keskiviikko 23. toukokuuta 2018

L niin kuin...


Tasaista arkea ja ovulaation odotusta on ollut viime päivät, joten ei oikein ole ollut mitään kirjoiteltavakaan. Nyt mennään kp 11:sta, joten tänään taidan aloittaa tikuttelun. Tosin yritän olla laskematta tätä kiertoa edes kunnolliseksi yrityskierroksi, koska reissu osuu juuri todennäköisesti parhaisiin päiviin. Tietysti. Tosin tästä on nyt turha rutista, kun päätin vuoden alussa jatkaa mukavien asioiden tekemistä silläkin uhalla, että ne sotkisivat yrityksiä. Kyllä sitä täytyy myös mukavia ja mieltä piristäviä asioita olla elämässä, että tässä jaksaa. J

Oletan kiertotilastojen perusteella oviksen osuvan johonkin kohtaan ensi viikkoa. Tänään oli vain yllättävän ”liukas keli”, vaikka eihän nyt tänään, kp 11, voi vielä mitään ovista tapahtua. Täytyy todella aloittaa se tikuttelu tänään, varmuuden vuoksi. Eilen illalla oli vasemmalla puolella juilintaa. Yleensähän mulla on oireet tuolla oikealla puolella. Alan kyllä olemaan tosi skeptinen noiden oireiden kanssa, kun niitä olisi melkeinpä koko ajan löydettävissä, jos niitä oikein pohtii. Joten liiallinen itsetutkiskelu on multa pannassa. :D

Koska olen jo melkein luovuttanut tämän kierron kanssa, niin en ole säännöllisesti ottanut lisäravinteitakaan. Epäsäännöllisen säännöllisesti otan geleitä, sinkkiä, monivitamiinit, vehnänalkioöljyä, macaa ja greippimehua. Menee muuten toi vehnänalkioöljy ja maca jogurtin seassa ilman mitään ongelmia. Kaikkeen nähtävästi tottuu.

Geleet, maca ja ovistikut alkavat olemaan jo lopussa, joten niitä pitäisi tilata lisää seuraavaa kiertoa varten. Pitääkin muistaa laittaa tilaukseen tällä viikolla.

Parin viikon päästä onkin jo aika qynelle. Lapsettomuuteen erikoistuneelle gynelle. Olen viimeiseen asti vältellyt tuota sanaa: lapsettomuus. Mies käytti sanaa ensimmäisen kerran, kun puhuttiin tuosta lääkäriajasta ja siitä, minkälaisia avun toiveita meillä on tällä hetkellä. Yritystä kun on takana yli vuosi, niin on varmaan aika puhua lapsettomuudesta. Ei se asiaa muuta miksikään, mutta sanan merkitys ahdistaa. Lapsettomuus on aina ollut pelkoni. Toivottavasti selvitään tästä taistelusta voittajina.

Sitten se painonpudotus. En meinannut oikein saada hommaa käyntiin, kunnes erehdyin yhtenä iltana käymään vaa’alla ja sain todeta, etten ole koskaan painanut niin paljon. Hups! Olen tunnesyömisellä saanut otettua 2-3 lisäkiloa sitten viime pudotusyrityksen. Sain tästä hyvän motivaation pudottamiseen. Ilmat ovat nyt onneksi suosineet, joten olen voinut tehdä kävelylenkkejä ja nauttia auringosta. Lounaaksi olen syönyt pääasiassa salaattia ja illalla olen yrittänyt mennä kevyellä ruualla ja täyttää vatsaa esimerkiksi vesimelonilla. Olenkin saanut nyt pari kiloa tiputettua, lähinnä varmasti nesteitä, mutta suunta on ainakin oikea. Tosin eilen sorruttiin sipseihin ja pitsaan, joten oikein kunnon retkahdus. Tänään pitäisi sitten päästä senkin edestä kävelemään. Voi että mun kanssa. Saan kyllä virtaa näistä ilmoista, joten liikkuminen on tuntunut todella hyvältä. Eilistä lukuun ottamatta, ei ole ollut pahempia mielitekojakaan, joten yllättävän helpolla mennyt. Tavoitteena nyt -5 kiloa tämän hetkisestä tilanteesta. Kyllä sen luulisi kesän aikana olevan mahdollista toteuttaa, jos vaan pysyisi ruodussa.

Eipä siis mitään ihmeellistä täällä. Nyt vain odotellaan ovulaatiota, lääkäri ja seuraavaa kiertoa, johon ehkä päästään käsiksi uusilla eväillä.



-Emma


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti