Matka jatkuu

Sainpa nyt vihdoin varastettua aikaa ja ehdin kirjoittelemaan kuulumiset. Eipä tänne mitään ihmeellistä tosin kuulu. Yk numero on vaihtunut nyt numeroon 19, joten yks epäonnistunut kierto jälleen takana. Toiveita ehdin taas elätellä viime kierrossa, kun tuntui että juilintaa, pistelyä ja kutittelua tuntui kohdun ja munisten kohdalla, mutta eipä se taas tarkoittanut mitään. Viime kierrossa oli myös huolestuttavaa pientä veristä vuotoa, joka saa epäilemään oman kehon toimintaa. Aikaisemmissa kieroissa on tullut pienen pieni määrä verta ovulaatio päivänä ja googlettelun perusteella tästä ei tarvitse olla huolissaan. Nyt verta tuli kuitenkin samanlainen pieni määrä jo muutama päivä ennen ovulaatiota. Menkat olivat myös tosi oudot, kun tiputtelu vuoto alkoi pari päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää. Menkat myös loppuivat kaksi päivää aikaisemmin. Ihan epätyypilliset menkat siis. Harkitsin pitkään, että olisin pitänyt Letrozol tauon, mutta en uskaltanut sitä tehdä, kun kuun lopussa olisi juhlat, joissa en sitten haluaisi arpoa tilannetta. Letrozol kun on pitänyt kierron ihanan tasapituisena ja pelkäsin, että luomukierto voisi venyä ties mihinkä.

Sen verran asiat on mennyt eteenpäin, että saimme nyt kutsun ensikäynnille lapsettomuuspolille. Tai millä nimellä se nyt meneekään. Aikamme menee joulukuun puoleen väliin ja sitä ennen miehen tulee käydä simppanäyte antamassa ja itse käyn jälleen kerran verikokeissa. Tällä kertaa mitataan AMH eli Anti-Mullerian hormoni, jonka avulla selvitetään munasarjojen toiminnallista reserviä. Se mittaa anti-mullerian -nimisen hormonin tasoa naisen veressä ja kertoo, kuinka paljon naisen munasarjoissa on pieniä, varhaisia munarakkuloita (Lähde: Mehiläinen). Valitettavasti rauta-arvoja ei halutaan taaskaan tarkistaa ja tekisi mieli soittaa, voisiko ne lisätä lähetteeseen, niin saisin mielenrauhan siltäkin osin. Jännittelen vielä, että saahan mies työnsä järjestettyä niin, että käynnit onnistuu.

Molempia hieman jännittää miehen simppatestien tulokset. Toivon todella, että kaikki olisi siltä osin kunnossa, kun melko hyvin tuntuu, että näitä omia ovulaatio ongelmia pystyy auttamaan. Kyllä tuo AMH arvo jännittää myös, koska sitä nyt ei millään ruokavalioilla tai muulla sitten parannetakaan. En ollut tuohon arvoon edes aikaisemmin törmännyt ja en ollut tuosta tajunnut edes olla huolissaan. Peukut pystyyn, että tuo arvo olisi kunnossa.

Mieli on edelleen ollut hieman maassa yrityksen jatkumisesta. Koen vaikeaksi kohdata raskaana olevia naisia ja koen hieman syyllisyyttä kokemastani kateudesta. Mainitsinkin aikaisemmin, että yksi tuttuni on saamassa lapsen ja hänen raskautensa tuli hyvin suurena yllätyksenä. Hän ehdotteli, että näkisimme, mutta hänen näkemisensä tuntuu tosi pahalta. Vie hirvittävän paljon energiaa olla näyttämättä omaa kaipuutta lapsesta ja elämän epäreiluuden tuntua. Ajattelin, että täytyy sopia treffit piinapäiville, jolloin oma mieli olisi vähän toiveikkaampi. Tuntuu pahalta kokea tällaisia katkeruuden tunteita, kun olen aina ajatellut, ettei kenellekään kannata olla kateellinen asioista, jotka eivät ole itseltään millään tavalla pois. Noh, tässä asiassa en siihen vain täysin pysty.

Toinen kaverini on myös saamassa lapsen ja hän pyysi minua kummiksi. Myös hänen raskautensa kolahti aikoinaan pahasti, varsinkin kun heidän ei lasta tarvinnut lainkaan yrittää vaan vauva sai alkunsa kerta rykäisystä. Kummiksi tulo tuntuu kuitenkin ihanalta ja on ihana tulla osallistumaan vauva elämään lähemmin. Jotain siis mukavaakin vauvarintamalla. J

Mukavaa viikkoa J

-Emma