keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Hoitosuunnitelmaa ja pettymyksiä

Ensikäynti hoidonsuunnittelun osalta on nyt takana. Olimme miehen kanssa etukäteen keskustelleet, minkälaista apua haluttaisiin tässä vaiheessa, että olisimme sitten vastaanotolla samalla sivulla. Melkein heti tapaamisen alussa sainkin tämän tiivistää ja kerroin, että haluaisimme vielä hetken koittaa jotain ”kevyempää” hoitomuotoa ja sitten keväämmällä siirtyä tarvittaessa järeämpiin keinoihin. Kerroin, että haluaisin itse, että keskityttäisiin alkuun varmistamaan, että ovulaatio tapahtuu. Toivoisin, että esim. ovulaation ”irrotuspiikkiä” voitaisiin koittaa. Jäi tässä kohdassa hieman epäselväksi oliko tällainen mahdollista. Lääkäri kertoi, että ovulaation tapahtumista voitaisiin varmistaa myös keltarauhasverikokeilla, jotka otetaan viikon päästä ovulaatiosta. Kerroin, että luulen, että ovulaatio on tapahtunut juuri noin viikko sitten, siinä toiveessa, että arvo olisi heti voitu mitata, mutta lääkäri ei tarttunut tähän lainkaan.

Vaikka vauvan kaipuu on suuri, niin molemmat toivottaisiin, että saisimme vielä yrittää ”luonnollisesti” lapsen alulle saamista. Varsinkin, kun mitään niin pysäyttävää ei ole löytynyt, miksi emme voisi onnistua. Lähellä varmasti olemme sitä pistettä, että tarvitaan järeämpiä apuja, mutta tarvittaisiin molemmat vielä hetki sulattelu aikaa siihen siirtymiseen.

Tämän alustuksen jälkeen käytiin läpi perustiedot ja terveyshistoriat molempien osalta. Sitten minulle tehtiin sisätutkimus ja ultra. Hieman koin kiusalliseksi, että tutkimuspöytä oli samassa huoneessa ja jalkopää oli suunnattu terveydenhoitajan pöytään päin. Olisin ehkä jonkinlaista yksityisyyttä toivonut tutkimukseen, vaikka eipä nyt mitään sellaista näkynyt, mitä mies ei olisi aikaisemmin nähnyt, mutta edes joku pieni sermi olisi tuntunut mukavalta. Ei tuntunut mukavalta maata jalat levällään yhden tutkiessa ja kahden odottaessa. Ja lääkärin kysymykset olivat sellaisia, että ”sattuuko ulostaessa”. Tällaisia ei ole kyllä koskaan aikaisemmin kyselty, joten tuntui tosi kummalta ja sai miettimään, löysiköhän jotain vai kuuluuko ne vain heidän kysymys patteristoon. Joka tapauksessa, hieman kiusallisena koin tämän tilanteen.

Monirakkulaisuutta oli havaittavissa, mutta ei ilmeisesti niin paljon kuin voisi olla. Karvoituksenikin oli kuulemma normaali. Kiva. Jäi kyllä hyvin epäselväksi, että oliko hänen mielestään pcos viittaavaa vai ei. Jotenkin en uskaltanut mitään kysyä, kun tilanne oli niin outo. Ultrassa myös ehkä näkyi kohta, mistä munasolu olisi voinut irrota. Jos nyt oikein ymmärsin. Ultrassa myös näkyi mahdollisesti toinen munasolu, joka pitäisi varmistaa toisessa ultrassa, että se sieltä surkastuu pois. Harmittaa, että unohdin kysyä kummalla puolella tämä oli.

Tämän jälkeen päästiin keskustelemaan hoitosuunnitelmastamme. Lääkäri kertoi tässä kohdassa, että lapsettomuushoitoihin liittyy paljon lääkärikäyntejä ja tähän pitäisi pystyä varaamaan paljon aikaa. Vaikka työni on pääsääntöisesti melko joustavaa, niin tuo kävi ahdistamaan. Jos nyt jo stressaa, niin entä sitten, kun yritetään kunnan aikataulut saada sopimaan kalenteriin. Yksityisellä kuitenkin pystyy aika mukavasti vaikuttamaan siihen, mihin aikaan päivästä tulee eikä tarvitse stressata muuta kuin, että saapuu oikeina kiertopäivinä.

No mutta se hoitosuunnitelma. Lääkäri ehdotti, että seuraavaksi otetaan käyttöön pistoshoito ja inseminaatio. Tämä ei kuulunut omiin vaihtoehtoihini kevyistä hoitomuodoista vaan olisin nähnyt tämän olevan sitten seuraava etappi, jonkun kevyemmän vaihtoehdon jälkeen. Tuo pistettävä lääke olisi GONAL-F 300 nimistä valmistetta. Pistot alkavat muistaakseni kierron 5. päivä ja jatkuvat ovulaatioon asti. Kysyin, että onko inseminaatio pakollinen liitettäväksi tähän hoitoon. Ei ollut. Tämän jälkeen muistiini tuli, että olen lukenut tuon pistoksen maksavan aika paljon, joten kysyin minkä hintainen tuo on. Kuuden annoksena kynä maksaa yli 100 € ja niitä voi hyvin tarvita kaksi kynää. Tämän lisäksi tulee LUGESTERON ja OVITRELLE. Tuo jälkimmäinenkin maksaa yli 40 €. Meillä on kyllä ihan hyvä taloudellinen tilanne, mutta haluaisin silloin kyllä yrittää täysillä ja ottaa sen inseminaationkin mukaan, jos tällaiseen lähdetään. Lääkäri myös kertoi, että tätä hoitomuotoa käytetään max. 3 kertaa ja sen jälkeen ollaankin jo keinohedelmöityksessä. Tässä vaiheessa olin tosi pettynyt. Päässä pyöri vain ajankäyttö, raha ja se, että meille ei ole ilmeisesti kevyempiä vaihtoehtoja tarjolla, kun sellaista ei tarjottu. Hoitaja selitti missä vaiheessa soitan minnekin, milloin tulen harjoittelemaan pistosten laittamista ja vain nyökytin ohjeille ymmärtämättä mitään.

Seuraavat menkat osuvat niin, että tähän rumpaan voisi ehkä ehtiä jo seuraavassa kierrossa, jos oikea kiertopäivä osuu välipäiville. Kovasti sitä jo suunnittelivat, mutta totesin sitten lopulta, että  aloitetaan sitä seuraavasta kierrosta. Tällä hetkellä olen niin ahdistunut tästä koko jutusta, etten ole varma haluanko edes silloin aloittaa. Täytyy varmaan hetki rauhassa sulatella tätä.

Letroja en saa enää ottaa ja seuraava kierto pitää mennä luomuna. Ja olisi hyvä varmistaa, että se yksi ultrassa näkynyt munasolu sieltä varmasti katoaisi. Vitamiineista kannattaisi vain foolihappoa ja d-vitamiinia syödä. Kaikki luontaistuotteet ”kiellettiin”. Eivät kyllä kysyneet käytänkö jotain luonteistuotteita, niin en niistä maininnutkaan. Kerroin kuitenkin syöväni raskausmonivitamiinia, sinkkiä ja e-vitamiinia noiden lisäksi ja niihin eivät kommentoineet.

Tämän jälkeen lääkäri kysyi, että onko mitään kysymyksiä. Ei ollut ja pidättelin tässä kohdassa vain kyyneliä ja halusin vain nopeasti pois. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut fiksumpi kertoa, etten ollut lainkaan tyytyväinen suunnitelmaan ja varmistaa onko mitään muuta välivaihtoa, mutta fiksuna pidin suuni supussa.

Ennen kuin ehdimme lähteä, niin hoitaja vielä muisti, että vielä yhdet verikokeet olisi käytävä, hiv ja hepatiitti tulisi tarkistaa molemmilta. Sanoin, että hiv on minulta jo testattu siinä yhteydessä, kun kävin kunnan lääkärillä hakemassa lähetettä. Hassua, kun se otettiin silloin minun omasta pyynnöstäni eikä lääkärin. Silloin hiv oli mediassa niin näkyvästi esillä ja kotitestit olivat tulleet markkinoille, niin asia oli hyvin tiedossa ja muistissa, joten mielestäni se oli kiva tarkistaa samalla. Ihmettelen vain, että eikö näitä verikokeita saisi otettua yhdellä tai edes kahdella kerralla, jos kerran noiden tarkistaminen kuuluu normaaliin prosessiin. Kysyin, että kun kerran menen TAAS verikokeisiin, niin olisiko mitään mahdollisuutta tarkistaa ferritiini arvo. No eipä ollut. Mitään tutkimustuloksia ei heidän mielestään ole ferritiinin vaikutuksesta raskautumiseen ja se ei minua hyödyttäisi mitenkään. No mutta hyvä, tarkistetaan kuitenkin hiv sitten parin kuukauden välin, sen testaaminenhan uudestaan minua auttaa.

Kun vihdoin päästiin ulos, niin mies kysyi, että menikö mielestäni tapaaminen hyvin. Kyyneleet silmissä totesin, että ei mennyt. Päällimmäisenä jäi sellainen olo, että minua ei kuunneltu, minun toiveita ei otettu huomioon ja koin myös sen tutkimuksen kiusallisena. Minulla oli varmasti liian suuret odotukset tapaamisesta ja jäi vain sellainen olo, että kaikki toivo vietiin. Mies yritti lohduttaa, ettei mitään sellaista käynnillä hänen mielestä tapahtunut. Olemme kuitenkin molemmat terveitä ja mitään pahaa tuomiota ei ole tullut. Joka tapauksessa käynnistä jäi ainoastaan pahamieli, kun luulin meillä olevan enemmän vaihtoehtoja jäljellä.

Seuraavan kierron menen sitten ilman letroja ja varaan todennäköisesti ajan yksityiselle lääkärille, jolla olen käynyt keväästä asti. Haluan kuulla vielä hänen mielipiteen.

Alan nyt asennoitumaan siihen, että vauvaa 2019 ei meille tule vaan tähdätään sitten 2020 –vuoteen tai 202X. En olisi uskonut, että tuo tapaaminen saa minut ajattelemaan luovuttamista ja toivosta luopumista. 

Varmaan ylireagoin ja mieli tasoittuu, kun saan tätä hieman sulatella. Piti tulla heti vain päivittelemään pahat olot tänne. Pahoittelut valitusvirrestä ja kirjoitusvirheistä. :D Nyt voisi mennä nukkumaan, kun olen aivan loppu tästä päivästä. Ehkä huomenna tämä ei tunnu enää niin pahalta.


-Emma

22 kommenttia:

  1. Ikävä kuulla. Kyllä se, että päälimmäiseksi jäi tunne ettei tullut kuulluksi ja kysymykset jäivät vastaamatta, kielii että ammattilaisilla olisi ehkä hiottavaa potilaan kohtaamisessa. Tuntuu että julkisella ennen sitä yhden vuoden yritystä ei ole potilaille tarjolla MITÄÄN raskautumista tukevaa ja sitten lähete lapsettomuustutkimuksiin = ensin jonoa ja sitten varsinaisten hedelmöityshoitojen aloittaminen välittömästi. Tuohon väliin jää iso tyhjä väli vailla tukitoimia, en ihmettele että sen yli loikkaaminen tuntuu kummalliselta. Kaipa nopea "kovien keinojen" aloitus on yritystä tehdä nopeasti tilaa myös seuraaville jonottajille. Lisääntymisterveyttä tukevia palveluja pitäisi niin kehittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvin olla, että kyse on juuri siitä, että halutaan nopeasti tilaa seuraaville. Tämä asia kun on itsessään niin herkkä, niin toivoisi, että kuunnellaan. Tietenkin ymmärrän, että suosittelevat varmasti parhaimpia vaihtoehtoja, mutta kaipaisin myös jotain perusteluita tai "myyntipuhetta", miksi kannattaisi lähteä ehdotetulla liikeelle. Eiköhän se mieli tästä kohennu, kun saa vähän sulatella, luulin vain että vaihtoehtoja olisi ollut enemmän jäljellä.

      Nämä paljon puhutut synnytystalkoot voisi kohdistaa kyllä varoja tähän toimintaan, vaikka niiden sermien muodossa. :D

      Poista
    2. Tuo on kyllä totta! Lisääntymisterveyspalveluihin panostaminen olisi helppo ja yksinkertainen tapa avittaa ihmisten lisääntymistä Suomessa.

      Poista
  2. Kurja kuulla, että käynti toi pettymyksen :( Niin kovin tutulta kuulostaa tuo kaikki! Ei yksityisyyttä tutkittaessa, lääkärissä ja labroissa ravaaminen sekä kalliit lääkkeet. Kaikesta selviää kyllä, kun asennoituu vain oikein. Jäin miettimään, että millaista hoitomuotoa sitten oikein olisit toivonut teille? Letrojen kokeilemisen jälkeen ei ymmärtääkseni ole kauheasti muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä ovulaatioon induktioon pistoshoidoilla. Ja sehän teille nyt tehdään. Itselläni on ollut samat lääkkeet Gonal-F:ää lukuun ottamatta. Tuo toivomasi ovulaation irrotuspiikki on nimenomaan tuo Ovitrelle, eikä sitä voida oman ymmärrykseni mukaan antaa ellei ensin pistoshoidolla aiheuteta ja varmisteta munarakkulan kypsymistä. Muuten homma menee liian hakuammunnaksi. Toivottavasti sait jotain tolkkua tästä selityksestä, yritän vain kannustaa ja kertoa että ei se niin kamalaa ole miltä ehkä ensi alkuun kuulostaa :) Tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvin olla vain omaa tietämättömyyttä, että kevyempiä keinoja olisi ollut jäljellä. Olin toivonut, että olisin saanut jatkaa letroilla tai vastaavanlaisella tuotteella ja tähän lisäksi olisi yhdistetty se irrotuspiikki. Olisi vain halunnut päästä tätä comboa kokeilemaan ja nyt harmittaa, etten sitä aikaisemmin tajunnut vaatia. Pelkällä irrotuspiikillä ei varmasti hommasta tulisikaan mitään ja letrojen kaltaista tarvitsen varmasti tukemaan kiertoa.

      Harmistus varmaan syntyi myös siitä, että lääkäri ei perustellut mitenkään tätä lääke combon valintaa ja olisin myös halunnut kuulla suoraan, ettei toivomaani vaihtoehtoa ole enää jäljellä.

      Sen verran itsetutkiskelua tuossa tein, miksi tähän vaihtoehtoon ryhtyminen tuntuu isolta askeleelta ja tulin siihen tulokseen, että pelkään sitä, että kohta ollaan siinä tilanteessa, että olemme käyttäneet kaikki vaihtoehdot ja haluttua lopputulosta ei ole saavutettu. Se, että tätä koitetaan kolme kertaa, kuulostaa niin vähältä ja tuntuu, että keinohedelmöitys olisi jo aivan lähellä. Ja mitäs jos sekään ei onnistu. Tiedän, ei pitäisi miettiä näin pitkälle, mutta tunnistan että ahdistus johtuu tästä.

      Olet niin oikeassa tuosta oikeasta asenteesta. Koin vain, että olisin tarvinnut pari kiertoa vielä jotain muuta ja sitten sen jälkeen olisin voinut valmistautua tähän siirtymiseen. No jäähän tähän yksi kierto väliin ja ehdin asiaa sulatella rauhassa.

      Kiitos <3

      Poista
  3. Onpa ikävä kuulla, että jäi harmittavat fiilikset ekasta käynnistä :( Meillä oli aika samanlainen tuo ensikäynti, mutta suunnitelmana oli silloin vain aukiolotutkimus ja Terolut, koska mitään lääkkeitä ei oltu kokeiltu eikä ultraa ja verikokeita kummempaa tutkimusta tehty ennen tuota käyntiä. Mutta saan jotenkin hyvin kiinni siitä, että ekalla käynnillä useiden lääkkeiden määrääminen ja pistoshoitojen aloittaminen voi tuntua tosi ahdistavalta, vaikka olisi miten lääketieteellisesti perusteltua. Varmaan saitte ihan oikean hoitosuunnitelman juuri lääketieteelliseltä kannalta kun aukkari on tehty ja Letrot kokeiltu, mutta olisi sitä voinut toki esitellä vähän eri tavalla, jotta sulle olisi jäänyt tunne, että kuunneltiin. Niin ja nuo HIV-testit toistamiseen kuulostaa vähän järjestelmän jäykkyydeltä....

    Mä luulen, että kun aikaa kuluu ja saat sulatella tätä suunnitelmaa, niin lopulta se alkaa tuntua ihan hyvältä ja jopa siltä, että jes jotain vihdoin tapahtuu :) Mutta on ihan ymmärrettävää kokea ensireaktiona järkytystä, harmitusta, pettymystä ja pelkoa, se lapsettomuus jotenkin lävähtää niin naamalle tuollaisilla käynneillä ja tulee vaan ahdistava olo. Toivotaan, että pystyt joulusta kuitenkin nauttimaan ja ettei tuota suunnitelmaa tarvitsisi edes sitä kolmea kertaa kokeilla vaan saisitte pian plussan <3

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieli on jo tänään onneksi rauhallisempi ja se ahdistus alkaa väistymään. Jotenkin mielikuvani vain oli, että tilanne olisi enemmän keskusteleva ja minuun valettaisiin uskoa onnistumisesta. Tilanne ei vain mennyt ihan niin kuin olin toivonut, joten se aiheutti pettymystä.

      Tuo pistoshoito tosiaan pelästytti ja siihen liittyen herää nyt kysymyksiä. Kuten milloin ne pitää pistää ja onko tietty aika päivästä. Tällaisia kysymyksiä en osannut muodostaa heti sen jälkeen, kun hoitosuunnitelma vain tykitettiin menemään.

      Mutta auttaa, kun voi tätä rauhassa pohtia. :) Ihanaa, kun niin moni jaksaa tsempata ja ymmärtää sen harmistuksen, mitä tähän liittyy. <3

      Poista
  4. Todella ikävä kuulla, että käynnistä jäi negatiiviset tuntemukset :( On kyllä niin paljon eroa alan lääkärien välillä, kun lukee kanssasisarien kertomuksia lääkärikäynneiltä. Mutta niinkun itsekin kirjoitit, niin varmasti asian sulatteleminen auttaa jo tosi paljon. En ole itse hirveen perillä tuosta ovulaation induktiosta, koska se ei itsellä kuulu vielä ollenkaan hoitosuunnitelmaan. Onko sinulta koskaan otettu luteaalivaiheen puolessa välissä progesteroni- veriarvoja? Onko sinulta seurattu ennen ovulaatioo verestä estrogeenin kohoamista ja LH-piikkiä? Ne olisi niin helppo testata ja tulokset antavat hirveesti tietoa, tapahtuuko ovulaatio. Kokenut lääkäri pystyy jo ovulaation lähestyessä sanomaan estrogeeniarvon persuteella, että ovuloitko luonnollisesti. Ei varmaan omaisuutta maksa, jos kävisit vaikka yksityisellä testaamassa 3-4 kertaa kierron aikana kaikki hormooniarvot. Ymmärrän, että tuo kolme kertaa kuulostaa hirveen vähältä ennen koeputkihedelmöitystä, mutta voihan sitä sen jälkeen vielä rauhassa kokeilla luomusti jos ei ole valmis järeempiin hoitoihin. Kyllä kaikki palaset loksahtaa paikalleen, kunhan annat asioiden vähän sulaa tulevat päivät <3 Itse harkitsisin vielä toista mielipidettä vaikka yksityisen lääkärin vastaanototolla, jos käynnistä jäi surkeat fiilikset!

    Muuten, oletko ikinä kuullut myo-inosotoli nimisestä lisäravintesta? Jos ne munasarjat näytti vähän monirakkulaisilta, niin kyseisestä tuotteesta voisi olla sinulle suurikin apu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole koskaan mitattu luteaalivaiheen jälkeisiä veriarvoja eikä muutenkaan seurattu ovulaatioon liittyviä arvoja. Tosi mukava, kun kirjoitit tuon noin hyvin auki, mitä voisi mitata. Tällaiset olisivat olleet juuri sellaisia, mitä toivoin, että olisi lähdetty tarkastelemaan. Kerroin kuitenkin lääkärille, että toivoisin, että keskityttäisiin selvittämään, että se ovulaatio todella tapahtuu. Täytyypä ottaa puheeksi yksityisenlääkärin kanssa nuo verikokeet tarkemmin. Olen jo luovuttanut, että julkisen puolen kanssa saisi itse vaikuttaa siihen, mitä verestäni mitataan.

      Luulen, että käyn tosiaan yksityiselle vielä asiasta keskustelemassa. Vaikka hänkin näkisi tämän etenemisen järkevänä, niin uskon, että hän kävisi lääkkeiden tarkoituksen ja hyödyt minulle läpi. Julkiselta jäi vähän sokkona oleva olo ja haluaisin itsekin ymmärtää, miksi mitäkin tehdään.

      En ole kyllä kuullut tuosta myo-inosotoli valmisteesta. Täytyypä ehdottomasti tutustua asiaan. Kiitos vinkistä :)

      Poista
    2. Nyt kun googlettelin niin tuo käyttämäni Donaferty sisältää tuota myo inositolia. Nähtävästi tuota saa myös omana tuotteena, täytyypä harkita tuota testattavaksi tuohon seuraavaan luomukiertoon. :)

      Poista
    3. Minulla ainakin katsottiin julkisellakin tuo loppukierron progesteroni-verikoe, mutta se katsottiin vasta hoitokierrossa. Minulla siis hoitona oli Letrot, joten siinä kierrossa kun söin niitä niin varmistettiin ovulaation tapahtuminen juuri tuolla loppukierron progesteroni-verikokeella :) LH-piikki todettiin ihan kotiovulaatiotestien perusteella jos en ihan väärin muista :)

      Poista
    4. Minun "kotimaassani" kierronkartoitus verikokein on ihan ensimmäinen mitä edes aletaan testaamaan. Itseltäni otettiin kiertopäivä 3 FSH, LH, estrogeeni, progesteroni, prolaktiini, kilpirauhasarvot ja testosteroni. Kp 7 katsottiin uudestaan FSH, LH, estrogeeni ja progesteroni. Tässä vaiheessa huomattiin jo arvojen muuttuneen niin, että johtofollikkeli oli astunut esiin ja estrogeeni oli alkanut nousta ovulaatiota kohden. Kp 12 uudestaan samat, jossa gyne näki estrogeenin ja LH:n nousssen jo niin korkealle tasolle, että ovulaatio tulisi tapahtumaan lähipäivinä. Kp 21 katsottiin progesteronitasot ja todettiin, että ne ovat riittävän korkeat mahdolliselle raskaudelle. Ilman näitä verikokeita täällä ei edes pääse lapsettomuusklinikalle. Näiden perusteella on helppo määrätä oikea hormoonilääkitys, jos sille tarvetta on.

      Joo, tuo Donaferty on juuri myo-inositoli valmiste. Itse käytin kolmen kierron ajan Inofolic nimistä valmistetta gynen määräyksestä, vaikka minulla ei monirakkulaisuutta ole. Parantaa kuulemma muutenkin munasolujen laatua :)

      Poista
    5. Tuli muuten vielä mieleen kanssa ne rauta-arvot ja ferritiini varastot. Ne kannattaa kanssa käydä ehdottomasti yksityisellä tsekkaamassa. Olen nyt viime kuukausina lukenut niin monta tarinaa, missä ainoa raskautta estävä tekijä on ollut alhaiset ferritiini varastot. Onneksi minulta katsottiin jo ennen yrityksen aloitusta, jossa huomattiin, että varastot ovat lähellä nollaa. Minulla meni vuosi, että sain varastot hyvälle tasolle! Tuollaistakaan en olisi itse koskaan miettinyt, jos omalääkärini ei olisi patistanut mittauttamaan arvoja.

      Poista
    6. @lakritsitoffee hyvä tietää, että tuollainen on mahdollista. Nyt juuri palasi mieleen, että tuo lääkäri oli sitä mieltä, että ovulaation tapahtuminen on jo kohdallani varmistettu, kun olen saanut positiivisia ovulaatiotestejä. Olen kyllä lukenut, ettei se sitä kyllä kerro 100% varmuudella. Täytyypä laittaa tuo muistiin.

      @P.E. sinulle on kyllä tehty kattavan oloinen seuranta arvoista. Mulla otettiin vain noin kilppari arvot silloin ekalla käynnillä julkisella. Siihen se sitten jäikin.

      En kyllä pääse yli tuosta ferritiinistä, joten ei tässä muu auta kuin käydä se tsekkaamassa yksityisellä. Mua niin nyppii, että ne eivät suostu sitä ottamaan. En jaksa uskoa, että se nyt kovin kalliskaan voi olla. Olisi varmasti saatu se säästö jättämällä tämä toinen hiv testi välistä.

      Muistatko mikä sinun hemoglobiini arvo silloin oli, kun alhaiset rautavarastot huomattiin? Tuossa taas mainitsivat, että kun hemoglobiinini oli hyvä, niin mitään syytä ei ole sitä varmistaa. Mulla on tosi runsaat menkat, niin ihan sekin takia haluaisin tuon varmistaa.

      Kiitos teille molemmille super hyvistä vinkeistä <3

      Poista
    7. Hemoglobiini oli silloin 140 g/l, eli todella hyvä arvo. Muistan, kuinka suuni loksahti auki, kun lääkäri määräsi minulle kiireellisesti todella kovan rautakuurin, kun ne varastot oli melki ihan nollassa. Olin todella yllättynyt, koska luulin aina, että hemoglobiini kuvastaa sitä raudan tilannetta. Mutta lääkärini valaisi, että näin ei ole ja varsinkin naisilla on tosi tärkeä katsoa aika ajoin rautavarastot, koska menkkojen aikana sitä rautaa vähenee hirveesti kehosta. Auttoi muuten se rautakuuri silloin hirveästi yleiseen jaksamiseen. Tajusin silloin, että ei ihme kun on vähän väsyttänyt, kun rautavarastot on kerran ollut niin alhaalla :D

      Poista
    8. Voi apua! Tuo on juuri niin täydellinen esimerkki! Minulla oli vielä tuosta alhaisempi, olisiko ollut 132. Kyllä tämä täytyy nyt ehdottomasti käydä mittaamassa. Olipa hyvä, että kirjoiti tuon <3

      Poista
  5. Hei!
    Löysin äsken blogisi ja en ole vielä ehtinyt kahlata kaikkia postauksia.
    Harvoin kommentoin, mutta nyt oli pakko: Olette kovin samassa vaiheessa kuin me. Hoidot aloitettiin syyskuun lopussa ja nyt on kolmas kierto letroilla tulossa päätökseen. Viime käynnillä oli puhetta siirtyä tammikuussa kokeilemaan inseminaatiota. Tunnistan ihan samoja tunteita kuin sinä: ei ole enää kuin inssi ja ivf ja sitten kaikki on kokeiltu. Vaikka toisaalta ollaan vielä niin alussa ja aikaa on. Tuntuu vaan niin isolta hyppäykseltä järeämpiin hoitoihin.
    Lämmin halaus ja plussatuulia! <3 Jään mielenkiinnolla seuraamaan teidän taivalta. Meillä vuosi yritystä takana ennen hoitojen aloitusta, selittämättömiä ollaan. Keväällä mittautin ferritiinin joka oli 35, nyt syyskuussa arvo oli noussut melkein sataan.
    T. Hemppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukava, kun jätit kommentin. :) Helpottavaa lukea puolin ja toisin, että löytyy kanssasisaria samassa tilanteessa. Kiva, kun sait kiinni tuosta mun ahdituksesta liittyen vaihtoehtojen vähenemiseen. Täytyy toivoa, ettei molemmat joudutaan odottamaan ihan viimeiseen keinoon asti ja paras palkinto tulisi aikaisemmin.

      Tuntuu ihan uskomattomalta, kun tuota ferritiiniä ei suostuttu mittaamaan, kun ongelma on noin yleinen. Kyllä tämä täytyy nyt vain itse hoitaa muualla pois alta.

      Toivottavasti te saisitte riittävän avun letroista. Pidän peukut pystyssä teidän onnistumiselle! Paljon plussatuuli <3

      Poista
  6. Onpa harmi, että käynnistä jäi negatiivinen ja ahdistunut fiilis! :( tuollaisessa tilanteessa toivoisi saavansa ymmärrystä ja empatiaa ja sitä, että kuunneltaisiin. Ja kamalaa, kun tuota yksityisyyttä ei yhtään mietitä. Varmasti tuntuu isolta hyppäykseltä, kun heti samalla käynnillä puhutaan monista lääkkeistä ja pistosharjoitteluista ym, varmasti ei pää pysy alkuun tuollaisessa mukana! Tsemppiä asioiden sulatteluun <3

    Tuli mieleen, että kyselivät ehkä tuosta kivusta ulostaessa kartottaakseen, onko endometrioosiin viittaavia oireita. Ja mä en ymmärrä miksei julkisella suostuta mittauttamaan ferritiiniä!! Se arvo voi olla pielessä, vaikka hemoglobiini olisi kuinka hyvin viitearvoissa. Ja juuri runsaat kuukautiset asettavat riskiryhmään, että on matala ferritiini. Kannattaa ihmeessä mittauttaa yksityisellä. Paljon luin itsekin siitä, että kyllä se ferritiini vaan vaikuttaa raskautumiseen ja palstoilla roikkuessa ymmärsin, että joissain paikoissa julkisella sekin kyllä mitataan ja tarvittaessa hoidetaan kun raskautuminen on toiveissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuo hoitosuunnitelmaan liittyvä harmistus alkaa väistämään, vaikka edelleen olen moneen kohtaan pettynyt. Yksityisellä, kun on selitetty aina kovin perusteellisesti, miten mikäkin vaikuttaa ja perusteltu asioita. Olisi ollut mukava, jos tuolla olisi käyty myös lääkkeiden tarkoitus paremmin läpi ja myös kerrottu, miksi se minun toivomani vaihtoehto ei ollut enää mahdollinen.

      Niin olisiko tosiaan ollut endometrioosiin liittyvä kysymys. Hyvä, kun mainitsit tuon, kun jäi aidosti vaivaamaan miksi tuollaista kysyttiin. Olisi voinut lääkäri tätäkin ehkä minulle valoittaa.

      Tuota ferritiinin mittaamista olen nyt kolme kertaa pyytänyt julkisella ja ei vain onnistu, joten hoidan sen sitten yksityisen puolella. Uskomatonta toimintaa.

      Kiitos tsempeistä <3

      Poista
  7. Moikka. Ikävän kuuloinen käynti teillä. Jäin vaan miettimään, että miksei teille ehdotettu esimerkiksi inseminaatiota luomukiertoon? Meillä niitä tehtiin kuus ja vaikkei plussaa saatukaan. 1-2 ultraa näyttää kyllä et onko siellä johtofolli kasvamassa. Itellä ei ees noissa ultrattu kun ei pitäny olla mitään ongelmaa sen suhteen. Jos ei siis muuta kevyempää hoitoa oo tarjolla niin ainakin lääkkeetön inssi pitäis olla ihan mahdollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun jätit kommentin, niin löysin samalla tieni sinun blogiin.

      Tosiaan mitään muita vaihtoehtoja ei ehdotettu. Sekin oli yksi asia mikä tuossa käynnissä risoi, ettei jäänyt sellainen olo, että meillä olisi vaihtoehtoja vaan he päättävät seuraavan askeleen ja voidaan mennä mukana tai jäädä odottamaan. Olisi mukava kuulla, olisiko muita vaihtoehtoja ollut tai edes perustelut, miksi vain tämä olisi järkevä seuraava askel.

      Paljon voimia sinne <3

      Poista