Maanantai masennus

Uusi viikko lähti taas käyntiin ja yritän nyt taas valmistella itseäni edessä olevaan pettymykseen. Huomenna odottelen menkkojen viimeistään alkavan.

Olin jo eilen varma, että nyt ne ovat täällä. Maha oli siihen malliin jo kipeä ja ihan kuin pyyhittäessä olisi haaleaa punaisen sävyä. No eipä ne nyt sit vielä alkaneet. Tänään edelleen vatsakipu on sen kaltainen, että varmasti alkavat ihan juuri. Otan taas tämän tosi raskaasti ja huomaan meneväni vessaan valmiiksi itku kurkussa, valmiina taas pettymään. Toistaiseksi vielä olen voinut huokaista helpotuksesta ja todeta, ettei vielä ollutkaan aika. Helpotus kestää sen muutaman sekunnin, kun taas muistaa, että pettymys on edessä hetkenä minä hyvänsä. Vähän rankka maanantai menossa.

Lauantaiaamuna tein varhaisen raskaustestin ja oli kyllä niin selkeä negatiivinen kuin olla vain voi. Enpä oikein muuta odottanutkaan, kun menkkojen alkuun oli vielä useampi päivä. Vaikka kyllähän sitä kahta viivaa toivoisi niin kovasti.

Viikonloppuna tuli taas uusi vauvauutinen tuttavapiirissä ja pakko myöntää, että kirpaisee kyllä niin kovasti. Myös viikonloppuna olleissa juhlissa kävi selväksi, kuinka moni on jo kahden lapsen äiti. KAHDEN! Ja minä en kenenkään.

Yritän valmistella itseäni siihen, että tämä yritys ei tuottanut taaskaan tulosta ja näin päivinä lähtee uusi yrityskiertokäyntiin. Yllättävän vaikeaa kuitenkin olla pitämättä pienen pientä toivoa yllä. Mitä jos kuitenkin olisi onnistuttu. Tämä toivo vaan repii niin rikki ja tiputtaa vain aina korkeammalta.

Mitenköhän sitä saisi taas luotua uskoa uuteen kiertoon. Tässä kierrossa apuna olleet avut tulevat tietysti taas käyttöön, mutta eipä niillä saavutettu tässäkään kierrossa mitään. Tai siltä se ainakin vaikuttaa.

Pitäisi kyllä lopettaa tämä itsesäälissä rypeminen, mutta taidan tarvita hetken haavojen nuolemiseen. 

Kuva lainattu netistä