntuu ihan luksukselta, että voi olla kotona tämän pahanolon kanssa. Vähän jännittää miten kiireisestä syksystä selviää, jos pahaolo iskisi kovin pahaksi.</p><p>Kävin hankkimassa itselleni pahoinvointirannekkeet, jotka tuntuvat auttavan jonkin verran. Myös kivennäisvesi heti aamusta tuntuu helpottavan. Onko teillä hyviä vinkkejä pahoinvoinnin helpottamiseen? :)</p><p>Uskallauduin nyt myös neuvolan varaamaan ja se on vähän vajaa neljän viikon päästä. Uskomatonta, jos sinne asti nyt päästään. Varhaisultra on onneksi ennen sitä. Kaksi viikkoa odotusta siihenkin. Olen nyt pahoinvoinnin ansiosta sen verran rauhallisemmalla mielellä, että toistaiseksi meinaan malttaa odottaa sitä, enkä ole varannut verikoetta. Sen onneksi saa nopeastikin, jos mieli muuttuu.</p><p>Olen nyt myös ylittänyt edellisen kerran keskenmenopäivän ja se tuntuu itselle tärkeältä etapilta.</p><p>Pysy pieni matkassa <3</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-71198179010327099382020-08-28T08:02:00.000+03:002020-08-28T08:02:08.946+03:00Pelko ottaa vallan<p>Minua pelottaa todella paljon, että tämä menee kesken. </p><p>Olen saanut päähäni, että raskausoireet ovat kadonneet. Eilen aamulla en kärsinyt pahasta olosta ollenkaan. Söin kyllä välittömästi herättyäni, mikä järjellä ajateltuna auttoi asiaa ja paha olo ei ehtinyt iskeä. Silti, etova olo olisi rauhoittanut mieltäni. Kävin illalla myös ystävän kanssa kävelyllä ja kävelytahti oli minulle hieman kova. Jossain kohdassa olin tuntevinani supistuksen kaltaisia tuntemuksia. Tai ainakin itse miellän sen supistuksen kaltaiseksi nippailuksi. Tässä kohdassa pyysin, että hiljennetään vauhtia. Tämä huolettaa minua, koska muistan saman tuntemuksen myös kesken menneestä raskaudesta. </p><p>Aloin myös laskemaan, kuinka pitkälle pääsimme silloin 2017 ja se oli todennäköisesti 5+4. Ärsyttävästi tällöin on kaikki tapahtunut samoina viikonpäivinä kuin tälläkin kertaa. Hölmöä taikauskoa. Nyt haluankin vain päästä tuon päivän ohi. </p><p>Mutta se pelottaa edelleen, että olen täysin pimennossa, jos tämä menisi kesken. Lääkkeet pitävät todennäköisesti vuodon poissa ja minä vain luulen olevani raskaana. </p><p>Miehellekin itkin tätä asiaa ja hän ihmetteli, että haluanko todella voida huonosti ja oksennalla. Niin outoa kuin se on, niin kyllä. Se tuntuisi helpommalta kuin tämä. Toki kadun varmaan näitä ajatuksia, kun ensimmäisen kerran kunnon pahaolo iskee. Tämä vain kuitenkin tuntuu todella raskaalta.</p><p>Täytynee tosissaan harkita ensi viikolla verikoetta, niin saisi luottoa siihen, että raskaus jatkuu normaalisti.</p><p>En tule kestämään, jos tämä onni otetaan meiltä taas pois. Pysy pieni matkassamme <3</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-46323237012175746992020-08-26T08:45:00.000+03:002020-08-26T08:45:00.199+03:00Virallinen testipäivä<p>Virallinen testipäivä on täällä ja klinikalle sai ilmoittaa ihanaakin ihanamman tuloksen: Raskaana.</p><p>Oikeasta testi on tehty 1 päivää ennen virallista testipäivää ja ihmetys oli kyllä suuri, kun Clear blue näytti tuloksena 3+. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyt-EQS5y9MSMzfJhwznlw7YVRDJBNkXFA24Y4cgroY4yhmXeonsOZEplGtSjgQsHlg8QZ8X7rWhOVJ73GrVrQ-c-V4ghQ_0Nv0Jn_s2IrezuMovMK_syykw7utJfbNXoiJDDq9rJuTBc/s2592/A9C993E7-4A79-4D0F-85C9-11B33970616B.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1213" data-original-width="2592" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyt-EQS5y9MSMzfJhwznlw7YVRDJBNkXFA24Y4cgroY4yhmXeonsOZEplGtSjgQsHlg8QZ8X7rWhOVJ73GrVrQ-c-V4ghQ_0Nv0Jn_s2IrezuMovMK_syykw7utJfbNXoiJDDq9rJuTBc/w410-h192/A9C993E7-4A79-4D0F-85C9-11B33970616B.jpeg" width="410" /></a></div><p>Olin varma, että tässä kohdassa tulos olisi vielä 2-3 viikkoa. Viimeksi kemiallisen kanssahan sain pari päivää myöhemmin tulokseksi Raskaana 1-2, joten arvot ovat ainakin tällä hetkellä ihan eri lukemissa kuin viimeksi.</p><p>Oltiin miehen kanssa niin innoissaan kun tulos pärähti näyttöön. <3 </p><p>Klinikalle on nyt tosiaan ilmoitettu tulos ja saimme sieltä aivan ihanan onnitteluviestin. Ihan liikutuin ja muutama kyynelkin taisi vierähtää. :D Olisiko nämä niitä kuuluisia "hormoonit" oireita :D</p><p>Saimme myös ajan varhaisultraan ja se on 3 viikon päästä. KOLMEN viikon päästä. :D Tuntuu aivan ikuisuudelta odottaa tämä aika. Mitenköhän voisi seuraavat 3 viikkoa kääntää ajatukset pois tästä.</p><p>Nyt kun kyseessä on lääkkeellinen kierto, niin lääkkeet tuntuvat minulla ainakin pitävän vuodon pois, vaikka jotain kamalaa tapahtuisi. Pelottaakin, että elän 3 viikkoa tässä kuplassa ja sitten saisimme huonoja uutisia. Tai sitten saamme hyviä uutisia, ehkäpä ei auta maalailla piruja seinille vaan vain kiltisti odottaa.</p><p>Onneksi jonkin verran on ilmaantunut oireita, vaikka melko maltillisia ne ovatkin toistaiseksi. Rinnat ovat kipeät, tosin eivät lainkaan samalla tavalla kuin mitä oli silloin ensimmäisessä raskaudessani, mikä meni kesken. Minulla on koko ajan nälkä, jopa yöllä ja heti herätessäni, mikä ei ole minulle lainkaan tyypillistä. Nälkä vaivaa kyllä pitkin päivääkin säännöllisin väliajoin. Ongelma on vain, ettei mikään meinaa maistua. Ruuan saa kyllä alas, kun alkaa vain syödä, mutta mitään ei tee mieli. Ja minähän rakastan ruokaa ja minun tyypillisesti tekee aina jotain mieli. :D Aamuisin on myös pahaolo ja etoo. Varsinkin jos ei HETI herättyä syö. Kahvi alkoi tökkimään jo tosi aikaisessa vaiheessa ja sen juonti on vähentynyt 0,5-1 kupilliseen päivässä. Eli ehkä minulla siis on jotain raskausoireita, vaikka en meinaa sitä itse uskoa. :D</p><p>Neuvolaan en ole vielä uskaltanut soittaa, kun pelkään, että joudun soittamaan taas, että aikaa ei sittenkään tarvita. Olisin halunnut odottaa varhaisultran ohi, mutta se menee sen verran pitkälle, että ehkäpä se on vain aikaisemmin varattava. </p><p>Pysy pieni matkassamme <3</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-56030588153110227602020-08-19T11:02:00.004+03:002020-08-19T11:02:55.513+03:00Miten tämän kertoisi<p>Olen monta kertaa miettinyt, että jos joskus saisin tällaisen uutisen julkaista, niin kuinka sen tekisin. Mitään valmistaa ideaa ei kuitenkaan ole mieleen ehtinyt muodostoa ja nyt kun uutiset ovat käsillä, olen niin hämmentynyt etten tiedä miten sen sanoa. </p><p>Parempi siis vain töksäyttää. :D</p><p><b>Minä taidan olla raskaana <3 </b></p><p>Tällä kerralla pieni himotestaaja sisälläni oli ajoissa hereillä ja ajattelin, että huonot uutiset olisi paras ottaa vastaan sellaisena päivänä, jolloin voisi rauhassa niitä surra. Virallinen testipäiväni on joka tapauksessa työn takia niin huonopäivä testata ja huonoja uutisia en pysty silloin ottamaan ensimmäistä kertaa vastaan. Siksi päätin, että testaan aikaisemmin. </p><p>En ollut ihan niin aikaisin ajatellut aloittaa testausrumbaa kuin nyt tein, mutta jostain syystä pp 6 aamulla vain päätin tehdä testin. Ajattelin, että tässä vaiheessa ei tule vielä niin paha mieli, koska pp6 on niiiin aikainen, ettei silloin vielä posi välttämättä edes näkyisi. En vain pystynyt malttamaan mieltäni. Tein marketin edullisen pregcheckin ja totesin jo heti, ettei siihen toista viivaa tule (siis sillä samalla sekunnilla kun asetin tikun kuivuamaan, pikkasen malttamaton ja heti varmana negatiivisesta). :D Sitten vilkaisin testiä sivusilmällä. Oliko siinä jotain?! Tikku nopeasti käteen. Siinä on toinen viiva. Ei mikään haamu vaan ihan selvästi nähtävä viiva. Voiko todella olla.</p><p>Purskahdin onnen itkuun ja tärisin pöntöllä tikku kädessä. Voiko todella olla. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNpbX-W9RvvVR3GORSfW5RH9E8ch5YlfVRtVfiBEns8y37eAVjJDco0F00zEpyamSlIGQsukTSs3PCza0zRpLS94yw_peusvvz2y54dmTEZvFb5vO-3EMW_x-LoxwTkO6TEUybNe2F_Jw/s3275/B38B0EBD-6845-420D-8F37-2BF5AC674389.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="3275" height="96" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNpbX-W9RvvVR3GORSfW5RH9E8ch5YlfVRtVfiBEns8y37eAVjJDco0F00zEpyamSlIGQsukTSs3PCza0zRpLS94yw_peusvvz2y54dmTEZvFb5vO-3EMW_x-LoxwTkO6TEUybNe2F_Jw/w328-h96/B38B0EBD-6845-420D-8F37-2BF5AC674389.jpeg" width="328" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Pp6</div><p>Päivän aikana tunteet menivät kyllä niin laidasta laitaan. Olin onneni kukkuloilla ja sitten mieltäni alkoi varjostaa huoli. Voiko tämäkin olla kemiallinen. Mitä jos tämä menee kesken. Ei nyt pitäisi heti ajatella kaikista synkimpiä vaihtoehtoja, mutta toki nekin varjostavat mieltä. Joka tapauksessa tämä päivä oli varmasti yksi parhaimmista.</p><p><br /></p><p>Pp7 aamulla jatkoin tietysti testaamista ja välissä vaihtuu nyt testin merkki, joten viivojen vahvuuden eivät täysin vertailukelpoisia toistensa kanssa.Tällä kertaa Onestep, jotka eivät kunnon viivaa meinaa millään antaa. Ja silti se näyttää tältä:</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheJnzPyrI2lcwvTFwAp5JeXM2KvZ07rBHxMhLiBVLLymbRLwXk_hh_ly43yuFdWaH_7jwB4QIZ4nktWdx8LRCrekAlW6SZSU7Y-fZU6z1FKGwvL0GvtxVPIxTdGEW4-MdJSTlCO62zzNs/s3148/E5C0FD93-2BF4-482D-975D-9184462F52AF.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="999" data-original-width="3148" height="104" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheJnzPyrI2lcwvTFwAp5JeXM2KvZ07rBHxMhLiBVLLymbRLwXk_hh_ly43yuFdWaH_7jwB4QIZ4nktWdx8LRCrekAlW6SZSU7Y-fZU6z1FKGwvL0GvtxVPIxTdGEW4-MdJSTlCO62zzNs/w328-h104/E5C0FD93-2BF4-482D-975D-9184462F52AF.jpeg" width="328" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Pp7</div><p><br /></p><p>Hieman jännittää julkaista tällainen "hei olen raskaana" uutinen piinapäivien puolessa välissä. Viralliseen testipäivään kun on vielä aikaa. Toivottavasti raskaus tästä jatkuisi <3</p><p>Minulla alkoi olemaan jo sellainen olo, että minä en vain raskaaksi tule, joten tämä tuntuu aivan käsittämättömältä. </p><p>Kasvaisiko sisälläni viimein meidän vauva <3</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-30024158581377495622020-08-12T14:49:00.000+03:002020-08-12T14:49:15.360+03:00Ihmeen alku<p>Takana on toinen pakastetun alkion siirto ja sisälläni on pieni ihmeen alkumme. Fiilishän on taas mitä loistavin. Jännitin niin paljon, että meneekö jokin pieleen. Sotkeeko korona tämän tai mitä, jos alkio ei selviäkään sulatuksesta. Ja olihan tuossa tuo verinen vuotokin vielä pelästyttämässä. Olikin siis niin mahtavaa astella klinikalle ja vielä mahtavampaa kävellä sieltä ulos tyyppimme kanssa.</p><p>Siirto tilaisuuskin oli jotenkin poikkeuksellisen mukava, vaikka ainahan nuo ovat olleet mukavia. Erityisesti hoitajat ovat aina tosi ihania ja lääkärit taas ovat vähän hiljaisempia. Tällä kertaa oli aivan mahtava lääkäri. Ensinnäkään toimenpide ei tuntunut tällä kertaa oikeastaan miltään (toki täysirakko on epämiellyttävä) ja hän teki sen todella taitavasti. Sain myös ensimmäistä kertaa nähdä homman näytöltä ja hän selosti, mitä tapahtui. Hän myös totesi lopuksi, että eiköhän sovita, että nyt tulet tästä raskaaksi. Ja tämähän sovittiin. :D Ei siis sanonut painostavasti vaan juuri ihanan rohkaisevasti, mistä jäi vain hyvä fiilis. Hän myös muistutti minua, että minä en voi nyt tähän onnistumiseen vaikuttaa mitenkään, että nyt ihan rauhassa vain. Stressata ei saa. Siihen totesin, että helpommin sanottu kuin tehty. :D Mutta kaikin puolin onnistunut käynti.</p><p>Rakastan näitä ensimmäisiä päiviä, jolloin voi vain haaveilla, kun oireiden tulkitsemisesta ei ole mitään hyötyä. Voi kun voisi vain elää tässä toiveikkuudessa. Tai vielä enemmän toivon, että tällä kertaa onnistuisimme.</p><p>Voi kun sisälläni kasvaisi nyt meille tarkoitettu ihmeemme. <3</p><p>Nyt vain yritetään ottaa tosi rauhallisesti ja rennosti. Liikuntaa en meinaa harrastaa lainkaan ensimmäiseen kolmeen päivään, ihan vain varmuuden vuoksi. Toki elän ihan normaalia elämää, mutta rauhallisesti vain. :)</p><p>Tämän kierron ajan olen käynyt nyt viikoittain myös akupunktiossa. Olen tykännyt uudesta akupunktio hoitajasta todella paljon ja saan käynniltä todella mukavan ja rentouttavan olo. Pidän siitä, että hän kertoo, mitä energiaa hän on tukemassa ja mitä mikäkin neula tekee. Toivotaan, että tämä tukisi siirron onnistumista.</p><p>Olen myös vähentänyt kahvin juontia jo ennen alkion siirtoa. Juon kyllä joka päivä kahvia, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. </p><p>Päivittäin tuleemyös nautittua aikamoinen kasa vitamiineja ja edellisestä listasta taisi jäädä mainitsematta d-vitamiini. Monivitamiinini sisältää sitä, mutta otan sitä nyt vielä erillisenä tablettina, kun klinikka sitä suositteli. Menee melkein aamupalasta tuo vitamiini määrä. :D</p><p>Nyt vain toivotaan parasta <3</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-33578739831497872342020-08-10T09:03:00.000+03:002020-08-10T09:03:12.717+03:00PASin piinallinen odottaminen<p>Tämä PASin odottelu on ollut kyllä taas niin piinallista.</p><p>Kp11 koitti kontrolliultra ja se meni oikein mukavasti. Kohdun limakalvo oli jo mukavan paksu ja siirtoon näytetään pääsevän. Siirron ajankohta ja lugejen aloitus ilmoitettaisiin sitten taas myöhemmin. Lugeista lääkäri sanoikin, että blasto alkioiden kanssa luget aloitetaan 4 päivää ennen siirtoa ja 5. päivä on sitten itse siirtopäivä. Rohkaistuin kysymään tästä aloituspäivästä ja kerroin havainneeni, että monilla aloitus on jo päivää aikaisemmin. Hän vakuutti, että tämä on kyllä biologien tarkkaan määrittelemä aikataulu ja varmasti oikea. Hän oli kyllä myös sitä mieltä, ettei sillä aloituksella ole niin paljon merkitystä. Vähän särähti korvaan.</p><p>Mutta mennään tällä aikataululla minkä ammattilaiset antavat. Minulla kun ei tuota lääkärin tutkintoa ole, niin parempi luottaa viisaimpiin.</p><p>Myöhemmin saimme tiedon, että alkion siirtopäiväksi oli varattu kp17 ja näin ollen luget aloitettaisiin kp13 (3krt/päivässä). Progynova jatkuu tietysti rinnalla. Ainakin nyt ehdin aloituspäivänä ensimmäisen lugen ottamaan aamulla normaaliin aikaan, jos sillä on nyt mitään merkitystä. Muuten lääkemäärä tulee olemaan sama kuin viimeksikin. Toivotaan, että meillä on nyt sinnikkäämpi alkio. <3</p><p>Pieni muotoinen hermoromahdus sattui kuitenkin kp 13, kun astioita laittaessani tunsin kunnon valahduksen housuihini. Progynovan kanssa minulla on tosi runsasta valkovuotoa, joten oletin sen olevan sitä. Kipitin pikaisesti vessaan ja järkytys oli kyllä suuri, kun huomasin pikkuhousujeni olevan veressä. MITÄ TÄMÄ NYT ON?</p><p>Epätoivoisena google laulamaan, voiko tiputteluvuotoa esiintyä lääkkeellisessä kierrossa, mutta en löytänyt mitään. Yön aikana vuotoa ei ollut tullut onneksi enää ollenkaan. </p><p>Päätin kuitenkin olla klinikkaan yhteydessä ja kysyä, onko tämä ihan normaalia vai miten tulisi toimia. Aikamoinen paniikki oli, että alkion siirtoamme ei pystyttäisi tekemään.</p><p>Vasta myöhään iltapäivällä klinikalta oltiin minuun yhteydessä ja olin jo aivan varma, että soittavat, ettei ole järkevää tehdä siirtoa. Mutta onneksi he ehdottivat kontrolliultraa heti seuraavalle aamulle. </p><p>Jännitti aivan mielettömästi suunnataan kohti ultraa. Ensin lääkärin kanssa juteltiin ja kuvailin vuotoa ja sitten siirryttiinkin katsomaan. Hän kurkkasi emättimen, jossa ei ollut lainkaan verta. Huh. Sitten ultrattiin kohtu ja tämä lääkäri näytti minulle näytöltä samalla ja selitti kaiken todella huolellisesti. Lopputuloksena oli, että mitään vuotoa ei näy kohdussa ja mitään estettä ei näytä nyt olevan siirrolle. Mikä helpotus <3.</p><p>Kummallisinta vain on, ettei vuodolle löytynyt mitään selkeää syytä. Kyseessä ei oikein voi olla mikään raapaisu emättimessä, kun sellaiseen ei ole nyt mahdollisuutta. Itse ehdotin jotain vanhaa hyytymää, mutta lääkäri ei sitä pitänyt oikein mahdollisena.</p><p>Nyt vain toivotaan ettei mysteerivuoto palaa ja saan alkion matkaan. <3</p><p>Tämä jännittäminen on kyllä niin raskasta...</p>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-14251523741039166312020-08-03T08:46:00.001+03:002020-08-03T08:46:46.243+03:00Valmistautumista PASiinYritin viimeksikin valmistautua PASiin mahdollisimman hyvin ja haluan niin tehdä myös nyt. Jospa tämä nyt vihdoin onnistuisi.<div><br /></div><div>Tällä kerralla reseptini on seuraava:<br /><div><br /></div><div><b>Vitamiinit</b></div><div>Viimeksi minulta oli loppunut vehnänalkioöljy/E-vitamiini ja jostain syystä se oli loppu myös ruokakaupastamme. Ennen tämän kierron alkamista pääsin aloittamaan tämän uudelleen ja se on nyt päivittäisessä käytössä. Kuten myös: sinkki, raskausmonivitamiini, Q10 ja foolihappo.</div><div><br /></div><div><b>Akupunktio</b></div><div style="text-align: left;">Minun akupunktio kokeilut eivät ole olleet ihan parhaimpia, mutta koska uskon, että tästä hoitomuodosta ei voi olla ainakaan haittaa, niin halusin antaa tälle vielä ehdottomasti mahdollisuuden. Akupunktio hoitoloita on yllättävän paljon, joten valinta ei ollut ihan helppo. Päädyin lopulta hoitolaan mikä oli sijainniltaan hyvä ja hoitajan kokemus vaikutti minut. Ensimmäisen kerran kävin kp4 ja toinen aika on sitten kp 11. Kp11 ajalla sitten sovitaan alkion siirron ajankohdan mukaan seuraavat ajat. Oma ajatukseni on käydä nyt 2-3 kertaa ennen alkion siirtoa ja sitten mahdollisesti alkion siirron jälkeen.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Ruokavalio & alkoholi</b></div><div style="text-align: left;">Kiinnitän erityisestä huomiota monipuoliseen ja terveelliseen ruokavalioon heti kierron alusta alkaen. Alkoholia käytän muutenkin vähän, mutta kierron alettua, en käytä alkoholia ollenkaan.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Kahvi</b></div><div style="text-align: left;">Kahvin juonnin olen pyrkinyt pitämään siinä max. 2 kuppia/päivä ihan tässä koko pitkän yrityksen ajan. Mietin, että pitäisikö yrittää siirron jälkeen vähentää 1 kuppi/päivässä määrään. Tai ainakin pitäydyn tiukasti tuossa kahdessa kupillisessa.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b>Rauhassa rauhassa...</b></div><div style="text-align: left;">Klinikalta ei ole annettu mitään erityistä ohjetta, mitä pitäisi siirron jälkeen välttää, mutta yritän taas ottaa todella rauhallisesti ensimmäiset päivät. Ei mitään rankkaa urheilua tai suursiivouksia tässä kohdassa. Työstressiin en pysty varsinaisesti vaikuttamaan, mutta yritän ainakin olla stressaamatta. Olisi ihana varata joku hemmotteluhieronta siirron jälkeen, mutta ehkäpä tuo akupunktio auttaa tarpeeksi.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Toki tärkeänä osana lääkkeellisessä PASissa on lääkkeet, jotka ovat minulla progynova ja myöhemmin sitten lugesteron. Tuo progynova aiheuttaa minulle aika runsasta valkovuotoa aina tuosta kp 6 alkaen sekä kylmiä ja kuumia aaltoja. Vähän esimakua vaihdevuosista :D. Myös väsymys vaivaa minua välillä ja olin sen raportoinut viimeksikin oireeksi, joten eiköhän se ole tästä peräisin. Rinnat ovat myös vähän arat.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Toisesta lääkkeestä lugesteronista ja sen aloituksesta minulla on hieman paineita ja olen nyt aivan vakuuttunut, että se alkoi viimeksi liian myöhään, vain 4 päivää ennen siirtoa. Muiden kokemuksiin verrattuna, vaikuttaa että tyypillisesti blastoa siirrettäessä luget aloitetaan 5 päivää ennen siirtoa. Voisiko tämä olla todella meidän epäonnistumisen syy?!</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Nyt kierto osuu onneksi eri viikonpäiville kuin viimeksi ja olen luottavaisella mielellä, ettei alkion siirtoa tehdä nyt ihan yhtä aikaisin ja lääkitys ehditään aloittaa tarpeeksi aikaisin ennen siirtoa. Koen kyllä jollain tavalla helpotusta, että tämä voisi olla sellainen konkreettinen syy, miksi emme viimeksi onnistuneet. Jotain voidaan tehdä taas paremmin.</div><div style="text-align: left;"> </div><div style="text-align: left;">Haluaisin jo siirtyä ensi viikkoon, milloin alkion siirto olisi hieman lähempänä. Tämä odottaminen on niiiin tylsää.</div></div>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-48645820854218349792020-07-27T14:51:00.000+03:002020-07-27T14:51:04.412+03:00Kohti toista PASiaMenkat alkoivatkin tällä kertaa 4 päivää aikaisemmin, mitä olin odottanut ovulaatiotestin perusteella. Ihmettelin yöllä nukkumaan mennessä, miksi vatsaa vääntää ja sama jatkui aamulla. Olin jo ihan varma, että minulla on ruokamyrkytys. Aamupäivällä oikea syy kuitenkin paljastui, kun havaitsin täysin yllättäen verta. Menkat, JES! Aivan järjetön tuuletus. :D Välillä on menkkojenkin alkaminen iloinen asia. :D<div><br /></div><div>Tämä menkkojen odottaminen, kun on ollut aivan todella pitkäveteistä. Onneksi kuitenkin pahin odottaminen osui lomalle, jolloin aika menee vähän ripeämmin. Täytyy sanoa, että tuo kemiallinen otti kyllä aika koville ja mieli erehtyy miettimään, että mitä jos tästä olisikin alkanut raskaus. </div><div><br /></div><div>Mutta nyt vihdoin pääsemme eteenpäin. Aloitin samana päivänä progynovan, kun PAS tehdään taas lääkkeelliseen kiertoon, mistä olen todella tyytyväinen. Hieman jouduin arpomaan olihan vuotoa tarpeeksi, että päivän pystyi varmasti laskemaan kp1:ksi ja pääsyin lopulta siihen, että kyllä on. Söin kuitenkin ensimmäisen progynovan vasta päivällä, koska sen verran myöhään menkat alkoivat, ettei aamu pilleriä ollut järkeä ottaa.</div><div><br /></div><div>Kontrolliultraan sain jo myös ajan ja se on nyt kp11. Viimeksi se oli kp 12 ja silloinhan tuli lugejen aloituksen kanssa vähän kiire ja pelkään, että alkion siirto oli sitten kuitenkin liian aikaisin suhteessa lugejen aloitukseen. Kuten minulle vinkattiin, niin lugejen aloituksella on tutkitusti vaikutus alkion siirron onnistumiseen.</div><div><br /></div><div>Kirjoitinkin klinikalle, että olisiko minun mahdollista päästä jo kp10 ultraan, ettei lugejen kanssa tulisi kiire ja ne ehditään aloittamaan riittävän aikaisin. Sain kuitenkin vastaukseksi, ettei lääkkeellisessä kierrossa ole niin väliä milloin ultrataan ja pääasia, että limakalvo on tarpeeksi paksu kuin liian ohut. Joo ymmärrän kyllä, mutta toivon, ettei alkion siirtoa tehdä liian aikaisin. Toivon, että siirto menisi kp17 päivällä eikä aikaisemmin ainakaan. Mutta nyt odotellaan ultraa. :) </div><div><br /></div><div>Vihdoin jotain tapahtuu!</div><div><br /></div><div>Ja sormet ja varpaat ristissä, että nyt pysytään myös terveenä ettei siirto sen takia menisi mönkään.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div>Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-21059562981224019762020-07-15T20:37:00.001+03:002020-07-15T20:38:18.713+03:00Ovulaatio, ihana nähdä sinut!Tämän kierron ovulaatio on vihdoin täällä! Jeeeesss!<br />
<br />
Olin jo melko maissa, kun ovulaatiotikut antoivat hyvin hyvin haaleaa viivaa vielä kp 15. Siis todella haaleaa. Olin aivan varma, että tästä tulee taas joku vuosisadan pisin kierto ja pää hajoaa. Mutta vihdoin kp 17 viiva alkoi jo selvästi tummumaan ja kp 18 tuli selkeä positiivinen. Vihdoin! Vähän myöhäinen ovulaatio, mutta mulle luomukiertoon oikein normaali ja tavallaan aikainen. Jes!<br />
<br />
Eli ei enää kuin pari viikkoa niin menkat alkaa! Sitten noin kolme viikkoa, että voisin saada alkion mukaan. Apua, ei olisi pitänyt kirjoittaa tuota auki, koska onhan tässä tätä odotusta vielä 5 viikkoa jäljellä. Noh, parempi ajatella pienissä pätkissä ja nyt se on menkkojen odottaminen.<br />
Tämäkin jo vähän helpottaa kun tiedän ettei tässä enää ikuisuutta mene, että päästään eteenpäin.<br />
<br />
Onneksi on sentään ihana kesä ja lomaa, niin voi yrittää huijata mielen mukavampiin asioihin.<br />
<br />
Aurinkoista kesää!Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-41086170163263363822020-07-06T14:05:00.000+03:002020-07-06T14:05:11.315+03:00Kemiallisen kierron oireetHaluan taas laittaa itselläni muistiin, minkälaisia oireita oli edellisen alkion siirron jälkeen. Tämän kertaisen kierron oireet ovat itselleni myös siitä mielenkiintoisia, että kierrossa sentään jotain tapahtui kun lopputuloksena oli kemiallinen raskaus.<br />
<br />
<b>Pp0 </b>rauhallinen ja levollinen olo<br />
<b>Pp1</b> turvotus<br />
<b>Pp2</b> väsymystä, nukuin jopa päikkärit<br />
<b>Pp3-pp4 </b>Väsymystä, vapaiden jälkeen väsyttää yleensä muutenkin, kärttyisyyttä. Vihlasi kohtua kun niistin, yöllä vihlaisi todella kovasti kun vaihdoin asentoa. Välillä vähän menkkamaisia tuntemuksia, kai...<br />
<b>Pp5 </b>Paino laskenut. Liian hyvä olo, että onnistuminen epäilyttää.<br />
<b>Pp6 </b>aamuisin nälkä, ei yleensä ole ollut. Vähän menkkamaisia kipuja. Ihan kuin rinnat olisi vähän kipeät, varmaan oon vaan tunnustellut liikaa. Kiukkuisuutta.<br />
<b>Pp7 </b>edelleen ihan kuin rinnat olisi vähän kipeet, mutta ei kunnolla.<br />
<b>Pp8 </b>Luovuttanut olo. Vähän menkkamaista kipua.<br />
<b>Pp9 </b>Vähän menkkakipujen kaltaisia tuntemuksia. Luovuttanut olo. Rinnat välillä painellessa vähän arat.<br />
<b>Pp10</b> Aamuisin ei ole enää ollut nälkä. Rinnat välillä painellessa vähän arat.<br />
<b>Pp11 </b>Paino taas tippunut, vaikka tullut herkuteltua. Rinnat pikkasen arat (onkohan syynä vain liiallinen kopelointi), edellisenä ilta yöpaita tuntui ikävältä nänneihin. Juilimista kohdun seutuvilla, ollut jo useamman päivän. Yöllä ei luget olleet sotanneet.<br />
<b>Pp12 </b>menkkaoloja vatsassa, rinnat edelleen aavistuksen arat, kun paidan päältä painelee<br />
<b>Pp13 </b>Ahdistunut olo. Kuumia aaltoja ja kylmiä aaltoja, niitä on ollut jo useamman päivän. Satunnaista pahaa oloa, ei ruokahalua. Itkuisuutta. Menkkajuilinta jatkuu.<br />
<b>Pp14 </b>haamu, menkkajuilinta jatkuu. Illalla levottomat jalat. Kuumia aaltoja<br />
<b>Pp15 </b>raskaana 1-2 viikkoa<br />
<br />
Se mikä ei oirelistasta käy ilmi, niin oma olo oli koko ajan, ettei mitään oireita ole ja olo oli kuitenkin tosi hyvä. Listaan on kerätty pienimmätkin tuntemukset, mitä päivän aikana on ollut ja siksi siitä jää kuva, että oireita olisi jotenkin tosi paljon, vaikka niin ei varsinaisesti ollut. Päällimmäisenä jäi mieleen, että piinapäivät olivat lähes oireettomat.<br />
<br />
Jälkikäteen ajateltuna olin kyllä kiukkuisempi kuin yleensä ja tuntui, että pienetkin asiat menevät helposti tunteisiin. Tämä ei ole kyllä kovin kiva oire kanssaihmisille. :D<br />
<br />
Sitten yksi mainittava asia, mikä listassakin käy ilmi eli painon lasku. Painonhallinta on ollut nyt todella helppoa ja tuntuu, että paino vain laskee vaikka takana olisi herkuttelupäiviä. Yleensä jo yhden päivän herkuttelu näkyy seuravaana päivänä vähintään +1kg ja nyt ei tapahtunut sellaista. Muutenkin kilot ovat aina olleet itselläni todella tiukassa ja pienikin painonpudotus vaatii todella kovaa työtä. Nythän en siis yrittänyt edes pudottaa painoa ja se vain itsestään putosi. Epäilenkin, että olisiko progynova helpottanut painonhallintaa, mutta suuri muutos oli kyllä normaaliin.<br />
<br />
<br />
Nyt odotan jo todella kovasti, että seuraavat menkat alkaisivat, mutta pahoin pelkään, että tästä tulee joku super pitkä kierto. Toivon todella, että olen väärässä. Toki kierto on vielä alkupuolella, että kaikkihan on mahdollista. Tuntuu vain, että aika matelee ja pelkään pääni hajoavan, jos tästä tulisi joku 40-50 päiväinen kierto. Tikutankin nyt ovulaatiota lähinnä sen takia, että tietäisin sitten, milloin menkkoja voisi odotella.<br />
<br />
Harmittaa niin paljon, että taas vaan junnataan paikoillaan eikä raskaus taaskaan alkanut. Olisin antanut mitä vain, jos nyt saisin olla raskaana. Eipä auta kuin taas odottaa.<br />
<br />
Mukavaa kesää kuitenkin teille kaikille :)Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-67485488208467328192020-06-28T18:19:00.000+03:002020-06-28T18:19:55.790+03:00Biokemiallinen raskausPahottelut, että blogi jälleen hiljeni, mutta uutta verikoetta odotellassa halusi asian vain työntää pois mielestä. Edellisen tuloksen, 9,4, jälkeen ei toiveita enää jäljellä ollut, joten odottaminen oli muutenkin turhauttavaa.<br />
<br />
Ihmettä ei tosiaan tapahtunut tälläkään kertaa, mutta kävimme kuitenkin paljon pidemmällä kuin pitkään pitkään aikaan. Edelleen tämä kemiallinen tuntuu paremmalta kuin taas katsoa täysin negatiivista tulosta. Silti melko rankaltahan tämäkin tuntui.<br />
<br />
Uuden verikokeen tulos oli 2, mikä ei tullut yllätyksenä, koska tein välissä uuden raskaustestin, missä haamuviiva oli jo kadonnut. Tuntui siis aika turhalta jatkaa lääkkeitä ja odottaa verikoetta. Tuloksen jälkeen lääkkeen sai lopettaa ja söin lääkkeitä lopulta pp 25 asti. Vuoto alkoi tästä sitten parin päivän päästä.<br />
<br />
Haaveeni päästä heti seuraavaan alkion siirtoon olivat täysin turhat. Kemiallisen jälkeen täytyy pitää taukokierto, joten varsinaisesti kesätauko ei sotke mitään, kun en kuitenkaan olisi siirtoon päässyt. Nyt sitten taukoillaan. Tekee varmasti ihan hyvää, vaikka mieli huutaakin eteenpäin. Onneksi näyttää kuitenkin hyvältä, että vain yksi kierto tähän väliin mahtuu ja sitten kesäsulut ovat ohi. Toivon todella ettei nyt vain tule mitään 51 päivästä kiertoa... Huoh, menisi kyllä niin hermo.<br />
<br />
Pelkäsin jo etukäteen näitä menkkoja, koska nyt ei olisi tavalliset menkat vaan kemiallisen raskauden jälkeiset menkat. Eli hirveät kivut ja hirveä määrä vuotoa. Kivut olivat aikalailla sitä, mitä odotinkin ja olen joutunut syömään hirveän määrän särkylääkkeitä että olen selvinnyt. Ja vaikka otan lääkkeen illalla niin herään yöllä hirveään kipuun ja on noustava hakemaan lisää lääkettä ja unta joutuu odottamaan kunnes uusi särkylääke puraisee. HUOH! Mutta se vuoto! Todella maltillista. Normaalit menkkani ovat todella runsaat ja kuukuppi on ensimmäisinä päivinä ääriään myöten täynnä lyhyessä ajassa. Nyt vuotoa saattaa olla ihan vähäsen kupin pohjalla. Joten nytpä sitten huolestuttaa, jääkö kohtuuni ylimääräistä tavaraa joka sitten sabotoi seuraavan siirron.<br />
<br />
Te joilla on kemiallisesta kokemuksia, niin minkälaiset menkat teillä on ollut? Pitääkö vähäisestä vuoto määrästä huolestua?<br />
<br />
Nyt ajatukset ovat jo seuraavassa PASissa ja google laulaa, mitä voisin tehdä vielä paremmin. Akupunktio houkuttaisi taas ja haluaisin antaa sille vielä kolmannen mahdollisuuden. Kaikki keinot on otettava nyt käyttöön. Hyviä valmistautumisvinkkejä otetaan vastaan. :D<br />
<br />
Ehkäpä tämä vielä joskus onnistuu...Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-57182361362318011962020-06-18T14:11:00.001+03:002020-06-18T14:11:50.100+03:00Ei tästä mitään tuleTein aamulla prechekin ja rfsun testit. Niin haalea viiva, kuin olla vain voi. Siis oikea haamun haamu. Tai viivan paikka.<br />
<br />
Vaikka olen tiedostanut, että kemiallinenhan tämä vain on, niin kyllä ehdin jo eilen innostua. Toiveet heräsi ja mieli lähti lentoon. Tänään todellisuus iski taas vasten kasvoja, että eihän tästä mitään tule. Raskaushormonin erittyminen ei ole nousussa.<br />
<br />
Epätoivo valtaa sisimpäni.<br />
<br />
Pyysin eilen lähetteen verikokeisiin ja sen onneksi sainkin. Vastauskin tuli onneksi yhdessä päivässä.<br />
<br />
9,4 on verikokeeni tulos. Arvo on siis vähän koholla, mutta silti aivan liian matala. Negatiivisen tuloksen raja on 5,0 eli olen hieman sen yli.<br />
<br />
Viikon päästä on uusi verikoe ja lääkkeet jatkuvat siihen asti. Jos alkaa kunnon vuoto niin sitten lääkkeet saa lopettaa. Jos vuotoa tulisi vähän, niin jatkuvat silti. Tällä hetkellä ei ole vielä vuotoa.<br />
<br />
Tuntuu todella hassulta jatkaa lääkkeitä, koska en usko että arvo lähtee tuosta mihinkään kehittymään. Mutta kai se vain täytyy varman päälle pelata.<br />
<br />
No eipä tässä ehditä kuitenkaan uuteen alkion siirtoon ennen lomia, joten eipä tässä kiire ole. Toki välikierto olisi kropalla varmaan ihan paikallaan tämän jälkeen, minkä takia olisi hyvä päästä jo seuraavaan kiertoon.<br />
<br />
Yritän edelleen lohduttautua sillä, että tämä on parempi kuin täysin negatiivinen, mutta harmittaa ettei vieläkään saada vauvaa syliin asti. Ja harmittaa taas tämä odottaminen.<br />
<br />
Ja olisipa ollut kiva ottaa juhannuksena edes lasi viiniä lohdutuspalkintona, mutta toistaiseksi ei voi tehdä sitäkään. Varmuuden vuoksi, vaikka lopputulos onkin jo tiedossa.<br />
<br />
Toivon vain, että vuoto käynnistyisi normaalisti ja ei tarvittaisi järeämpiä keinoja.<br />
<br />
Nyt ei auta kuin odottaa...<br />
<br />
Tämä pieni olisi ollut niin tervetullut, mutta ei häntä ollut meille vielä tarkoitettu.Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-35682388641850456302020-06-17T08:17:00.000+03:002020-06-17T12:17:09.623+03:00Pp 15Raskaana 1-2, näin sanoo aamuinen digitesti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg83zRQqmJ-yewQSWpmACns9p2iz45keWqobbpAeX_L-JDoJB7FNHHJfWvt4uBaJEKMocbGvdcTWAfCYR4rv8wyofJzjgDbR2kRV_Mo3v2vyMrBNxOUqQs2lQb0d8bALYcyETTMY420uEE/s1600/8A4EFEDD-77E5-425E-92F9-FB30603EB1E2.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg83zRQqmJ-yewQSWpmACns9p2iz45keWqobbpAeX_L-JDoJB7FNHHJfWvt4uBaJEKMocbGvdcTWAfCYR4rv8wyofJzjgDbR2kRV_Mo3v2vyMrBNxOUqQs2lQb0d8bALYcyETTMY420uEE/s320/8A4EFEDD-77E5-425E-92F9-FB30603EB1E2.jpeg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tunteet menevät sellaista vuoristorataa, että päätä huimaa. Tuloksen luulisi olevan tässä kohdassa jo parempi ja testin näyttävän 2-3 viikkoa, joten en voi luottaa siihen, ettei tämä olisi kemiallinen.<br />
<br />
Joka tapauksessa olen haljeta onnesta. En muista milloin minut on viimeksi täyttänyt tällainen onnellisuuden tunne. En kyllä sisäistä tätä asiaa, että olisin raskaana. Koen vain suurta helpottumisen tunnetta, että meillä on mahdollisuus saada pieni ihmeemme tällä hoitomuodolla, vaikka tämä raskaus ei jatkuisikaan.<br />
<br />
Jotenkin minut on vallannut kuitenkin todella rauhallinen olo. Ehkä tästä jaksaakin kasvaa pieni vauvamme. Ehkä hän on tarrannut vain hieman myöhässä kiinni, minkä takia raskaushormonia on niin vähäsen. Pliis, olisipa niin <3<br />
<br />
On tämä matka kyllä hullua. Ikinä ei mennä kyllä helpoimman ja selkeimmän kautta :D.<br />
<br />
Nyt pohdin, että milläköhän raskausviikolla sitä nyt ollaan, kun en oikein tiedä, minkä pituinen kierto nyt tavallaan oli tai mikä pitäisi laskea hedelmöityspäiväksi.<br />
<br />
Pitäkää meille peukut pystyssä, että pienemme jaksaa pysyä matkassani <3Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-67611834647702552242020-06-16T09:07:00.000+03:002020-06-17T12:18:32.621+03:00PP 14Vihdoin koitti pp14 ja testipäivä. Nukuin aivan törkeän huonosti, kun aamun testi jännitti niin kovasti.<br />
<br />
Olin hankkinut clear bluen fast & easy testin, mihin tulisi plussa muodostuen kahdesta viivasta (ei siis digi). Vaakaviiva, joka testiin tulee aina, ilmestyi nopeasti ja toista viivaa ei näkynyt. Itkuhan siinä pääsi. Pöntöltä noustessa katsoin testiä uudelleen siihen oli ilmestynyt hyvin hailakka ja ohut pysty viiva. Mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa?!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu7OSFHKWKDN3hMD8rlEPycGl5w7n6dgKgnhX7NJJjYaIqVK2HSUuxugRYVTyD6jGw5wpIoB_fAJsjhE6fXyuQoBVFi1RIBXAdkRM-aW97TAbRLUYS9NQqwHuBe9rQlRxLWVyq7w_HaqE/s1600/6E2DD9C3-2310-46E5-8E55-A00C724C373C.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1166" data-original-width="1600" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu7OSFHKWKDN3hMD8rlEPycGl5w7n6dgKgnhX7NJJjYaIqVK2HSUuxugRYVTyD6jGw5wpIoB_fAJsjhE6fXyuQoBVFi1RIBXAdkRM-aW97TAbRLUYS9NQqwHuBe9rQlRxLWVyq7w_HaqE/s320/6E2DD9C3-2310-46E5-8E55-A00C724C373C.jpeg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Järjenäänihän tässä kohdassa jo huhuili, ettei näin hailakkaa viivaa voi tulla enää näillä päivillä, joten kemiallinenhan tässä taitaa olla kyseessä. Vaikka en olisi halunnut mitään muuta enemmän kuin nähdä kaksi samanvahvuista viivaa, niin pieni helpotuksen aalto pyyhkäisi myös ylitseni. Alkio on edes yrittänyt. Ehkä me vielä joskus onnistumme...<br />
<br />
Onneksi klinikalle voi ilmoittaa tulokseksi myös ”epäselvä”. Minä kun jo luulin että tällaisena testauskonkarina selvitään astetta alkeellisimmalla testeillä, niin ei. Klinikan kanssa sovittiin, että teen seuraavana päivänä uuden testin ja tällä kerralla teen kyllä sen viikkonäytöllisen niin ei tarvitse enää arpoa, että mikä juttu tämä on. Myös lääkkeet jatkuvat nyt toistaiseksi ja katsotaan sitten taas uudestaan kun uusi testi on tehty.<br />
<br />
Vaikka tässä todennäköisesti on kyse kemiallisesta ja antaa vähän onnistumisen toivoa, niin kyllähän tämä pitkittyminen vähän myös risoo. Klinikalla on edessä kesätauot ja juuri tajusin, että melkein voisin saada vielä yhden alkion napattua mukaani, jos vuoto alkaisi pian ja tässä päästäisiin eteenpäin. Mutta aika tiukille näyttää menevän ja eiköhän tässä tule taas pidempi tauko.<br />
<br />
Noh turha sitä on murehtia. Tämä oli joka tapauksessa minulle parempi kuin täysin selkeä negatiivinen. Ehkä kehoni vielä saa jujusta kiinni...<br />
<br />
Huomisesta aamusta tulee jännittävä...<br />
<br />
<br />Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-17320367241707739282020-06-11T15:33:00.001+03:002020-06-11T15:33:36.007+03:00PP9 on se toiseksi pahinEdellisessäkin alkion siirrossa alkoi tekemään tiukkaa pp8-pp9 tienoilla, kun oireita pitäisi pikku hiljaa alkaa olemaan. Hiljaista on kuitenkin sillä rintamalla.<br />
<br />
Oloni on oikeastaan todella hyvä ja siksi mieli alkaa olemaan aika maissa. Pitäisihän sitä jotain jo tuntea? Välillä on ollut menkkamaista juilimista, mutta joka kierrossa löytyy vähän vatsan väänteitä. Joten ei mitään merkittävää. Toivoisin niin paljon, että rinnat kipeytyisivät, olisi tullut pientä veristä kiinnittymisvuotoa, joutuisi ravaamaan öisin vessassa ja olisi se ”tunne, että nyt ollaan raskaana”, mutta EI, ei mitään kunnollista. Rinnat ovat tuntuneet nyt pari päivää ehkä aavistuksen aroilta sivusta, mutta todennäköisesti se on vain liiallisen tunnustelun tulosta.<br />
<br />
Lugetkin tuntuvat valuvan ulos kuin mikäkin vesiputous. En tiedä onko valkovuodon määrä runsastunut, mutta tuntuu välillä että pissaisin housuun, kun sitä ja luge sotkua tulee niin paljon.<br />
Kohdunnupukka vai miksi sitä nyt sanotaankaan oli vielä muutama päivä sitten todella pehmeä ja löllö tuntuinen, nyt se on vähän kovettunut. Koko ajan se on kuitenkin todella alhaalla, joten senkin puolesta huono merkki. Tämä havainto tehty siis lugeja laitettaessa, enkä huvin vuoksi sitä ronklaile. :D<br />
<br />
Mutta siis kaikki kuuluisat raskausoireet puuttuvat.<br />
<br />
Eilen jo tirautin pari kyyneltä miehelle, ettei tästä varmaan taaskaan tule mitään. Mies lohdutti parhaansa mukaan ja sai aikaan vähän paremman mielen. Vielä ei saa luopua toivosta.<br />
<br />
Minun on vain todella vaikea uskoa, että näin oireettomana voisi onni osua vihdoin meidän kohdalla.<br />
<br />
Testipäiväksi meinaan varata viiniä, sushia ja lakua ja hukutttaa murheeni niihin, jos testipäivänä saa katsoa niin tuttua yhden viivan näkyä. Eipä se paljon lohduta, mutta on otettava se minkä saa.<br />
<br />
Olin niin luottavaisella mielellä, että blasto alkiolla voisimme vihdoin onnistua. Nyt se usko on murskaantumassa.<br />
<br />
Se pahin ajatus alkaa kalvamaan mieltä, mitä jos emme koskaan onnistu...<br />
<br />
Pahin on vielä edessä eli pp14 testipäivä.Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-57697775351053569732020-06-07T16:07:00.000+03:002020-06-07T16:07:10.001+03:00PP5 ja hulluksihan tässä tuleeOlen vielä piinapäivien alussa ja yritän rauhoitella itseäni, ettei tässä vaiheessa voi vielä tietää suuntaan eikä toiseen tulevaa lopputulosta. Olen kyllä edelleen pääsääntöisesti melko levollisella mielellä, vaikka tietenkin alkiomme on mielessä varmaan joka toinen minuutti. :D Tosi levollisen kuuloista.<br />
<br />
Kovasti sitä etsii jotain oireita, jospa olisi raskaana. Olen ehkä vähän väsynyt ollut, mutta olen myös nukkunut huonosti, joten ei mitään ihmettä sen suhteen, että sitten myös väsyttää. Pp3 illalla vihlaisi lujasti kohdussa, kun niistin ja yöllä heräsin kovaan vihlaisuun. Voi kyllä olla ihan mitä vain nämä vihlonnat eikä niitä ole enää ollut.<br />
<br />
Olen myös ollut välillä ärtynyt. Joku ihan kummallinen pieni juttu menee täysin tunteisiin ja sitten taas mieli laantuu.<br />
<br />
Joka tapauksessa olo on kuitenkin todella hyvä ja sekös tässä eniten huolettaa. Vaikka ei tässä kohdassa vielä onneksi muuta pitäisikään olla.<br />
<br />
Olin ajatellut alkion siirron jälkeen ottaa todella rauhallisesti ja melko hyvin tässä onnistuin. Heti alkion siirron jälkeen otin todella rauhallisesti ja nukuin päikkärit, mutta illalla meidän oli pakko siirtää huonekaluja remontin tieltä, niin tulikin sitten vähän urheiltua. Mies onneksi teki isoimman osan, mutta jouduin kuitenkin apuna olemaan. Täytyy toivoa, ettei alkio tykännyt tästä huonoa. Seuraavina päivinä tuli otettua sitten rauhallisemmin ja tehtyä normaalimpia juttuja ja käytyä illalla rannalla nauttimassa lämmöstä. Eilen uskallauduin myös kevyelle pyörälenkille.<br />
<br />
Minulla oli ensin sellainen ajatus, että pitäisi olla melkeinpä vuodelevossa, että alkio jaksaisi kiinnittyä. Mutta tulin kuitenkin järkiini, että eihän missään sellaista ohjeisteta ja ihan normaalia elämää saa siis elää. Pysyy mielikin paremmin kasassa kuin että istuisi kesän kauniita päiviä sisällä katsomassa telkkaria.<br />
<br />
Pysy pieni nyt kyydissä <3<br />
<br />Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-1709368935544110445.post-41802756983791806372020-06-02T13:12:00.001+03:002020-06-02T13:12:07.932+03:00Pieni matkassaOlen nyt hakenut pienen ihmeen alun mukaani. <3<br />
<br />
Jännitin koko aamupäivän, että saammeko puhelun, että alkiomme ei ole selvinnyt sulatuksesta, mutta puhelin pysyi onneksi hiljaisena koko aamun.<br />
<br />
Koronan takia tukihenkilöt eivät olleet sallittuja, joten mies ei päässyt parkkipaikkaa pidemmälle mukaan. Eipä tämä erityisemmin haitannut vaan ollaan vain onnellisia että tämä ylipäänsä onnistui. Pysyimme terveinä ja alkio selvisi ainakin tähän asti.<br />
<br />
Olin paikan päällä tosi hyvissä ajoin ja odotushuoneessa oli viimeksi vain yksi lisäkseni. Viimeksi oli paljon enemmän, joten huomaa kyllä Koronan vaikutukset. Toisella odottajalla oli minua aikaisempi aika, mutta pääsin heti hänen jälkeensä eli jopa hieman ennen omaa aikaani. Tällä kerralla huoneessa oli jopa pari tuttua naamaa, kun yleensä joka kerralla on eri hoitajat ja lääkärit.<br />
<br />
Homma alkoi tuttuun tapaan biologin kanssa keskustelulla ja ensin varmistettiin henkilöllisyyteni, jonka jälkeen hän kertoi että 1 viisipäiväinen blasto alkio on sulatettu ja pakkaseen jää 4 blastoa. 3 niistä on 5 päiväisiä ja yksi kuuden eli se on saavuttanut blasto vaiheen hieman hitaasti. Kun biologi ei ollut enempää tietoa jakamassa, niin kysyin oliko alkiollemme annettu jokin luokitus. Näistä luokituksissa kun tuntuu olevan usein puhe. Hän sitten kertoi että alkio on oikein sopivan näköinen ja sen sisällä olevat jutut ovat oikeanlaiset ja se on jatkanut jakautumista oikein sulatuksen jälkeen, mutta mitään luokitusta ei kuitenkaan irronnut. Jäin miettimään että oliko alkion luokitus niin huono etteivät siinä tapauksessa sitä sano ettei tule turhia paineita vai eikö tuolla klinikalla ole tapana antaa/kertoa luokituksia. No joka tapauksessa en anna tämän häiritä ja luotan meidän viisikosta valittuun yksilöön. <3<br />
<br />
Sitten saikin käydä pöydälle makaamaan. Viime kerralta palautuikin samalla mieleen, että sen metallihärpäkkeen työntäminen kuivana sisään tuntui aika tylsältä ja ilmeisesti luget vielä kuivattavat limakalvoja, niin hieman ikävää se oli nytkin. Myös ultraus täydellä rakolla on vähän tukalaa. Kaikki kuitenkin täysin tämän arvoista. Lopulta alkio tuikattiin sisään ja biologi varmisti katetrin tyhjäksi. Homma selvä. Pieni on matkassa.<br />
<br />
Raskaustesti määrättiin taas tasan kahden viikon päähän. Piiiiiiitkä odotus taas tiedossa, mutta on tämä mukavampaa piinailua kuin odottaa vaikka alkion siirtoa kun joutuu jännittämään eri tavalla, meneekö jokin asia pieleen. Ennen lähtöä kävin helpottamassa oloani klinikan vessassa ja suunnattiin miehen kanssa hyvillä mielin kotiin.<br />
<br />
Siirron jälkeen on aina tosi epätodellinen olo, että sisälläni on todella pieni alkio. Vaikka alkio pyöriikin mielessä lähes koko ajan niin mieli on ollut yllättävän levollinen. Jotenkin todella hyvä, rauhallinen ja toiveikas olo. No kyllä tässä piinapäivien edetessä tulee vielä tiukkoja paikkoja. :D Varsinkin, kun sitä alkaa hulluna etsimään oireita.<br />
<br />
Pieni ihmeen alkumme, tarraa nyt oikein lujasti kiinni <3<br />
<br />
Kohta alkaa google taas laulamaan "varhaiset raskausoireet". Saa jakaa omia varhaisia raskausoireita tai oireettomuuksia. :)Emmahttp://www.blogger.com/profile/05177459637404301313noreply@blogger.com6