Luojan kiitos on perjantai

Luojan kiitos on perjantai, Nikke Ankaraa siteeratakseni. :D Eipä ole mitään kummallista ohjelmaa suunnitteilla viikonlopulle, mutta univelan määrä alkaa olemaan taas sillä tasolla, että pitkät yöunet kuulostavat täydelliseltä. Rakastan sitä fiilistä, kun perjantai-iltana pääsee viimein sänkyyn ja koko viikonloppu on edessä.

Eilen aloitin jo tikuttelun. Vähän ehkä turhan aikaisin, mutta kun kierron pituus välillä heittelee niin paljon, niin en halua missään nimessä missata parhaita päiviä. Parempi siis olla ajoissa. Eilen siis vasta kp 11. Haalea, mutta selvä viiva piirtyi jo tikkuun, ei siis tarvinnut siristellä silmiä viivan nähdäkseen. Olen kyllä varma, että ensi viikolle osuu ”the day”, mutta voi hyvin olla aikaisemminkin kuin vasta viikon päästä perjantaina. Tikuttelua siis paljon luvassa. :D

Ensi viikolle meillä oli suunnitteilla vielä pari extra lomapäivää, jotka kivasti mahdollistaisivat paljon yhdessä oloa. Nyt joudutaan kuitenkin työkuvioiden takia jännittelemään, että lomapäivät onnistuvat. Peukut pystyssä.

Aika kuluu taas niin hitaasti, kun odottelee tärppipäiviä saapuvaksi. On tämä kuumeilijan kuukausi kyllä aina yhtä odottamista. Joka kierto tuntuu menevän suunnilleen seuraavan laisella odottamiskaavalla:

• 😒   Kp 1 - Loppuisipa menkat
• 😒   Kp 6 –  Pääsisipä jo aloittamaan tikuttelun
• 💑   Kp 11 – Voi kun tulisi jo tärppipäivät
• 💑   Kp 15 – Olisipa jo piinapäivät
• 😒   Kp 21 – Miksi nämä piinapäivät ei jo lopu?
• 💕   Kp 25 – Voiko jo tehdä raskaustestin?
• 😒   Kp 30 – Koittaisipa jo menkkojen oletettu alkamispäivä, että pääsisi tästä piinasta
• 💔   Kp 31-33 – Ei enää mitään odotettavaa, kun pettymys iskee vasten kasvoja

Ja ei kuin uudelle kierrokselle.

Missäköhän kohdassa voisi antaa itselleen hengähdystauon ja elää hetken hetkessä ilman, että odottaisi ajankulumista?

Kaikesta huolimatta, ihanaa viikonloppua!

-Emma