Hauskaa vapun jälkeistä aikaa!
Nyt on vähän lomailtu ja ladattu akkuja, tekipä kyllä hyvää.
Kyllähän tuossa lomallakin oli vauvahaaveet ja työkuviot aika voimakkaasti
mielessä, mutta teki hyvää ottaa vähän etäisyyttä asioihin ja olla poissa
lähipiirin vauvauutistulvasta ja some maailmasta, jossa puolet tuntuu olevan
raskaana tai pikkuvauvojen äitejä. Muiden raskausuutiset ottavat tällä hetkellä
tosi koville.
Vappua vietettiin tosi rauhallisesti, kun oli hieman
reissuväsymystä. Jotenkin tuo vappu ahdisti muutenkin, kun juuri viime vappu meni
km:ää surressa. Facebook oli täynnä perheitä, jotka viettivät lasten vappua.
Olisin niin toivonut, että mekin oltaisiin saatu viettää lasten vappua. Mutta
ei…
Välillä onnistun pääsemään sellaiseen zen-tilaan tämän asian
kanssa ja uskon, että kyllä meidän vuoro vielä tulee ja saan itseni uskomaan
ettei tämän asian kanssa ole mitään kiirettä. Tulee kuin tulee. Ja sitten mieli
kääntyykin aivan päälaelle ja katkeruus ajan kulumisesta iskee päälle. Pelkään
myös hirveästi, että keskenmeno tapahtuisi uudelleen, jos saisimme uuden
plussan aikaiseksi. Tällä ajatuksella on turha kuormittaa mieltä, mutta tuolla
takaraivossahan se pyörii. Huoh…
En olisi uskonut, että vauvahaaveilu voi viedä mielen näin
alas, vaikka elämän muut osa-alueet ovat kuitenkin kunnossa ja hyvin. Välillä
vain tuntuu etten voi olla enää täysin onnellinen ennen kuin mekin saadaan
vauva. Tosi katkera ja itsesäälissä rypevä ajatus. Onneksi tämä ajatus ei ole
koko ajan päällä, mutta kyllä tämä jonkin verran ahdistusta aiheuttaa.
Lomalla en tikutellut ovista, joten en ole aivan kartalla,
milloin se oli. Vai oliko sitä edes vielä. Viime viikolla kp 18 tein viimeisen
testin ennen lomaa ja viiva oli silloin jo mielestäni lähes positiivinen. Olin
siis aika vahvassa uskossa, että ovis tapahtuisi aivan lähipäivinä. Vasta kp 22
olin havaitsevani ovisliman, mikä sai epäilemään olisiko vasta silloin ollut
ovis. Tein uuden testin kp 24, jolloin viiva oli edelleen lähes positiivinen ja
tämä oli mielestäni aika hämmentävä. Myös eilen kp 25 tein ovistestin ja vielä
tosi laimeasta pissasta, niin edelleen lähes positiivinen. Olen kyllä nyt tosi
pihalla, että milloin se ovis nyt on oikein ollut. Toivon, että ovis ei olisi
ollut ainakaan kp 22, koska seuraavan kierron ovis tulisi sitten osumaan niin
keskellä seuraavaa lomaa, että onnistuminen silloin olisi tosi epätodellista.
Se taas sopisi oikein hyvin, että se olisi vasta nyt. No jännä nähdä mihin
sitten osui/osuu.
Oireidenkaan puolesta en osaa varmuudella sanoa, että
milloin olisi voinut olla. Tai tuo ovislima oli ainoa ”varma” oire. Muuten on
ollut jo noin 1,5 viikkoa juilintaa oikean munasarjan kohdilla, mutta se nyt
tuskin tarkoittaa mitään, kun se on kestänyt noin kauan. Sekä jo viime
kierrossa huomasin, että kuvittelen aika paljon noita oireita. Tai ainakin
annan niille turhaan merkityksen.
Eli eiköhän piinapäiviä tässä kuitenkin taas elellä. Jännä
nähdä piinaillaanko vielä kaksi viikkoa vai vähän vähemmän. Life ´-sovelluksen
mukaan 8 päivää kuukautisten alkuun, mutta siihen ei voi nyt tukeutua.
Ihanaa, lyhyt viikko! Tämän kyllä jaksaa.
-Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti