perjantai 3. elokuuta 2018

Suru lapsettomuudesta


Tänään olen ollut ihan tippa linsissä koko aamun. Syitä tähän on useita, mutta kaikki johtuvat lapsettomuudesta. Eilen olin Ikeassa kaverini kanssa ja ensimmäinen isku oli muutamat pallomahat, jotka seilasivat ohi ja ostivat tuleville vauvoilleen asioita. Haluaisin niin päästä sisustamaan vauvan huonetta ja ostaman ihania vauvan tarvikkeita. Yksi päivä erehdyin katselemaan vauvan tarvikkeita Raskauskeijun sivulta, kun piti vain ovulaatiotestejä katsella. Mitään muutahan minun ei pitäisi katsella kuin ovulaatiotestejä. En ole hankkinut mitään vauvan tarvikkeita ennakkoon enkä meinaa. Jo pelkästään niiden katselu nettisivuilta ottaa kipeää, niin en tiedä kuinka pahalta tuntuisi katsoa niitä omassa kaapissa.

Toinen isku oli tällä samalla reissulla, kun kaverini, joka on lapsensa saanut ilman yritysstressiä, totesi, että he ovat luopumassa lasten tavaroista ja, että voisin, kysyä ystäväpiiriltäni, jos joku haluaisi ostaa tavaroita. Minä, lapseton, lasta toivova voisin kaupata lasten tavaroita eteenpäin! Kuinka mahtava idea! Tämä kaveri vielä tietää, että olemme yrittäneet lasta kauan, mutta ilmeisesti toisen asemaan asettuminen ei ole helppoa.

Ja varmaan viimeinen pisara aamun kyynelille oli se, että heräsin kesken unen, jossa olin viimeisilläni raskaana. Olisin halunnut vain jatkaa unen onnellisessa tilassa, mutta herätyskello vaati nousemaan.

Tai oikeastaan viimeinen pisara tälle kaikelle on se, että olen varma, ettei me onnistuttu taaskaan. Testejä en ole tehnyt. Minun piti tehdä tänään, mutta en olisi vain kestänyt sitä negatiivistä tulosta, joten jätin tekemättä. Menkat alkavat joko huomenna tai maanantaina, joten kyllähän se varmuus epäonnistumisesta tulee pian. Oireita ei ole ja sen takia olen varma, ettei mitään ole tapahtunut. Tai on jopa sellainen menkkamainen olo ja varmaan toi itkuisuuskin viittaa menkkojen alkuun.

Oviksen jälkeen, kun vielä uskoin onnistumisen mahdollisuuteen, kirjasin ”oireita” ylös.

kp 17 hirveä turvotus
kp 19 nippailua kohdun tuntumassa
kp 20 väsymys
kp 22 turvotus
kp 23 kukkien haju oksetti
kp 24 pientä turvotusta aamulla, meni päivän aikana ohi. Ei muita oireita

Rintojen arkuus puuttuu edelleen ja se olisi mielestäni ainoa kunnon oire minulle.  Tulipa kirjattua ylös, niin voi sitten taas seuraavassa kierrossa peilata tähän. Ei tarvitse innostua pikkuoireista.

Kolmas Letrozol kierto näyttäisi olevan edessä. Olen jotenkin tosi pettynyt ettei niistä ollut heti apua. Jotenkin tyhmä ajatus olla pettynyt jo tässä vaiheessa, kun ovathan ne ainakin tehneet kierrostani ”normaalin” pituisen. Eli kyllähän ne selvästi toimivat minulle. Pitäisi vain opetella vähän kärsivällisemmäksi, mutta se ei ole koskaan ollut vahvuuteni. :D

Onneksi ensi viikolla vilkastuu töissäkin, joten ei ole enää koko päivää aikaa murehtia lapsettomuutta. Olen miettinyt, että pitäisi varmaan keksiä jokin harrastus, johon voisin upottaa ajatukseni vapaa-ajalla. Mitäköhän se voisi olla… :D

Tulipa taas varsinainen valitusvirsi :D

Kaikesta huolimatta, mukavaa viikonloppua!

-Emma

4 kommenttia:

  1. Mulla kanssa juuri lidlissa käydessäni tuli niin surullinen fiilis katsellessani ihania vauvanvaatteita! Oli vielä halpoja kaikenlisäks. Muhun iski joku hulluuskohtaus ja ostin yhden vauvan yöpaidan!! :D en todellakaan oo ostellu muuten mitään, paitsi silloin kun keskenmenneessä raskaudessa oli varhaisultrassa kaikki hyvin niin annoin itselleni luvan muutaman jutun ostaa. Tosin yksi verkkokauppatilaus on edelleen avaamattomana pussissa kaapin perällä, sillä tieto keskenmenosta tuli ennen kuin ehdin sen hakea. Mutta ymmärrän tunteesi! Ja täällä kans melkein joka yö jotain raskauteen/vauvoihin liittyvää näkyy unissa :( paljon mieli työstää asiaa. Hieman kyllä ajattelematonta ystävältäsi pyytää tuollaista, kaikki ei osaa asettua toisen asemaan... :( voi ei siellä on ihan viimeiset piinapäivät menossa, onpa jännää!! Täällä edelleen peukut pystyssä, että oiskin tärpännyt! Olis kyllä jo teidän vuoro :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekisi myös itse mieli ostaa vaikka mitä ihanaa, kun tuntuu et vauvoille on nykyään kaikkea todella söpöä. Oma pää ei vaan kestäisi näinä heikkoina hetkinä niiden näkemistä kotona.

      Oma keskenmeno tuli niin aikaisin silloin, ettei varhaisultraan keretty. Olisin varmasti itsekin sen jälkeen sortunut ekoihin ostoksiin. Oon niin pahoillani, että teillä kävi pahin mahdollinen varhaisultran jälkeen. Sitä ehtii jo lyhyessä ajassa viedä kuvitelmat pitkälle ja sitten ne romuttuvat täysin. :(

      Ja kuten uusi blogi testi jo paljastikin, niin ei ollut meidän vuoro. Taaskaan.

      Ei muuta kuin toivomaan plussatuulia meille molemmille <3

      Poista
    2. Kiitos pahoitteluista <3 siinä joo uskalsi jo enemmän alkaa luottaa raskauteen ja sitten se vietiinkin kaikki pois... :(

      Voi ei, tosi ikävää, että ei tullut tärppiä! Pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta :( ja kyllä, samaa toivon meille minäkin!! <3

      Poista