Akupunktion toinen mahdollisuus

Viime postauksessa hehkuin toiveikkuutta ja intoa, mutta fiilis ehtiä tässä jo latistua.

Kävin noin vuosi sitten ensimmäisen kerran akupunktiossa ja lopetin sen, kun tuli hieman huijattu olo, kun hoito kesti välillä 25 minuuttia ja hoitoon kuului kaksi neulaa. Toki kun ei ollut muuallakaan käynyt, oli vaikea arvioida mikä on normaalia ja mikä ei. Muiden kokemuksiin verrattuna hoito ei vaikuttanut kuitenkaan tyypilliseltä.

Akupunktio osana IVF:ää on tuntunut monelle toimivan, joten ajattelin, että se voisi olla hyvä tuki myös meille. Valitsinkin nyt paikan, mistä olin lukenut muiden hyviä kokemuksia. Hei mitä menetettävää olisi?

Suuntasin akupunktioon ja minut otti vastaan kaksi henkilöä. Minut ohjattiin pieneen huoneeseen ja sain riisua itseni pikkareille ja t-paidalle. Tämän jälkeen minut peiteltiin lämpimästi. Peittoja nosteltiin ja neuloja laitettiin jalkapöytään, sääriin, vatsaan, käsiin ja päähän. Neulojen määrää en nähnyt, mutta veikkaan että niitä oli reippaasti yli 10. Tämän jälkeen minut jätettiin huoneeseen ja sanottiin, että voin nukkua. Olo oli todella rentoutunut ja lämmin, vaikka viereisien "seinien" takaa kuului äänet todella hyvin. Hieman häiritsi kertoa tuloni syy, koska seinät ovat paperi ja asiani ei todellakaan jäänyt vain minun ja hoitajan tietoon.

Kun minä nautiskelin akupunktion rentouttavasta vaikutuksesta, ihmettelin viereisestä huoneesta kuuluvia ääniä. Hierontapöydän ryskettä ja ääntä joka oli ihan kuin nyrkeillä hakattaisiin. Tältä äänet ainakin kuulostivat. Noin 45 minuutin jälkeen tultiin neulat ottamaan pois ja sai käydä vessassa. Tämän jälkeen pyydettiin käymään hierontapöydälle perus hieronta-asentoon. Tästä alkoikin kova käsittely. Jalkoja vielä siveltiin ihan ok, mutta kun selkään päästiin niin tuntui välillä kun selkääni olisi käsitelty juustoraastimella. Tämän lajin nimi on ilmeisesti Guasha.

Tämän jälkeen seurasi ilmeisesti kiinalainen hieronta, jolloin selvisi mistä naapurihuoneen natina ja hakkausäänet kuuluivat. Hieronta tuntui lähinnä hakkaamisella ja suurimmaksi osaksi tuntui todella pahalta. Erityisesti kainalon ja selän välissä oleva alue on minussa tosi herkkä, niin sen murjominen otti todella kipeää. Tämän jälkeen sain kokea vielä kuivakuppauksen. Kuivakuppaus alkoi pyllystäni ja se nipisti ikävästi. Selän alueelta tämä tuntui ihan ok:lta, mutta aloin jo olemaan pelokkaassa tilassa, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Ensinnäkään missään vaiheessa ei sanottu, että nyt tapahtuu sitä tai tätä vaan hoito vaan aloitetaan ja milloin takapuoleni vedetään paljaaksi ja kuulen, että hoitaja lähtee yhtäkkiä huoneesta pois. Minusta tuntuu kyllä mukavammalta, kun hieman kerrotaan mitä tapahtuu seuraavaksi.

Hoito loppui lopulta johonkin kaulitsemiseen, mikä oli ensimmäinen mikä ei sattunut. Ehkä erona oli, että tämän teki nainen, kun muut "hieronnat" teki mies. Selkään sattui melko lailla tämän kaiken jälkeen.

Lopulta sain pukea päälle ja siirryttiin vastaanottoon käymään tilannetta läpi. Hän halusi antaa minulle jotain yrttejä ja varmistin, että sopivathan nämä varmasti IVF:hän kanssa ja kerroin, että lääkäriin piti kertoa hyvin tarkasti mitä vitamiineja ja muuta käytän. Esim. Omega-3 kiellettiin. No hän vakuutti, että nämä nimenomaan sopivat todella hyvin, mutta nyt hän ei niitä suostu antamaan ennen kuin varmistan sopivuuden lääkäriltä. Toki todeten "ettei lääkäri ymmärrä selosteista mitään, kun ne ovat kiinaa". En tiedä, loukkaantuiko hän tästä, että varmistelin yrttien sopivuutta vaikka en todellakaan pahalla tätä kysynyt. Hän kuitenkin päätti todeta "sinä et tule nyt raskaaksi", "tarvitaan 3 kuukauden hoito".

Järkytyin täysin hänen sanoistaan. Varasimme minulle seuraavaksi viikoksi uuden ajan. Tämän jälkeen sain kysyttyä, että miksi en muka tulisi nyt raskaaksi. Mietin, etteikö hän ymmärtänyt, että meillä on alkanut IVF -hoito nyt. Hän sanoo, että kestää 3 kuukautta, että "siemenestä tulee hyvä" ja kohdun limakalvo on liian kova. "Sinä olet jo niin vanha, nuoremmilla voi onnistua lyhemmällä hoidolla".  Kyllä hän siis ymmärsi, että hoidot ovat alkaneet, mutta sillä ei ollut mitään väliä.

Lähdin itkua pidätellen kotiin. Kotona katsoin selkääni, mikä oli aivan järkyttävän näköinen punaisista jäljistä. Aamulla osa oli muuttunut mustelmiksi. Purin kotona tilannetta ja pohdimme, että tällaisten hoitojen pitäisi olla juuri virkistäviä, rentouttavia ja toivoa luovia. Jos se päättyy itkuun, niin hoito ei ole onnistunut. Eikä myöskään ne mustelmat tuntuneet erityisen hyvältä. Seuraavalla kerralla en voi kuvitellakaan kuinka pahalta se murjominen tuntuisi kasvaneiden munarakkuloiden kanssa.

Päädyinkin siis perumaan seuraavan ajan ja nyt luotamme länsimaisen lääketieteen ammattilaisiin. Yritän unohtaa nämä sanat ja saada toiveikkuuden ja hyvän fiiliksen takaisin.

Ei nyt mennyt tämäkään kokemus ihan putkeen.

Kirjotusvirheitä on varmaan luvattoman paljon, kun purin tuntemukset kännykällä. Koittakaa kestää.