lauantai 12. syyskuuta 2020

Raskausoireet 5+0-6+6

 Edellisessä postauksessa kirjoittelin piinapäivien oireista ja nyt siirrytäänkin alkuraskauden oireisiin.

5+0-5+6

Vaihtelevasti etovaa oloa. Paha olo katosi pariksi päiväksi, mikä huolestutti paljon, mutta se palasi sitten taas. Ihan kaduttaa, että kaipasin pahaa oloa. Kahvi ei enää maistu ollenkaan. Menkkamaista juilintaa oli myös 5+2. 

Pahoinvointi alkoi 5+3 ja ei sen jälkeen enää helpottanut.

Ilman mieltä painavaa huolta oli tämä viikko ihana. Haaveiltiin ja suunniteltiin kaikkea vauvaan liittyvää. <3 tällä viikolla jaksoi vielä kävelyilläkin käydä.

6+0-6+6

Oksentaminen alkoi 6+0. Yhtenä päivänä oli taukoa oksentamisesta mutta muina päivinä 2-6 kertaa lentää yrjö.

Tämä viikko oli ihan hirveä ja raskas. Tuntuu pahalta sanoa, mutta raskaudesta on ollut vaikea nauttia. Olo on ihan hirveä koko ajan. Ihan kuin olisin merisairaana krapulassa ja kärsisin samalla matkapahoinvoinnista. Siltä tämä tuntuu. Ei siis mitenkään hehkeä olo.

Mitään ei meinaa saada alas, mutta olen nääntymässä nälkään. Söinpä oikeastaan mitä vaan niin ruoka tulee ylös. Hauskinta on se, että vatsa on kuitenkin koko ajan niin tyhjä että sappinesteitä saa oksennella harvase päivä.

Ruokavalio koostuu tällä hetkellä banaanista, kirsikkatomaateista ja eri mehuista. Välillä menee myös leipä, hapankorppu, riisimurot ja croisantit. Lämmintä ruokaa ei voi ajatellakaan. Onneksi neuvolassakin sanottiin, että nyt ei tarvitse sitä miettiä, mitä syö vaan syö sitä, minkä saa alas. Kovin terveellinen ei tämän hetkinen ruokavalioni ole. :D 

Oksentaminen on myös sen takia ollut perseestä, että syön progynovaa, niin joudun suunnittelemaan niiden ottamisen niin, että ne ehtisivät vaikuttaa. Huono homma on, että niiden pitäisi ehtiä olla vatsassa 4h ennen oksentamista ja tämähän ei meinaa onnistua. Niinpä tuote vaihdettiin nyt laastari muotoon. Yksi stressi onneksi vähemmän.

Voitte varmaan jo arvata, että liikuntaa ei tule harrastettua, jos ei vessaan juoksemista lasketa. Makaan oikeastaan vain sohvalla tai sängyssä, koska se on ainoa asento, missä olo on edes välillä siedettävä. Eikö sekään välttämättä auta. Yksi yö jopa heräsin pahaan oloon ja en meinannut pystyä nukkumaan.

Työssä olo on aivan hirveää. Ajatus ei leikkaa ja paha olo on koko ajan päällä. Ja välissä pitää vielä oksentaa. En tiedä miten selviän, mutta on iso kynnys jäädä sairaslomalle. Varsinkin kun ei tiedä kuinka kauan tämä olo kestää. En tajua miten tätä kestää, jos tämä kestää kuukausi tolkulla.

Viikkoon mahtui yksi melkein ok päiväkin. Makasin sängyssä klo 13:00 asti (toki vessassa tuli ravattua ja söin sängyssä banaania) äänikirjaa kuunnellaan ja välillä torkahdellen. Herätessäni minulla oli ihan hirveä nälkä ja sellainen olo, että pystyisin syömään hampurilaisen. Mieshän lähti sen välittömästi hakemaan ja en muista milloin olisin syönyt jotain yhtä hyvää. Päivän aikana tuli myöhemmin se järkyttävä etova olo, mutta en oksentanut. Viikon paras päivä siis. Harmi vaan että työpäivinä ei voi vain torkkua yli puolen päivän :D

6+6 kävin myös akupunktiossa hakemassa helpotusta olooni. Jo akupunktio iltana oloni oli jo paljon parempi kuin muina päivinä ja pystyin jopa istumaan keittiönpöydän ääressä. Olen siis oikeastaan maannut koko viikon. :D Jännä nähdä kuinka pitkäksi aikaa tämä tuo helpotuksen.

Oireista vielä sen verran, että ihan aavistus rusehtavaa lugevuotoa tuli pikkuhousunsuojaan 6+2 ja 6+5, 6+6 öiden aikana. Alkuun en ollut tästä huolissani, kun määrä on niin vähäinen, mutta kyllähän se vähän alkaa mieltä kaihertaa, että onkohan kaikki hyvin. Olisi ihan hirveää, jos olisin kärsinyt turhaan ja meidän pienellä ei olisikaan kaikki hyvin.

Huoh, kohti seuraavaa raskausviikkoa, mikä tuskin tuo helpotusta tähän olooni. Sentään varhaisultra on askeleen lähempänä. <3 Jännitän niin paljon, että onhan kaikki hyvin.

2 kommenttia:

  1. Voi apua sinun huonoa oloa😔 On niin kovin tutun kuuloista nuo kaikki kuvailemasi tunteet...se pahoinvointi on niin lamauttavaa, että töiden teosta ei tule yhtään mitään. Muistan itse, kun menin pimeän kopiohuoneen lattialle makaamaan yksi päivä, kun olin yksin toimistolla ja aloin vaan itkemään sitä kamalaa oloa. Silti siitä selvittiin ja aika on todellakin kullannut muistot.
    Minua nauratti toi hampurilainen:) täällä oli ihan sama: päivä tolkulla olin ollut ilman mitään ruokaa ja sit yhtäkkiä keksin, että minunhan tekee vähän mieli hampparia. Mies lähti salamana hakemaan hampurilaisen ja ai että se maistui, vaikka myöhemmin tulikin sitten ylös. Toinen oli minulla ranskalaiset, mitkä aika ajoin maistuivat pahan olon keskellä.
    Älä huoli ruskeasta vuodosta, se on niin kovin tyypillistä lugejen kanssa..
    Ensi viikolla saat mielenrauhan, kun pääsette varhaisultraan<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kyllä sanoa, että pahanolon kokonaisvaltaisuus tuli yllätyksenä. Miten voikaan olla aamusta yöhön huono olo! Mutta, olipa hyvä kun mainitsit aikaisemmin käyneesi akupunktiossa, niin ymmärsin sinne suunnata tämän pahan olon keskelle ja sehän tuntui auttavan! Oloni on ollut viimeiset päivät paljon parempi ja oksentaminen on loppunut. En voi käsittää, että olo voi todella helpottua näin paljon. Elämä on paljon helpompaa pelkällä etovalla ololla. :D

      Toi hampurilaistarina jää kyllä varmaan itsellekin ikuisesti mieleen, kun se maistui niin käsittämättömän hyvältä, että teki mieli itkeä. Oksennukseenhan se toki päättyi, mutta ei edes heti, joten jotain ehti varmasti jopa imeytyä :D

      Ihana kun lohdutat tuon vuodon suhteen. <3 kovin yleistähän se vaikuttaa olevan, mutta huoli nostaa niin helposti päätään.

      Onneksi ei ole enää montaa päivää jännitettävänä <3

      Poista