Mielentila

Loppuihan se verenvuoto sitten lopulta kp 13 ja tuolloin tuli myös pysyvä hymy. Onestepin testi ei mielestäni ollut tällöin positiivinen, oikeastaan olisin tulkinnut tuloksen positiiviseksi vasta kp 15. Melko iso ero. Vähän tuo aukkarin aiheuttama verenvuoto sotki suunnitelmia, mutta ei välttämättä pilannut mahdollisuuksia täysin. Saa nähdä kuinka tässä taas käy. Varsinkin kun munasoluja näytti olevan kaksi tuloillaan, niin todella toivon ettei tätä hukattu.

Jotenkin olen rauhallisin mielin, mutta toisaalta turhauttaa kamalasti. Rauhallinen mieli tulee osittain siitä, että yritys jäi niin vähäiseksi. Turhautumista taas tulee siitä, että muiden raskausuutiset ahdistavat.

Minulla on tällä viikolla ystäväporukan kanssa tapaaminen pitkästä aikaa ja pelkään, että yksi heistä ilmoittaisi raskausuutisen. Epäilys nousi aikaisemmin syksyllä, kun kyläillessä näin raskaustestin hänen roskiksessa. Nyt tapaamista suunnitellessa hän on korostanut jo useamman kerran, ettei ota alkoholia. Joten eiköhän sieltäkin suunnalta tule kohta ilouutisia. Edelleen tämä tuli niin yllätyksenä, kun hänen lapsilukunsa piti jo olla täynnä. Mielessäni on lista ihmisistä, kenen pelkään raskautuvan ennen minua. Lista alkaa olemaan hyvin lyhyt, koska kaikki ovat jo ehtineet ennen minua. En vain osannut varautua siihen, että myös ne, jotka olivat jo aikoja sitten ”lapsilukunsa” saavuttaneet, lähtisivät iltatähti kierrokselle. Oikein universumin pilkkaa. Vaikka eihän tätä kukaan ”tee minulle kiusallaan”, mutta silti se välillä tuntuu katkerassa mielessä.

Yritän kynsin ja hampain pitää kiinni rauhallisesta olotilasta. Onneksi töissä on vilkastunut todenteolla ja työmäärä on valtava. Siihen on hyvä hukuttaa ajatukset.