Olin hieman peloissani, tapahtuuko tässä kierrossa ovulaatiota
ja, jos tapahtuu niin ei kai se ehtinyt mennä. Tämä sen takia, että sain tosi
tumman testi viivan jo kp 8. Tikuttelin menemään koko viikon ja kp 10 oli enää
hyvin haalea viiva, kp 11 vielä haaleampi ja kp 12 viiva katosi kokonaan. Meinasi
iskeä jo pieni paniikki. Kp 13 tein poikkeuksellisesti aamutestin, jolloin
viiva alkoi jo selvästi tummentumaan. Huh! Illalla tein uuden testin ja tämän testin
tuloksen pystyi tulkitsemaan positiiviseksi. JES! Kp 14 tein taas aamulla
ovulaatiotestin ja edelleen positiivinen. Olin nyt kahden vaiheilla kumman
päivän merkkaisin ovulaatiopäiväksi ja päädyin lopulta tuohon kp 14. Oikein
oppikirjamainen kierto ettenkö sanoisi. :D Tosin menkat osuu vähän kurjasti
meidän lomareissuun, johon en todella olisi niitä jaksanut ottaa. Vessa
olosuhteet ovat nimittäin vähän heikot ja noita ekan päivän menkkakipuja ei muutenkaan
jaksaisi reissussa. Särkylääkkeitä vaan paljon mukaan.
En ole kovin perehtynyt noihin ovulaatiotesteihin ja siihen
mitä niiden pitäisi ”normaalisti” näyttää ennen LH-huippua. Tuli kuitenkin aika
vahva fiilis, että nuo monirakkulaiset munasarjat ovat aikaisemmin aiheuttaneet
tuon LH:n sahailun. Haluan ainakin uskoa, että tämä testauskierros kertoo
hyvästä ja selkeästä kierrosta. Tämä kierto ehdittiin myös hyödyntää oikein
hyvin. ”Kaverit” oli laitettu sopivasti matkaan ennen ovulaatioplussaa ja
plussa tulos hyödynnettiin kp 14 aamulla.
Sanoisin, että nyt jos koskaan olisi kaikki mahdollisuudet
onnistua. Yritän pitää mielen maltillisena, mutta se ei vaan ole niin helppoa!
Sitä vaan tippuu sitten korkeammalta, mitä enemmän odotuksia ja toiveita
muodostaa. Täytyy nyt vain yrittää keskittyä tämä viikko työn tekoon ja sitten
pääseekin lomalle! Lomalle täytyy suunnitella kaikkea mukavaa ettei ehtisi tähän
laittaa liikaa ajatuksia.
Sen verran positiivinen olo on nyt kuitenkin etten uskalla
ennen menkkojen alkua ottaa lasillistakaan. Tämä pelataan nyt varman päälle.
Paljon nippailuja ja tuntemuksia oli nyt viikonloppuna, joten haluaisin uskoa,
että jotain kehossa tapahtui. Ehkä ainakin se ovulaatio. Loppu onkin sitten
onnettaren käsissä.
Anna olla meidän vuoro…
Mukavaa maanantaita ja juhannuksen jälkeistä aikaa!
Peukut pystyyn!
-Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti