Uutisia ja päämääriä

Hetki vierähti taas viime kirjoituksesta. Tässä on ollut pää niin pyörällä kaikesta ympärillä tapahtuvasta ettei ole ollut aikaa kirjoittaa ajatuksia ylös. Raskaus- ja vauvauutisia tippui viime viikolla oikein urakalla ja täytyy myöntää, että se veti mielen kyllä tosi alas. Sain kuulla useammasta raskaudesta, jossa odotetaan jo pikkukakkosta ja tuli niitä vauvojen syntymäuutisia useampikin. Näille toista lastaan odottaville oli vauvat selvästi tärpänneet heti, kun oli annettu mahdollisuus. Yhdellä ainakin tärppäsi ihan ensimmäisestä kerrasta. Iloisia uutisia toki, mutta tällä hetkellä tuntuu todella vaikealta iloita näistä toisten puolesta. Viikonloppuna tuli aika monta kyyneltä päästettyä tästä turhautumista, kateudesta, kaipuusta ja surusta. Miksi ei ole jo meidän vuoro?

Kaksi asettamaani tavoitetta: painonpudotus ja stressin vähentäminen, ei ainakaan ottaneet mitään edistysaskeleita, päinvastoin. Olin jo saavuttanut hieman rennomman otteen tähän kiertoon, mutta se mureni aivan täysin raskausuutisten saavuttua. En ollut osannut ollenkaan varautua, että yksi tapaamistani ystävä olisi taas raskaana ja se yllättymisen määrä vei jalat täysin alta. Tuntui, että stressi ja vauvan kaipuu kasvoi vain entisestään. No viikonloput itkut on nyt itketty ja täytyy vain kerätä jälleen itsensä ja muistaa ettei muiden onnistuminen ole itseltäni pois. Siinäpä niitä muiden uutisia.

Jokunen viikko sitten oli ystäväni syntymäpäivät, jolloin juttelin pitkästä aikaa vanhojen tuttavien ja ystävien kanssa. Tietenkin vaihdettiin kuulumisia molemmin puolin ja keskustelu painottui paljolti työelämään. Minulla on aina ollut tavoitteita liittyen koulutukseen ja työelämään ja niistä on ollutkin mukava kertoa ja keskustella. Tajusin tällöin, ettei minulla ole tällä hetkellä mitään edistymissuunnitelmaa työuraani liittyen. Tällä hetkellä projektina on ollut vain ja ainoastaan vauva ja mitään muita suunnitelmia en ole uskaltanut tehdä. Tällä hetkellä olisi oikein hyvä hetki vauvalle, mutta mitä jos sitä ei alakaan kuulumaan vielä hetkeen. Tässä on kuitenkin jo vuosi odoteltu ja edelleen syli on tyhjä. Vuoden aikana olen jarrutellut paljon vapaa-ajan viettoon liittyvissä asioissa, ”uskaltaako lähteä reissuun” tai  ”ei viitsi mennä noihin juhliin”. Nämä jarruttelut vain sen takia, että jos onkin ovulaation ajankohta tai piinapäivät tai mitä jos olisi peräti raskaana.

Ymmärsin kuitenkin vasta tässä keskustellessa, kuinka paljon jarruttelen myös työasioihin liittyen. Ajatus vielä syveni tässä, kun nousi esille, että olisi mahdollisuuksia päästä etenemään uralla. Ensimmäinen ajatus kuitenkin oli, että enhän voi tässä vaiheessa, kun mitä jos olen kohta raskaana. Mutta mitä jos en olekaan? Kuinka kauaksi aikaa kannattaa laittaa elämä ”tauolle” vauvahaaveen takia. Olen kyllä valmis antamaan kaikkeni vain tälle vauvaprojektille, mutta kamala ajatus takaraivossa on se, että mitä jos tässä kestää vielä toinen vuosi. Tai vielä kauemmin. Apua, toivottavasti ei. Mutta kyllä tämä tuntuu hieman epänormaalilta, että elämän ainoa tehtävä olisi tulla raskaaksi. Täytyy kyllä huolella punnita näitä asioita, että voisi myös itse hyvin.

Kp11 nyt menossa, joten kohta voi aloittaa taas testailut. En malta kyllä olla testaamatta, vaikka otankin ”rennosti” tämän kierron. :D Hahaha, tämähän on kuulostanut oikein rennolta toiminnalta. Tosiaan muutama päivä menee ohitse reissuni takia. Toivottavasti parhaat päivät osuisivat ennen lomaa.

Olen kyllä niin solmussa näiden ajatusteni kanssa. Täytyy vain ehkä vain antaa mennä ja katsoa, mitä elämä tuo tullessaan.

Emma