Kohti IVF:ää & vuosipäivä

Meidän IVF:n suunnittelukäynti koitti viimein ja tapaaminen oli todella onnistunut. Jostain syystä ensimmäisistä käynneistä silloin noin vuosi sitten jäi paha maku, mutta nämä viimeiset kerrat ovat olleet todella hyviä ja henkilökunta poikkeuksellisen mukavaa. Pidin tämän kertaisesta lääkäristä todella paljon ja myös hoitaja oli hyvä. Todella vapautunut ilmapiiri, jossa uskalsi kyllä kysyä kaikki mielessä olevat asiat.

Koska minulla on pcos tyyppiset munasarjat, niin kohdallani päädyttiin lyhyeen hoitomuotoon. Tätä olin toivonutkin. Lääkäri katsoi tietojamme ja jonossa olo aikojamme ja totesi, että maaliskuun kierrossa saan ilmoittautua hoitoon. Kuulostaa hyvältä, tätä ajankohtaa olin itsekin aikaisemmin laskeskellut. Kunnes hoitaja jossain vaiheessa huikkasi, että mehän ollaan oltu jonossa jo syyskuun puolelta, jolloin tilanne muuttui siihen, että saadaan ilmoittautua jo helmikuussa! Siis niin mahtavaa! Tämä tarkoittaa, että enää yhdet kuukautiset ja sitten se olisi meidän vuoro. Toki on mahdollista, että juuri siihen kohtaan on niin monta jonossa, ettemme mahdukaan, mutta kuulemma viimeistään sitten aina seuraavaan mahtuu. Eli viimeistään maaliskuussa todella alkaa tapahtumaan. Olen niin innoissani ja helpottunut, että tämä vihdoin lähtee etenemään.

Munasolujen keräys toimenpiteenä välillä vähän jännittää, mutta lääkärin mainitsema lääkearsenaali, vahva kipulääke, rauhoittava ja emätin puudutus, kuulosti sen verran hyvältä kombolta, että eiköhän tämä ihan hyvin mene. Ja nopeasti se tulee olemaan ohi. Voi kun kuukausi menisi nyt vauhdilla ohi. En malta odottaa.

Tämä kevät aika on ajankohtana aika hyvä, kun tässä on mahdollisuus pitää talvilomakin. Toki se on vähän vaikea etukäteen ajoittaa oikein, mutta toivon, että pystyisin sitä hyödyntämään tuleviin poissaoloihin. Uskon, että kyllä nämä vapaa asiat jotenkin järjestyvät.

Huuh, miten helpottavaa. Nyt jaksaa kärvistellä menkatkin, kun tietää niiden vievän meitä kohti päämäärää. Jep... negaan siis loppui viime kiertokin. Uusi kierto onkin jo nro. 33, olin jotenkin ajatellut, että se olisi vihdoin se meidän onnen numero, mutta ehkä se on sitten 34. :D Toivottavasti IVF olisi se meidän pelastus.

Blogini muuten täytti jo 2 vuotta! Vuosi sitten kirjoittelin, että vuoden 2019 on vain oltava se meidän vuosi, mutta eipä se ollutkaan. Mietin myös sitä, että jos se yksi ja ainoa alkanut raskaus olisi päättynyt hyvin, niin nyt juhlittaisiin pienen 2 v. juhlia blogin 2 v. juhlien sijasta. No elämä on epäreilua ja tällaisilla ajatuksilla on turha kiusata itseänsä. Onneksi IVF on nyt ihan käsillä, niin tämä ei tunnu niin musertavalta.

Nyt vain peukut pystyyn, että tämä kuukausi menee siivillä ja mahdumme mukaan helmikuussa. Huh kun olen innoissani! :D