Täällä pyörähti lauantaina käyntiin YK 12. Jälleen yksi epäonnistunut kierto takana. Tästä kierrosta opin sen, että mielikuvitukseni on vilkas. Pystyn kehittämään päässäni oireita tai ainakin saan itseni luulemaan oireita merkityksellisesti. Varmasti jatkossakin kirjaan oireet ylös, ihan vain senkin takia, että voin sitten todeta kokeneeni edellisessäkin kierrossa samoja ”oireita”, jotka eivät tarkoita mitään. Olen kyllä melko varma, että tärpin tullessa ”tietäisin” onnistumisesta jo ennen testiä. Nimittäin muistan edelleen, että keskenmenneessä raskaudessa minulla oli vahva tunne, että nyt on tärpännyt. Tämä oli silloin kuitenkin ensimmäinen yrityskerta, jolloin en vahdannut olemattomia oireita, vaan oli vain sellainen ”tunne”. Muistan myös silloin olleeni varma, että tunsin hedelmöittymisen. Nyt vuoden taakse päin muistellessa on vaikea uskoa, että näin olisi ollut. En tiedä onko sitä edes mahdollista tuntea. Joka tapauksessa tätä ”tunnetta” ei ole enää uudelleen tullut. Nyt päättyneessä kierrossa etsin tätä tunnetta ja muistelin paljon vuosi sitten tapahtuneita asioita. Todennäköisesti vain tämä vuodenaika palautti mieleen vuoden takaiset ajatukset.
Lauantaina vielä otin jotenkuten rauhallisesti tilanteen, mutta sunnuntaista ei voi kyllä sanoa samaa. Pyörittelin aivan liikaa epäonnistumista ja siihen liittyviä ajatuksia kuten, että vauva 2018 ei tule toteutumaan ja sitä pahinta, mitä jos me ei onnistuta koskaan. Sunnuntai oli menkkojenkin kannalta kauhea päivä, kun silloin ne tuntuivat vasta kunnolla alkaneen. Aivan järjettömät kivut jälleen kerran. Näinä hetkinä kaipaan kyllä pillereitä, ne tasoitti hieman näitä kipuja ja pitivät finnit poissa. Vuosi on nyt kärsitty ilman pillereitä ja aivan turhaan… Voin paljastaa, ettei dieetti kyllä alkanut sunnuntaina näiden ajatusten keskeltä, vaan vietettiin pitsapäivä. :D Voin sitten kevennyksenkin aloittaa pohjalta…
Ahdistusta lisäsi se, että kaksi seuraavaa kiertoa tulen olemaan reissuissa ilman miestä juuri ovisten aikaan. Tai voivathan ne osua reissujen ohikin, mutta melko todennäköiseltä vaikuttaa, että olen poissa juuri ”the hetkellä”. Mitään ovulaatiotestejä en kyllä ajatellut reissussa tehdä.
Koska seuraavana oviksena näytän olevan poissa, niin ajattelin, että yhtä kikkakonstia voisi vielä koittaa. Sitä vieläkin vaikeampaa konstia kuin painonpudotus. Nimittäin rennosti ottaminen ja yrittämällä yrittämisen lopettaminen. Jep :D En kyllä usko tähän täysin pystyväni, mutta ainahan sitä voi yrittää viedä ajatukset muualle. Reissu tulee kyllä tekemään niin hyvää mielelle ja voi helpottaa tämän haasteen toteuttamista. En malta odottaa. :)
Vaikka rennosti yritänkin ottaa, niin meinaan kyllä jatkaa lisäravinteiden ottamista. Uutuutena mukana vehnänalkioöljy. Lisäksi vanhat tutut Multivita raskaus ja imetys monivitamiini, sinkki ja geleet. Maca-jauhetta ja greippimehua myös aina, kun muistaa. Aikamoinen satsi ja ei vain tehoa. :D
Nyt ajatukset työntekoon ja vähän jo tulevaan reissun. :)
Ehkä tämä tästä…
Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti