Paljon puhuttu ferritiini

Valtava kiitos suuresta tuesta, minkä sain teiltä edelliseen postaukseen. Enää ei tunnu aivan maailman lopulta tuo kunnan tarjoama hoitosuunnitelma. Täytyy vielä joulun pyhinä sulatella asiaa rauhassa ja miettiä, kuinka halutaan edetä.

Ferritiini nousi useammassa kommentissa esille ja se on kummitellut omassa mielessänikin, kun yksityinen lääkäri siitä jo kesällä mainitsi. Kunnan kautta, kun sitä ei nyt saanut mitattua niin pyysin lähetteen yksityiseltä. Onnistuisi myös ilmankin lähetettä, mutta lähetteen kanssa voi hinta olla halvempi. Kävinkin heti tänään aamulla antamassa verinäytteen ja tuloksetkin sain jo puhelimella sekä omasta kannasta. Hoitaja lupasi varmuuden vuoksi soittaa, jos arvo vaatisi toimenpiteitä, niin saisin heti jatko-ohjeet. Vähän toivoin, että arvoissa olisi parantamisen varaa, että olisi jotain konkreettista mihin puuttua ja pääsisin näpäyttämään kunnan lääkäriä, että kyllä kannatti mitata. No ferritiini arvoni oli 74. Arvo on siis enemmän kuin kunnossa ja mitään toimenpiteitä ei tarvita. Hassu olla vähän pettynyt hyvästä arvosta. :D Olen kuitenkin tyytyväinen, että kävin tuon mittaamassa niin se ei vaivaa enää mieltä.

Menkat tuntuvat taas koputtelevan ovelle, joten eiköhän tämäkin kierto ole taputeltu lähipäivinä.

Enää pari päivää töitä ja pääsee rauhoittumaan joulun viettoon. Tulee kyllä tauko taas tarpeeseen. Vaikka lomalla olisi tarkoitus pohtia, kuinka tämän projektin kanssa edetään niin haluan myös ottaa taas vähän hengähdystaukoa vauvaprojektista. Yritys on jo kestänyt niin pitkän, että se tuntuu henkisesti raskaalta. Toivottavasti joulun jälkeen jaksaisi lähteä tähän projektiin taas innostunein mielin. Toivoisin kyllä löytäväni työinnostukseni uudelleen ja keskittyä töissä töihin eikä vauvahaaveisiin. Siinähän olisi varsinaiset uuden vuoden tavoitteet. :D

Ihanaa joulun odotusta!

-Emma

Hoitosuunnitelmaa ja pettymyksiä

Ensikäynti hoidonsuunnittelun osalta on nyt takana. Olimme miehen kanssa etukäteen keskustelleet, minkälaista apua haluttaisiin tässä vaiheessa, että olisimme sitten vastaanotolla samalla sivulla. Melkein heti tapaamisen alussa sainkin tämän tiivistää ja kerroin, että haluaisimme vielä hetken koittaa jotain ”kevyempää” hoitomuotoa ja sitten keväämmällä siirtyä tarvittaessa järeämpiin keinoihin. Kerroin, että haluaisin itse, että keskityttäisiin alkuun varmistamaan, että ovulaatio tapahtuu. Toivoisin, että esim. ovulaation ”irrotuspiikkiä” voitaisiin koittaa. Jäi tässä kohdassa hieman epäselväksi oliko tällainen mahdollista. Lääkäri kertoi, että ovulaation tapahtumista voitaisiin varmistaa myös keltarauhasverikokeilla, jotka otetaan viikon päästä ovulaatiosta. Kerroin, että luulen, että ovulaatio on tapahtunut juuri noin viikko sitten, siinä toiveessa, että arvo olisi heti voitu mitata, mutta lääkäri ei tarttunut tähän lainkaan.

Vaikka vauvan kaipuu on suuri, niin molemmat toivottaisiin, että saisimme vielä yrittää ”luonnollisesti” lapsen alulle saamista. Varsinkin, kun mitään niin pysäyttävää ei ole löytynyt, miksi emme voisi onnistua. Lähellä varmasti olemme sitä pistettä, että tarvitaan järeämpiä apuja, mutta tarvittaisiin molemmat vielä hetki sulattelu aikaa siihen siirtymiseen.

Tämän alustuksen jälkeen käytiin läpi perustiedot ja terveyshistoriat molempien osalta. Sitten minulle tehtiin sisätutkimus ja ultra. Hieman koin kiusalliseksi, että tutkimuspöytä oli samassa huoneessa ja jalkopää oli suunnattu terveydenhoitajan pöytään päin. Olisin ehkä jonkinlaista yksityisyyttä toivonut tutkimukseen, vaikka eipä nyt mitään sellaista näkynyt, mitä mies ei olisi aikaisemmin nähnyt, mutta edes joku pieni sermi olisi tuntunut mukavalta. Ei tuntunut mukavalta maata jalat levällään yhden tutkiessa ja kahden odottaessa. Ja lääkärin kysymykset olivat sellaisia, että ”sattuuko ulostaessa”. Tällaisia ei ole kyllä koskaan aikaisemmin kyselty, joten tuntui tosi kummalta ja sai miettimään, löysiköhän jotain vai kuuluuko ne vain heidän kysymys patteristoon. Joka tapauksessa, hieman kiusallisena koin tämän tilanteen.

Monirakkulaisuutta oli havaittavissa, mutta ei ilmeisesti niin paljon kuin voisi olla. Karvoituksenikin oli kuulemma normaali. Kiva. Jäi kyllä hyvin epäselväksi, että oliko hänen mielestään pcos viittaavaa vai ei. Jotenkin en uskaltanut mitään kysyä, kun tilanne oli niin outo. Ultrassa myös ehkä näkyi kohta, mistä munasolu olisi voinut irrota. Jos nyt oikein ymmärsin. Ultrassa myös näkyi mahdollisesti toinen munasolu, joka pitäisi varmistaa toisessa ultrassa, että se sieltä surkastuu pois. Harmittaa, että unohdin kysyä kummalla puolella tämä oli.

Tämän jälkeen päästiin keskustelemaan hoitosuunnitelmastamme. Lääkäri kertoi tässä kohdassa, että lapsettomuushoitoihin liittyy paljon lääkärikäyntejä ja tähän pitäisi pystyä varaamaan paljon aikaa. Vaikka työni on pääsääntöisesti melko joustavaa, niin tuo kävi ahdistamaan. Jos nyt jo stressaa, niin entä sitten, kun yritetään kunnan aikataulut saada sopimaan kalenteriin. Yksityisellä kuitenkin pystyy aika mukavasti vaikuttamaan siihen, mihin aikaan päivästä tulee eikä tarvitse stressata muuta kuin, että saapuu oikeina kiertopäivinä.

No mutta se hoitosuunnitelma. Lääkäri ehdotti, että seuraavaksi otetaan käyttöön pistoshoito ja inseminaatio. Tämä ei kuulunut omiin vaihtoehtoihini kevyistä hoitomuodoista vaan olisin nähnyt tämän olevan sitten seuraava etappi, jonkun kevyemmän vaihtoehdon jälkeen. Tuo pistettävä lääke olisi GONAL-F 300 nimistä valmistetta. Pistot alkavat muistaakseni kierron 5. päivä ja jatkuvat ovulaatioon asti. Kysyin, että onko inseminaatio pakollinen liitettäväksi tähän hoitoon. Ei ollut. Tämän jälkeen muistiini tuli, että olen lukenut tuon pistoksen maksavan aika paljon, joten kysyin minkä hintainen tuo on. Kuuden annoksena kynä maksaa yli 100 € ja niitä voi hyvin tarvita kaksi kynää. Tämän lisäksi tulee LUGESTERON ja OVITRELLE. Tuo jälkimmäinenkin maksaa yli 40 €. Meillä on kyllä ihan hyvä taloudellinen tilanne, mutta haluaisin silloin kyllä yrittää täysillä ja ottaa sen inseminaationkin mukaan, jos tällaiseen lähdetään. Lääkäri myös kertoi, että tätä hoitomuotoa käytetään max. 3 kertaa ja sen jälkeen ollaankin jo keinohedelmöityksessä. Tässä vaiheessa olin tosi pettynyt. Päässä pyöri vain ajankäyttö, raha ja se, että meille ei ole ilmeisesti kevyempiä vaihtoehtoja tarjolla, kun sellaista ei tarjottu. Hoitaja selitti missä vaiheessa soitan minnekin, milloin tulen harjoittelemaan pistosten laittamista ja vain nyökytin ohjeille ymmärtämättä mitään.

Seuraavat menkat osuvat niin, että tähän rumpaan voisi ehkä ehtiä jo seuraavassa kierrossa, jos oikea kiertopäivä osuu välipäiville. Kovasti sitä jo suunnittelivat, mutta totesin sitten lopulta, että  aloitetaan sitä seuraavasta kierrosta. Tällä hetkellä olen niin ahdistunut tästä koko jutusta, etten ole varma haluanko edes silloin aloittaa. Täytyy varmaan hetki rauhassa sulatella tätä.

Letroja en saa enää ottaa ja seuraava kierto pitää mennä luomuna. Ja olisi hyvä varmistaa, että se yksi ultrassa näkynyt munasolu sieltä varmasti katoaisi. Vitamiineista kannattaisi vain foolihappoa ja d-vitamiinia syödä. Kaikki luontaistuotteet ”kiellettiin”. Eivät kyllä kysyneet käytänkö jotain luonteistuotteita, niin en niistä maininnutkaan. Kerroin kuitenkin syöväni raskausmonivitamiinia, sinkkiä ja e-vitamiinia noiden lisäksi ja niihin eivät kommentoineet.

Tämän jälkeen lääkäri kysyi, että onko mitään kysymyksiä. Ei ollut ja pidättelin tässä kohdassa vain kyyneliä ja halusin vain nopeasti pois. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä ollut fiksumpi kertoa, etten ollut lainkaan tyytyväinen suunnitelmaan ja varmistaa onko mitään muuta välivaihtoa, mutta fiksuna pidin suuni supussa.

Ennen kuin ehdimme lähteä, niin hoitaja vielä muisti, että vielä yhdet verikokeet olisi käytävä, hiv ja hepatiitti tulisi tarkistaa molemmilta. Sanoin, että hiv on minulta jo testattu siinä yhteydessä, kun kävin kunnan lääkärillä hakemassa lähetettä. Hassua, kun se otettiin silloin minun omasta pyynnöstäni eikä lääkärin. Silloin hiv oli mediassa niin näkyvästi esillä ja kotitestit olivat tulleet markkinoille, niin asia oli hyvin tiedossa ja muistissa, joten mielestäni se oli kiva tarkistaa samalla. Ihmettelen vain, että eikö näitä verikokeita saisi otettua yhdellä tai edes kahdella kerralla, jos kerran noiden tarkistaminen kuuluu normaaliin prosessiin. Kysyin, että kun kerran menen TAAS verikokeisiin, niin olisiko mitään mahdollisuutta tarkistaa ferritiini arvo. No eipä ollut. Mitään tutkimustuloksia ei heidän mielestään ole ferritiinin vaikutuksesta raskautumiseen ja se ei minua hyödyttäisi mitenkään. No mutta hyvä, tarkistetaan kuitenkin hiv sitten parin kuukauden välin, sen testaaminenhan uudestaan minua auttaa.

Kun vihdoin päästiin ulos, niin mies kysyi, että menikö mielestäni tapaaminen hyvin. Kyyneleet silmissä totesin, että ei mennyt. Päällimmäisenä jäi sellainen olo, että minua ei kuunneltu, minun toiveita ei otettu huomioon ja koin myös sen tutkimuksen kiusallisena. Minulla oli varmasti liian suuret odotukset tapaamisesta ja jäi vain sellainen olo, että kaikki toivo vietiin. Mies yritti lohduttaa, ettei mitään sellaista käynnillä hänen mielestä tapahtunut. Olemme kuitenkin molemmat terveitä ja mitään pahaa tuomiota ei ole tullut. Joka tapauksessa käynnistä jäi ainoastaan pahamieli, kun luulin meillä olevan enemmän vaihtoehtoja jäljellä.

Seuraavan kierron menen sitten ilman letroja ja varaan todennäköisesti ajan yksityiselle lääkärille, jolla olen käynyt keväästä asti. Haluan kuulla vielä hänen mielipiteen.

Alan nyt asennoitumaan siihen, että vauvaa 2019 ei meille tule vaan tähdätään sitten 2020 –vuoteen tai 202X. En olisi uskonut, että tuo tapaaminen saa minut ajattelemaan luovuttamista ja toivosta luopumista. 

Varmaan ylireagoin ja mieli tasoittuu, kun saan tätä hieman sulatella. Piti tulla heti vain päivittelemään pahat olot tänne. Pahoittelut valitusvirrestä ja kirjoitusvirheistä. :D Nyt voisi mennä nukkumaan, kun olen aivan loppu tästä päivästä. Ehkä huomenna tämä ei tunnu enää niin pahalta.

-Emma

Tuloksia

Tällä viikolla oli vuorossa vihdoin miehen siemennestenäyte ja jänniteltiin, että saadaanko tulokset ennen itsenäisyyspäivää vai joudutaanko odottelemaan lääkärikäyntiin asti. Onneksi soiteltiin perään ja mies sai puhelimitse tuloksensa. Tulos yllätti meidät molemmat aivan täysin, nimittäin siittiöiden määrä ylitti hyvänkin tuloksen rajan merkittävästi. Paljon parempi tulos kuin olisimme koskaan uskaltaneet toivoa.

Itse olin jostain syystä huolissani, minkälaiset tulokset tulee. Mitään syytä huoleeni ei ollut, kun miehen elämäntavat ovat kuitenkin kunnossa. Kai se huoli vain johtui siitä, että jos nämä tulokset olisivat pielessä, niin niitä ei niin vain korjattaisi. Uskon myös, että huono tulos olisi kolahtanut miehen itsetuntoon, mikä olisi vaikeuttanut projektia entisestään. Joten hyvin hyvin helpottavaa, että tämä puoli oli kunnossa ja vielä näin täydellisesti. J

Olen vielä luottavaisin mielin, että minun puolen ongelmia pystytään hoitamaan ja keinoja on vielä jäljellä. Oma epäilykseni on tällä hetkellä, että munasolu ei irtoaisi, joten toivoisin, että kokeiluun saataisiin se ”irrotuspiikki”. Tätä yksityinen lääkäri pohti jo kesällä, mutta ei sitä kuitenkaan sitten määrännyt. Olisikohan tämä siis seuraava askel. Ainakin nyt voidaan sitten keskittyä minun puolen selvittelyyn, kun mies läpäisi oman osuutensa.

Hyvät tulokset piristivät hurjasti mieltä ja tämä luo taas vähän uskoa siihen, että joskus onnistutaan. Olen nyt useamman kierron ollut melkoisella luovutus asenteella. Erityisesti tässä kierrossa olen siirtänyt vauvahommat ajatuksistani syrjään melko onnistuneesti. Palstoilla roikkuminen on ainakin vähentynyt ja en aidosti tiedä, mikä kiertopäivä on nyt menossa. Ei huvittaisi lähteä ovistakaan metsästämään. Toivottavasti se ei vain olisi sitten oleellinen tieto ensikäynnille lääkäriin. Nyt ei vain aidosti huvittaisi tikutella. No täytyypä miettiä, uskallanko hypätä taas kuumeilukuplaan ja kurkata kalenterista kiertopäivän. :D

Mukavaa itsenäisyyspäivää!

-Emma

Saanko osallistua synnytystalkoisiin?

Nenillehän tässäkin kierrossa taas tuli ja nyt mennään jo yk:ssa 20. Välillä vain tuntuu, että tässä projektissa onnistuminen on täysin mahdotonta ja oman vauvan saaminen olisi liian täydellinen unelma, joka ei vaan voi toteutua. Hassua, kun sen pitäisi olla maailman luonnollisin asia.

Synnytystalkoot ovat olleet nyt tiiviisti uutisten aiheena. Jotenkin tämä rahakannustin vauvan tekemiselle tuntuu melko hurjalta. Mielestäni on pelottavaa, jos ihmiset alkaisivat tekemään lapsia esim. 1000 eurosta. Se on kuitenkin niin pieni summa, ettei se pitkälti helpottaisi kenenkään taloudellista tilannetta, joten mietin ketä tuo summa sitten houkuttaisi niin paljon, että tekisi lapsen vain tuon 1000 euron motivoimana. Pelottavaa. Toivoisin, että lapsettomuushoitoihin panostettaisiin enemmän näissä ”synnytystalkoissa”. Väittäisin, että sieltä puolelta ainakin löytyisi henkilöitä, jotka todella haluavat vanhemmiksi ja haluavat lapsen ”oikeista” syistä. Oma kokemukseni kunnan hoidosta ovat vasta alusta, mutta ihmettelen, ettei esimerkiksi ferritiini arvoani suostuttu mittaamaan, vaikka sitä kovasti toivoin. En voi uskoa, että tuon arvon mittaaminen olisi maksanut kovinkaan paljon. Itse ainakin äänestäisin sen puolesta, että synnytystalkoissa keskityttäisiin lapsettomuushoitojen tukemiseen. Minut voi ainakin laskea mukaan näihin talkoisiin. :D

Tällä hetkellä jännitän kauheasti miehen simppatestejä. Toivon, ettei sieltä puolelta saataisi mitään huonoja uutisia. Miestäkin selvästi mietityttää tuo testin antotilanne ja tietysti tulokset, joten odotan, että saadaan tämä pois päiväjärjestyksestä. Vielä joudutaan vain odottelemaan tätä.

Elättelin taas toiveita onnistumisesta viime kierrossa, kun tuttua juilintaa oli paljon ja sellaista sähköisku kipua oli rinnoissa. Panostin kierrossa taas lisäravinteisiin kuten geleisiin, Dona fertyyn, sinkkiin ja satunnaisesti macaan ja  vehnänalkioöljyyn. Raskaus vitamiineja olenkin syönyt jo 1,5 vuotta säännöllisesti. Greippimehu jäi vähemmälle, kun en meinaa sitä enää löytää mistään kaupasta. Ajaisikohan verigreippimehu saman asian?!

Joka tapauksessa onnistuin taas elättelemään toiveita, että voisimme onnistua.

Voi kun voisi nähdä tulevaisuuteen, että saadaanko me joskus parasta palkintoa niin jaksaisi paremmin odottaa omaa vuoroaan.

-Emma

Vauvakuumeen hämäys

Olen varmaan kesästä asti pohdiskellut, että tarvitsisin jotain muuta ajateltavaa/tekemistä tähän vauvakuumeen helpottamiseksi. Yritin keksiä jonkin uuden harrastuksen, mutta ei siitä tullut oikein mitään. Harrastan kuitenkin jo niitä, mitkä ovat lemppareita, joten niillä mennään. Harrastuksen lisäksi on pyörinyt mielessä eläimen hankkiminen. Olemme miehen kanssa erittäin eläinrakkaita ja varmasti joskus jonkun eläimen haluamme perheeseemme. Tällä hetkellä vauvakuume heijastuu kuitenkin eläinkuumeena. En tule kyllä hankkimaan eläintä vauvakuumeetta rauhoittamaan, mutta ajatus on silti kutkuttava. Kuinka ”helppoa” olisi vain hankkia eläin, jolle antaa rakkautta. Ei tarvitsisi joka kuukausi jännitellä ja pettyä. Eläinvauvan saisi vain laittamalla rahaa tiskiin ja siinä se olisi, ainakin suurin piirtein. Kuinka helppoa?! Luulen, että eläinvauvaan keskittyminen voisi oikeasti laskea stressitasoja sen verran, että sillä voisi olla positiivinen vaikutus raskautumiseen. Harmillista, että tämä ei ole hyvä saa hankkia lemmikkiä. Vai olisiko 😆

Ei kai tässä auta kuin vain jaksaa odotella. Onneksi työt pitävät kiireisenä, niin vauvaa ei ehdi koko aikaa miettiä.

Näin viikonloppuna vanhaa kaveriani, jonka raskauden kerroin olleen minulle suuri yllätys ja melkoinen järkytyskin, kun en heidän olettanut lasta hankkivan ja elämäntavat ovat mitä ovat. Hän oli kysellyt, jos tapaisimme pitkästä aikaa ja viivyttelin tapaamista minkä kehtasin. Viimeisillä raskaana olevan kohtaaminen kaikkine vauva juttuineen on vain tosi raskasta. Viikonlopuksi kuitenkin sovimme treffit ja tapaaminen oli juuri niin kamala, kun ajattelin. Kaikki puheenaiheet liittyivät hänen raskauteen, vauvan tuloon, vauvan tarvikkeisiin jne. Kertaakaan hän ei vaivautunut kysymään minun kuulumisia. No mutta kohteliaisuustapaamisesta on ainakin selvitty ja tällä kertaa ei edes itkettänyt kotona. Eiköhän se minunkin vuoroni tule. Kai. Ehkä. 😅

Mies onneksi jaksaa tsempata, että kyllä me joskus vielä oma saadaan. Oma usko vain välillä horjuu, kun kuukaudet vierivät ohi. Ensi kuussa sentään pääsemme vihdoin ensimmäisellä kunnan lapsettomuuskäynnille, joten ehkä asioita saadaan eteenpäin. En vain ole siitä mitenkään erityisen innostunut, kun seuraava vaihtoehto tulee varmasti olemaan inseminaatio tai sitten peräti IVF. Tuntuu, ettei vieläkään oltaisi valmiita hyväksymään, ettei raskaus tapahtuisi luonnollisesti. Pitäisi nyt malttaa siihen lääkärikäyntiin ja odottaa ne miehen simppatulokset ja katsoa, mitä ne siellä sitten suosittelevat. Jännää…

Mukavaa viikkoa! J

-Emma

Verikokeiden jännitystä

Onnistuin aiheuttamaan itselleni pienen stressin tuosta S-AMH-arvosta. Tuli taas pyörittyä googlessa lukemassa juttuja aivan liikaa ja aloin tosissani pelkäämään, että arvo tulee paljastamaan hedelmällisyyteni olevan alhainen. Kävinkin verikokeen hoitamassa heti tiistaina pois alta ja kyselin hoitajalta, milloin tulokset saa tietää. Hän tarkisti ohjeistuksesta, että näitä testataan kaksi kertaa viikossa. No eipä paljon tarkentanut. Kun torstainakaan ei tuloksia näkynyt Oma kannassa, päätin selvitellä tilannetta. Soittelin labraan ja mukava nainen alkoi katsomaan, missä päin maailmaa näytteeni menee. ”Sinun näytteesi tulos onkin täällä valmiina, mutta en sitä puhelimessa voi kertoa”! Jos aikaisemmin olin malttamaton niin nyt vasta sitä sitten olinkin. Hän ohjasi minut kysymään tuloksen siltä yksiköltä, joka minut tutkimuksiin oli ohjannut. Soitto seuraavaksi sinne ja lopputulos oli sama ”emme voi antaa puhelimessa”. Onneksi hoitaja oli niin mukava ja ehdotti, että voin hakea tulokset sairaalan neuvonnasta tai hän voi lähettää ne minulle kotiin. Huomasi varmasti, että stressasin tuloksesta. Aamulla sitten poikkesin sairaalan neuvonnan kautta hakemassa tulokseni. Itku meinasi tulla, kun vastaan vaappui juuri synnyttämään menossa olevia naisia, jotka muistuttivat, kuinka kaukana olen toiveestani. Malttamattomana revin kuoren heti kävellessäni auki ja löysin tulokseni 3,75 µg/l eli täysin viitearvojen sisällä.

Viitearvot Huslabin sivulta:

Naiset 20-24 v 1.2 - 11.7           µg/l

Naiset 25-29 v 0.9 - 9.9             µg/l

Naiset 30-34 v 0.6 - 8.1             µg/l

Naiset 35-39 v 0.1 - 7.5             µg/l

Naiset 40-44 v 0.03 - 5.5           µg/l

Naiset 45-50 v alle 2.7               µg/l

Tulipa otettua ihan turhaan tästä stressiä. :D En vain voi sille mitään, kun on tällainen ”kaikki mulle heti” –tyyppi. Seuraavaksi sitten jännitellään miehen testejä, mutta niihin on vielä aikaa.

Ovulaatiokin osui tuohon stressipäivääni ja tein jopa lyhyen rentoutusharjoituksen, että keho ei olisi niin jännittynyt. En tiedä auttoiko mitään :D Oviplussa pärähti siis eilen aamulla, mutta luulen ovulaation tapahtuneen jo eilisen puolella. Oireina oli taas verenvuoto, joka jatkuu tänä aamunakin. Ei mitään isoa määrää, mutta sellainen, että pyyhittäessä tarttuu paperiin. Jotenkin huolestuttaa tämä ovulaatioveren vuoto, vaikka ilmeisesti ihan normaalia se voikin olla. Lisäksi oireina vatsan turpoaminen ja arkuus, joka on myös toistunut suurimmassa osassa kierroista. Oli miten oli, niin lasken tämän päivän vasta dpo0:ksi. Menkat voi sitten yllättää päivää aikaisemmin.

Piinailutunnelmin viikonlopun viettoon! Täytyy nyt hetki muistaa iloita tuosta ok AMH-tuloksesta ja lopettaa murehtiminen. J

Mukavaa viikonloppua!

-Emma

Matka jatkuu

Sainpa nyt vihdoin varastettua aikaa ja ehdin kirjoittelemaan kuulumiset. Eipä tänne mitään ihmeellistä tosin kuulu. Yk numero on vaihtunut nyt numeroon 19, joten yks epäonnistunut kierto jälleen takana. Toiveita ehdin taas elätellä viime kierrossa, kun tuntui että juilintaa, pistelyä ja kutittelua tuntui kohdun ja munisten kohdalla, mutta eipä se taas tarkoittanut mitään. Viime kierrossa oli myös huolestuttavaa pientä veristä vuotoa, joka saa epäilemään oman kehon toimintaa. Aikaisemmissa kieroissa on tullut pienen pieni määrä verta ovulaatio päivänä ja googlettelun perusteella tästä ei tarvitse olla huolissaan. Nyt verta tuli kuitenkin samanlainen pieni määrä jo muutama päivä ennen ovulaatiota. Menkat olivat myös tosi oudot, kun tiputtelu vuoto alkoi pari päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää. Menkat myös loppuivat kaksi päivää aikaisemmin. Ihan epätyypilliset menkat siis. Harkitsin pitkään, että olisin pitänyt Letrozol tauon, mutta en uskaltanut sitä tehdä, kun kuun lopussa olisi juhlat, joissa en sitten haluaisi arpoa tilannetta. Letrozol kun on pitänyt kierron ihanan tasapituisena ja pelkäsin, että luomukierto voisi venyä ties mihinkä.

Sen verran asiat on mennyt eteenpäin, että saimme nyt kutsun ensikäynnille lapsettomuuspolille. Tai millä nimellä se nyt meneekään. Aikamme menee joulukuun puoleen väliin ja sitä ennen miehen tulee käydä simppanäyte antamassa ja itse käyn jälleen kerran verikokeissa. Tällä kertaa mitataan AMH eli Anti-Mullerian hormoni, jonka avulla selvitetään munasarjojen toiminnallista reserviä. Se mittaa anti-mullerian -nimisen hormonin tasoa naisen veressä ja kertoo, kuinka paljon naisen munasarjoissa on pieniä, varhaisia munarakkuloita (Lähde: Mehiläinen). Valitettavasti rauta-arvoja ei halutaan taaskaan tarkistaa ja tekisi mieli soittaa, voisiko ne lisätä lähetteeseen, niin saisin mielenrauhan siltäkin osin. Jännittelen vielä, että saahan mies työnsä järjestettyä niin, että käynnit onnistuu.

Molempia hieman jännittää miehen simppatestien tulokset. Toivon todella, että kaikki olisi siltä osin kunnossa, kun melko hyvin tuntuu, että näitä omia ovulaatio ongelmia pystyy auttamaan. Kyllä tuo AMH arvo jännittää myös, koska sitä nyt ei millään ruokavalioilla tai muulla sitten parannetakaan. En ollut tuohon arvoon edes aikaisemmin törmännyt ja en ollut tuosta tajunnut edes olla huolissaan. Peukut pystyyn, että tuo arvo olisi kunnossa.

Mieli on edelleen ollut hieman maassa yrityksen jatkumisesta. Koen vaikeaksi kohdata raskaana olevia naisia ja koen hieman syyllisyyttä kokemastani kateudesta. Mainitsinkin aikaisemmin, että yksi tuttuni on saamassa lapsen ja hänen raskautensa tuli hyvin suurena yllätyksenä. Hän ehdotteli, että näkisimme, mutta hänen näkemisensä tuntuu tosi pahalta. Vie hirvittävän paljon energiaa olla näyttämättä omaa kaipuutta lapsesta ja elämän epäreiluuden tuntua. Ajattelin, että täytyy sopia treffit piinapäiville, jolloin oma mieli olisi vähän toiveikkaampi. Tuntuu pahalta kokea tällaisia katkeruuden tunteita, kun olen aina ajatellut, ettei kenellekään kannata olla kateellinen asioista, jotka eivät ole itseltään millään tavalla pois. Noh, tässä asiassa en siihen vain täysin pysty.

Toinen kaverini on myös saamassa lapsen ja hän pyysi minua kummiksi. Myös hänen raskautensa kolahti aikoinaan pahasti, varsinkin kun heidän ei lasta tarvinnut lainkaan yrittää vaan vauva sai alkunsa kerta rykäisystä. Kummiksi tulo tuntuu kuitenkin ihanalta ja on ihana tulla osallistumaan vauva elämään lähemmin. Jotain siis mukavaakin vauvarintamalla. J

Mukavaa viikkoa J

-Emma

Taukoa

Olen yrittänyt ottaa hieman taukoa ja etäisyyttä vauvaprojektiin, kun tuntuu että se on vallannut mielen välillä melko pakkomielteisesti. Katkeruus nostaa välillä päätään, mutta välillä tuntuu myös välinpitämättömältä, kun tuskin sitä vauvaa sieltä tulee. Turha näin on miettiä, mutta minkä mielelleen voi. Tämän takia tuntui, että nyt oli hyvä ottaa hieman etäisyyttä vauva asiaan. Konkreettisesti se tarkoitti, etten ole roikkunut blogeissa tai googlen syövereissä yhtä paljon kuin ennen. Tekee ihan hyvää välillä hengähtää.

Tähän yk 18:sta olen yrittänyt nyt lähteä rauhallisimmin mielin. En tiedä teenkö ovulaatiotestejä tässä kierrossa vain en. Ne eivät ole nyt samalla tavalla poltelleet vaikka tässä vaiheessa niitä on yleensä tullut tehtyä. Olisikohan tänään nyt kp 11. Uskoisin, että edessäpäin on ovulaatio, vaikka eilen oli kyllä sellaisia oireita, että olisin uskonut ovulaation olevan jo käsillä, jos kp:t ei olisi niin pienet. Eilen nimittäin tuli ihan pientä verenvuotoa, samanlaista kun ovulaation aikoihin aikaisemmin sekä selkeää polttelua munasarjoissa. No mitä lie. Vähän huolestuttavaa tuo pienen pieni vuoto tai oikeammin paperi vain pyyhittäessä punertui.

Lähetteemme on myös saapunut naistenklinikalle ja sieltä soittelivat, jos voisin lähettää dokumentit, mitä tutkimuksia on yksityisellä jo tehty. Eivät ilmeisesti näy heille Oma kannan kautta. Kummallista. Lähteepä sekin asia liikkeelle pikku hiljaa.

Täällä jatketaan nyt fiilisten mukaan ja mahdollisesti hengähdetään vielä hetki. Olisi sitten enemmän taistelutahtoa, kun jossain vaiheessa päästään tutkimuksissa taas eteenpäin.

-Emma

DPO 12

Toivomani kiire on vallannut arjen  ja en ole ehtinyt päivittelemään kuulumisia. Eipä tässä kyllä paljon kuulumisia olekaan vauvaprojekti rintamalla.

Tänään elellään jo dpo 12 päivässä ja mitään oikeasti merkittäviä oireita ei ole. Jännää juilintaa tai polttelua on ollut lähes päivittäin munarajoissa ja kohdun tietämillä, mutta huomaan nämä ”oireet” havaitsevani, kun alkaa oireita miettimään. Vastaavaa taisi olla viime kierrossakin. Tissit eivät ole koskettaessa kipeät, mutta välillä tuntuu vähän kipeitä vihlaisuja. Tätäkin on ollut aikaisemmin, kun haluaa oireita löytää. Eli ei siis merkittävää.

Aamulla testasin FIRST RESPONSE –raskaustestillä ja selkeää negaahan sieltä taas tuli. Ei haamun haamua. Testillä voi testata jo 6 päivää ennen kuukautisten pois jääntiä ja sen herkkyys on peräti 6,5 mIu/ml. Joten yksi viiva dpo 12 tulokseksi alkaa olemaan aika selvä. Kai sitä takaraivossa elättelee toiveita menkkojen alkuun asti, mutta taitaa olla aika turhaa. Eilen illalla ja tänään aamulla on ollut vähän vatsakin kipeä, joten eiköhän tämä kaikki enteile menkkoja saapuvaksi.

Eiköhän tässä siirrytä yk 18:sta. Apua, kuinka pitkä aika.

-Emma

Mielentila

Loppuihan se verenvuoto sitten lopulta kp 13 ja tuolloin tuli myös pysyvä hymy. Onestepin testi ei mielestäni ollut tällöin positiivinen, oikeastaan olisin tulkinnut tuloksen positiiviseksi vasta kp 15. Melko iso ero. Vähän tuo aukkarin aiheuttama verenvuoto sotki suunnitelmia, mutta ei välttämättä pilannut mahdollisuuksia täysin. Saa nähdä kuinka tässä taas käy. Varsinkin kun munasoluja näytti olevan kaksi tuloillaan, niin todella toivon ettei tätä hukattu.

Jotenkin olen rauhallisin mielin, mutta toisaalta turhauttaa kamalasti. Rauhallinen mieli tulee osittain siitä, että yritys jäi niin vähäiseksi. Turhautumista taas tulee siitä, että muiden raskausuutiset ahdistavat.

Minulla on tällä viikolla ystäväporukan kanssa tapaaminen pitkästä aikaa ja pelkään, että yksi heistä ilmoittaisi raskausuutisen. Epäilys nousi aikaisemmin syksyllä, kun kyläillessä näin raskaustestin hänen roskiksessa. Nyt tapaamista suunnitellessa hän on korostanut jo useamman kerran, ettei ota alkoholia. Joten eiköhän sieltäkin suunnalta tule kohta ilouutisia. Edelleen tämä tuli niin yllätyksenä, kun hänen lapsilukunsa piti jo olla täynnä. Mielessäni on lista ihmisistä, kenen pelkään raskautuvan ennen minua. Lista alkaa olemaan hyvin lyhyt, koska kaikki ovat jo ehtineet ennen minua. En vain osannut varautua siihen, että myös ne, jotka olivat jo aikoja sitten ”lapsilukunsa” saavuttaneet, lähtisivät iltatähti kierrokselle. Oikein universumin pilkkaa. Vaikka eihän tätä kukaan ”tee minulle kiusallaan”, mutta silti se välillä tuntuu katkerassa mielessä.

Yritän kynsin ja hampain pitää kiinni rauhallisesta olotilasta. Onneksi töissä on vilkastunut todenteolla ja työmäärä on valtava. Siihen on hyvä hukuttaa ajatukset.

Verta

Ravaan täällä nyt joka päivä päivittelemässä, mutta tuntuu, että joka päivä on jotain, minkä haluaa laittaa ylös.

Vaikuttaisi ettei nyt taas voinut mennä helpoimman kautta tuo aukkarikaan, nimittäin edelleen on verenvuotoa. Kuitenkin se on melko runsasta, vaikka ei nyt vaadikaan sidettä, mutta pyyhittäessä sitä tulee melko reippaasti ja joukossa on verihyytymiä. Vähän vaihtelevissa määrin, että olen välillä luullut, että nyt se loppui, kunnes taas tulee entistä enemmän. Huoh!

Googleteltuani asiaa päädyin lopulta soittamaan lääkärikeskukseen tilanteesta. Puhelimeen vastasi oikein miellyttävä hoitaja, joka piti hyvänä, että soitin. Käytiin puhelimessa läpi lääkärin tekemä seloste tutkimuksesta ja kun siinäkään ei ollut mitään selittävää tilanteella, niin lupasi hän konsultoida lääkäriä. Lääkärin konsultaation jälkeen hän soitti vielä takaisin ja todennäköistä on, että katetri on raapaisut jotain pientä suonta, joka nyt vuotaa. Jos ensi viikolla vielä vuotaisi, niin sitten pitäisi lähteä näytille. Toivottavasti loppuisi ihan nyt saman tien. :D

Alkaa pikku hiljaa harmittamaan, että meneekö ovulaatio hukkaan nyt aukkarin takia, kun ei tunnu oikein miellyttävältä harrastella mitään verta vuotavana. Onneksi tänään oli vielä vilkkuva hymynaama, joten peli ei ole vielä menetetty.

Aina pitää mennä vaikeimman kautta...

-Emma

Lähellä ollaan

Tänään aamulla tuli bongattua vilkkuva hymynaama. Jännä kun Onestepin viiva on edelleen hyvin hyvin haalea. Näin oli kyllä viime kierrossakin kp 11. Eiköhän huomenna sitten tule pysyvä hymynaama. Harmillista vain, ettei nyt eilen talleteltu, kun vuosin verta vielä aukkarin jäljiltä. Edelleen tänä aamuna tuli verta. Ei niin paljon, että sidettä tarvitsisi, mutta pyyhittäessä sitä tulee edelleen. Toivottavasti loppuisi ennen iltaa niin olisi mukavampi talletella.

Kuvassa kaksi eri kuvaa allekkain, kuvaamaan tuota vilkkumista. Eli ylhäällä vilahtaa naama ja alhaalla se on pois. J

Vitsi tuosta hymynaamasta tulee aina jotenkin hyvälle tuulelle. :D

Toivottavasti tallettelut onnistuisi tänään. J

-Emma

Munatorvien aukiolotutkimus

No niin, nyt on aukkarikin hoidettu. Olin kyllä tyytyväinen, että aika oli heti maanantai aamuna, niin ei ehtinyt koko päivää jännitellä. Saati että olisi ollut myöhemmin tällä viikolla. Viikonloppu meni niin hujauksessa etten ehtinyt luomaan kauhuskenaarioita itse tutkimuksesta tai sen tuloksesta.

Itse tutkimus ei ollut erityisen paha, vähän epämukava, mutta tuntemukset oli verrattavissa menkkakipuihin. Tuntia ennen otin 1g panadolia kuten käskettiin ja jalkaani laitoin pikkarit joihin saisi sitten siteen. Tämän kummempaa valmistautumista ei tarvittu.

Ensin ultrattiin lähtötilanne ja kyselin vähän kohdun muodon vaikutuksesta, kun samainen lääkäri mainitsi aikaisemmin, että kohtuni on hieman sydämen mallinen. Kuitenkaan tällä ei pitäisi olla erityistä vaikutusta, kunhan minkäänlaista väliseinää ei olisi. Sellaista ei löytynyt ja kohtuni sai hyväksyttävän arvion. Samoin myös limakalvon paksuus oli hyvä. Folleja löytyi molemmilta puolilta yksi 17mm kokoinen, hups. Eli tässä kierrossa olisi kaksosraskauden ”riski”. Lääkärin mukaan tämä on lääketieteellisesti ihan tavoitteellinen tilanne ja ilmeisesti inssissä vain yksi folli olisi ”epäonnistunut”. Nooh eiköhän tämä kierto hyödynnetä ihan normaalisti, vaikka vähän  lisäjännitystä tuokin. Toki myös suuremman onnistumisen mahdollisuuden, kuten lääkäri muistutti. Keskiviikoksi voisi sitten odotella ovisplussaa.

Sitten aloitettiin itse tutkimus. Katetri sisään ja sen päässä oleva ballonki täytettiin. Tämä aiheutti ihan samanlaisen ”kivun” kuin mitä menkoista tulee. Eli ei mitään sellaista mistä ei selviytyisi. Ensin katsottiin toinen puoli ja ilmeisesti aukiolo oli selvä. Lääkäri yritti näyttää ultranäytöltä minkälainen valkoinen värinä oli nestettä. Taisin nähdä lopulta oikean kohdan. Sitten siirryttiin toiselle puolelle ja lääkäri ehti todeta, että tuollakin näkyy liikettä. Siinä vaiheessa huomasin että reiteni tärisivät ihan kuin urheilusuorituksen jälkeen ja ne tuntuivat olevan ihan maitohapoilla. Sanoin tästä ja lääkäri totesi että munasarjat alkoivat vissiin kramppaamaan mikä vei näkyvyyden toisen munasarjan puolelta. Eli tämä puoli jäi vähän kesken. Lääkäri sanoi kuitenkin ehtineensä nähdä väreilyn ja ilmeisesti olisi epätodennäköistä että toinen olisi auki ja toinen kiinni, joten varma oletus oli että molemmat ovat auki. Onneksi tuo kramppi tuli vasta lopussa, kun sellainen voi iskeä heti tutkimuksen alussa, jolloin tutkimus ei meinaa onnistua. Tuo kramppi ei siis sattunut, vaan ihan kuin olisi urheilut hulluna. Menkkajuiliminenkin oli ohi jo tunnin jälkeen tutkimuksesta, joten siltäkään osin ei paha. Pientä verenvuotoa on havaittavissa, mutta vielä ei ole ehtinyt kunnolla suolavettä hulahtaa. Sitä saa vielä jännitellä, milloin se poistuu.

Krampista huolimatta meinaan huokaista nyt helpotuksesta ja uskoa, että molemmat puolet ovat auki. Lääkäri mainitsi, että ei olisi ensimmäinen kerta, jos tämän tutkimuksen jälkeen alkaisi raskaus. Hieman kyllä odotukset nousivat, vaikka tuosta olikin lukenut aikaisemmin. Niin jännittävää. J

Tämän jälkeen seuraava askel olisi sitten siemennestenäyte, johon pitäisi mies ylipuhua. Välillä tuntuu, että olisi sinne helpostikin lähdössä, kun tulokset olisi mielenkiintoista tietää. Silti vähän luulen, että jonkinlainen keskustelua asiasta käydään. Jotenkin tämä tulos jännittää kyllä itseänikin eniten, kun itseeni kohdistuviin ongelmiin tuntuu olevan kuitenkin paljon ratkaisuja ja olen valmiimpi edistämään tätä asiaa. Tuo lääketieteen sekoittaminen tähän projektiin tuntuu kauhistuttavan miestä. Ymmärrän sen kyllä täysin, kun kauhistuttaa se itseänikin. Varsinkin kun lääkäri otti puheeksi, että siemennestenäytteen tuloksen mukaisesti voisi sitten miettiä inssiä tai IVF:ää. Rukoilen, että selvittäisiin ilman näitä vaihtoehtoja, mutta kai siihenkin täytyy alkaa henkisesti varautua. Voi kun tämä aukkari toisi meille tarvittavan avun onnistumiseen.

Kyselin myös buranan käytöstä kp 1-2 ja tämä lääkäri ei nähnyt siinä mitään riskiä. Hänen mukaansa voi kuukautisten alussa käyttää buranaa täysin huoletta. Eipä tarvitse siitäkään stressata.

Nyt vain sitten odotellaan ovista ja toivotaan, et saadaan ajoitettua oikeaan kohtaan. J

Peukut pystyyn!

-Emma