The day

Perjantaina koitti vihdoin lääkäriaika. Aamulla tein ovulaatiotestin, joka oli negatiivinen = tyhjä ympyrä. Hö! Olin kovasti toivonut vilkkuvaa hymynaamaa, mutta eipä se kp 11 nyt kovin odotettavissa ollutkaan. Tuskin maltoin odottaa lääkäriaikaa, jossa saisin varmistusta, milloin se ovulaatio oikein olisi tulossa. Onneksi aika oli heti aamulla, joten selvyyttä ei tarvinnut kauaa odotella.

Lääkärikäynnin alussa kerroin, että edellinen kerta meni meillä täysin ohi, joten syynä epäonnistumiseen ei ollut lääkityksen tehottomuus. Otin myös puheeksi viimeiset erittäin kivuliaat kuukautiset ja pelkoni endometrioosista. Lääkäri kertoi, että endon toteaminen vaatisi tosiaan laparoskopian, että se voitaisiin varmuudella diagnosoida. Muuten sen diagnosointi on hyvin vaikeaa ja hän mainitsi, että endon diagnosointi kestää monesti seitsemän vuotta. Apua!
Hän kertoi, että kovat kuukautiskivut eivät välttämättä kerro endosta ja vastaavasti kuukautiset voivat olla täysin kivuttomat, vaikka endo olisi paha. Mitään säännönmukaisuutta ei tunnu endon kanssa olevan.
Minulle tärkein tieto oli kuitenkin se, että vaikka olisi endo, niin inseminaatio ja ivf toimivat kuitenkin hoitokeinoina oikein hyvin. Sen hän mainitsi, että jos päädymme keinohedelmöitykseen kunnan puolella, niin kannattaisi ottaa puheeksi alkion viljelyn pituus. Hänen mukaansa he käyttävät 7 päivän viljelyä kun taas kunnalla se on monesti vain 2-3 päivää. Tämän meinaan kyllä painaa mieleen ja ottaa sitten puheeksi, jos tiemme kulkevat keinohedelmöitykseen asti.

Sitten päästiin ultraamaan ja hän kiinnitti erityistä huomiota kohtuuni ja limakalvoon tuon endo kysymykseni pohjalta. Mitään huolestuttavaa ei tullut vastaan, mikä sekin oli helpottavaa, vaikka eipä se mitään lisätietoa antanutkaan. Täytyy varmasti ottaa asiaa puheeksi sitten keväämmällä kunnan kanssa, jos tärppiä ei tässä synny. Nyt en meinaa asiasta enempää huolestua.

Lopulta siirryttiin ultrassa eteenpäin ja oikealta puolelta löytyi iso folli, jes! Lääkäri mittasin sen ja se oli jo 23mm, mikä oli melkoinen yllätys, kun monesti irtoaminen tapahtuu jo 21mm kohdalla. Lääkäri totesi, että hän kyllä ihmettelisi, jos huomenna ei testi näyttäisi plussaa. Hän tiedusteli haluanko taas irrotuspiikin ja tokihan sen halusin. Sain taas itse pistää vastaanotolla hoitajan tukemana pistoksen, niin ei tarvinnut jännittää sitäkään.

Emme tarkemmin puhuneet lääkärin kanssa tuosta follin suuresta koosta, mutta jälkeenpäin mietin, että voisiko todella ongelma liittyä irtoamiseen, kun se vielä tuon kokoisena siellä kökötti. Tosin voivathan ne irrota vasta 25mm kokoisenakin.

Tänään tein One-stepin ovulaatiotestin varmistaakseni varman plussan :D. Nyt en viitsinyt Clear Bluen testiä tuhlata. Viivat lähtivät vahvistumaan aivan samassa tahdissa, joten plussaa ei tarvinnut jännitellä. Testiviivakin tummui oikein reilusti, ettei ainakaan arvailujen varaan jäänyt tulos.

Pidän kyllä kovasti tuosta Ovitrellestä :D

Maanantaina pääsen aloittamaan Terot, joten jännä nähdä miltä ne tuntuvat.

Ja mikä tärkeintä, nyt osui myös yritys aivan oikeaan kohtaan, joten sen puolesta ei tarvitse jännitellä. Sainpas taas piinapäivät :D. Edellisestä kerrasta tuntuu olevan ikuisuus.

Tässähän ihan innostuu :D

Aurinkoista viikonloppua!

-Emma