Raskauskuulumisia

Vaikka lupasin aktivoitua kirjoittamisen kanssa, niin valitettavasti tämä ei oikein onnistunut. Kuulumisia onkin ehtinyt kertymään  menneiltä viikoilta ja raskaus etenee hyvin. <3

Minun piti viimeistään tammikuun lopussa päivittää blogia, kun tällöin oli blogin 3-vuotispäivä. Olen niin onnellinen, että tänä vuonna ei tarvinnut murehtia lapsettomuuden jatkumista vaan olen vihdoin raskaana. Kiitos kun olette jaksaneet tukea tällä matkalla <3

Mutta sitten niitä kuulumisia...

Ehkäpä merkittävin etappi oli joulukuun alkupuolella, kun koitti rakenneultra. Tätä jännitin todella paljon, että onhan pienellä ihmeellämme varmasti kaikki hyvin. Ja olihan hänellä. <3 Minua jännitti niin paljon, etten edes muista mitä kaikkia rakenteita kätilö kävi lävitse, mutta vauva läpäisi kaikki ja hän vaikutti oikein terveeltä <3 Parasta mitä voi kuulla. Tarkastuksen lopuksi kätilö kysyi, jäikö meille kysymyksiä ja sanoin, että jos sukupuolen näkee, niin kyllä se meitä kiinnostaa. Tähän kätilö kysyi "mitä ajatuksia teillä nyt sitten on sukupuolesta" tai jotain tämän tyyppistä, mistä jäi vähän sellainen kummallinen olo, ettei sukupuolta saisi kysellä. Itselleni se sukupuoli on kyllä tärkeä tieto ja auttaa luomaan suhdetta vauvaan. Mielestäni on paljon helpompi ostaa vaatteita, kun sukupuoli on tiedossa. Nimiviidakko on muutenkin niin laaja, niin mieluummin keskitymme miettimään nimeä oikealle sukupuolella. Ei kai siinä mitään väärää voi olla, että haluaa tietää tulevan lapsensa sukupuolen. Vastauksemme jälkeen kätilö sitten siirtyi katselemaan pienokaisemme jalkoväliä ja sieltähän löytyi oikein selkeät sukukalleudet :D Meille on siis tulossa pieni poika <3

Itselläni ei ollut selkeää ennakkoaavistusta kumpi meille on tulossa, joten tilaisuus oli todella jännittävä. Olin jo alkuraskaudesssa tehnyt erilaisia hömppätestejä kumpi meille tulee, mutta tulokset olivat aikalailla 50%-50%, joten nekään eivät auttaneet selvittämään. Hassua, kun joillain on niin selkeä ennakkoaavistus, kumpi tulee ja itse en osannut kallistua kumpaankaan suuntaa. 

Rakenneultran jälkeen olemmekin uskaltaneet ostaa pojallemme enemmän asioita. Vaatekaappi alkaa olemaan täynnä pientä vaatetta ja vaunutkin meillä on mietittynä. Tuntuu niin uskomattomalta, että meille tulee vauva ja saan vihdoin tehdä niitä hankintoja mistä olen unelmoinut. 

Raskaus on ollut aika helppo alun pahoinvoinnin jälkeen ja nautin tästä ajasta suunnattomasti. Poika on aktiivinen mahassani ja hänen liikkeitä on ihana tuntea. Välillä on jopa iskenyt haikeus, että kohta raskaus on ohi ja en ole enää raskaana. Vaikka sitten taas toisessa käänteessä en malttaisi odottaa, että hän saapuu. Ristiriitaista? :D Tuntuu ihanalta, että raskaudesta on pystynyt nauttimaan tässä vaiheessa, vaikka huoli välillä painaakin. Viikkojen kasvaessa olo kuitenkin vain helpottuu, kun vauvan selviämismahdollisuudet kasvavat kohdun ulkopuolella. 

Raskaus alkaa olemaan nyt viimeisen kolmanneksen kynnyksellä, vähän riippuen, mistä sovelluksesta tämän vaihtumista katsoo. :D Viimeisen kolmanneksen saavuttaminen tuntuu ihan mahtavalta. Nyt myös raskaus näkyy selvästi ja rakastan mahaani. Tätä olen odottanut niin monta vuotta. <3

Onnellista odotusta on siis takana ja toivottavasti tämä myös jatkuu yhtä ihanana<3

En pysty lupaamaan, että päivitystahti tästä lisääntyisi, kun vielä tässä vaiheessa työkiireet vievät paljon aikaani. Vapaa-ajalla aika tuntuukin hujahtavan kaikkeen vauvaan liittyviin hankintoihin ja selvittelyihin. Tuntuu, että on niin paljon asioita, joista en tiedä mitään. :D

Aurinkoista ja lumista kevättä teille kaikille <3

Rauhallista joulun aikaa

Joudun jälleen alkuun pahoittelemaan, että edellisestä kirjoituksesta on kulunut aikaa. Huomaan, että oma tarpeeni blogiin on muuttunut ja koen jostain syystä onnesta kirjoittamisen vaikeammaksi kuin lapsettomuuden tuskasta avautumisen. Ero on varmasti siinä, että lapsettomuuden kanssa koin olevani aika yksin ja tästä tuli todella tärkeä vertaistuen paikka. Raskauden onni on taas helpommin jaettavissa perheen ja ystävien kanssa. Yritän tässä kuitenkin hieman aktivoitua ja kertoa, mitä meille nyt kuuluu. :)

Raskaus on nyt edennyt puoleen väliin, mikä tuntuu aivan uskomattoman hienolta. Vaikka toki puolet on vielä edessä ja jännitettävää on edessä vielä monta viikkoa, silti olo on yllättävän levollinen. Raskauden ensimmäinen kolmannes oli ehdottomasti fyysisesti ja henkisesti raskain ja pelko oli eri tavalla läsnä. Toinen kolmannes alkoi fyysisen olon puolesta helpommin, mutta henkinen puoli tuli kyllä hitaammin. Nyt lähiviikkoina on alkanut olla helpompi luottaa raskauteen. Tätä varmasti helpottaa se, että pienokaisemme liikkeet ovat alkaneet tuntumaan oikeastaan päivittäin. Mikä valtavan ihana tunne. <3

Viimeisimmästä viikoista olen nauttinut todella paljon, kun olo on ollut todella hyvä ja mieli alkaa luottaa. Olin ehkä vähän varautunut, että epävarma olo jatkuisi jopa pidempään. Neuvolassa tuli puheeksi, että masennus on yleisempää hedelmöityshoidoista alkaneissa raskauksissa, mikä oli mielestäni mielenkiintoinen tieto. Jotenkin alkuun ajattelin, että miten kukaan voisi lopulta onnistuttuaan masentua, mutta enemmän asiaa ajateltuani, kuulosti se aika loogiselta. Kyllähän lapsettomuus jättää jäljet ja kun tietyt rutiinit ja pettymykset ovat toistuneet kuukaudesta toiseen, niin sitten kun onkin yhtäkkiä raskaana, voi mielen olla vaikea pysyä mukana. Itsellä pahin tuntemus on ollut menettämisen pelko. Onneksi se ei ole kuitenkaan enää hallitseva tunne, vaan raskaudesta on tällä hetkellä todella helppo nauttia. <3

Meillä on myös takana rakenneultra, missä kaikki oli onneksi hyvin <3. Pienemme oli vilkas heiluttelija ja kaikki tarkasteltavat osat olivat kunnossa. <3 Jännitin tätä ultraa todella paljon ja tämä oli tärkeä merkkipaalu meille. Tuntuu, että joulun odotuskin on tänä vuonna jotenkin ihmeellisempää, kun saan odottaa vauvaa, jolla on kaikki hyvin. <3 Korona muuttaa paljon meidän joulun viettoa, mutta tämä ei haittaa samalla tavalla, kun vauva tuo niin paljon toivoa tulevasta. Ja olen nauttinut todella paljon joulun laittamisesta ja leipomisesta. Tämä joulu fiilistellään eri tavalla rauhassa ja se on oikein hyvä <3.

Hankintoja emme ole vielä oikein tehneet, mutta alamme niitä varmasti tekemään vuoden vaihteen jälkeen. Erityisesti rattaat ja turvaistuin aiheuttavat päänvaivaa, kun en oikein tiedä, mihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota. Vinkkejä ja suosituksia saa antaa :)

Odotan kyllä todella paljon, että pääsen järjestämään vauvan tavaroita <3 Hieman vaatteita olemme jo ehtineet hankkia ja ne ovat konkretisoineet hänen tuloaan ihanasti. <3

Arvaattekin varmasti, että tiedämme jo sukupuolen, mutta voisin sen tulla kertomaan erillisessä postauksessa. :D 

Rauhallista joulun aikaa teille kaikille <3

Miten menee?

Miten täällä menee? No itse asiassa tosi hyvin. :)

Alun pahoinvointi on takana päin ja olo on tosi normaali. Oikeastaan niin normaali, ettei minulla ole sellainen olo, että edes olisin raskaana. Jaksan taas käydä pitkillä kävelyillä ja olo on tosi energinen. Jotenkin mielikin alkaa uskomaan, että olen vihdoin raskaana ja kaikki näyttää toistaiseksi oikein hyvältä, että keväällä meitä on kolme.

Vauvan tuloon valmistautuminen on alkanut myös pikkuhiljaa kodin sisustamisella ja turhan tavaran viemisellä kierrätykseen. Ensimmäiset vaatteetkin uskalsin tilata. <3 Kovasti tekisi mieli tilailla enemmänkin, mutta yritän malttaa mieleni rakenneultraan asti. Odotan rakenneultraa todella paljon ja sitä, että saisimme varmuuden, että kaikki on hyvin. Mieli on kuitenkin melko levollinen <3

Ensimmäinen sokerirasituskin on läpäistynä ja ainakaan vielä ei ole raskaus diabetestä. Toinen seulonta on edessä sitten myöhemmin ja vähän jännittää läpäisenkö sitä. Paastoarvo oli sen verran korkea, että vähän huolettaa kohoaako se sitten ensi kerralla yli viiterajan. Nyt kun pahoinvointikin on ohi, niin nyt täytyy taas kiinnittää enemmän huomiota ruokavalioon ja liikuntaa. Sen enempää ei itse voi asialle tehdä. Mistään järkyttävistä mielihaluista en ole toistaiseksi kärsinyt ja normaaliruoka tuntuu oikein hyvältä. Välillä on tullut kyllä herkuteltua, kun taas kaikki pysyy alhaalla. Silti eniten minun on tehnyt mieli salaatteja ja smoothieita. :D Haluaisin sellaisen kaupan salaattibuffetin kotiin. :D Salaatit ovat kuitenkin jääneet vähän vähemmälle, kun pitää sitä muutakin ruokaa syödä. 

Painoa olen napannut sellaiset pari kiloa, ettei tässä todellakaan pelkällä salaatilla ole eletty. Painonnousu ei varsinaisesti ahdista, mutta en haluaisi sitä kerätä herkkujen takia. Joten olisi varmasti hyvä noudattaa tuota mielitekoa salaatin suhteen useamminkin. :D

Täällä siis kaikki hyvin. :) Nautin tästä ajasta ihan suunnattomasti.  <3

1. seulontaultra

Olemme päässeet jo niin pitkälle, että ensimmäinen seulontaultra on takana. Minun on vaikea uskoa, että tämä todella tapahtuu vihdoin minulle. <3  Kyllähän tätä ihmettä ehdittiinkin odotella.

Paha olo alkoi helpottaa vihdoin 11+1 ja ultraan mentäessä olikin vaikea luottaa, että voiko kaikki todella olla hyvin. Tuon viikon ajan oli nimittäin todella normaali olo ja mistään ei kyllä pystynyt päättelemään, että olisin raskaana. Toki edelleen saa miettiä todella pitkään, että keksii ruuan joka maistuisi, mutta lämmin ruoka menee jo alas. Ehdinkin jo maalailemaan vaikka mitä kauhukuvia, ettei sykettä enää löytyisi tai, että seulonnassa löytyisi jotain poikkeavaa.

Onneksi heti vastaanotolle päästyämme aloitettiin heti ultraamaan, joten jännityksessä ei tarvinnut kauan olla. Välittömästi, kun kätilö aloitti ultraamisen hän jo totesi, että siellä näkyy syke ja hän myös laittoi sydänäänet kuuluville. Uskomatonta <3 Pieni ihmeemme hyppelehti kohdussani ja pui välillä nyrkkiään. :D Käsittämätöntä. <3 Kätilö oli muutenkin aivan ihana ja kävi pientämme huolella läpi ja kertoi rauhallisesti, mitä kaikkea tässä vaiheessa pystytään näkemään. Niskaturvotuksen mittaamisen meni pieni hetki, kun pieni oli väärässä asennossa ja häntä jouduttiin tökkimään oikeaan asentoon. Ilmeisesti on hyvin yleistä, että tätä joudutaan hetki hakemaan ja olen kuullut, että jotkut joutuvat jopa vähän hyppimään, että tyyppi saadaan oikeaan asentoon. :D

Kun tyyppimme oli oikeassa asennossa, pääsi kätilö mittaamaan niskaturvotuksen, joka oli 0,9mm. Jes! :) Eli oikein hyvä arvo, kun arvon tulisi olla alle 3mm. Riskiarvioon vaikuttaa myös verikokeiden tulokset, mutta kätilö totesi, että jo tämän perusteella kaikki on mitä todennäköisemmin hyvin. Olin kyllä itsekin tästä aika varma, koska olin katsonut verikokeiden tulokset etukäteen ja tulkinnut niitä itsekseni. :D Tätähän ei pitäisi tehdä, mutta onneksi arvot vaikuttivat hyvältä enkä saanut pelkotiloja kehiteltyä.

Vielä saman päivän iltana saimmekin vahvistuksen, ettei kohonnutta riskiä ollut. Jes :)

Todella helpottunut olo, vaikka tuskin kestääkään kovin kauan. :D Kätilökin sanoi, että äidit alkavat yleensä huolestumaan muutaman päivän päästä, vaikka kaikki olisikin hyvin. Tunnistan tästä niin itseni.

Vaikka saimmekin puhtaat paperit olemme jo ennen raskautta miettineet Nipt-testiä. Se on edelleen meillä pohdinnassa, mutta todennäköisesti haluamme sieltä vielä hakea varmuuden, että babyllä on kaikki hyvin. Kallista lystiä, mutta se toisi niin paljon mielenrauhaa, että ehkäpä se on sen arvoista.

Seuraavaksi kalenterissa on sokerirasitus ja siitä reilu viikon päästä toinen neuvola. Sokerirasitukseen päädyin ilmeisesti tässä kohdassa sukurasitteiden takia. Tuntuu, että melkein viikoittain joutuu olemaan töistä pois raskauteen liittyvien käyntien takia, vaikka ei niitä ihan niin usein todellisuudessa ole. Siltä vain tuntuu. :D

Vaikka olo ei olekaan varsinaisesti sellainen, että ymmärtäisi olevansa raskaana, niin tällä hetkellä tuntuu todella hyvältä. Olo on niin paljon parempi kuin pitkiin aikoihin ja ruokavalio normalisoituu. Olen myös vihdoin päässyt tekemään kävelylenkkejä. Täytynee nauttia näistä viikoista kun olo on näin hyvä. :D

Raskausoireet 7+0-9+6

Täällä on pikku hiljaa selvitty 9+ viikosta ja 10+ kolkuttelee ovella. :) Aikamoista odotteluhan tämä tuntuu olevan, joten postaukseen pääosaan päätyivät oireet. Niistä kun on niin mukava valittaa. :D Vaikka täytyy sanoa, että niiden avulla olen varmaan selvinnyt järjissäni ja pystynyt paremmin luottamaan raskauteen. Huomaan heti oireiden vähentyessä, että huoli nostaa päätään.

7+0-7+6

7+0 käynnistyi paljon paremmin kuin edellinen viikko. Aamulla herätessä ei ollut paha olo, mikä tuntui täydelliseltä. Päivän aikana vaivasi vain pieni etova olo, mutta en oksentanut kertaakaan. Lämmintä ruokaa en pystynyt syömään, mutta säännöllinen syöminen onnistui ilman hirveää taistelua ja perään oksentamista.

Helpotuksesta on varmasti kiittäminen akupunktiota<3 Aivan mahtava keksintö. Olin siis 6+6 akupunktiossa, joten tämä on varmasti hyvän oloni takana. Oli hieman erilaista tehdä töitä, kun ei tarvitse välissä oksentaa ja taistella pahaa oloa vastaan. Sain jopa vähän siivottua kotia. 

Kummallinen oire on ollut, että herään öisin johonkin. Tämä alkoi 6+ jotain ja jatkui ainakin 7+0, tämän jälkeen tämä on vähentynyt.

7+3 tuli päivällä rusehtavaa vuotoa eniten tähän mennessä. Säikähdin vessassa todella paljon, kun pikkuhousunsuojassa oli niin paljon rusehtavapunaista vuotoa. Tällöin oli todella kova huoli, lähteekö vuoto yltymään.

Selvisin ilman oksentamista vielä 7+5 asti ja olo oli akupunktion ansiosta todella hyvä. Tai toki kävi mielessä toinenkin vaihtoehto, että kaikki ei olekaan kunnossa ja olo helpottuu tämän takia.

Onneksi tämän jälkeen koitti varhaisultra, jossa saatiin parhaimpia uutisia <3.

Oikeastaan aamuisin vaivaa pahin etova olo ja saa vähän taistella, että ruoka pysyy sisällä. Mutta olo helpottuu myöhemmin päivällä, varsinkin kun syö 1-2 tunnin välein.

7+6 alkoi vessassa ravaaminen öisin, mutta ei onneksi joka yö.

8+0-8+6

Rusehtavaa vuotoa ei ole tullut. Tai taisi tulla viimeisen kerran juuri tämän viikon alussa. Niin helpottavaa!

Sukkapuikko kipuja oli erityisesti tällä viikolla.

Vatsa on iltasin tosi turvoksissa, oikein kunnon kipeä pallo.

Paha olo alkoi uudestaan. Akupunktio ei auttanut ihan yhtä hyvin kuin viimeksi ja oksennan joka päivä. Olo ei ole kuitenkin yhtä hirveä kuin oli sen yhden viikon ajan.

Ruokailu on ihan hirveää kun mitään ei tee mieli, mutta nälkä vaivaa yhtenään. Lämmin ruoka ei maistu, varsinkaan jos sen on tehnyt itse. Muutaman lämpimän ruuan olen saanut syötyä, mutta ne ovat olleet muiden tekemiä.

9+0-9+6

9+ viikko on käynnistynyt aamuoksentamisella, mutta loppupäivälle paha olo ei iske enää pahasti päälle. Rasitus aiheuttaa huonoa oloa, mutta levossa olo pysyy siedettävänä. Syksy on ollut nyt mielettömän kaunis ja olenkin nyt päässyt pienen pienillä kävelyille ja istuskelen puiston penkillä kun voimat ehtyvät. Kunto on mennyt todella huonoksi ja odotan, että pääsen taas huolehtimaan itsestäni paremmin.

9+4 oli ensimmäinen päivä ilman aamuoksennusta ja olo muutenkin hyvä. Heti tietenkin alkoi pelottaa, onko kaikki hyvin. Tämä jäi kyllä lopulta ainoaksi oksennusvapaaksi päiväksi, mutta olo on kyllä helpottanut huomattavasti. Kärsin enemmän tyypillisestä AAMUpahoinvoinnista ja aamuoksennuksen jälkeen voi olla jopa hyvä olo. Valitettavasti jokin flunssa iski kyllä päälle ja se vie olon nyt vuorostaan huonoksi.

Vatsan turvotus on myös helpottanut tämän viikon lopussa ja se ei ole enää iltaisin kipeä pallo. 

1. neuvolakin koitti tällä viikolla. Tapaaminen oli ihan hyvä ja siinä kartoitettiin meidän elämäntilannetta ja elintapoja. Tärkein anti oli varmasti lähetteiden saaminen seulontoihin. Meinataan osallistua kaikkiin tarjottuihin seulontoihin, joten ensimmäisenä vuorossa on verikokeet ja sitten ultra ja myös sokerirasitus osuu kohdalleni. Ultraa odotan taas kuin kuuta nousevaa. Toivottavasti kaikki olisi hyvin <3

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa! Täällä päästään jo 10+ viikolle. Niin jännittävää ja mahtavaa, että olen edelleen raskaana :) Pysy pieni mukana <3

Kauan odotettu varhaisultra

Viimein koitti meidän varhaisultra. Tämä kolmen viikon odotus oli välillä kyllä todella piinaavaa ja välillä taas voin niin huonosti, etten pystynyt kuin vain keskittymään päivästä selviämiseen.

Minua vaivasi rusehtava vuoto ihan varhaisultraan asti ja pari päivää ennen tuli ehdottomasti isoin määrä vuotoa. Vaikka löysin aika paljon kokemuksia siitä, että tällainen pieni vuoto voi olla ihan normaalia, niin kyllähän se huoli kasvoi aika isoksi. Välillä olin aivan varma, että saamme huonoja uutisia ja välillä taas mieli oli luottavainen siihen että kaikki olisi hyvin. Eipä tullut paljon nukuttua varhaisultraa edeltävänä yönä.

Varhaisultraan sai onneksi myös mies saapua mukaan. Kaikille edeltäville käynneille on pitänyt mennä yksin ja tämä on ollut minulle ihan ok, mutta tämä käynti tuntui todella tärkeältä, että mies pääsi mukaan keventämään tunnelmaani. Ja olihan tämä myös miehelle tärkeä käynti.

Saavuimme hyvissä ajoin klinikalle ja toivoin, että pääsisimme etukäteen ajallemme, että jännitys viimein päättyisi. Noh tietysti tällä kertaa ei ollut sellaista tuuria vaan aikamme alkoi pari minuuttia myöhässä. :D Pitkät olivat minuutit. 

Viimein pääsimme huoneeseen ja lääkäri kyseli vointiani. Kerroin, että pahin pahoinvointi on nyt helpottanut ja olen pärjännyt hyvin, varsinkin kun vertaan siihen yhteen oksennuksen täyteiseen viikkoon, jolloin elämänhalukin meinasi kadota. Kaikki kiitos akupunktiolle! Sitten tuli puheeksi rusehtava vuotoni ja lääkäri sanoi heti, että tämä on todella yleistä ja istukka on tässä kohdassa niin alhaalla, että se helposti vuotaa. Jo tässä vaiheessa helpotuksen aalto vyöryi ylitseni, vaikka ei vielä tilannettakaan oltu tarkastettu. 

Onneksi rupattelu oli hyvin lyhyt ja pääsin hyppäämään ultrattavaksi. Heti kun lääkäri pääsi ultraamaan niin näin itsekin, että jotain kohdussa oli. Sydämenlyöntejä en nähnyt joten sitä ehdin millisekunnin ajan säikähtää. Onneksi lääkäri hyvin nopeasti sanoi "siellä hän on ja sydän lyö vahvasti" <3. Lääkäri näytti meille mitä kohtaa tuli katsoa ja siellähän se värähteli. Molemmat siinä kuivailtiin silmiämme, kun lääkäri ja kätilö moneen kertaan onnittelivat. Tämä hetki oli niin upea <3

Saimme pari kuvaa pienestämme ja hän vastasi juuri odotettua kokoa. Kaikki siis niin hyvin kuin olla ja voi. <3

Lugesteronia pääsen vähentämään 9+ viikon käynnistyessä, mikä sekin on jo ensi viikon lopulla. Tuntuu uskomattomalta, että olen jo näin "pitkällä". :D Progynovahan vaihdettiin minulla laastariin, joten sitä ei varsinaisesti voida asteittain vähentää. Kuulemma jo 7. viikolla istukka tuottaa tätä omasta takaa, joten sen käyttö on lopetettu aikaisemmin jo tässä kohdassa. Nyt ohjeistus on jatkaa sen kanssa varmuuden vuoksi pidempään ja tämän takia jatkan laastarointia lokakuun alkupuolelle asti. Ihana päästä lääkkeistä vihdoin eroon.

Täällä siis kaikki hyvin ja olemme onnesta soikeina <3

Raskausoireet 5+0-6+6

 Edellisessä postauksessa kirjoittelin piinapäivien oireista ja nyt siirrytäänkin alkuraskauden oireisiin.

5+0-5+6

Vaihtelevasti etovaa oloa. Paha olo katosi pariksi päiväksi, mikä huolestutti paljon, mutta se palasi sitten taas. Ihan kaduttaa, että kaipasin pahaa oloa. Kahvi ei enää maistu ollenkaan. Menkkamaista juilintaa oli myös 5+2. 

Pahoinvointi alkoi 5+3 ja ei sen jälkeen enää helpottanut.

Ilman mieltä painavaa huolta oli tämä viikko ihana. Haaveiltiin ja suunniteltiin kaikkea vauvaan liittyvää. <3 tällä viikolla jaksoi vielä kävelyilläkin käydä.

6+0-6+6

Oksentaminen alkoi 6+0. Yhtenä päivänä oli taukoa oksentamisesta mutta muina päivinä 2-6 kertaa lentää yrjö.

Tämä viikko oli ihan hirveä ja raskas. Tuntuu pahalta sanoa, mutta raskaudesta on ollut vaikea nauttia. Olo on ihan hirveä koko ajan. Ihan kuin olisin merisairaana krapulassa ja kärsisin samalla matkapahoinvoinnista. Siltä tämä tuntuu. Ei siis mitenkään hehkeä olo.

Mitään ei meinaa saada alas, mutta olen nääntymässä nälkään. Söinpä oikeastaan mitä vaan niin ruoka tulee ylös. Hauskinta on se, että vatsa on kuitenkin koko ajan niin tyhjä että sappinesteitä saa oksennella harvase päivä.

Ruokavalio koostuu tällä hetkellä banaanista, kirsikkatomaateista ja eri mehuista. Välillä menee myös leipä, hapankorppu, riisimurot ja croisantit. Lämmintä ruokaa ei voi ajatellakaan. Onneksi neuvolassakin sanottiin, että nyt ei tarvitse sitä miettiä, mitä syö vaan syö sitä, minkä saa alas. Kovin terveellinen ei tämän hetkinen ruokavalioni ole. :D 

Oksentaminen on myös sen takia ollut perseestä, että syön progynovaa, niin joudun suunnittelemaan niiden ottamisen niin, että ne ehtisivät vaikuttaa. Huono homma on, että niiden pitäisi ehtiä olla vatsassa 4h ennen oksentamista ja tämähän ei meinaa onnistua. Niinpä tuote vaihdettiin nyt laastari muotoon. Yksi stressi onneksi vähemmän.

Voitte varmaan jo arvata, että liikuntaa ei tule harrastettua, jos ei vessaan juoksemista lasketa. Makaan oikeastaan vain sohvalla tai sängyssä, koska se on ainoa asento, missä olo on edes välillä siedettävä. Eikö sekään välttämättä auta. Yksi yö jopa heräsin pahaan oloon ja en meinannut pystyä nukkumaan.

Työssä olo on aivan hirveää. Ajatus ei leikkaa ja paha olo on koko ajan päällä. Ja välissä pitää vielä oksentaa. En tiedä miten selviän, mutta on iso kynnys jäädä sairaslomalle. Varsinkin kun ei tiedä kuinka kauan tämä olo kestää. En tajua miten tätä kestää, jos tämä kestää kuukausi tolkulla.

Viikkoon mahtui yksi melkein ok päiväkin. Makasin sängyssä klo 13:00 asti (toki vessassa tuli ravattua ja söin sängyssä banaania) äänikirjaa kuunnellaan ja välillä torkahdellen. Herätessäni minulla oli ihan hirveä nälkä ja sellainen olo, että pystyisin syömään hampurilaisen. Mieshän lähti sen välittömästi hakemaan ja en muista milloin olisin syönyt jotain yhtä hyvää. Päivän aikana tuli myöhemmin se järkyttävä etova olo, mutta en oksentanut. Viikon paras päivä siis. Harmi vaan että työpäivinä ei voi vain torkkua yli puolen päivän :D

6+6 kävin myös akupunktiossa hakemassa helpotusta olooni. Jo akupunktio iltana oloni oli jo paljon parempi kuin muina päivinä ja pystyin jopa istumaan keittiönpöydän ääressä. Olen siis oikeastaan maannut koko viikon. :D Jännä nähdä kuinka pitkäksi aikaa tämä tuo helpotuksen.

Oireista vielä sen verran, että ihan aavistus rusehtavaa lugevuotoa tuli pikkuhousunsuojaan 6+2 ja 6+5, 6+6 öiden aikana. Alkuun en ollut tästä huolissani, kun määrä on niin vähäinen, mutta kyllähän se vähän alkaa mieltä kaihertaa, että onkohan kaikki hyvin. Olisi ihan hirveää, jos olisin kärsinyt turhaan ja meidän pienellä ei olisikaan kaikki hyvin.

Huoh, kohti seuraavaa raskausviikkoa, mikä tuskin tuo helpotusta tähän olooni. Sentään varhaisultra on askeleen lähempänä. <3 Jännitän niin paljon, että onhan kaikki hyvin.

Mitä tein eri tavalla & piinapäivien oireet

Halusin vielä koota ne asiat, mitkä tein eri tavalla tässä kierrossa verrattuna kahteen edelliseen alkion siirtoon. Näistä on jo vähän aikaa vierähtänyt, mutta varmaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan jakaa nämäkin kokemukset. Oloni ei tällä hetkellä ole mitenkään erityisen hyvä, niin postauksiin  tekeminen vähän laahaa.

Mutta tässä se lista. En kyllä tiedä oliko näillä mitään merkitystä onnistumiseen, koska loppupeleissä uskon, että se alkio ratkaisee homman ja itse ei varsinaisesti voi lopputulokseen vaikuttaa. 

Tässä kuitenkin lista, koska nämä ovat itsestäni mielenkiintoisia ja haluaahan sitä kuitenkin koittaa itse edesauttaa onnistumista.

• Kahvin juonti. Vähensin kahvin juonnin noin 1-1,5 kupilliseen päivässä hyvissä ajoin ennen alkion siirtoa.
• Akupunktio. Kävin heti kierron alettua ensimmäisen kerran akupunktiossa ja jatkoin tätä kerran viikossa. Kävin siis 2 kertaa ennen siirtoa ja 1 kerran siirron jälkeen.
• Siirron jälkeen otin todella rauhassa. Käyn yleensä vähintäänkin kävelyllä päivittäin, mutta nyt jätin nekin välistä pp0-2 välisen ajan. Pp3 palautin kävelylenkit taas arkeeni.
• Vehnänalkioöljy. Tätä olen syönyt kyllä aikaisemmissa kierroissa, mutta edellisissä alkion siirroissa tämä oli loppu kaupastamme ja jätin sen pois. Nyt olen syönyt tätä jo ennen tämän kierron alkua.

Kerään tähän samaan postaukseen myös piinapäivien oireet sekä oireet, jotka olivat kohdallani niitä ensimmäisiä raskausoireita.

• Ihan siirron alusta asti oli menkkajuilintaa. Tällaista ei ole mielestäni aikaisemmin ollut. Pp3 aamulla tuntui vihlontaa kohdussa, kun venytteli. Tämä tuntui hyvältä merkiltä.
• Ennen alkion siirtoa rinnat olivat tosi kipeät ja kipeytyminen helpotti pp2. Myöhemmin rinnat kipeytyivät taas uudelleen.
• Rintojen kipeytyminen on kyllä mennyt niin aalloissa ja näin on mennyt kyllä aikaisemmissakin kierroissa. Eli tämä ei tuntunut varsinaisesti raskausoireelta.
• Pp6 tein positiivisen raskaustestin ja tämä tuli täysin yllätyksenä. En olisi aikaisemmin mainittujen oireiden perusteella osannut tätä odottaa. Pp6 vaivasi koko päivän päänsärky. Rinnat eivät tällöin olleet lainkaan arat ja illalla taas vähän. Ärsyttävää aaltoilua. Hirveä nälkä oli herätessä.
• Pp7 alkaen alkoi kahvi tökkimään. Kauhea nälkä vaivaa, mutta ruoka ei meinaa maistua. Nälkä ja se ettei maistu jatkui tästä eteenpäin. Muita oireita ei tullut.
• Pp13 alkoi väsymys vaivata. Clear blue näytti 3+.

Melko vähäoireiset olivat piinapäivät. Jos en olisi testannut noin aikaisin, niin olisin varmasti ollut varma epäonnistumisesta. Onneksi tällä kertaa onni potkaisi <3

Krapula

Olen kärsinyt nyt pari päivää krapulasta. En siis toki oikeasta krapulasta, mutta siltä tämä olotila tuntuu. :D Täytyy todeta, että tämä helpotti kyllä viime kertaista ahdistustani ja luo uskoa siihen, että jotain tapahtuu.

Ensin palasi etova olo ja tunne, että mikään ei maistu, vaikka nälkä on todella kova. Ruuan sai kyllä syötyä, kun vain rupesi syömään. Kahvia sain alas sen vajaa puolikuppia. Ensimmäisenä iltana hampaita pestessä tuli yllättäen myös ensimmäinen oksennus. 

Seuraava päivä oli vielä kamalampi ja heti aamusta oli todella huono olo. Kahvikin jäi nyt kokonaan pois. Väsytti myös ihan hirveästi ja palasinkin myöhäisen aamupalan jälkeen sänkyyn. Tai siis tämä oli 3. aamupalani :D Olo on onneksi levossa ihan hyvä, joten helpolla pystyy helpottamaan oloa, jos on vain mahdollisuus päästä pitkäkseen. Paha olo onneksi väistyi iltapäivällä, mutta palasi taas illalla.

Saa nähdä jääkö tämä pahoinvointi nyt päälle vai paheneeko se tästä vielä. 

Koronan vaikutuksista löytyi kyllä nyt ensimmäinen hyvä puoli, nimittäin lähes koko ajan saa työskennellä kotona. Tuntuu ihan luksukselta, että voi olla kotona tämän pahanolon kanssa. Vähän jännittää miten kiireisestä syksystä selviää, jos pahaolo iskisi kovin pahaksi.

Kävin hankkimassa itselleni pahoinvointirannekkeet, jotka tuntuvat auttavan jonkin verran. Myös kivennäisvesi heti aamusta tuntuu helpottavan. Onko teillä hyviä vinkkejä pahoinvoinnin helpottamiseen? :)

Uskallauduin nyt myös neuvolan varaamaan ja se on vähän vajaa neljän viikon päästä. Uskomatonta, jos sinne asti nyt päästään. Varhaisultra on onneksi ennen sitä. Kaksi viikkoa odotusta siihenkin. Olen nyt pahoinvoinnin ansiosta sen verran rauhallisemmalla mielellä, että toistaiseksi meinaan malttaa odottaa sitä, enkä ole varannut verikoetta. Sen onneksi saa nopeastikin, jos mieli muuttuu.

Olen nyt myös ylittänyt edellisen kerran keskenmenopäivän ja se tuntuu itselle tärkeältä etapilta.

Pysy pieni matkassa <3

Pelko ottaa vallan

Minua pelottaa todella paljon, että tämä menee kesken. 

Olen saanut päähäni, että raskausoireet ovat kadonneet. Eilen aamulla en kärsinyt pahasta olosta ollenkaan. Söin kyllä välittömästi herättyäni, mikä järjellä ajateltuna auttoi asiaa ja paha olo ei ehtinyt iskeä. Silti, etova olo olisi rauhoittanut mieltäni. Kävin illalla myös ystävän kanssa kävelyllä ja kävelytahti oli minulle hieman kova. Jossain kohdassa olin tuntevinani supistuksen kaltaisia tuntemuksia. Tai ainakin itse miellän sen supistuksen kaltaiseksi nippailuksi. Tässä kohdassa pyysin, että hiljennetään vauhtia. Tämä huolettaa minua, koska muistan saman tuntemuksen myös kesken menneestä raskaudesta. 

Aloin myös laskemaan, kuinka pitkälle pääsimme silloin 2017 ja se oli  todennäköisesti 5+4. Ärsyttävästi tällöin on kaikki tapahtunut samoina viikonpäivinä kuin tälläkin kertaa. Hölmöä taikauskoa. Nyt haluankin vain päästä tuon päivän ohi. 

Mutta se pelottaa edelleen, että olen täysin pimennossa, jos tämä menisi kesken. Lääkkeet pitävät todennäköisesti vuodon poissa ja minä vain luulen olevani raskaana. 

Miehellekin itkin tätä asiaa ja hän ihmetteli, että haluanko todella voida huonosti ja oksennalla. Niin outoa kuin se on, niin kyllä. Se tuntuisi helpommalta kuin tämä. Toki kadun varmaan näitä ajatuksia, kun ensimmäisen kerran kunnon pahaolo iskee. Tämä vain kuitenkin tuntuu todella raskaalta.

Täytynee tosissaan harkita ensi viikolla verikoetta, niin saisi luottoa siihen, että raskaus jatkuu normaalisti.

En tule kestämään, jos tämä onni otetaan meiltä taas pois. Pysy pieni matkassamme <3

Virallinen testipäivä

Virallinen testipäivä on täällä ja klinikalle sai ilmoittaa ihanaakin ihanamman tuloksen: Raskaana.

Oikeasta testi on tehty 1 päivää ennen virallista testipäivää ja ihmetys oli kyllä suuri, kun Clear blue näytti tuloksena 3+. 

Olin varma, että tässä kohdassa tulos olisi vielä 2-3 viikkoa. Viimeksi kemiallisen kanssahan sain pari päivää myöhemmin tulokseksi Raskaana 1-2, joten arvot ovat ainakin tällä hetkellä ihan eri lukemissa kuin viimeksi.

Oltiin miehen kanssa niin innoissaan kun tulos pärähti näyttöön. <3 

Klinikalle on nyt tosiaan ilmoitettu tulos ja saimme sieltä aivan ihanan onnitteluviestin. Ihan liikutuin ja muutama kyynelkin taisi vierähtää. :D Olisiko nämä niitä kuuluisia "hormoonit" oireita :D

Saimme myös ajan varhaisultraan ja se on 3 viikon päästä. KOLMEN viikon päästä. :D Tuntuu aivan ikuisuudelta odottaa tämä aika. Mitenköhän voisi seuraavat 3 viikkoa kääntää ajatukset pois tästä.

Nyt kun kyseessä on lääkkeellinen kierto, niin lääkkeet tuntuvat minulla ainakin pitävän vuodon pois, vaikka jotain kamalaa tapahtuisi. Pelottaakin, että elän 3 viikkoa tässä kuplassa ja sitten saisimme huonoja uutisia. Tai sitten saamme hyviä uutisia, ehkäpä ei auta maalailla piruja seinille vaan vain kiltisti odottaa.

Onneksi jonkin verran on ilmaantunut oireita, vaikka melko maltillisia ne ovatkin toistaiseksi. Rinnat ovat kipeät, tosin eivät lainkaan samalla tavalla kuin mitä oli silloin ensimmäisessä raskaudessani, mikä meni kesken. Minulla on koko ajan nälkä, jopa yöllä ja heti herätessäni, mikä ei ole minulle lainkaan tyypillistä. Nälkä vaivaa kyllä pitkin päivääkin säännöllisin väliajoin. Ongelma on vain, ettei mikään meinaa maistua. Ruuan saa kyllä alas, kun alkaa vain syödä, mutta mitään ei tee mieli. Ja minähän rakastan ruokaa ja minun tyypillisesti tekee aina jotain mieli. :D Aamuisin on myös pahaolo ja etoo. Varsinkin jos ei HETI herättyä syö. Kahvi alkoi tökkimään jo tosi aikaisessa vaiheessa ja sen juonti on vähentynyt 0,5-1 kupilliseen päivässä. Eli ehkä minulla siis on jotain raskausoireita, vaikka en meinaa sitä itse uskoa. :D

Neuvolaan en ole vielä uskaltanut soittaa, kun pelkään, että joudun soittamaan taas, että aikaa ei sittenkään tarvita. Olisin halunnut odottaa varhaisultran ohi, mutta se menee sen verran pitkälle, että ehkäpä se on vain aikaisemmin varattava. 

Pysy pieni matkassamme <3

Miten tämän kertoisi

Olen monta kertaa miettinyt, että jos joskus saisin tällaisen uutisen julkaista, niin kuinka sen tekisin. Mitään valmistaa ideaa ei kuitenkaan ole mieleen ehtinyt muodostoa ja nyt kun uutiset ovat käsillä, olen niin hämmentynyt etten tiedä miten sen sanoa. 

Parempi siis vain töksäyttää. :D

Minä taidan olla raskaana <3 

Tällä kerralla pieni himotestaaja sisälläni oli ajoissa hereillä ja ajattelin, että huonot uutiset olisi paras ottaa vastaan sellaisena päivänä, jolloin voisi rauhassa niitä surra. Virallinen testipäiväni on joka tapauksessa työn takia niin huonopäivä testata ja huonoja uutisia en pysty silloin ottamaan ensimmäistä kertaa vastaan. Siksi päätin, että testaan aikaisemmin. 

En ollut ihan niin aikaisin ajatellut aloittaa testausrumbaa kuin nyt tein, mutta jostain syystä pp 6 aamulla vain päätin tehdä testin. Ajattelin, että tässä vaiheessa ei tule vielä niin paha mieli, koska pp6 on niiiin aikainen, ettei silloin vielä posi välttämättä edes näkyisi. En vain pystynyt malttamaan mieltäni. Tein marketin edullisen pregcheckin ja totesin jo heti, ettei siihen toista viivaa tule (siis sillä samalla sekunnilla kun asetin tikun kuivuamaan, pikkasen malttamaton ja heti varmana negatiivisesta). :D Sitten vilkaisin testiä sivusilmällä. Oliko siinä jotain?! Tikku nopeasti käteen. Siinä on toinen viiva. Ei mikään haamu vaan ihan selvästi nähtävä viiva. Voiko todella olla.

Purskahdin onnen itkuun ja tärisin pöntöllä tikku kädessä. Voiko todella olla. 

Pp6

Päivän aikana tunteet menivät kyllä niin laidasta laitaan. Olin onneni kukkuloilla ja sitten mieltäni alkoi varjostaa huoli. Voiko tämäkin olla kemiallinen. Mitä jos tämä menee kesken. Ei nyt pitäisi heti ajatella kaikista synkimpiä vaihtoehtoja, mutta toki nekin varjostavat mieltä. Joka tapauksessa tämä päivä oli varmasti yksi parhaimmista.

Pp7 aamulla jatkoin tietysti testaamista ja välissä vaihtuu nyt testin merkki, joten viivojen vahvuuden eivät täysin vertailukelpoisia toistensa kanssa.Tällä kertaa Onestep, jotka eivät kunnon viivaa meinaa millään antaa. Ja silti se näyttää tältä:

Pp7

Hieman jännittää julkaista tällainen "hei olen raskaana" uutinen piinapäivien puolessa välissä. Viralliseen testipäivään kun on vielä aikaa. Toivottavasti raskaus tästä jatkuisi <3

Minulla alkoi olemaan jo sellainen olo, että minä en vain raskaaksi tule, joten tämä tuntuu aivan käsittämättömältä. 

Kasvaisiko sisälläni viimein meidän vauva <3

Ihmeen alku

Takana on toinen pakastetun alkion siirto ja sisälläni on pieni ihmeen alkumme. Fiilishän on taas mitä loistavin. Jännitin niin paljon, että meneekö jokin pieleen. Sotkeeko korona tämän tai mitä, jos alkio ei selviäkään sulatuksesta. Ja olihan tuossa tuo verinen vuotokin vielä pelästyttämässä. Olikin siis niin mahtavaa astella klinikalle ja vielä mahtavampaa kävellä sieltä ulos tyyppimme kanssa.

Siirto tilaisuuskin oli jotenkin poikkeuksellisen mukava, vaikka ainahan nuo ovat olleet mukavia. Erityisesti hoitajat ovat aina tosi ihania ja lääkärit taas ovat vähän hiljaisempia. Tällä kertaa oli aivan mahtava lääkäri. Ensinnäkään toimenpide ei tuntunut tällä kertaa oikeastaan miltään (toki täysirakko on epämiellyttävä) ja hän teki sen todella taitavasti. Sain myös ensimmäistä kertaa nähdä homman näytöltä ja hän selosti, mitä tapahtui. Hän myös totesi lopuksi, että eiköhän sovita, että nyt tulet tästä raskaaksi. Ja tämähän sovittiin. :D Ei siis sanonut painostavasti vaan juuri ihanan rohkaisevasti, mistä jäi vain hyvä fiilis. Hän myös muistutti minua, että minä en voi nyt tähän onnistumiseen vaikuttaa mitenkään, että nyt ihan rauhassa vain. Stressata ei saa. Siihen totesin, että helpommin sanottu kuin tehty. :D Mutta kaikin puolin onnistunut käynti.

Rakastan näitä ensimmäisiä päiviä, jolloin voi vain haaveilla, kun oireiden tulkitsemisesta ei ole mitään hyötyä. Voi kun voisi vain elää tässä toiveikkuudessa. Tai vielä enemmän toivon, että tällä kertaa onnistuisimme.

Voi kun sisälläni kasvaisi nyt meille tarkoitettu ihmeemme. <3

Nyt vain yritetään ottaa tosi rauhallisesti ja rennosti. Liikuntaa en meinaa harrastaa lainkaan ensimmäiseen kolmeen päivään, ihan vain varmuuden vuoksi. Toki elän ihan normaalia elämää, mutta rauhallisesti vain. :)

Tämän kierron ajan olen käynyt nyt viikoittain myös akupunktiossa. Olen tykännyt uudesta akupunktio hoitajasta todella paljon ja saan käynniltä todella mukavan ja rentouttavan olo. Pidän siitä, että hän kertoo, mitä energiaa hän on tukemassa ja mitä mikäkin neula tekee. Toivotaan, että tämä tukisi siirron onnistumista.

Olen myös vähentänyt kahvin juontia jo ennen alkion siirtoa. Juon kyllä joka päivä kahvia, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. 

Päivittäin tuleemyös nautittua aikamoinen kasa vitamiineja ja edellisestä listasta taisi jäädä mainitsematta d-vitamiini. Monivitamiinini sisältää sitä, mutta otan sitä nyt vielä erillisenä tablettina, kun klinikka sitä suositteli. Menee melkein aamupalasta tuo vitamiini määrä. :D

Nyt vain toivotaan parasta <3